Pelottaa viedä lapsi hoitoon, tsempatkaan mua. :)

Jos ois ees 4v niin ei suakaan enää niinkään pelottaisi.

Ei alle 4-vuotiaita päiväkotiin! :)

kun muuta mahdollisuutta ei valitettavasti ole.! vai tuletko sinä meille kotiin paskapalkalla hoitamaan lastamme päivittäin.?!

Tiesin jo etukäteen, mitä täältä aukeaa, kun lukee.



Tää on NIIN väärä paikka kysellä tätä, ellei ap sitten ole yllä olevan vastauksen kirjoittaja. Ketju valitettavasti on tippunut jo AV:n syövereihin. Hyvähyvä! Keltikangas näköjään tulee jo oikein kirjoitettunakin ;D, viime ketjussa taisi olla pikku viba tuossa.

ehtiä vitosen alle



T. 24

Ymmärrän näin äitinä ja hoitajana ap:n tuntemukset täysin. Ja kiva, että pienellä alkaa päiväkotiarki noin pehmeästi; lyhyillä päivillä.

Yksi asia vaan "kalskahti korvaan" - tuo oman vuoron odottaminen. Toki se on asia, joka lasten pitää oppia, mutta ei se vielä 1-vuotiaalle kuulu. Sitten 3-4-vuotiaana aletaan opetella sitä oman vuoron odottamista. Yksi vuotias tarvitsee turvallisen ja hellän sylin omaavan aikuisen.

Kenelle voi valittaa kun yhdellä hoitajalla on oma lapsi siinä päiväkodissa jossa hän työskentelee ja avoimesti suosii omaansa muiden kustannuksella.?

Työkaveritkin peesaavat sylittelemällä tämän työkaverinsa lasta jne.

Jos sattuu yhteentörmäys jossa kaksi lasta itkee niin hoitaja juoksee heti omansa luo.

Epäreilua.

Niin,päiväkodin johtajalle tuskin kandee valittaa kun hän otti omavaltaisella päätöksellä työntekijänsä lapsen ylimääräiselle paikalle sinne.

tämä vauva-palsta. Naiset (osa) ovat hirviöitä toisille, ja sen huomaa.



Mutta tuli sentään asiallisiakin vastauksia, kiitos niistä. :)

ap

Kenelle voi valittaa kun yhdellä hoitajalla on oma lapsi siinä päiväkodissa jossa hän työskentelee ja avoimesti suosii omaansa muiden kustannuksella.?

Työkaveritkin peesaavat sylittelemällä tämän työkaverinsa lasta jne.

Jos sattuu yhteentörmäys jossa kaksi lasta itkee niin hoitaja juoksee heti omansa luo.

Epäreilua.

Niin,päiväkodin johtajalle tuskin kandee valittaa kun hän otti omavaltaisella päätöksellä työntekijänsä lapsen ylimääräiselle paikalle sinne.

Valita päivähoitotoimistoon. Mielestäni lapsi ei saa olla samalla osastolla missä äitinsä töissä.

Ymmärrän näin äitinä ja hoitajana ap:n tuntemukset täysin. Ja kiva, että pienellä alkaa päiväkotiarki noin pehmeästi; lyhyillä päivillä.

Yksi asia vaan "kalskahti korvaan" - tuo oman vuoron odottaminen. Toki se on asia, joka lasten pitää oppia, mutta ei se vielä 1-vuotiaalle kuulu. Sitten 3-4-vuotiaana aletaan opetella sitä oman vuoron odottamista. Yksi vuotias tarvitsee turvallisen ja hellän sylin omaavan aikuisen.

Olen kieltämättä onnekas, kun mahdollisuus lyhyisiin päiviin järkestyi ja mahdollisuus pehmeään laskuun.

Tarkoitin itse oman vuoron odottamisella sitä, että teen jonkun homman loppuun jos ei pitkä, vaikka lapseni pyytäisi jotain, jos ei ole oikeasti hätä. Mutta jos tehtävä pitkä niin en todellakaan lastani käske 10min. odottamaan, että oota, äiti sitte ottaa syliin. Vaan välillä sylitellään, ja taas jatketaan hommia. :)

Harmi, ettei pph paikkaa löytynyt. olen päiväkodissa töissä ja päiväkoti on hyvä yli kolme vuotiaille. Pienet eivät ehdi pahemmin syliä saada, kun on niin monta tarvitsevaa.

ja hän saa sensitiiviset hoitajat sekä voitte pitää häntä lyhyitä päiviä esim 6 h, hän selviää ihan hyvin. Muuten hän on aivan liian pieni isoon ryhmään.

Komppaan edellistä.

--

ja ei mielestäni ahdistu herkästi.

Vanhempi lapsi aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Ryhmä oli pieni ja hoitajat aivan ihania, pitivät sylissä paljon, lohduttivat, nukuttivat eri huoneessakin kun pieni itki ikävää ja pelkäsi isoa nukkumahuonetta.

Oma vikansa oli, että lapsi ei osannut vielä puhua kun meni päiväkotiin, oppi puhumaan lähempänä 3 vuoden ikää, mutta en voinut perua ja palata kotiin, kun olin hoitovapaan lopettanut ja palannut töihin.

Lapsi oli siis aivan liian pieni päiväkotiin. Hän kyllä selvisi..vaikka olikin osa-aikahoidossa, ei siis aivan täyttä päivää.



Toinen lapsi on huomattavasti sosiaalisempi ja puheliaampi. Hän meni päiväkotiin 3 vuotiaana ja aloitti osa-aikaisena. Ei hyvä. Jokaisen pitkän poissaolon jälkeen lapsen piti alkaa rakentaa uudelleen paikkaansa päiväkodin ryhmässä..



Nyt lapsi on 5 v ja muutimme eri paikkakunnalle. Täällä päiväkodit oli täynnä. Paikka löytyi ryhmäperhep. hoidosta. Olin epäilevä alkuun, mutta pieni ryhmä on osoittautunut lapselle aivan ihanaksi, lapsi viihtyy, on kavereita, ryhmä osallistuu aktiivisesti yhteen jos toieen tapahtumaan.



Suosittelen ryhmäperhepäivähoitoa. Mutta kaikilla paikkakunnilla ei sitä ole.



Mutta ap: jos sinusta alkaa näyttää siltä, ettei lapsi sopeudu päiväkotiin, jää hoitovapaalle uudelleen.

jos lapseni ei päiväkotiin sopeudu, pyydän etsimään hänelle perhepäivähoitajalle paikan. :)

Meillä ei ole lähistöllä ainakaan mitään ylimääräisiä paikkoja. Osa joutuu viemään lapset jopa naapuri kaupunginosaan, kun täällä myydään ei oota jopa tarhoihin.

Uskon että kaikki menee ok! Oletteko käyneet tutustumassa? Esikoisen kanssa kuten nyt myös kuopuksen kanssa käytiin ekana yhdessä pariin otteeseen tutustumassa ja sitten vein aluksi vain muutamaksi tunniksi hoitoon, eli ns.pehmeä lasku. Minä taas vien mielummin päiväkotiin, kun perhepäivähoitajalle. Riippuu myös tietysti millainen päiväkoti on. Meille tullut jo hyvin tutuksi esikoisen myötä ja aivan ihanat hoitajat ja siellä myös.tarv.saaa syliä. Ei nyt tietysti jatkuvasti, mutta jos on sellainen tilanne niin kyllä syliäkin löytyy. :) Esikoinen aloitti 1v 4kk ja kuopus saman ikäisenä, mutta tosin vain osa-aikaisesti hoidossa. Se on ollut ihana asia. Pystyisitkö sinä pitämään osa-aikaisesti? Silläkin jo suuri positiivinen vaikutus..

lapsi hoidossa maks. 5h/päivä. :)



toivon, että päiväkoti hyvä, emme ole vielä käyneet tutustumassa. toiveena, että pariviikkoa saataisiin totutella. tänään vasta kuulin, että päiväkotipaikka tarjolla, pph paikkaan ei mahdollisuutta.

On se niin ihanaa. Täytyy kyllä pienten puolen (0-3-vuotiaiden) hoitajana todeta, että kylläpä olette kotiäidit ja isät tehneet hyvän ratkaisun, kun olette tuoneet pikkuisenne meidän päiväkotiin, jossa me aamusta iltaan kasvatamme teidän lapsianne.



Voi sitä oppimisen riemua, kun lapsi vihdoin 2-vuotiaana oivaltaa, että "siellä se äiti hoitaa sitä pikkusiskoa kotona ja hän joutuu tulla tekemään 9 tunnin työpäivää tähän karmeuteen jossa hoitajan kaikki aika menee vieressä istuvan 11-kk vauvan, ja vastapäätä istuvan vilkkaan pojan kaitsemiseen. Lisäksi on mukavaa, kun oman itkun lisäksi kuuntelee 12 muun lapsen itkua pienessä tilassa, hieman korvaan särkee ehkä. Mutta meillähän on niiin mukavaa!!!".



Onnekseni täytyy sanoa, että oma aikani riittää sentään tämän 11-kk vauvan varhaiskasvatukseen. Onhan se aivan ymmärrettävää, että yleensä vuoden vanha lapsi joka opettelee elämisen perustoimia, kuten: käveleminen, syöminen, käsien pesu, tarvitsee tottakai virikkeitä ja lto.n pedagogista osaamista.

Vanhemmathan ajattelevat vain lapsen parasta tuodessaan vapaa päivinään, kotona turhautuvan VAUVAN päivähoitoon. Ja älkää yhtään tuomitko! Olen minäkin kuullut kaikkea soopaa, kuten "mitä virikkeitä 1-vuotias tarvitsee?" Ei kyllä mene läpi. On päivän selvää, että rinnakkaisleikkejä leikkivä taapero tarvitsee KAVEREITA!!! Siis niitä kavereita jotka näkevät kaverin kädessä olevan lelun eivätkä kaveria! Jos jollekin täytyy selittää tarkemmin, niin kirjastosta saattaa löytyä kehityspsykologiaa selventävää kirjallisuutta.



Sitten aiheeseen miten varhainen päivähoito takaa lapsen menestyksen elämässä?

Vastaus on kristallin kirkas! Tehdäänpä testi, jossa laitetaan 2-vuotiaat Antti (päivähoidossa) ja Pekka (kotihoidossa) samaan tyhjään huoneeseen, laitetaan sinne yksi leikkiauto ja katsotaan kuka vie voiton. Mitähän mahdatte arvailla? ;)



Ovatko vanhemmat todellakin näin sokeita? Pieni lapsi nauttii päivähoidossa olemisesta? Voi se katkera totuus joka sinne seinien taakse jää.



Päiväkoti on kamalaa lapsille, sekä työntekijöille. Valitettavaa on vain, että joka ikinen kerta kun te tuotte lapsenne päivähoitoon ja meille ei ole saatu sijaista, jos joku on poissa ja me joudumme yksin hoitamaan teidän lastanne 12 muun ohessa, MEIDÄT ON VAIENNETTU!

Me hymyilemme teille ja suollamme valheita, kuinka tilanne on täysin hallinnassa. Todellisuudessa EI OLE! Me olemme ristitulessa. Työnantaja, joka vaientaa meidät kaikista niistä laittomuuksista joita työssämme joudumme toteuttamaan lastenne kustannuksella, sekä teidän 1-3- vuotiaiden vanhempien vaatimusten ristitulessa.

Uskokaa tai älkää lastenne hoitopäivä on jotain niin kammottavaa todellisuudessa, että siinä ei paljon yhdestä retkestä poisjääminen paina :D Lisäksi eipä sellaisista se 1-2-vuotias vielä kovin paljon saa irtikään.

Kiristyvät resurssit työntekijöiden suhteen uuvuttavat lapsia ja aikuisia. Ala joka oli ennen kutsumusala kutsuu tänäpäivänä yhä harvempia.

Ne jotka tulevat naurettavasta palkasta huolimatta hoitamaan ihania lapsia, havahtuvat loputtomaan paperisotkuun, ymärtävät todellisuuden ja vaihtavat alaa.

Kaupungit tekevät lastenne kustannuksella säästöjä ja *naps* laitosapulaiset ovat poissa. Ne ovat poissa, jotka aikoinaan saattoivat keretä ottamaan teidän itkevän lapsenne syliin, kun omalla hoitajalla on taas joku palaveri/koulutus!



Valittakaa tästä systeemistä hyvät vanhemmat, sillä me emme voi sitä tehdä! Ja lisäksi ymmärtäkää jo tietyt realiteetit ja lopettakaa se valheelinen "se tykkää olla siellä" puolustelu tähän paikkaan. Vauvojen massahoito on tarkoitettu viimeiseksi vaihtoehdoksi, kun itse ei pysty hoitamaan!

ja kauheinta on, että puhuvat totta. Kauheaa on, että kupla lempeästä, rauhallisesta, hassuttelevasta, pehmoisesta hoitotädeistä rapisee ja tilalle tulevat meluisat päiväkotiryhmät, missä päivät täyttyvät odottamisella. Odotetaan kunnes kaikki on ruokapöydän ääressä, että kaikki ovat saaneet ruuan, että joku tulee auttamaan sen ruuan kanssa. Odotetaan, koska pöydästä saa poistua, odotetaan pesuvuoroa, pottavuoroa, riisumisapua, peittelyä ja unen jälkeen taas samaa odottelua välipalapöytään ja sieltä ulos pihalle...

Vaan onhan siinä aamupalan odottelun ja pottailun, pukemisen ja ulos pukemisen odottelun välillä sellainen puolen tunnin aktiviteetti kuten laulua tai maalausta (johon jokainen odottaa omaa vuoroaan).

" "se tykkää olla siellä" puolustelu tähän paikkaan. Vauvojen massahoito on tarkoitettu viimeiseksi vaihtoehdoksi, kun itse ei pysty hoitamaan!"



Ja miellä on nyt edessä se viimeinen vaihtoehto, VALITETTAVASTI.



Haluaisin olla lapseni kanssa kotona. Itkenyt monet monet itkut, että lapsi pitää hoitoon viedä. Viimeinen oljen korteni oli, että lapsi saisi edes pph paikan, mutta ei niin ei. :/