mikä on paskin tapa, jolla SINUT on jätetty?
tuli tuosta yhdestä ohjelmasta mieleen.
Itselläni päättyi eräs nuoruuden suhde aika legendaarisesti. Olin saanut kuulla, että en ollut päässyt yliopistoon johon olin hakenut, oloa kurjensi myös se, että minulla oli kuumetta ja makasin sängyn pohjalla. Soitin silloiselle poikaystävälleni, koska kaipasin lohdutusta. Tämä tulikin nopeasti luokseni ja hetken aikaa oleiltuamme tokaisi ihan yllättäen, "ettei tästä meidän jutusta tule mitään", että jostain syystä "tunteet ovat kuolleet". - minua alkoi melkein naurattaa itkun lomassa se, miten paskan ajoituksen poika oli ilmoitukselleen valinnut.
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 15:00"]
Hehhe, yks näistä uusista maikkarin maajusseista nautti liikaa muiden naisten huomiosta kun oltiin kimpassa, ilmoitti tekstarilla ettei kiinnosta. Että terkkuja vaan, toivottavasti saat satoja kirjeitä.
[/quote]
Kuka niistä??
Ajalta ennen sähköpostia ja kännyköitä: poikaystävä vain jätti tulematta treffeille. Opiskelin satojen kilometrien päässä kotoa, ja kun tulin kotikonnuille ei poikaystävästä yksinkertaisesti kuulunut mitään. Ja heillä ei edes ollut lankapuhelinta kotona että olisin voinut soitella perään. Olin jo edellisten treffien aikana itsekseni epäillyt, että hänellä olisi ollut joku toinen kiikarissa, kun käytös oli muuttunut parissa viikossa melkoisen etäiseksi. En ole nähnyt häntä enää ikinä.
etupenkillä. Peli oli melko selvä. Sattuihan se nuoreen sydämeen, mutta kostin kyllä kun ajoi auton parkkiin. Potkaisen takaoveen kohtalaisen lommon.
Olin tulossa ulkomailta painavien laukkujen kanssa. Odotin aikani ja sitten soitin hänelle. Mies kuulosti murheelliselta. Sanoi, että hänen exänsä oli jonkun uuden miehen kanssa eikä selittänyt mitään muuta! Otin taksin ja menin kotiin itkemään.
vastaamatta puhelimeen, ei ottanut enää mitään yhteyttä, katosi kokonaan. Facebookista näin, että elossa on, mutta oli pistänyt sivut multa suljetuksi.
ja mies oli vinkunut minua muuttamaan Helsinkiin luokseen. No, minä olin pannut talon entiseltä kotipaikkakunnaltani myyntiin, hankkinut työpaikan Helsingistä ja sitten lähdin matkaan. Ensimmäisenä iltana kaikki oli hyvin, mies antoi ruusuja ja puhui kuinka onnellinen on että muutettiin yhteen.
Yllättäen seuraavana päivänä hän totesi, ettei olekaan eron jälkeen vielä valmis yhteenasumiseen, eikä kyllä parisuhteeseenkaan. Minun ja koirani pitää siis nyt valitettavasti poistua koska häntä ahdistaa. Asunnottomana sitten olin jonkin aikaa, nukuin koiran kanssa autossa ja kävin suihkussa työpaikalla, kunnes parin viikon päästä löysin oman vuokra-asunnon. Kiitos vaan sille mulkulle että myin ihanan omakotitaloni maalta ja tulin turhaan Helsinkiin ja edelleen asun täällä sinkkuna :(
... tämä mies kilahti kesken skype-viestittelyn, syystä jota en koskaan saanut tietää.
Seuraavalla viikolla tyypin deitti-ilmoitus olikin jo match.com palvelussa ja parin kuukauden päästä tyyppi naimisissa jonkun misun kanssa. Melkoisen paska mies. Mietin vaan, että oli melkoisen nopea halu päästä naimisiin...
kertoi aamulla yhteisen yön jälkeen, että edellisiltana oli ollut vähän humalassa, ja...
... tämä mies kilahti kesken skype-viestittelyn, syystä jota en koskaan saanut tietää.
Seuraavalla viikolla tyypin deitti-ilmoitus olikin jo match.com palvelussa ja parin kuukauden päästä tyyppi naimisissa jonkun misun kanssa. Melkoisen paska mies. Mietin vaan, että oli melkoisen nopea halu päästä naimisiin...
pisteenä i:n päälle tähän se, että tän miehen uusi morsmaikku (tai siis vaimo jo siihen mennessä) otti muhun muutaman kuukauden päästä yhteyttä ja raivosi mulla olevan lapsi tämän hänen miehensä kanssa. Sekopäitä siis molemmat. Ehkä sai mitä ansaitsi. Lapseton olen edelleen.
Oli muuten paha paikka 15-kesäiselle. :D
Seurustelimme pari kuukautta, kaikki vaikutti hyvältä ja suhde alkoi hiljalleen syventyä. Eräs lauantai käytiin syömässä, vietettiin yhteistä aikaa ja nukahdettiin sylikkäin. Sen jälkeen mies ei ikinä enää vastannut soittoihini eilä tekstareihini. Oven taakse en mennyt kytikselle, vaikka mieli tekikin. Niin paljon kysymyksiä jäi. Miksi? Mikä meni vikaan? Olinko minä syypää? Oliko hänelle sattunut jotain? Vai oliko hän sittenkin varattu tjn? Vastauksia en koskaan saanut.
Mies oli kuitenkin jo 38v ja olisi voinut kuvitella hänen osaavan päättää juttu hieman kypsemmällä tavalla. Pari vuotta myöhemmin näin hänet vilaukselta kaupungilla. Ei siis ainakaan kuollut ollut. :P
Että terkkuja vaan Heikille!
pitkä mulla on nyt vähän vaikeeta- en jaksa parisuhdetta- en tahdo loukata paska viesti. Meillä siis etäsuhde.
Sain parin pv:n päästä kiinni ja minä itku kurkussa kysyin mistä kysymys... jätkällä oli kiire lopettaa puhelu kun "mä laitan just ranskalaisia uuniin". Silloin itketti, vitutti ja masensi.
No uusi ihana mies- nykyinen aviomieheni- löytyi sitten 6kk kuluttua.
Olin seurustellut kundin kanssa viisi vuotta ja oltiin puhuttu yhteen muuttamisesta. Lähdin Kaliforniaan lomalle tyttökaverini kanssa ja sen kuukauden koki liian pitkäksi eroksi. Vaikka seuraavassa lauseessa totesi ettei ollut vaan uskaltanut pistää poikki kun olin kotimaassa :) Odotti sitten, että saatiin turvallinen etäisyys väliin. Muisti kyllä pahoitella, jos pilasi lomani.
Olin seurustellut kundin kanssa viisi vuotta ja oltiin puhuttu yhteen muuttamisesta. Lähdin Kaliforniaan lomalle tyttökaverini kanssa ja sen kuukauden koki liian pitkäksi eroksi. Vaikka seuraavassa lauseessa totesi ettei ollut vaan uskaltanut pistää poikki kun olin kotimaassa :) Odotti sitten, että saatiin turvallinen etäisyys väliin. Muisti kyllä pahoitella, jos pilasi lomani.
mies jätti vastaamatta puhelimeen, ei ottanut enää mitään yhteyttä, katosi kokonaan. Facebookista näin, että elossa on, mutta oli pistänyt sivut multa suljetuksi.
Sama täällä ja kyseessä ihan aikuinen, 29v tyyppi...
Onkohan sama mies kyseessä? :)
kaverini kautta vielä toisenkin kaverini kainaloon, oltiin siis silloin teinejä. Siinä me tytöt sitten vähän aikaa riideltiin, vaikka törkimys oli jo jatkanut valloitusretkiään jonnekin eteenpäin.
Silloin varhain viisastuin siinä asiassa ja ymmärsinkin ns. kilttien älykkömiesten suuren arvon, enkä kyseisen nilviäisen kaltaisiin ole sormellanikaan koskenut sen jälkeen. Ja vielä itkinkin sen takia! Myöhemmin tuli parempi, sellainen joka ei koskaan tekisi tuollaista, jollei sitten sopimus kattaisi sellaistakin kohtaa. ;)
Oltiin jotain 23-vuotiaita ja seurusteltu 1,5 vuotta. Olin maininnut eron kun poikaystävä oli muuttunut etäisemmäksi, mutta poikaystävä kielsi puhumastakaan tuommoisia. No, soitettiin samassa kaveriporukan muodostamassa bändissä ja meillä oli vappuna pienimuotoinen keikka, jonka jälkeen tietenkin avattiin skumpat ja juhlittiin. Siitä ekojen kuoharilasien jälkeen poikaystävä sitten kertoi ettei halua enää seurustella, piste. Sanoin kavereille että lähden kai tästä sitten kotiin kerta erottiin ja poikaystävä lähti myös. Oli niin huvittavan huono tilanne sanoa tuommoinen, etten tiennyt mitä ajatella.
Hän kaarsi jonkun talon pihaan, ja oli menossa jonnekkin asuntoon. Huusin perään ja hän säikähti, ja käski mun lähteä. Sanoi tulevansa ihan kohta mun luo. Kun soitin 3 tunnin päästä, sanoi hän että "tuli kai jo selväksi, että mulla toinen. Et hei sitten"
ja tulin miesystäväni toivomuksesta takaisin Suomeen. Jätin asunnon ja työn. Asuin ekan kuukauden hänen luonaan, koska omassa asunnossani oli vielä vuokralaiset. Ekan viikon jälkeen sanoi, että ahdistaa eikä hän ehkä sittenkään jaksa sitoutua. Asuin sitten kuukauden systerillä ja hänen miehellään, mutta kyllä vitutti. Olisin mielelläni jäänyt Ruotsiin.
Myöhemmin ajateltuna oppirahat on nyt maksettu ja onneksi pääsin siitä mulkusta eroon.
Tapailin erästä pelimiestä silloin tällöin viihdemielessä. Tiesin miehen siis pelimieheksi enkä itsekään ollut kiinnostunut mistään vakavemmasta. Kunhan nyt aikasni kulutin. 2 viilon ja kolmansien treffien jälkeen (ensimmäiset ns seksitreffit takana) pelimies halusi vielä tavata. Olin ensin vähän ihmeissäni kun luulin että tämä oli jo tässä) mutta menin kuitenkin kahville. Siellä mies muka vakavana selittää, että hänellä on nyt todettu sukupuoli tauti, ehkä kaksikin ja minun pitäisi mennä testeihin. Ja että ei tästä "jutusta" nyt tule enempää. Nauroin päin naamaa, koska koko juttu oli niin pelleilyä. Just joo. Oli varmaan todennut että varmin tapa häätää naisia on kertoa taudeista. En varsinaisesti jäänyt perään ruikuttamaan heh heh. Ilmeiseti kuvitteli olevansa niin jumalan lahja naisille tai jotain. Harmittaa vain etten tajunnut heittää vasta kommenttina, että ei se mitään mullakin on hivi. En uskaltanut kun oli kuitenkin poliisi. Ties mikä laiton uhkaus olisi ollut. (Ja mulla ei siis ole hiviä.)