Ystäväni suuttui, myytyäni kirpputorilla

Mullakin näitä loukkaantuvia ystäviä. Totuus nyt vain on että meille ei mahdu mitään varastoa turhaa ja tarpeetonta vaatetta ja rojua, eikä ole mielestäni ekologisestikkaan järkevää jemmata käyttökelpoista tavaraa jonnekkin laatikon pohjalle. Käsitöistä säästän hienoimmat, muut menee jollekkin tarvitsevalle käyttöön. Ei ole koskaan tullut mieleenkään että pitäisi lahjan antajalta kysellä saako myydä tai antaa eteenpäin. Kun se lahja on annettu lahjaksi eikä lainaan, niin kyllä oletan että se on sen jälkeen oma ja saan tehdä sillä mitä haluan. Lainat sitten erikseen.

no näin minä itsekkin olen tehnyt toisten lahjoittamille vaatteille ja tavaroille elleivät ole erikseen maininneet että haluavat sitten sen/ne takaisin. Minusta ihmisen täytyy itse sanoa tarkoittaako hän antaa vai lainata, ja vastaanottaja sitten toimii sen mukaisesti.



Ja kyllä en minä ainakaan ala säästelemään meille pieniä vaatteita varastossa, jos tiedän ettei meille lisää käyttäjiä ole tulossa, olkoonkin sitten saatu ilmaiseksi tai lahjana. Eihän kukaan suutu normaalisti siitäkään, että myyt kirpputorilla vaikka lapselle pieneksi käyneen sinun syntymäpäivälahjaksi ostamasi vaatteen.



Eli ap olen sitä mieltä että ystäväsi otti nokkiinsa ihan turhaan. Jos hän olisi halunnut vaatteet ja muut takaisin hänen olisi pitänyt kertoa se jo niitä tuodessaan.



Vai haluaako jotkut pitää ystäviään ilmaisina varastoina, vaikka sen aikaa jos sattuukin tulemaan lisää lapsia ja sitten voikin periä vaatteet takaisin? sekin on ok jos sanoo, että teidän lapset saa nyt käyttää näitä tässä välissä, mutta jos ei ole tarvetta sitten enää niin palauta meille, säästämme mahdollista tulevaa lasta varten.

Joo, heh, sehän olisi jo ihan naurettavaa, että pitäisi alkaa merkkaamaan jokainen vaate. Tämä tuli miehen kaverin siskolta jne. :D



Meille tuli vaatteita juuri samalla saatteella kuin aloittajallekin, ota mitä otat ja heitä loput vaikka roskiin.

aina kinuamassa ilmaiseksi meidän lasten pieniä vaatteita, jotka on niin tarpeen hänelle ja niin tarpeettomia meille. Parin kuukauden kuluttua ne on kirppiksellä myynnissä.

että olen ostanut ihan 100e tavaratkin kun tuntunut, että ystävä tarvii nämä ja ei rahaa ostaa. Sitten olen puolenvuoden päästä saanut todeta, kuinka hän sanoo laittaneensa nämä Huuto.nettiin myyntiin, kun ei tarvikkaan. Kyllä on loukannut moinen tökeryys. Jos ei kerta tarvi, niin vois kyl palauttaa, eikä rahastaa niillä!

jonka itse saanut ilmaiseksi ystävältä. Kannattaisi kysyä ensin kaverilta.

jotka trokaavat ne kirppikselle.

Ei sillä että haluaisin niistä rahaa, mutta mielestäni olisi korrektia kysyä asiasta ensin.

Ja [b]toivoisin[/b] että nämä tavarat [b]lahjoitettaisiin [/b] eteenpäin ilman oman hyödyn tavoittelua.

Annettaisiin ikäänkuin [b] hyvän kiertää.[/b]

Toiset vaan on ahneita perusluonteeltaan.

että on pienet murheet. Tai pienistä pitää tehdä suuret murheet. Pääasia kai, että vaatteet menisivät käyttöön eivätkä roskiin.



Tämä maailmahan hukkuu käytettyihin lastenvaatteisiin. Niitä on kirpparitkin täynnä lattiasta kattoon. Tuskin niitä myymällä kukaan rikastumaan pääsee.

että olen ostanut ihan 100e tavaratkin kun tuntunut, että ystävä tarvii nämä ja ei rahaa ostaa. Sitten olen puolenvuoden päästä saanut todeta, kuinka hän sanoo laittaneensa nämä Huuto.nettiin myyntiin, kun ei tarvikkaan. Kyllä on loukannut moinen tökeryys. Jos ei kerta tarvi, niin vois kyl palauttaa, eikä rahastaa niillä!

Ei kannata ostaa niin kalliita lahjoja että pitää miettiä niiden päätepistettä. Selkeästi liian kallis lahja sinun budjetillesi jos jää harmittamaan. Eihän jotain lastenvaatetta pysty yleensä käyttämään kuin puoli vuotta, sitten se on pieni. Ja heti ne kannattaa laittaa kiertoon ennen kuin alkaa näyttää vanhanaikaisilta, sitten ne ei kelpaa kenellekkään.

Tai yhtään mitään muutakaan. Tämän ketjun perusteella vaatteet saadaan lahjaksi vain siksi, että ne voi myydä. Ihan turha kertoa, että kun kummitytöllä on kaikkea niin se ei kaipaa mitään, mutta osta tuo uusi Ticketin haalari. Ehei, en osta, kirppikselle se lahja kohta kannetaan.

Ei kyllä kannata kadehtia niitä rahoja, ei kirppareilla myydä rikastumismielessä. Talon kaapit vaan on saatava tyhjäksi ja mieluummin itse myy kuin vie jonnekin lahjoituksena ja siellä myyvät.

Itse muistan kyllä aivan tarkkaan mistä kunkin vaatteen olen saanut. Omien lasten vaatteet annan eteenpäin, kun en viitsi nähdä vaivaa myydä kirpparilla.

Jos jotain olen antanut, (annan kaiken) ei mua kiinnosta mihin ne päätyy.



Nyt kun tytär on vanhempi, ovat alkaneet myydä kavereiden kesken toisilleen. Ihan kiva, muutama euro ja saa uutta päälle, tai sitten vaan taskurahaa itselle.

Kirpparit on tärkeitä ! Jos antaa jotakin jollekkin, se tarkoittaa omistusoikeuden siirtoa. Jos taas lainaa, niin mielestäni se on ilmaistava ääneen antaessa. Paluatathan nämä kun et enään tarvitse. En usko että se on ahneutta, jos myy käytettyä tavaraa, koska joutuu jokatapauksessa pulittamaan suhteellisen korkean viikkovuokran kirpparipöydästään. Eli, voidaanhan ajatella että myydyt tuotteet kattavat sen viikkovuokran. Harva varmaan oiekasti rikastuu kirppismyynneillään. Myyjä pääsee vain turhasta kamppeesta eroon, ja saa pienen summan vaivanpalkaksi rahaa, jolla taas ostaa uutta.

olen hymyssäsuin ottanut vastaan yleensä lahjoitettuja vaatepusseja, vaikka joskus onkin vituttanut se työ mikä siitä tulee, kun autottomana joutuu kuljettamaan risaisia ja reikäisiä vaatteita tavaran lahjoittajien puolesta roskikseen.

Mutta pitkän pennin olen säästänyt toimimalla roskakuskina, olen saanut ihan hyviäkin vaatteita näistä nyssäköistä ja siitä olen kiitollinen.

Ja tosiaan lainaan en ole suostunut ottamaan mitään, olen kohteliaasti kieltäytynyt.



Nyt minusta sitten muovattiin kauhea roisto, kun kirpparipöydästäni löytyy muutama lahjaksi saatu tavara. Se kyllä hieman loukkaa.

Ap

jotka trokaavat ne kirppikselle.

Ei sillä että haluaisin niistä rahaa, mutta mielestäni olisi korrektia kysyä asiasta ensin.

Ja toivoisin että nämä tavarat lahjoitettaisiin eteenpäin ilman oman hyödyn tavoittelua.

Annettaisiin ikäänkuin hyvän kiertää.

Kaverini myi netissä antamaan vaatteita ym.

Sattumalta näin.

Yritti saada rahaa yhdestä tavarasta josta näkee että se on vanha...

Olis vaan lahjoittanut sen.

Toiset vaan on ahneita perusluonteeltaan.

Tai yhtään mitään muutakaan. Tämän ketjun perusteella vaatteet saadaan lahjaksi vain siksi, että ne voi myydä. Ihan turha kertoa, että kun kummitytöllä on kaikkea niin se ei kaipaa mitään, mutta osta tuo uusi Ticketin haalari. Ehei, en osta, kirppikselle se lahja kohta kannetaan.

No mitä sille pitäisi tehdä kun se jää pieneksi? Säilöä vaatehuoneen ylähyllylle 20 vuodeksi?

Itse pyrin ottamaan lapsesta valokuvia niissä ihanissa vaatteissa muistoksi, mutta vaatehuoneeni muistuttaa jo muutenkin tetristä. Siellä on laatikkoa laatikon päällä niin ettei mahdu ludekkaan väliin. En voi säästää vanhoja toppahaalareita vaikka haluaisin, enkä toisaalta edes halua.

olisin aika ihmeissäni, jos joku toisi takaisin vaatteita, jotka olen antanut ja käytetty vielä sen jälkeen toisellakin lapsella.



Kiertoon vaan.

että olen ostanut ihan 100e tavaratkin kun tuntunut, että ystävä tarvii nämä ja ei rahaa ostaa. Sitten olen puolenvuoden päästä saanut todeta, kuinka hän sanoo laittaneensa nämä Huuto.nettiin myyntiin, kun ei tarvikkaan. Kyllä on loukannut moinen tökeryys. Jos ei kerta tarvi, niin vois kyl palauttaa, eikä rahastaa niillä!

tarttuisin tuohon sanaan TUNTUNUT, siis sinä olet päätellyt että ystävä tarvii jotain ja sillä perusteella ostanut jotain 100 euron hintaista?? Etkä ole vaivautunut kysymään ystävältäsi että tarvitseeko hän sitä????

Mikäköhän sitten olisi korrekti tapa toimia, kun ystävä tulee kylään ja sanoo, että hankin nyt teille tällaisen 100 euron vaikkapa vauvakeinun. Sanoa heti, että vie mennessäs ei tartteta, eikä ole tilaa? siitä sitten loukkaantuisit tietysti.

vai ottaa tavara kiitoksella vastaan, jopa valehdella että on hyvä ja tarpeellinen (vaikka lapsi ei suostu siinä istumaan, itkee...vie tilaa, ei mahdu varastoon..) ja myydä se sitten jonkun ajan päästä pois.

Nyt on kyllä ihmisillä mennyt lahjan ja lainan käsitteet täysin sekaisin. Lahja on lahja, eikä sitä peritä takaisin tai sen saajan tarvitse kysellä sinulta, että mitäkös nyt teen tällä lahjalla kun en enää tarvitsekkaan.

laina on määräaikainen ja sen jälkeen palautetaan omistajalleen.

Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset sekin mikä vaiva on siinäkin, kun te tuotte "hyvää hyvyttänne" vaikka kassisillisen niitä lasten vaatteita kyläreissullanne niin jos toki niistä käytetään sopivat ja tarpeelliset, mutta ei mulla ole tiloja säilöä itselle tarpeettomia ja aika/energia riitä, että sitten miettisin että kenellekkähän mikäkin vaate pitäisi palauttaa.. Haluatteko siis että kun ens kerran tavataan niin tuon ne kaksi 68cm bodya jotka jäi pieneksi, ja seuraavalla tapaamisella saatte 70 cm housut kun ne ei mahdu enää jne...

tavaran tai vaatteen antaja voisi myös itse antaessaan sanoa, tarvitseeko / haluaako tavaran takaisin vai ei.



Saajalla pitäisi myös olla senverran järkeä päässä, ettei myy kallista saamaansa tavaraa kysymättä antajalta haluaako sen takaisin.

Koittakaahan hyvät lahjojen antajat ymmärtää että lapsi voi pitää jotain vaatetta vain muutaman kuukauden. Sama monien muiden lastentarvikkeiden kanssa. Lähtökohta on siis se että vaate/tavara on pian tarpeeton. Sen ei pitäisi tulla kenellekkään yllätyksenä. Jos haluatte rojunne takaisin, sanokaa se, koska suurin osa ei todellakaan halua.

Että nyt joka kerta lahjan vastaanottaessaan pitää kysyä, mitä tavaralle tekee kun lapsi kasvaa niis ulos? Että pitää nolata itsensä ja etenkin antaja kysymällä onko tämä nyt lahja vai laina, kuten kai yleensä tapana on? Että sinulle soitan kun haluan tästä eroon, laitanko myyntiin ja haluatko rahat niistä jos laitan, vai pidänkö lopunikää kaapissa homehtumassa, kummin on?



Missä ihmeessä nyt on se perus-av-mamma, jonka mies jo yksinään tienaa sen 7000 euroa kuussa? Siitäkinkö pitää tällainen sirkus kehittää?