Jos lapsi temppuilee iltapalalla, niin jätättekö ilman iltapalaa?

Riippuu lapsen iästä ja siitä mitä tarkoitetaan temppuilulla. Jos 5-vuotias vaikkapa heittelisi ruokaa lattialle niin taatusti saisi nousta pöydästä ja jäisi se ruoka väliin. Terve, nälkäinen lapsi leikki-ikäinen kyllä syö jos on nälkä ja mikäli ei ole niin ei meillä pakoteta tai maanitella syömään. Jos ei ole nälkä niin voi nousta pöydästä, ei se minusta ole mitään rankaisua.

Miksi et anna iltapalaa, jos ei syö päivällistä?

lapsi saa ruokaa ja unta silloin, kun sitä tarvitsee eikä kellon mukaan.

joten jos kauhistelette kohtaloaan, niin katsokaa peiliin. Siellä on ihan yhtä hyvä ihminen kuin Erikan äitipuoli.

ettei tarvitsisi syödä iltapalaa. En jaksa tapella vaan lupaan palkinnoksi vaikka jonkin pienen namin jos syö iltapalan. Aika usein puuron joutuu syöttämään lapselle, mutta parempi niin kuin että ei söisi. Hampaathan nyt kuitenkin pestään heti sen jälkeen.

joten jos kauhistelette kohtaloaan, niin katsokaa peiliin. Siellä on ihan yhtä hyvä ihminen kuin Erikan äitipuoli.

Ainakin yksi äitipuoli taas löytyi...sanonko lisää?

Ap, lähellä sadismia tuo. Et ehkä ymmärrä että tiettyyn

ikäkauteen kuuluu uhma ja ihan pienillä jopa ruoalla leikkiminen ja se aika menee ohi.

En näe mitään syytä miksi minun pitäisi pakottaa lapset syömään kotona "pahaa" ruokaa. Tiedän etteivät syö esim. pinaattikeittoa tai hernekeittoa. Miksi ihmeessä tekisin sellaisia?? En itsellenikään valmistaa opetusmielessä "pahaa" ruokaa tai valitse kaapista jonkun muun lempiruokaa, joka minusta sattuu olemaan epämieluisaa.

Saavat treenata näitä taitoja ja sen myötä nälässä olemista päiväkodissa ja koulussa kyllä ihan tarpeeksi.



Molemmat siis syövät ok ja heillä vain on tiettyjä makuja, jotka eivät mene helposti alas.

En todellakaan tämän tietäessäni anna niitä nälkäisen lapsen eteen ja sitten kuuntele marinaa ja kasvatuskeinona jätä sitten antamatta seuraavaa ruokaakin -kuulostaa lähinnä kiusaamiselta minusta.



Meillä lapset nauttivat syömisestä ja annan valita itse esim. iltapalan. Nuoremmalle tulee kolme ateriaa päivässä tarhan puolesta ja niissä ei voi vaikuttaa siihen mitä saa. Mitä pahaa on siinä, että lapsi nauttii ruoasta ja saa valita kotona mikä on sillä hetkellä itselleen hyvää syötävää? Kun siis pysytään ruokalinjalla, ei tietenkään mitään karkkia tai pullaa saa valita.



Arvatenkaan meillä ei tarvitse tapella syömisistä eikä ole tarvinnut koskaan sitä tehdä. Meillä on mukavat ruokailuhetket eikä sillä ole yhtään mitään väliä, että a syö puuroa ja b 2 jugurttia iltapalaksi!



Oletteko miettineet lapsen näkökulmaa näissä asioissa? Jotkut vaan oppivat uusiin ja erilaisiin makuihin hitaammin.

Osalle ruoat, jossa kaikki maut ovat sekaisin, ovat kamalia. Esim. juuri keitot.

Makuaisteja on erilaisia. Miksi tätä ei ajatella lapsen kohdalla, mutta aikuinen valmistelee aina itselleen sopivia ruokia?



Miksi ette ota lasta mukaan ruokavalintaan? Meillä on ihan tavallista, että lapsi voi vaikuttaa siihen mitä syödään. Esim. toivoa makaroonilaatikkoa.



Tämäkin, jolle on pakko tehdä kalakeittoa lapselle... onko sinulle este vaikkapa tehdä muusia ja jauhelihapihvejä silloin kun lapsi on paikalla? Haluatko tarkoituksella kiusata lasta? Vanhemmuus on myös lapsen kuuntelua ja se, että lapsi kertoo mistä tykkää ei ole hemmottelua. Jos aikuiset tapaavat ja suunnittelevat yhteistä iltaan niin mitä tehdään... mietitään oikein kimpassa mikä olisi kaikille mieluinen ruoka...



Lasten kanssakin voi valita missä kohtaa on pakko ns. kasvattaa ja missä tehdä asiat helpoksi.

Minä en kasvata kiusaamalla ruoalla. Ruoka on nautinto lapsellekin.

Pöydässä on istuttava niin kauan että ruoka on syöty, iästä riippumatta. Siihen voi jäädä sitten tarvittaessa yksin ja vaikka neljäksi tunniksi (tätäkin on yksi lapsista kerran koittanut, kukaan ei koittanut enää toista kertaa ;D), mutta vaihtoehtoja ei ole.

Olen vähän eri mieltä kanssasi. Meillä tarjotaan säännöllisesti nimenomaan niitä ruokia mitkä ovat ekalla (tokalla, kolmannella, neljännellä...) kerralla osoittautuneet ongelmalliksi. Epämieluisaan makuun tottuminen vie jopa 10-20 maistamiskertaa. Se ei mielestäni ole kiusaamista, vaan ihan normaalia kasvatusta - lapsen valmentamista ulkomaailman haasteisiin. En halua, että minun lapseni ovat niitä jotka ruokapöydässä aiheuttavat ongelmia ja pahaa mieltä muille nyrpistelemällä nenäänsä milloin millekin.



Oma lauseesikin makuihin tottumisesta osoittaa sen, että tiedostat asian olevan tottumiskysymys. Miksi tottumisen pitäisi olla hidasta kun se voi olla nopeaakin?



Meidän neljästä lapsesta toiseksi vanhin (nyt 10v) on ollut ehdottomasti nirsoin ja jos meillä olisi menty teidän tyylillä, hän varmaan söisi edelleen pelkkää makaroonia ilman lisukkeita eikä koskaan mitään muuta. Sen sijaan hän juuri viimeksi tällä viikolla iloisena totesi, että onpa hienoa kun hänen mielestään kunnon pihvi on nykyään tosi hyvää, samoin kuin tomaattipohjaiset pastakastikkeet. Ne olivat joskus suuria inhokkeja, mutta juuri siksipä niitä tehtiinkin usein.



Toki meilläkin saa toivoa ruokia ja vähintään yhtä säännöllisesti kuin inhokkeja valmistetaan myös lasten suosikkeja!



Minut itseni on aikanaan kasvatettu juuri "syömään pakottamalla", ja olen siitä todella kiitollinen. Ruokailu on todellakin nautinto, missä vain ja mitä vain... yhdet elämäni suurimmista elämyksistä olen saanut nimenomaan syömällä, maistamalla ennakkoluulottomasti uusia juttuja kun suu on pienestä pitäen monipuolisiin makuihin tottunut. Eikä ole emäntien tarvinnut hävetä.

tosin lasten koululounas ei ole kamalan tukeva, asumme ulkomailla ja eväänä on voileipiä ym. Itse asiassa lapset syövät koulussa vielä välipalan aamupäivällä.



Aamiainen on meillä aina tukeva ja samoin ip välipala. Joskus lapset syövät iltapäivällä lämmintä ruokaa koulusta tultuaan. Silti päivällinen maistuu muutaman tunnin kuluttua. Muita naposteluja ei harrasteta.



Lapset ovat terveitä, hoikkia ja liikkuvaisia.

ihan aina ollut säännölliset ruoka-ajat

aamupala klo 7-8 välillä (eli kun herätään)

lounas klo 11

välipala klo 14

päivällinen klo 17

iltapala klo 19

Kukaan meidän perheessä ei pysty syömään noin usein.Parin tunnin välein?

syötte kun noin usein voitte syödä?? Siis jonkun 1 perunan, 2rkl kastiketta ja pari haarukkaa salaattia, vai?? Meillä edes 1,5v ei syö noin usein. Eikä napostele mitään.

Nyt kun on esikoisella alkanut eskari niin lapset syö heti herättyään kukin pari desiä maitopuuroa + lisukkeet ja eskarilainen tuon lisäksi vielä esim. desin turkkilaista jugurttia + marjoja tms. Eskarilainen syö sitten päiväkodissa uudestaan aamupalan ja pienemmät kotona leipää ja jugurttia tms. kun ollaan viety eskarilainen. Päiväruoka on pienillä ennen kuin haetaan eskarilainen puolilta päivin ja eskarissa on tietty lounas. Ja mielestäni ihan normaalit annokset kaikki syö. Kun ollaan taas kotona yhden tienoilla niin eskari vetää lautasellisen puuroa kovaan nälkään ja pienemmät saattaa syödä voileivän tai hedelmän tms. ja varsinainen välipala on kolmen tienoilla. Viiden aikoihin syödään päivällinen ja iltapala on seitsemältä ja päiväunista riippuen saattavat syödä uudestaan vielä kahdeksan aikoihin jos menevät tavallista myöhempään nukkumaan.

Mistään paino-ongelmista meillä ei kärsitä ellei sellaiseksi lasketa, että lasten paino menee miinuskäyrällä. Liikutaan ja touhutaan paljon niin tokihan sitä energiaa kuluu. Tuo vaan tuntuu olevan vaikea joillekin ymmärtää.

Mietinpä vaan jos kyseessä olisi oma lapsi, tekisitkö saman...

Miksi jättää lapsi ilman iltapalaa? En yhtään ymmärrä miksi lapsen pitäisi jaksaa lounaan voimalla seuraavan päivän aamuun.

Lapsen vatsalaukku on pienempi kuin aikuisen. Täyttyy nopeammin ja myös tyhjenee nopeammin. Siksi lapsi tarvitsee pieniä aterioita usein.

Ei varmaan ole lapselle helppo tulla isän luo, jota on kaivannut ja sitten kestää äitipuolta joka kiusaa ruoalla. Tilanteeseen liittyy monenlaisia tunteita muutenkin. Ettekö voisi välillä hemmotella lasta joka näkee isäänsä aika harvoi n? Lapsella on rajatut keinot ilmaista omaa pahaa oloaan, syömättömyys on yksi keino ilmaista että kaikki ei ole nyt hyvin.

6-vuotiaan tytön jätän ja olen jättänytkin.Täällä on todettu sossut tehottomiksi joten uskallan avoimesti myöntää et kyse on miehen tyttärestä joka meillä käydessään temppuilee suurimmaksi osaksi kotona totuttujen tapojen vuoksi.

Hän on siis tottunut erilaiseen ruokaan yms.ja jos meillä ei syö päivällistä koska "ei äitikään tee kalakeittoa maitoon" niin seuraava ateria on vasta aamulla eli ilta-pala jää myös välistä.

Jos pienin lapsi temppuu, lapan vaikka itse jogurttia suuhun, se yleensä menee vaikka muu ei kelpaa. Muuten se huutaa yöllä. Arvostan eniten yöuniani. Jonkun kerran olen syöttänyt yöllä kun on heräillyt puolen tunnin välein, enkä TODELLAKAAN jaksais. Eli leipä vaihtuu jogurttiin. 4-5 v iässä ne ymmärtää jo syödä, kun sanoo, että muuten jää ilman. Eivätkä enää nukahtele pöytään ym.



Päivällä jätän ilman ruokaa ja jos on tunnin päästä nälkä lämmitän tasan saman annoksen mikrossa, eli panen syömättömän ruoan lautasella sellaisenaan jääkaappiin. Eli en pidä nälässä, mutta en anna ronklata ruoan kanssa enkä temppuilla pöydässä. Siis yks vuotiasta siirsin vielä hetkeksi sivuun ja sit uudestaan, mutta isommille annan yhden varoituksen ja poistan pöydästä. Jos tulee nätisti pyytämään, saa uuden tilaisuuden syödä nätisti. Näistä huolimatta meillä on hirveä älämölö usein pöydässä, kun on kolme energistä lasta.



Mammamammmamamma

Minä en voi sietää pakkosyöttämistä enkä huijaamalla syöttämistä enkä lahjontaa, jotta lapsi söisi. Pilaatte sillä lapsen luontaisen kyvyn säädellä omaa ruoan tarvettaan.



Meillä on ajatuksena se, että nälkäinen lapsi syö, täysi lapsi ei. Iltapalalla tarjotaan vaihtoehtoja eli lapsi saa puuroa, leipää, hedelmiä ja joskus jugurttia. JOskus saa kaikkea tuota, joskus ei, mutta pyydettäessä saa aina lisää. Lapsi itse istuu iltapalalla enkä seuraa vierestä, meneekö pelleilyksi. Jos ruoka alkaa lentää, niin sitten pois pöydästä ja muihin iltatoimiin. JOs vielä valittaa nälkää, annan mennä uudestaan pöytään, mutta näin ei ole tainnut käydä kuin kerran. Kyllä se pelleily on merkki siiät, että lapsi ei enää jaksa syödä.



Anoppini harrastaa sitä, että lukee kirjaa ja samalla sujauttelee lapsen suuhun lusikallisia joka aterialla. Tärkeintä on se, että ruokalautanen on tyhjä. En voi sietää tuota tapaa. Olen itse lapsena pakkosyötetty, nykyisin lihava eikä minulla ole minkäänlaista täysinäisyyden tunnetta.



Suurin osa täällä siis pakottaa lapsensa tavalla tai toisella syömään iltapalan, vaikka lapsi ei olisi nälkäinen. Todella ikävää toimintaa!



Ja äitipuolelle: rakastat valtaa, et lasta. Luulet kasvattavasi lasta mutta tosiasiassa opetat hänelle aikuisten mielivaltaa. Jos lapsi ei syö aamupalaa, onko hän koko loppupäivän ilman ruokaa? Etkö itse näe, miten huumaantunut olet vallastasi? Ystäväni äiti oli sairas mt-ongelmainen ja heillä oli käytössä tuo tapa. Tämän lisäksi lapsi istui sen ruoan kanssa koko päivän pöydän ääressä. Olet sairas!

Usein se temppuilu tarkoittaa, ettei ole nälkä. Meillä lapset pärjää ihan hyvin yön, vaikka olisivat syöneet klo 17 viimeisen kerran. Aamulla on sitten nälkä, mutta eivät heräile yöllä.

Yleensä jaksavat syödä seuraavina aikoina:

Klo 9

Klo 11.30

Klo 15

Klo 18-19

Välissä ja jälkeen eivät syö. Eivät halua. Isoimmat lapset syövät viikonloppuisin vain klo 9, 14 ja 18. Eivät halua muulloin syödä.

ihan aina ollut säännölliset ruoka-ajat

aamupala klo 7-8 välillä (eli kun herätään)

lounas klo 11

välipala klo 14

päivällinen klo 17

iltapala klo 19

näiden välissä ei napostella mitään.

Eikä ikinä ole lapset temppuilleet, eikä muutenkaa ole tarvinnut (edes pikkuvauvana/-lapsena) mitään houkuttimia tms.

Joten säännölliset ruoka-ajat ja napostelu pois. Kyllä ne silloin syö hyvin, kun ei saa napostella välissä ja on sopivasti nälkä ruoka-ajalla. Eikä ikinä mitään vaihtoehtoruokia, vaan jos ei maistu, niin pöydästä pois vaan...

Eli toisin sanoen, jos meillä temppuilisi, jäisi ilman ruokaa myös iltapalalla.

Pöydässä on istuttava niin kauan että ruoka on syöty, iästä riippumatta. Siihen voi jäädä sitten tarvittaessa yksin ja vaikka neljäksi tunniksi (tätäkin on yksi lapsista kerran koittanut, kukaan ei koittanut enää toista kertaa ;D), mutta vaihtoehtoja ei ole.

Nälässä pitäminen on mielestäni moraaliton rangaistuskeino. En voi hyväksyä sitä. Ruoka kuuluu lapsen perustarpeisiin, eikä lapselta voi evätä ruokaa. Järkevämpiäkin rangaistuksia voi käyttää, jos rangaistus ylipäätään on tarpeen.

Meillä on usein niin, että lapsi ei ruoka-aikana suostu syömään ollenkaan tai maistaa vain vähän ruokaa. Sitten kun olen korjannut ruoat pois menee vähän aikaa, ja lapsi valittaa nälkää. Jos antaisin hänelle tässä välissä ruokaa, ei hän ainakaan jaksa syödä seuraavalla aterialla.

Meille on useammastakin paikasta (esim. päiväkoti) neuvottu, että jos ruoka ei maistu, sitten lapsi on ilman ruokaa. Minustakin tämä on ihan ok. Ruoatta jättäminen ei ole rangaistus, vaan keino saada lapsi tajuamaan, että ruokaa syödään silloin, kun sitä on tarjolla. Omasta mielestäni on myös tärkeää saada lapsi ymmärtämään sellainen asia, että hän syö itsensä takia, ei vanhempien.

En näe mitään syytä miksi minun pitäisi pakottaa lapset syömään kotona "pahaa" ruokaa. Tiedän etteivät syö esim. pinaattikeittoa tai hernekeittoa. Miksi ihmeessä tekisin sellaisia?? En itsellenikään valmistaa opetusmielessä "pahaa" ruokaa tai valitse kaapista jonkun muun lempiruokaa, joka minusta sattuu olemaan epämieluisaa.

Saavat treenata näitä taitoja ja sen myötä nälässä olemista päiväkodissa ja koulussa kyllä ihan tarpeeksi.

Molemmat siis syövät ok ja heillä vain on tiettyjä makuja, jotka eivät mene helposti alas.

En todellakaan tämän tietäessäni anna niitä nälkäisen lapsen eteen ja sitten kuuntele marinaa ja kasvatuskeinona jätä sitten antamatta seuraavaa ruokaakin -kuulostaa lähinnä kiusaamiselta minusta.

Meillä lapset nauttivat syömisestä ja annan valita itse esim. iltapalan. Nuoremmalle tulee kolme ateriaa päivässä tarhan puolesta ja niissä ei voi vaikuttaa siihen mitä saa. Mitä pahaa on siinä, että lapsi nauttii ruoasta ja saa valita kotona mikä on sillä hetkellä itselleen hyvää syötävää? Kun siis pysytään ruokalinjalla, ei tietenkään mitään karkkia tai pullaa saa valita.

Arvatenkaan meillä ei tarvitse tapella syömisistä eikä ole tarvinnut koskaan sitä tehdä. Meillä on mukavat ruokailuhetket eikä sillä ole yhtään mitään väliä, että a syö puuroa ja b 2 jugurttia iltapalaksi!

Oletteko miettineet lapsen näkökulmaa näissä asioissa? Jotkut vaan oppivat uusiin ja erilaisiin makuihin hitaammin.

Osalle ruoat, jossa kaikki maut ovat sekaisin, ovat kamalia. Esim. juuri keitot.

Makuaisteja on erilaisia. Miksi tätä ei ajatella lapsen kohdalla, mutta aikuinen valmistelee aina itselleen sopivia ruokia?

Miksi ette ota lasta mukaan ruokavalintaan? Meillä on ihan tavallista, että lapsi voi vaikuttaa siihen mitä syödään. Esim. toivoa makaroonilaatikkoa.

Tämäkin, jolle on pakko tehdä kalakeittoa lapselle... onko sinulle este vaikkapa tehdä muusia ja jauhelihapihvejä silloin kun lapsi on paikalla? Haluatko tarkoituksella kiusata lasta? Vanhemmuus on myös lapsen kuuntelua ja se, että lapsi kertoo mistä tykkää ei ole hemmottelua. Jos aikuiset tapaavat ja suunnittelevat yhteistä iltaan niin mitä tehdään... mietitään oikein kimpassa mikä olisi kaikille mieluinen ruoka...

Lasten kanssakin voi valita missä kohtaa on pakko ns. kasvattaa ja missä tehdä asiat helpoksi.

Minä en kasvata kiusaamalla ruoalla. Ruoka on nautinto lapsellekin.

Ymmärrän, että ruoasta on hyvä nauttia, enkä muutenkaan kannata noita kaikkia koirakouluoppeja. Silti kyllä uskon, että vaikka sen hyvän ruoan ohessa kannattaa tarjota sitkeästi pieniä määriä sellaista, mistä ei niin pidä. On meidän perheessä sellaisia inhokkeja, etten laittaisi yhteiseksi ruoaksi kaikille, mutta en kyllä todellakaan toimi niinkään, että ruoat olisi AINA KAIKILLE niitä suosikkeja. Jotenkin vähän ihmetytti asenteesi, että koulussa ja päiväkodissa kyllä opetetaan, kotona vanhemmat tarjoilee pelkästään herkkuja... Kyllähän vanhemmuuteen kuuluu tietty hemmotteleminenkin, mutta voihan sen toteuttaa niinkin, että "pahalla ruoalla" onkin jälkiruoaksi jotain oikein hyvää. Jostain syystä luulen, että päiväkodeissa ja kouluissa ei kuulu kymmenien/satojen lasten vinkuminen ja kitinä "mut mä en haluuuuu..." koko ruokailun ajan. Eli kyllä lapset tottuvat siihen, että kaikenlaista pitää ainakin maistaa, jos se esitetään heille itsestäänselvänä. Jos ruoka on lapselle outoa/pahaa, sitten voi ottaa enemmän leipää, jälkiruoan jne. eli ei sitä kukkuraista lautasellista tarvi ahtaa, mutta kyllä muutaman lusikallisen kestää kuka vaan. Eli kohtuus kaikessa :)

päiväkoti ja koulu tarjoaa kaikenlaista ruokaa mistä lapset ei aina välitä. Syövät siellä siitä huolimatta siis jonkun verran. Kumpikaan ei jätä kokonaan syömättä. Siinähän siis oppivat ja maistavat.

Mutta en kotona jaksa tehdä ruokaa sitä varten, että lapsi pyörittelee sitä lautasella.



Meillä on eri tavalla allergisia talossa eli kaikille ei käy samat ruoat, joten meillä ei ole kynnyskysymys että jokaisella on samat mössöt lautasella jokaiseen ruoka-aikaan.



Mä ajattelen, että muutama vuosi tarhassa, 9 vuotta peruskoulua tuo ihan tarpeeksi kokeilua ruokavalioon. En kotona tee hankalaksi asioita sen takia. Aikuisena meistä kuitenkin jokainen syö omalla tavallaan ja niitä lempiruokiaan.



Meillä muuten eka lapsi on ollut ronkeli. Mutta 7 ikävuoteen mennessä syö jo kaikenlaista ihan näillä mun lepsuilla tavoilla ja tarhassa/koulussa opettelemalla. Että samaan tulokseen voi päästä montaa kautta. Hänellä reaktiot eri makuihin oli aika voimakkaita. Esim. kukkakaalista yökki ja meinasi oksentaa tosissaan pienempänä. Olis todellakin kiusaamista ja mielivaltaa pakottaa syömään. Ja nyt 7 v iässä tuo kukkakaali on herkkua siitä huolimatta, etten ole pakottanut maistelemaan kotona.



Minusta on kiva, että lapset syövät herkkuruokiaan mahat täyteen ja ovat hyvällä päällä eikä nälissään kiukkuamassa ja hetken päästä vinkumassa jotain syötävää kuitenkin.



Mutta jokainen tavallaan.