Lue keskustelun säännöt.
Mikset ole hankkinut omistusasuntoa?
02.09.2012 |
Poislukien ehkä nyt opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät, kysyn teiltä vuokralla asujat, miksi ette ole hankkineet omistusasuntoa?
Esimerkkinä omistusasumisen hyvistä puolista: Me ostimme edullisen (100 000 euroa) omistusasunnon 10 vuotta sitten. Myimme sen viime vuonna pois 160 000 eurolla, eli voittoa kertyi kivasti. Lisäksi olimme lyhentäneet lainaa koko ajan, ja lopputulos on se, että nyt asumme velattomassa rivarikämpässä. Kätevää :)
Joo, joka puolella ei ole näin edullisia asuntoja, mutta kyllä kerrostaloasunnon yleensä kohtuuhinnalla kuitenkin saa ja siitä voi sitten siirtyä pikkuhiljaa aina parempiin ja isompiin asuntoihin.
Kommentit (46)
Olen koko aikuisikäni asunut vanhempieni omistamissa sijoitusasunnoissa. Nyt on kolmas asunto menossa. Maksamme yhtiövastikkeet ja muut kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuloillani niin pienen lainan ettei sillä saisi kuin max. 35m2 yksiön jostain kehnolta alueelta. Nyt maksan pientä vuokraa rauhallisella alueella hyvillä kulkuyhteyksillä keskuksiin.Tilaakin enemmän.
Toki jos olisi varaa kaksioon mieluisalla alueella niin mikä ettei maksaisin omaa,mutta en tiedä mihin tässä haluaa asettua asumaan,eli se on toinen syy.
Yleensä kyllästyn kämppään parissa vuodessa ja kaipaan vaihtelua. Ei ole järkeä vaihtaa omistusasuntoa tuota tahtia.
Olen itsekin monesti samaa miettinyt. Törmään työssäni usein perheisiin, jotka asuvat vakituisesti jossakin vuokralla. Perheissä on monesti kaksi aikuista ja molemmat työelämässä, ei ehkä kovin korkeilla palkoilla, mutta vakityöpaikoilla kuitenkin. Lapsia on 2-3. Asunnostaan maksavat pakostikin vuokraa 700-850e/kk. Samalla alueella vastaavia kerrostaloasuntoja on myynnissä alle 100tuhannen euron. Eli en vaan millään ymmärrä, miksi haluavat kuukaudesta toiseen heittää hukkaan niin ison summan rahaa, kun voisivat mielummin maksaa pois lainaa ja jonain päivänä omistaa sen asuntonsa. En tajuu, en.
Itse asun omistusasunnossa keskustassa. Olen edennyt tähän asuntoon yksiön-kaksion kautta, ja nyt siis omistus-kolmio, josta lainaa jäljellä alle puolet asunnon arvosta. Vitsit, miten kutkuttava on ajatuskin siitä, että jonain päivänä tämä on kokonaan minun. TAI että voin koska vaan myydä tämän, ja lähteä lapseni kanssa vaikkapa vuodeksi kiertämään maapalloa niillä rahoilla, jotka olen saanut säästöön. Vuokraa maksaessa sellaista säästösummaa en olisi koskaan saanut kerättyä.
Taisin sohaista kipeään kohtaan, kun tänne tulivat kiukuttelemaan muutamat elämässään pettyneet "ei täältä saa halvalla asuntoa kun siinä pitää olla 10 huonetta ja sen pitää olla helsingin keskustassa ja on ihan epäreilua että minä en saa kun olen tehnyt vasta neljä lastakin ja jajaja.." -nillittäjät :) ap
AP olet lapsellinen! Ja ylimielinen, tässähän se nähtiin. Ei se omaisuuden kerryttäminen ole aina mikään fiksuuden merkki. Osaa näemmä tyhmempikin puusilmä sellaisen. Thihhihh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meillä on unelmakoti ihanassa taloyhtiössä. En kirveelläkään suostu muuttamaan täältä minnekään.
Omistaminen ei ole minulle mikään itseisarvo.
.. miksi ihmiset asuvat vuosi- ja vuosikymmentolkulla vuokralla, kun siinä ajassa olisi jo maksanut itselle vaikka minkälaisen asunnon.
Yleisimpänä perusteluna on "kun tässä missä nyt asun on niin halpa vuokra, en saisi vastaavan kokoista/vastaavalta alueelta tms. ostettua omaa". No joo, et ehkä heti saisi, mutta muutaman vuoden päästä ehkä saisitkin. Itse ostin pikkuruisen, huonokuntoisen yksiön, johon muutin tilavasta, hyvkuntoisesta vuokrakaksiostani. En tietenkään kuvitellut asuvani ko. yksiössä lopunikääni, ostinpahan pois kuleksimasta. Muutaman vuoden asuin, remppasinkin vähän ja myin kohtalaisella voitolla pois ja ostin paremman. Nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin minulla on kiva, lähes velaton kolmio.
Tai voisin edelleen asua siinä "ihan kivassa, ei-niin-kallis-vuokraisessa kaksiossa". Mieluummin asun omassani, isommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähänkään lähempänä keskustaa se maksaa jo 400-500 tuhatta euroa. Eli ap, kaikki eivät asu periferiassa. Jos ei takana ole mamman ja papan massia tai perintökämppää vaihtonappulana, ei pieni- tai keskituloinen kovin helpolla osta omistusasuntoa. Pitäisi ottaa 200-300 tuhatta euroa lainaa, ja se hirvittää, ainakin nykyisessä työmarkkinatilanteessa.
Kuten kysymyksestä ja aloitustekstistä kävi varmaan ilmi, mekin otimme tuon lainan jo ajat sitten.Eli lainaa voi ottaa myös ennen kuin on tehnyt ne 2-3 lasta! ap
siinä vaiheessa me ainakin olimme vielä vastavalmistuneita pätkätyöläisiä, joille ei olisi lainaa pankista annettu, emmekä olisi sellaista uskaltaneet ottaakaan. Ja toinen juttu on, ettei ole taloudellisesti järkevää vaihtaa tiheästi asuntoa, vaan ostaa kerralla vähän isompi. Niin, ettei heti ekan vekaran kanssa tule tilanpuute. Näin siksi, että ensiasunnon verokohtelu koskee tosiaan - ylläripylläri - ensiasuntoa.
että lapsi on kalliimpi kuin omakotitalo? :) Eli miten uskalsitte sitten lapsia tehdä kun ette asuntolainaankaan pysty?-ohis
Laskin jokin aika sitten, miten paljon kahteen lapseeni uppoaa euroja siihen mennessä, kun he ovat aikuisia, ja VAIKKA kustannuksia ainakin meillä nostaa se, että olin pitkään hoitovapaalla ja osittaisella hoitovapaalla hyväpalkkaisesta duunista (->tulomenetykset isoja), silti sain loppusummaksi kahdesta lapsesta noin 150 tonnia. Ei siis likimainkaan omakotitalon hintaa per lapsi.Ja kuulepa idioottimainen kommentoijani: lapsien kulut jakaantuvat 18 vuodelle ja niihin voi vaikuttaa isosti itse. Kuinka kallista vaatetta ostaa, miten pitkään hoitaa kotona, millaisia harrastuksia ottaa. Sitä summa ei tarvitse latoa pöytään kertaheitolla, toisin kuin asuntoa ostaessa.
ei tässä mitään 200 tonnia ole kerralla ladottu pöytään asuntoa ostettaesa, vaan kulut jakautuvat 20 vuoden ajalle.
että asuntojen reaalinen hinnannousu ei enää tule luultavasti olemaan sama kuin mitä se on menneinä vuosikymmeninä ollut?
Ja kaikki eivät ole pariutuneet heti päälle kaksikymppisinä, tai saaneet sitä vakityöpaikkaa!!
Olette niin yksioikoisia kommenteissanne!
Itse olen akateeminen sinkku. Ensin opiskelin pitkään, ja asuin Hoasin kämpässä, ja jotta ei tarvinnut ottaa opintolainaa, kävin sen verran töissä, että selvisin menoista.
Sitten olen ollut enempi tai vähempi pätkätyöläinen. Pankki ei myönnä minulle asuntolainaa, koska työsuhde on aina ollut määräaikainen. Ja nyt olen kyllästynyt tilanteeseeni, ja opiskelenkin toiselle alalle, jotta edes joskus olisi vakityö mahdollinen. Ja ei sitä kumppaniakaan ole löytynyt.
Kun kaikilla ei ole sitä parisuhtetta, tai vakityötä. Ja asunto kannattaa ostaa, kun perusasiat on elämässä kunnossa, ja asettunut jo aloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua jumiutua yhteen paikkaan.Vaihdan asuntoa ja työpaikkaa kun alkaa ahdistaa samat kuviot.
Ollaan toki omistettukin asunto,eikä oltu yhtään onnellisempia,päinvastoin.Myytiin pois ja asutaan onnellisesti vuokralla.
En ole koskaan tajunnutkaan tuota omistusasumisen ihanuutta.
Kuten kysymyksestä ja aloitustekstistä kävi varmaan ilmi, mekin otimme tuon lainan jo ajat sitten.Eli lainaa voi ottaa myös ennen kuin on tehnyt ne 2-3 lasta! ap
mitä tota kannattaa täällä leuhkia kun kaikilla on jo ne 2-3 lasta. Mene johonkin teinipalstalle opettamaan. Ja aika harvat sitä paitsi saavat tänä päivänä parikymppisenä mitään satojen tonnien lainoja.
Ensinnäkin, en ole leuhkinut millään. Ja toisekseen, mähän kysyinkin että miksi joku ei ole ottanut asuntolainaa? Eli ottanut sitä silloin kun siihen oli realistinen mahdollisuus. Eli ennen lapsia, tai ekan lapsen aikaan jne.
Ai niin ja tiesittekö, jotkut elää niin, että kaikille lapsille ei olekaan omaa 20 neliön huonetta! Oletteko kuulleet sellaisesta? Mä olen.ap
mitä kukin haluaa. Onko kivaa asua huitsin nevadassa ahtaassa kaksiossa ja kustantaa kaksi autoa, että pääsee duuniin kaupunkiin - ja sietää 1,5-2 h työmatkat (siis yhteenlaskettuna).Vai asuuko kaupungin keskustassa, maksaa vuokraa ja on vapaa vaihtamaan maisemaa koska vain. Ei tarvitse miettiä remontteja tai murehtia asuntojen hintakehitystä tai mahdollisia koronnousuja.
Jos muuten kysyt ihmisten mielipiteitä, ei ole kamalan sivistynyttä alkaa inttää vastaan.
Ihan näin tarkennuksena. Ei siinä omistuasunnossa ole sen enempää kiinni kuin vuokra-asunnossakaan. Aina voi myydä tai vuokrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-500 000 tai enemmänki euroa, joten sehän olisi sulaa hulluutta. Nyt asutaan edullisesti vuokralla samalla kivalla asuinalueella.
pankin orjaksi suureksi osaksi elämääni, joka tarkoittaa mm. sitä että vaikka olisi miten paskassa duunipaikassa, on vaan purtava hammasta ja kestettävä, kun on se asuntolaina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis minulla on mutta mies ystävällä ei.yksin en näin pienellä palkalla edes viitsi kysyä lainaa(2000€/kk)ja ei siis asutakaan yhdessä,koska ei siitä mitään tulisi koska miehen raha-asiat rempallaan,lapsia meillä on asun lasten kanssa vuokralla.ja ikää siis on jo 35v.
emmekä pysty säästämään omaa osuutta. Ei ole myöskään reaalivakuuksia eikä takaajia. Emmekä edes saisi näillä tuloilla niin isoa lainaa kuin tarvitsisimme. Asunnon joutuisi ostamaan todella kaukaa. Lisäksi meillä on ollut onni asua halvoissa vuokraasunnoissa, joten senkään puolesta ei ole ollut motiivia oman ostoon. Meidän tapauksessamme laina+vastike olisi paljon enemmän kuin vuokra.
No kuten sanoin, alueesta riippuen tietysti hinnat ovat erilaisia, mutta eipä tuo meidän omakotitalommekaan mikään juuri rakennettu valkoinen tilaihme ollut :) Jouduimme siis remppaamaan ja itse tekemään siitä kodin. Talo oli rakennettu 1960-luvulla, ja meidän onnemme oli, että tuon 10 vuoden aikana ei mitään merkittäviä remppoja (putket tms) jouduttu tekemään. Mutta noin yleisesti niin kyllä esim. pääkaupunkiseudultakin saa esim. kerrostalokolmioita 120 000 eurolla. (Ja sille joka tulee työmatkoista mekastamaan seuraavaksi, oli meidänkin talomme kaukana keskustasta) Siitä voi sitten muutaman vuoden päästä vaihtaa kalliimpaan ja lainan määrä pysyy samana tai pienenee.
Ja siis minä olen koko ajan ollut n. 2000€ bruttopalkalla ja mieskin vain vähän yli tuon. 1 lapsi.
Ja työni puolesta olen nähnyt vaikka mitä ylläreitä voi tulla asunnon kuntoon nähden ja rahaa palaa ihan turhaan. Sekin tieto vähentää asunnonostohalukkuuttani.
Ja kun lapset ovat tietyssä koulussa, niin koulumatka ei voi olla määrättömän pitkä.
No kohtahan nuo alkavat muuttaa pois kotoa ja kun saadaan perinnöt, ostetaan sitten vaikka yksiö jostain kaukaa - vaikka ihan sinun mieliksesi :-)
En halua muuttaa tältä alueelta pois. Vastaava asunto maksaisi n.250 000e, nyt meillä vuokra 750e johon asumistukea saadaan 250e eli itselle jää maksettavaksi 500e (sisältää veden). Meillä ei olisi varaa maksaa asumisesta enempää.
Eli meillä ei ole varaa ostaa omaa asuntoa, enkä tiedä saisiko meidän tuloilla edes lainaa.
Ihan fiksuahan se omistusasunnon hankkiminen onkin, jos on jotakuinkin säännöllisessä työssä ja perhe on suht pieni.
Minulle se ei ole ollut mahdollista:
- taiteilija-ammatissa epäsäännöllisin tuloin, ei mitään mahdollisuutta lainaan ikävuosina 24-34
- sen jälkeen opiskelijana uuteen ammattiin
- sen jälkeen uusperheellisenä, kuusi lasta - nyt saisimme lainaa mutta emme sellaista summaa että sillä voisi ostaa näin isolle perheelle asunnon.
emmekä pysty säästämään omaa osuutta. Ei ole myöskään reaalivakuuksia eikä takaajia. Emmekä edes saisi näillä tuloilla niin isoa lainaa kuin tarvitsisimme. Asunnon joutuisi ostamaan todella kaukaa. Lisäksi meillä on ollut onni asua halvoissa vuokraasunnoissa, joten senkään puolesta ei ole ollut motiivia oman ostoon. Meidän tapauksessamme laina+vastike olisi paljon enemmän kuin vuokra.
No kuten sanoin, alueesta riippuen tietysti hinnat ovat erilaisia, mutta eipä tuo meidän omakotitalommekaan mikään juuri rakennettu valkoinen tilaihme ollut :) Jouduimme siis remppaamaan ja itse tekemään siitä kodin. Talo oli rakennettu 1960-luvulla, ja meidän onnemme oli, että tuon 10 vuoden aikana ei mitään merkittäviä remppoja (putket tms) jouduttu tekemään. Mutta noin yleisesti niin kyllä esim. pääkaupunkiseudultakin saa esim. kerrostalokolmioita 120 000 eurolla. (Ja sille joka tulee työmatkoista mekastamaan seuraavaksi, oli meidänkin talomme kaukana keskustasta) Siitä voi sitten muutaman vuoden päästä vaihtaa kalliimpaan ja lainan määrä pysyy samana tai pienenee. Ja siis minä olen koko ajan ollut n. 2000€ bruttopalkalla ja mieskin vain vähän yli tuon. 1 lapsi.
Ja työni puolesta olen nähnyt vaikka mitä ylläreitä voi tulla asunnon kuntoon nähden ja rahaa palaa ihan turhaan. Sekin tieto vähentää asunnonostohalukkuuttani. Ja kun lapset ovat tietyssä koulussa, niin koulumatka ei voi olla määrättömän pitkä. No kohtahan nuo alkavat muuttaa pois kotoa ja kun saadaan perinnöt, ostetaan sitten vaikka yksiö jostain kaukaa - vaikka ihan sinun mieliksesi :-)
ap:ta siinä mielessä, että tekin olisitte voineet harkita sitä asuntolainan ottamista jo ennen niitä lapsia. Asunnotkin olivat silloin halvempia. Olisitte nyt aika paljon paremmassa tilanteessa, eli lainaa olisi lyhennetty, olisitte voineet vaihtaa isompaan asuntoon jne.
Onko sulle jokin yllätys, että on olemassa pienituloisia, joilla ei vaan ole varaa hankkia tarpeisiinsa vastaavaa asuntoa, ei edes kerrostaloasuntoa??
Tulitko tänne "ihmettelemään"asiaa pientä ylemmyydentuntoa kokien?
Joillekin kun voi olla tärkeämpää se, että on voinut hankkia vaikka viisi lasta, mutta sitten asua vuokralla (kun ei ole varaa muuttaa tarpeeksi isoon omistusasuntoon). Toisilla ei vaan ole tarpeeksi isoja tuloja jotta saisi tarpeeksi ison lainan.
Tai toiset eivät ole valmiita tinkimään merkittävästi asumisen tasosta, mitä heidän tilanteessaan vuokralta omistusasuntoon muuttaminen vaatisi.
Kaikilla ei ole ylläri pylläri samanlaista elämäntilannetta kuin sulla, jolloin eka omistusasunto on ollut hankittu jo kymmenen vuotta sitten ja saatu hinnannoususta pääomaa.
Taisin sohaista kipeään kohtaan, kun tänne tulivat kiukuttelemaan muutamat elämässään pettyneet "ei täältä saa halvalla asuntoa kun siinä pitää olla 10 huonetta ja sen pitää olla helsingin keskustassa ja on ihan epäreilua että minä en saa kun olen tehnyt vasta neljä lastakin ja jajaja.." -nillittäjät :)
ap