Sinä +/- nelikymppinen: Oletko nuori vai vanha?

Juurikaam tuollaisia mieti. Elän omaa elämääni aika lailla niin kuin tykkään. Minusta vanhenemisessa on just parasta se, että kaikki nuoruuden epävarmuudet hälvenee. Olen 39.

Nuoriahan me ollaan varmaan useimmat, nykyisin elämä on niin erilaista kuin "ennen", että nelikymppinen on ihan nuori, aktiivinen, liikkuva, kuluttava, musiikkia kuunteleva. Toisin kuin ennen, jolloin jo hidastettiin, musiikki oli pelkkää iskelmää jne.



Eköhän anneta kaikkien kukkien kukkia eli nolot olkoot noloja, me muut kivasti nuoria :)

Sitä koska olen vanha, en vielä tiedä.

eli vallan sopiva, olisiko keski-ikäinen sopiva sana



41 v

Joskus tuntuu tosi nuorelta, joskus tajuaa, että ikää on jo kertynyt useampi vuosikymmen. Kroppa on hyvissä voimissa, kunto aika hyvä ja jaksaa puuhailla. Kasvojen ihossa on kyllä jo iän merkkejä, mutta hyvältä nuo omasta mielestä edelleen näyttävät. Ja tuo yksivuotias pitää huolen, että äidin mielikin pysyy terävänä. Aika ihanaa on toisaalta =D



Ja ikää siis 38 v.

Minä sohvapotko aloin harrastaa liikuntaa 6 kk sitten, nyt nousee hauiskäännöt vaivatta 10 kilon käsipainoilla ja 10 km juoksulenkki taittuu alle tunnin. Olen elämäni kunnossa niin mieleltäni kuin kropaltani. Vaikka olenkin ikinuori pyrin välttämään pissis-pukeutumista ja valitsen siistit mutta nuorekkaat vaatteet.

...täyttää 40 vuotta, tuntui että vihdoinkin olen aikuinen ja saan olla ihan mitä haluan, eikä tarvitse enää yrittää todistella mitään.



Nyt kun olen 45 niin riemu aikuisuudesta on vähän laantunut. Tunnen oloni aika vanhaksi, näkee miten sosiaalinen status ei enää ole "nainen" vaan "keski-ikäinen nainen", sen tosiaan huomaa välillä siinä miten ihmiset suhtautuvat. Nelikymppisenä näin ei vielä ollut.



Mutta itsevarmuus tehdä mikä itseä kiinnostaa ja pitää siitä mistä pitää miettimättä sopiiko se ikäiselleni, se on jäänyt. Puoliso sanoi nähneensä metrossa minun ikäisen näköisen naisen jolla oli U.K.Subs t-paita päällä. Minäkin haluan!

kun en ole nuori enkä vanha ;)

rehellisesti ei kiinnosta pätkääkään, olenko nolo wannabe-nuori vai kivasti nuorekas. TOdennäköisesti en kumpaakaan, sillä mä nautin kaikista perinteisistä tätijutuista kuten teatterista ja klassisesta musiikista, baletista ja oopperasta ja puutarhanhoidosta ja hyvästä kirjallisuudesta ja käsitöistä. Ja mulla on pieni urheiluauto ja 7-vaihteinen citypyörä ja neutraalit lenkkitossut. en pukeudu trendikkäästi vaan pikemminkin klassisesti vaikka sitäkin aina niin rikkoen ettei sekään varmaan kellekään kelpaisi.



Ei kai kukaan voi olla nelikymppinen "oikein", joten miksi välittää kok jutusta?

ja lukee itsensä nuoren ryhmään.



Kyllähän sitä huomaa, ettei ihan 20 vuotiaasta enää mene, mutta vasta eilenhän mä olin 25.

Teen töitä ikivanhojen ihmisten kanssa. Tunnen itseni välillä ihan kakaraksi.

Olen siis oikeasti 41-vuotias, täysi-ikäinen, en ole holhouksen alla, aikuinen, enkös olekin aika tarkasti keski-ikäinen, jos katsoo suomalaisten naisten tämän hetken eliniän odotetta, mikä on 82 vuotta.

Mutta 90-vuotiaan isoisäni seurueessa olen nuori ja tyttö ;-D ja 12-vuotiaan tyttäreni, jos vien kavereineen "rientoihin" olen vanha enkä ehkä ihan kaikkeen hullutteluun lähde mukaan tietenkään.

mä olen 38-v. Tunnen olevani melko nuori, elämäni alussa:) Erosin viime syksynä ahdistavasta avioliitosta, josta kuitenkin maailman ihanimmat lapset. Nyt ovat asiat exän kanssa aika hyvässä mallissa. Olen tapaillut mukavia miehiä ja nyt luulen löytäneeni elämäni rakkauden. Ulkonäöltäni olen ehkä 25-30-v. Harrastan aktiivisesti liikuntaa. Olen muutenkin eron jälkeen löytänyt itsenä. Olen onnellinen. Ja tyytyväisempi itseeni+ ulkonäkööni kuin koskaan aikaimemmin. Olen kyllä pitkäikäisestä suvusta. Suvun naiset eläneet n. 100-vuotiaiksi.

En pukeudu tätimäisesti mutten tosiaankaan myöskään kuin 20-vuotiaat. Enkä yritä tietoisesti esittää nuorempaa kuin olen, mutta pukeudun vaatteisiin, joissa viihdyn. En koskaan käytä jakkupukuja tms., työni takia en niitä tarvitse ja vapaa-aikana en sellaisissa viihdy. Parikymppisenä käytin niitä jakkupukujakin :D



Asenteeltani olen nuori. Käyn Lintsillä ja Särkässä kaikki mahdolliset laitteet läpi teini-ikäisten lasteni ja heidän kavereiden kanssa. Leikin myös vesisotaa pihallamme samalla porukalla ja mua harmitti kovasti kun ei ollut hyviä aseita kaikille, ei muuta kuin kauppaan hankinnoille. Nyt on kaikille kunnon vesipyssyt :D Tykkään myös tosi paljon lautapeleistä, joita pelaamme porukalla, laulamme karaokea kotona jne.



Naamassa alkaa pikkuhiljaa näkyä iän tuomat muutokset ja aineenvaihdunta tuntuu hidastuneen, mutta olen aika hyväkuntoinen urheiluharrastuksista johtuen. Muiden mielipiteistä en välitä enää sitäkään vähää kuin nuorempana :)

On sen verran terapeuttista settiä tämä ketju..=)

Mä olen ihan juuri 40.v. mulla on 4 poikaa 21,20,16 ja 2, ja lisäksi 1v pojan tytär. en ole vanha, en nuori, mutta elämäni on täydellistä ruttuineen päivineen !!!

Niin...



Olen kai aika nuorekas, sen totesin ala-asteaikaisessa luokkakokouksessa. Olen sporttinen ja pieni sekä minulla on pilkettä silmäkulmassa. Nyt kahden lapsen äitinä en enää ole yhtä jyrkkä mielipiteissäni kuin nuorena, koen, että olen kasvanut, no, ehkä aikuseksi.



Pukeutumisen kanssa on vähän vaikeaa. Oma tyyli on ollut hakusessa jo pidemmän aikaa. Olen ns. farkkutyyppinen, mutta nyt vanhemmiten ajatellut, että klassinen tyyli voisi olla ikäiselleni kivempi. Tänään ostin elämäni ensimmäisen poplarin, koska olen menossa häihin kahden viikon päästä. Kaupassa käydessä huomasin, miten toiset naiset katselivat perääni. Heillä oli just collaritakkia jne. Taisin olla, vaikka itse sanonkin, aika tyylikäs. Se takki oli siis vartalonmyötäinen, nuorekas, vaikkakin poplari.



Ehkä se ikä on asennekysymys, luulen mä.



Tottakai naamasta näkyy ikääntyminen, on silmä ja suuryppyä. Mutta positiivinen asenne kuittaa aika paljon.

kummaksikaan. Ja olen tasan 40. En kyllä oikein keski-ikäisenäkään itseäni vielä pidä, sen olen aina mieltänyt n. 45-60-vuotiaaksi. Ehkä paras nimitys olisi ihan vain aikuinen. Tai sitten varhaiskeski-ikäinen tai keski-ikää lähestyvä.

Näytän nuorelta ja olen pienen vauvan äiti. Mies on minua nuorempi. Olen 46-vuotias. :)

ja tunnen itseni vielä nuoreksi. Tosin ikä näkyy ikävä kyllä naamasta jo.. Oon aina ollut kapinallinen jossain määrin ja olen sitä edelleen.



Tämän vuoden olen omistanut itseni kuntoon laittamiselle, kiloja on lähtenyt jo yli 20 ja kuntosali treenit aloitettu. Päätin nimittäin että kun täytän 40, oon timmissä hyvässä kunnossa.



En tiedä edes mitä haluan isona tehdä, mutta uskon siihen, että se selviää vielä. Itsevarmuus on tullut iän myötä, enkä välitä tipaakaan enää mitä muut ajattelee musta tai mun elämästä.



Pukeudun myös miten tykkään, trendikkäästi ja nykyään myös sporttisesti. Haaveilen pitkästä tummanpunaisesta kiharasta hippitukasta, kasvatusprojekti onkin käynnissä :)