Rakastunut työkaveriin

Kiitos viestistäsi. Olen kuitenkin kanssasi eriä mieltä ainakin siitä, että me molemmat haluaisimme lakaista ongelmat maton alle. Aiemmissa viesteissäni en olekaan valoittanut omien suhteidemme tilannetta syvemmin. Rakastettuni on yrittänyt jo pitkään selvittää avioliiton tilaa vaimonsa kanssa. Eroakin on harkittu jo ennen kuin hän oli minua edes tavannut. Mies on asunut toisessa osoitteessa pariin otteeseen, mutta vaimo on siis kiristänyt miehen takaisin lapsia hyväksikäyttäen. Tämä siis sen jälkeen kun on itse miehen muutolle antanut täyden siunauksen. Perheterapiassa on käyty, asioita yritetty sovitella, mutta vaimo muuttaa mieltään aina parin päivän välein. Kyseessä on kiltti perhekeskeinen mies, jolle lapset ovat kaikki kaikessa. En toki väitä, että mies on syytön oman parisuhteensa tilaan. Varmasti syytä löytyy molemmista. Uskoakseni kuitenkin miehen pahin virhe on nimenomaan se, että on "liian" kiltti. Itse vuorostani olen antanut parisuhteeni ajautua tilanteeseen, jossa konflikteja välttääkseni - ja koska en todellakaan jaksa kinastella - myönnyn aina mieheni tahtoon. Melkein 20v:n kokemuksella tiedän näin pääseväni helpommalla, koska sanoimpa tai teinpä miten tahansa, lopputulos on aina se, minkä mieheni haluaa. En ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä ole lattiamatto, mutta en kyllä kauhean kaukana siitä. Vuosien kuluessa tilanne on muuttunut sellaiseksi, että minua ei yksinkertaisesti enää kiinnosta muuttaa suhteemme laatua. Tiedän, että mieheni perusluonne ei tulisi muuttumaan.

Siinä olet täysin oikeassa, että lapset tulevat kärsimään. Mutta mikäli tilanne jatkuu tällaisena, ei kummassakaan kodissa kasvateta erityisen tasapainoisesti ja tasa-arvoisesti ajattelevia lapsia nykyisessäkään tilanteessa.

Tilanne on äärimmäisen hankala. Tiedän sen. Yritänkin nyt ulkopuolisten ihmisten ajatuksia peilaamalla löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun tähän hetkeen. Sellaisen, jonka kanssa voisin/voisimme tulevaisuudessakin elää.

yks mies vaan jatkaa..

Niin siis toi mitä kirjoitin, oli kuitenkin vaan joukko yleistyksiä siitä mitä olen elämän varrella nähnyt ja kuullut. En voisi sanoa AP:n tilanteesta yhden tekstin perusteella mitään tarkempaa.

Kuulostaa kuitenkin sille että teillä on kaunis yhteisymmärrys tämän miehen kanssa asioista. Tilanne vaan on se että jos nyt teette jonkun pikaratkaisun niin siitä ei taida mitään hyvää tulla. Molempien teidän elämä varmasti kohentuisi huimasti jos eroaisitte suhteistanne. Kyse siinä taas siitä että onko syytä tyytyä tilanteeseen vai ei.

Isoja päätöksiä elämässä eikä mitään takuita ole että siitä onneaan löytäisi. Pointti on se että toi teidän juttu toimii just siksi että olette molemmat tietyssä vaiheessa menossa elämässänne ja työpaikan erillisyys siitä perhe-elämästä vapauttaa keskustelunne ja tunnepuolen. Onko se lohtu ja pakokeino siis ainoa kantava asia suhteessanne? Saatte siis kuorittua toisistanne niissä hetkissä vaan parhaat puolet. Se ei ole todellista.

Lasten etua olisi mielestäni kuitenkin ajateltava ensimmäisenä. Kasvatuksessa menee yleensä pieleen, se on fakta. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän epäonnistujia siinäkin, voi vaan toivoa parasta tulevaisuuden suhteen. Tärkeintä olisi kuitenkin aikuisten istua alas ja miettiä miten lapsia voisi suojella aikuisten välisiltä vajavaisuuksilta.

Ratkaisua mulla ei ole tarjolla.

toistamassa samaa virhettä kuin aikaisemminkin elämässäsi. Hyppäät taas suhteesta toiseen. Jos eroatte niin sinulla on pitkä ja kivinen tie edessä uuden kumppanisi kanssa. Samalla kun rakennat uutta suhdetta, käytte kummatkin eroa lävitse ja kipuilette sen kanssa. Puhumattakaan mitä uusperheen kuviot tuovat edessään. Jos miehen exä vaikeuttaa lasten tapaamista niin voit vain kuvitella miten hän tulee mustamaalaamaan sinua lapsilleen. Tulet aina olemaan nainen joka vei isän lapsiltaan. Tässä muutamia asioita joita kannattaa miettiä.

Osuit osaltaan juuri ongelman ytimeen! Pohdiskelen ja yritän nimenomaan löytää keinoja siihen, että molempien lapsilla olisi mahdollisuus molempien vanhempien tukeen ja turvaan myös eron jälkeen. Pelkään kuitenkin tilannetta, joka melkoisella varmuudella tulee syntymään; miehen vaimo tulee taatusti tekemään kaiken mainitsemasi ja tilanteesta kärsii eniten lasten lisäksi heidän isänsä!

Siinä olet kuitenkin tavallaan väärässä, että olisimme aiemmin hypänneet suoraan suhteesta suhteeseen. Olin itse sinkkuna tovin aikaa ennen tutustumistani nykyiseen aviomieheeni. En kylläkään ollut vielä ehjä edellisen suhteen traumojrn jälkeen. Sitä olen ollut vasta muutama vuosi sitten. Mies taas puolestaan päätyi järkiavioliittoon tultuaan petetyksi parissa aiemmassa suhteessa. Halu saada lapsia oli niin voimakas, että hän uskoi pystyvänsä parisuhteeseen perheen saamisen edellytyksillä. Kuten minäkin, hänkin oli siinä vaiheessa lakannut uskomasta kaikkisallivaan ja pyyteettömään rakkauteen.

Teidän kannattaa molempien erota tahoillanne mahdollisimman pikaisesti, mutta ehdottomasti kiellätte, että eron syynä on kolmas osapuoli. Ero itsessään on rankka asia lapsille, siihen ei kannata sekoittaa pettämistä.

Kun ero on selvä ½-1 päästä niin voitte esittää juuri rakastunutta ja uuden onnen löytänyttä. Se antaa myös molempien lapsille mahdollisuuden normaaliin suhteeseen tulevan äiti- ja isäpuolen kanssa.

Mun vanhemmat erosivat kun olin 8 ja mulle selvisi vasta reilusti aikuisena että isällä oli kaksi perhettä yhtäaikaa jo 3. vuotta ennen eroa. Kaikki aikuiset suojelivat lapsia yhteisestä päätöksestä ja sain rakennettua normaalin suhteen isän uuteen vaimoon ja vaimon perheeseen. Kaikki energia ei mennyt vihaan ja kaunaan pettämiskuvioissa ja uusissa perheenjäsenissä.

Kiitos kaunis sanoistasi! Olen itse syvällä sisimmässäni miettinyt tätä vaihtoehtoa. Olen kuitenkin pelännyt mahdollisia seuraamuksia, mikäli lapsilta salataan totuus. Mitä tapahtuu, jos lapset vaikkapa pahimman murrosiän aikana saavat totuuden selville? Lisäksi en jotenkin usko rakastettuni vaimon olevan riittävän kypsä henkisesti toimimaan näin. Valitettavasti. Ja toivon todella olevani väärässä. Edellisen riidan aikana (ja nämä ovat siinä parisuhteessa jokatoispäiväisiä, sillä joka toinen päivä vaimo pyytää anteeksi pahoja ja ilkeitä sanojaan luvaten muuttua), vaimo sanoi miehelle, että jos tämä joskus toisen naisen löytää, tulee hän tekemään tämän naisen ja miehensä elämästä helvettiä. Ja lapsia ei mies tule enää koskaan tapaamaan... Ei mikään helppo lähtöasetelma lasten kannalta ajateltuna, vai mitä?

kuinka negatiivisesti kirjoitat miehen vaimosta? Mustasukkainen, vainoharhainen, heikko jne.

Mies on kertonut nämä piirteet vaimostansa eikö totta? Ja nyt sinä olet se täydellinen nainen, jonka tapaa vain kerran eläessään. Kuulostaako tutulta?



Laitatte siis samalle viivalle salarakkaan jonka kanssa vietetty pelkkää ei-arkea ja puolison, jonka kanssa olette vuosia vuosia eläneet pelkkää arkea.



Reilua???

Jos mies näkee vain negatiivisia asioita puolisostaa, niin mitä hän tulee näkemään ap:sta kun arki astuu kuvioon?



Panettelun mestari uusi onnesi ainakin on.

kuinka negatiivisesti kirjoitat miehen vaimosta? Mustasukkainen, vainoharhainen, heikko jne.

Mies on kertonut nämä piirteet vaimostansa eikö totta? Ja nyt sinä olet se täydellinen nainen, jonka tapaa vain kerran eläessään. Kuulostaako tutulta?

Laitatte siis samalle viivalle salarakkaan jonka kanssa vietetty pelkkää ei-arkea ja puolison, jonka kanssa olette vuosia vuosia eläneet pelkkää arkea.

I

Reilua???

Valitettavasti olen joutunut - tahtomattani kylläkin - todistamaan vaimon erityispiirteitä ihan livenä. Huuto kun kuuluu puhelimesta läpi ja muutama tekstiviesti on minulle luettu. Olen jopa puolustanut miehelle vaimon käytöstä mm. lastenhoitoon väsymisellä yms. Nämä tapaukset ovat ajalta ennen suhteemme syvenemistä. Sen jälkeen olen poistunut paikalta puheluiden ajaksi ja kieltäytynyt kuuntelemasta jos mies on halunnut viestejä minulle lukea. Kuten jossain aiemmassa viestissä jo totesin, toivon kaikesta sydämestä että olisin väärässä hänen suhteensa! Valitettavasti näin ei taida asia olla.

Onko mies puhunut kanssasi puhelimessa vaimon ollessa paikalla??



Ja vaimoko ihan syyttä suotta on mustasukkainen, vainoharhainen ja hankala, jos tietää/epäilee miehellänsä olevan salasuhde??



Kyllä te hyvin olette itsellenne jan toisillenne peustelleet suhteenne oikeutetuksi.



Usko tai älä, olen ollut tilanteessasi vuosia sitten.

Kysyttävää??

Onko mies puhunut kanssasi puhelimessa vaimon ollessa paikalla??

Ja vaimoko ihan syyttä suotta on mustasukkainen, vainoharhainen ja hankala, jos tietää/epäilee miehellänsä olevan salasuhde??

Kyllä te hyvin olette itsellenne jan toisillenne peustelleet suhteenne oikeutetuksi.

Usko tai älä, olen ollut tilanteessasi vuosia sitten.

Kysyttävää??

Siis ennen suhteemme syvenemistä olen samassa kahvipöydässä istuessa kuullut puhelimesta läpi kun vaimo toisesta päästä huutaa miehelleen. Ja tästä jonkin ajan kuluttua kun vielä ainoastaan keskustelimme omista elämistämme toisillemme luki minulle vaimon lähettämiä tekstiviestejä. Kun meistä sitten myöhemmin tuli rakastavaisia en ole halunnut näitä puheluita/viestejä enää kuulla. Pahoittelen, mikäli ed postauksessani esitin asian epäselvsti.

Sitä tapahtuu aivan elämässä elämässä niin paljon, ettei sitä voi selittää tyhjäksi pelkällä mustamaalauksella. Tälläkin palstalla hyväksytään tosiasiana, että on kypsymättömiä miehiä, jotka pystyvät esimerkiksi jättämään lapsensa eron yhteydessä. Aivan yhtä varma tosiasia on se, että on kypsymättömiä naisia, jotka eivät pysty erotilanteessa ajattelemaan lastensa tunteita vaan käyttävät näitä häikäilemättömästi hyväkseen toteuttaakseen kostofantasioitaan.



Mielestäni on hienoa, että ap tiedostaa tämän ja ymmärtää, miten vaikeaksi tilanne voi muodostua isälle ja hänen lapsilleen. Katastrofin ehkäisemiseksi on kuitenkin tehtävissä erittäin vähän.



Kypsymätön ihminen tarvisisi erotilanteessa ulkopuolista ammattiapua kyetäkseen erottamaan omat ja lastensa tunteet toisistaan. Heillä kuitenkin on usein taipumusta syyttää kaikista vastoinkäymisistä muita, joten peiliin katsominen ja avun hakeminen ei ole todennäköistä.



En osaa antaa ap:lle muuta neuvoa kuin odottamisen. Rakkaus on parhaimmillaan elinikäistä, joten toista on mahdollista odottaa jopa kymmeniä vuosia.



Miehen avioliitto saattaa päättyä myös vaimosta johtuvasta syystä, joka vapauttaa miehen uuteen suhteeseen. Jos mies ei olisi niin kiltti, hän voisi miettiä, millä toimilla hän pystyisi ajamaan vaimonsa eroon niin, että vaimo tekisi päätöksen omasta mielestään yksin.



Jos vaimo on riittävän kipeä, hän voi vielä tällaisenkin, itse ottamansa eron jälkeen yrittää erottaa isää ja lapsia toisistaan. Olen itse ollut osallisena tällaisessa tilanteessa isän uutena puolisona, jonka isä löysi vasta tultuaan jätetyksi. Ex-vaimo käyttäytyi aivan kuin mies olisi ollut uskoton (häin itse oli). Sekään ei siis ole täydellinen vaihtoehto.



Toisaalta voi kysyä, onko lasten hyvä elää tasapainottoman vanhemman kanssa ehjässäkään perheessä.

Täällä puhutaan kiltistä ihmisestä, kun oikeasti tarkoitetaan selkärangatonta ihmistä. Ne on eri asioita.

Monet ex-vaimot haukkuvat miehen uutta puolisoa perheen hajottamisesta ja siitä, että lapsilta on viety isä. Valitettavan monessa tapauksessa ex-vaimo on kuitenkin se, joka aiheuttaa eniten lapsille vahinkoa estämällä isältä tapaamiset, manipuloimalla lapsia ja haukkumalla isää ja hänen uutta puolisoa. Aikuisen täytyisi pystyä ajattelemaan lapsen etua ja katkeruus pitäisi pystyä purkamaan muulla tavalla kuin lasten kautta. Lasten etu on kuitenkin se, että he voivat säilyttää hyvän suhteen molempiin vanhempiin ja vanhempien tehtävä on mahdollistaa tämä. Valitettavan moni vanhempi on henkisesti niin kypsymätön, että oma katkeruus (esim. puolison pettäessä) menee lasten edun edelle.

Täällä puhutaan kiltistä ihmisestä, kun oikeasti tarkoitetaan selkärangatonta ihmistä. Ne on eri asioita.

Mies, joka rakastaa ja haluaa huolehtia lapsistaan vaikka oman onnensa kustannuksella ei liene selkärangaton. Itseasiassa päinvastoin. Tämä toki on vain minun mielipiteeni tuntemastani miehestä. Selkärankaa on löytynyt myös suhteessa minuun, töissä ja kodin askareissa. Yksi niistä syistä joiden takia häneen alunperinkin rakastuin.

Sitä tapahtuu aivan elämässä elämässä niin paljon, ettei sitä voi selittää tyhjäksi pelkällä mustamaalauksella. Tälläkin palstalla hyväksytään tosiasiana, että on kypsymättömiä miehiä, jotka pystyvät esimerkiksi jättämään lapsensa eron yhteydessä. Aivan yhtä varma tosiasia on se, että on kypsymättömiä naisia, jotka eivät pysty erotilanteessa ajattelemaan lastensa tunteita vaan käyttävät näitä häikäilemättömästi hyväkseen toteuttaakseen kostofantasioitaan.

Mielestäni on hienoa, että ap tiedostaa tämän ja ymmärtää, miten vaikeaksi tilanne voi muodostua isälle ja hänen lapsilleen. Katastrofin ehkäisemiseksi on kuitenkin tehtävissä erittäin vähän.

Kypsymätön ihminen tarvisisi erotilanteessa ulkopuolista ammattiapua kyetäkseen erottamaan omat ja lastensa tunteet toisistaan. Heillä kuitenkin on usein taipumusta syyttää kaikista vastoinkäymisistä muita, joten peiliin katsominen ja avun hakeminen ei ole todennäköistä.

En osaa antaa ap:lle muuta neuvoa kuin odottamisen. Rakkaus on parhaimmillaan elinikäistä, joten toista on mahdollista odottaa jopa kymmeniä vuosia.

Miehen avioliitto saattaa päättyä myös vaimosta johtuvasta syystä, joka vapauttaa miehen uuteen suhteeseen. Jos mies ei olisi niin kiltti, hän voisi miettiä, millä toimilla hän pystyisi ajamaan vaimonsa eroon niin, että vaimo tekisi päätöksen omasta mielestään yksin.

Jos vaimo on riittävän kipeä, hän voi vielä tällaisenkin, itse ottamansa eron jälkeen yrittää erottaa isää ja lapsia toisistaan. Olen itse ollut osallisena tällaisessa tilanteessa isän uutena puolisona, jonka isä löysi vasta tultuaan jätetyksi. Ex-vaimo käyttäytyi aivan kuin mies olisi ollut uskoton (häin itse oli). Sekään ei siis ole täydellinen vaihtoehto.

Toisaalta voi kysyä, onko lasten hyvä elää tasapainottoman vanhemman kanssa ehjässäkään perheessä.

Juuri näin. Toivon vain, että kärsivällisyytemme riittää. Ja mitä siihen tulee, että vaimo haluaisi avioeron; on usein sen sanonutkin, mutta jo seuraavana päivänä muuttanut mielensä. Ja mies on todellakin niin kiltti ja lasten parasta haluava, ettei tahallisesti halua manipuloida kotiin riitatilanteita, joiden seurauksena vaimo sitten ehkä kenties mahdollisesti joskus saattaisi toteuttaa uhkauksensa eikä heti sitten perua sitä kun mies taas jälleen kerran näennäisessä yhteisymmärryksessä ole muuttanut pois kotoa.

Mun mielestä on henkisesti kypsymätöntä hypätä perheestä toiseen. Aukuinen kypsä ihminen toteaa parisuhteensa epäonnistuneeksi, päättää sen asiallisesti ja alkaa vasta sitten - omaan kotiin muuetttuaan - etsiä uutta suhdetta puhtaalta pöydältä, eikä rakenna salassa toista suhdetta ja perhettä.

Olet periaatteessa ihan oikeassa tässä myös minun mielestäni. Kumpikaan meistä ei etsinyt uutta parisuhdetta - ei itseasiassa uskonut sellaisen mahdollisuuteenkaan. Rakastettuni on jo jonkin aikaa yrittänyt taiteilla perheensä kanssa. Miettiä mikä on parasta lapsille, koettanut löytää vaimon kanssa sopusointua perheterapiassa jne. Minä puolestani olin "tyytynyt" tilanteeseen, jossa sopeutumalla miehen päätöksiin jokapäiväisessä elämässä on taannut suhteellisen tasaisen, joskin rakkaudettoman parisuhteen. Lapsillamme on ollut mahdollisuus kasvaa kutakuinkin riidattomassa, tasaisen turvallisentuntuisessa ympäristössä tietäen, että molemmat vanhemmat kyllä rakastavat heitä.



Se että kohtasimme rakkaani kanssa oli puhdasta sattumaa, kun päädyimme työskentelemään isossa talossa saman projektin parissa. Samanlainen elämänasenne, kiinnostuksen kohteet, huumorintaju jne kun keskustelujemme myötä selvisivät meille, ei mikään järkeily enää saanut meitä pysymään erillään. Ja nyt tilanne on siis tämä.

Rakkautta tai ei, melkoisen inhaa suunnitella uutta alkua uuden kanssa ja "omaisuus" jää entiselle, jos se omaisuus tarkoittaa lapsiakin, jotka toki saavat käydä joskus...

Omaisuus on omaisuutta. Unohdin jo monta asiallista kommenttia saatuani, että kaikki palstalle kirjoittavat eivät ole sisälukutaitoisia ;).

Lasteni mahdollisesta tulevasta kodista en ole tällä palstalla keskustellut. Minä ja aikuinen aviomieheni olemme kyllä kykeneviä tekemään parhaan mahdollisen ratkaisun lastemme kannalta.

Rakkautta tai ei, melkoisen inhaa suunnitella uutta alkua uuden kanssa ja "omaisuus" jää entiselle, jos se omaisuus tarkoittaa lapsiakin, jotka toki saavat käydä joskus...