Lue keskustelun säännöt.
Sain juuri paniikkihäiriö lääkkeet.
28.08.2012 |
:( tässäkö se nyt on, koko loppuikä syödä lääkettä että pystyy elämään suht. normaalisti.. Muita? Kaiken lisäksi en edes uskalla aloittaa lääkkeen syöntiä, sen verran pitkä on haittavaikutuslista.
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut paniikkihäiriö jo 8 vuotta, mutta nyt tilanne on mennyt siihen pisteeseen että kärsin epätodellisesta olosta 24/7. Pää tuntuu todella oudolta koko ajan, vaikkei varsinainen paniikkikohtaus olekaan päällä.
Sain lääkettä, mutta en millään haluaisi/uskaltaisi ottaa tuota. Toisaalta tämäkin olotila on ihan sietämätön.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 20:38"]
Mulla on ollut paniikkihäiriö jo 8 vuotta, mutta nyt tilanne on mennyt siihen pisteeseen että kärsin epätodellisesta olosta 24/7. Pää tuntuu todella oudolta koko ajan, vaikkei varsinainen paniikkikohtaus olekaan päällä.
Sain lääkettä, mutta en millään haluaisi/uskaltaisi ottaa tuota. Toisaalta tämäkin olotila on ihan sietämätön.
[/quote]
Miksi haluat mieluummin kärsiä, kun helpotustakin on tarjolla?
t. toinen paniikkihäiriöstä kärsinyt, lääkkeistä avun saanut
Ehkä jotenkin toivon että olo helpottuisi itsestään, mutta taitaa olla turha toive :(. Lääkärin mukaan tähän epätodelliseen olotilaan ei auta enää edes terapiakeskustelut.
seksihalut lähti ja samalla lensi pilleritkin roskiin.
enemmin pipinä +seisokki kuin toisinpäin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko sulla niskat jumissa? Voi aiheuttaa epätodellista oloa...
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:08"]
Kommentoin tähän vanhaan ketjuun. Mitä ihmettä mun oikein pitäisi tehdä... Oon syönyt ssri-lääkettä paniikkihäiriöön 2 vuotta. Kerran aiemmin mulla on ollut sama lääkitys ja lopetettuani ajauduin aivan kamalan huonoon kuntoon (infernaalinen ahdistus 24/7, jonka takia en pystynyt edes syömään ja laihduin melkein 10 kiloa). Tänään lääkäri sitten kuittaili mulle / moralisoivat kuuloisesti sanoi, että olen nyt syönyt aika kauan tätä lääkettä. Niin? Mutta mitä muuta voin tehdä, kun ei se ahdistunut elämä ole elämisen arvoista :(?
[/quote]
Jätät nyt sen lääkärin kuittailut omaan arvoonsa. Moni syö noita lääkkeitä koko elämänsä, k ymmeniä vuosia. Tosiaan esim. masennus tai paniikkihäiriö on osalla ihan täysin biologisperäisiä, niin että aivot vaan ikinä ei tule toimimaan normaalisti ilman niitä lääkkeitä.
t. eräs masennuslääkettä + bentsoa jo 12 vuotta syönyt, joka varmasti syö niitä koko loppuikänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä voi todellakin parantua. Itse kärsin siitä melkein 20 vuotta mutta paranin "elämäntilanteen helpottaessa".
Kokeilkaa tätä jos haluatte etsiä ensin vaihtoehtoa lääkkeille:
http://www.keltaisennauhanpaiva.fi/rentoudu_valmis.pdf
http://tukipunos.fi/sovellettu_rentoutus
+ kaikenlainen muukin rentoutusharjoitus ja mietiskelyt auttaa. Itse kävin tällaisen kurssin, minulla oli autonomisen hermoston liikatoiminta ja pientä ahdistusta ja lievää paniikkihäiriötä sen vuoksi.
Kävin myös joogassa, hyvin rauhallisessa hatha joogassa, ja käveleskelin paljon luonnossa. Lääkkeenä propral 10mg koska tuli myös sydämen rytmihäiriöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin tähän vanhaan ketjuun.
Mitä ihmettä mun oikein pitäisi tehdä... Oon syönyt ssri-lääkettä paniikkihäiriöön 2 vuotta. Kerran aiemmin mulla on ollut sama lääkitys ja lopetettuani ajauduin aivan kamalan huonoon kuntoon (infernaalinen ahdistus 24/7, jonka takia en pystynyt edes syömään ja laihduin melkein 10 kiloa).
Tänään lääkäri sitten kuittaili mulle / moralisoivat kuuloisesti sanoi, että olen nyt syönyt aika kauan tätä lääkettä. Niin? Mutta mitä muuta voin tehdä, kun ei se ahdistunut elämä ole elämisen arvoista :(?
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:08"]
Kommentoin tähän vanhaan ketjuun. Mitä ihmettä mun oikein pitäisi tehdä... Oon syönyt ssri-lääkettä paniikkihäiriöön 2 vuotta. Kerran aiemmin mulla on ollut sama lääkitys ja lopetettuani ajauduin aivan kamalan huonoon kuntoon (infernaalinen ahdistus 24/7, jonka takia en pystynyt edes syömään ja laihduin melkein 10 kiloa). Tänään lääkäri sitten kuittaili mulle / moralisoivat kuuloisesti sanoi, että olen nyt syönyt aika kauan tätä lääkettä. Niin? Mutta mitä muuta voin tehdä, kun ei se ahdistunut elämä ole elämisen arvoista :(?
[/quote]
Odotat na kärsit tai sitten jatkat aikaisemmalla lääkelinjalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... Ajattelinkin jatkaa, mutta tänä vuonna on suunnitelmissa alkaa yrittää ensimmäistä lasta ja sen vuoksi viimeistään ennen raskauden loppua olisi kai lääkitys saatava lopetettua... Voi tulla aika tuskaista.
Ja toinen juttu myös se, onko lääkärin tehtävä moralisoida, että onpas ollut kauan tämä lääkitys (minulla nyt sentään vain kaksi vuotta)? Minähän mun saappaissa elän ja kestää ne ahdistukset. Vaikka kuinka on lääkäri, niin ei hän voi tietää mitä helvettiä se oli ennen kuin tämän lääkityksen toistamiseen aloitin kaksi vuotta sitten, ellei ole itse niin epäonninen, että hänellä kulkee paniikkihäiriö suvussa, kuten minulla.
Oletteko kokeilleet menestyksekkäästi paniikkihäiriöön muuta kuin lääkehoitoa? Mä oon käynyt terapiassa useamman vuoden ja psykologilla harjoittelemassa rentoutustekniikoita vuoden, mutta edelleen vain lääkitys on ollut riittävä hoitokeino, että pystyn oikeasti elämäänkin tätä elämää.
T. 30
Mul ei oo diagnosoitu mitään näistä, kun lääkärit ei ole siihen ryhtyneet. Tän takia en aivan loppuunsaakka tiedä kohtauksen ja häiriön eroja.
Kuitenkin tunnen asian hyvin, vuodesta 1972 lähtien.
Ja kun vertaan kokemiani täällä netissä koettuihin, löydän täältä oireeni.
Vieläkin pahempia täällä on, -kuten bussissamatkustamis harjoituksia pysäkki kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 00:26"]
Mul ei oo diagnosoitu mitään näistä, kun lääkärit ei ole siihen ryhtyneet. Tän takia en aivan loppuunsaakka tiedä kohtauksen ja häiriön eroja.
Kuitenkin tunnen asian hyvin, vuodesta 1972 lähtien.
Ja kun vertaan kokemiani täällä netissä koettuihin, löydän täältä oireeni.
Vieläkin pahempia täällä on, -kuten bussissamatkustamis harjoituksia pysäkki kerrallaan.
[/quote]
Oletko hakeutunut vertaistuen piiriin koskaan? (vertaistukiryhmiin)
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 20:50"]
seksihalut lähti ja samalla lensi pilleritkin roskiin.
enemmin pipinä +seisokki kuin toisinpäin..
[/quote]
Mutta onneks on viagara ja vastaavat keksitty, niin ei tarvi pipinä kuleskia + kullis tuntuu isommalta ;) trust me, nimimerkillä Kombolla pannaa ja lujaa!
Olen sitä mieltä, että paniikkihäiriö ja hyperventilointi kulkevat jollaintapaa käsikdessä.
paniikkihäiriö tulee määrätyissä epämiellyttävissä paikoissa, kuten suurissa tavarataloissa, sairaaloissa, (joissa avun luulisi olevan lähinnä), virastoissa, ja yksinollessa vieraassa ympäristössä. korkeat avarat paikat ovat kamalia. Suurilla silloilla en pysty kävelemään. Kokeilin jonkin kerran, että pysäytin autoni suuren sillan keskelle mennäkseni kattomaan sillalta alas. Autossa täytyi pysyä ja häipyä äkäseen pois. Otettuani takaisin tullessa lääkenapin noin tuntia aikaisemmin, pystyin menemään ja pysäyttämään kärryni pitkän kaarisillan korkeimmalle paikalle ja lähtemään kaiteelle ja ihailemaan maisemia niinkuin minkäänlaista paniikkia ei olisi koskaan ollutkaan.
Juuri hyperventilaatiokohtauksissa paniikkihäiriö tulee sivutuotteena missä vain. Masennuskin näyttelee tässä kolmiossa jonkinlaista osaa, mutta ei kovin suurta.
Sain hyvän lääkityksen, jolla molemmat ovat pysyneet kurissa.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 00:01"]
Olen sitä mieltä, että paniikkihäiriö ja hyperventilointi kulkevat jollaintapaa käsikdessä.
paniikkihäiriö tulee määrätyissä epämiellyttävissä paikoissa, kuten suurissa tavarataloissa, sairaaloissa, (joissa avun luulisi olevan lähinnä), virastoissa, ja yksinollessa vieraassa ympäristössä. korkeat avarat paikat ovat kamalia. Suurilla silloilla en pysty kävelemään. Kokeilin jonkin kerran, että pysäytin autoni suuren sillan keskelle mennäkseni kattomaan sillalta alas. Autossa täytyi pysyä ja häipyä äkäseen pois. Otettuani takaisin tullessa lääkenapin noin tuntia aikaisemmin, pystyin menemään ja pysäyttämään kärryni pitkän kaarisillan korkeimmalle paikalle ja lähtemään kaiteelle ja ihailemaan maisemia niinkuin minkäänlaista paniikkia ei olisi koskaan ollutkaan.
Juuri hyperventilaatiokohtauksissa paniikkihäiriö tulee sivutuotteena missä vain. Masennuskin näyttelee tässä kolmiossa jonkinlaista osaa, mutta ei kovin suurta.
Sain hyvän lääkityksen, jolla molemmat ovat pysyneet kurissa.
[/quote]
Hyperventilointi on yksi mahdollinen oire paniikkikohtauksessa. Yksittäinen paniikkikohtaus ei ole vielä välttämättä paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö on oma sairautensa. Sen diagnosoi lääkäri, ja tiettyjen kriteerien pitää täyttyä, jotta lääkäri tuon diagnoosin tekee.
Paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus eivät siis ole sama asia, vaikka nettipalstoilla niistä usein puhutaankin miten sattuu.
Minä sain aikanaan lääkitykseksi Seromexin. Hyvin toimi - oireet katosivat ensimmäisen parin viikon jälkeen. Lääkäri ohjeisti syömään vuoden ja sitten voisin lopettaa ja katsoa, jatkuvatko oireet. Lopetin ja äärimmäisen harvoin olen tuntenut enää mitään oireita. Minkäänlaista riippuvuutta ei tuo lääke ainakaan aiheuttanut, tasoitti vain kaikkia ääritunteita. Mutta paransi huomattavasti elämän laatua.