Mulla on niin ikävä mun rakasta...

Siihen, ettei halua jotakin, ettei ole jotakin, ettei kulje johonkin, sisältyy suurta onnea.

Tiedän miltä tuntuu rakastua mieheen, joka ei ole vapaa :(

Mutta jos tilanteeni ois tuo, mies ois sanonut ettei eroa, niin en jäisi. Miksi pilaisit elämäsi saamalla vain varastettuja hetkiä, etkä yhtään mitään muuta ikinä? Mieti nyt itsekin.

Mies teki valinnan, hänen täytyy myös elää sen mukaisesti. Ei hän voi silti jatkaa sun pyörittämistä, vähän itsetuntoa kehiin nainen!

Jatka elämääsi, älä pidä enää yhteyttä. Älä vastaa soittoihin tai viesteihin. Sano, että teit valintasi, elä sen mukaan.

Vaikka niin tahtoisit ajatella, niin mies ei sua rakasta ainakaan vaimoaan enempää kun ei hänestä ole valmis takiasi eroamaan. Jos mies rakastaisi sua oikeasti, niin hän tekisi MITÄ VAIN saadakseen olla sun kanssa.

Tsemppiä.

Tätä tarvitsin. Tiedän, että olet oikeassa ja tänä aamuna juuri mietin sitä, että enhän mä voi itselleni olla näin julma, täytyy mun tuntea oma arvoni. Mutta kun mietin, että mitä jos sittenkin... Mitä jos se tänään soittaa ja sanoo, että haluaa mut kokonaan. Mitä jos jätän juuri siihen puheluun vastaamatta. Tai mitä jos me tavattais ihan vain pikaisesti ja mies mut nähdessään tajuaisi, että ei voi olla erossa minusta? Tuon takia en ole pystynyt lopettamaan yhteydenpitoa. Kun toivon ja toivon.

Mutta kyllä sen nyt täytyy loppua. Minä en voi olla näin heikko ja riippuvainen. Tulee olemaan niin vaikeaa!

ap