Sain juuri paniikkihäiriö lääkkeet.

Ainoa paniikki-ihminen täällä? Kertokaa minkälaisia oireita teillä on ja minkälainen lääkitys, kiitos. -ap

Toivottavasti lääkitys auttaa. Itselleni lääkityksestä ainakin on ollut apua.

Itse en suostunut syömään masennuslääkkeitä joita usein tuohon annetaan vaan vain tarvittaessa otettavia. Sain nopeavaikutteisia bentsoja joita otin jos kohtaus oli tulossa päälle. En tarvinnut niitä kuin ehkä kerran viikossa aluksi, ja vuoden kuluessa pääsin koko lääkkeestä eroon.



Olen tyyttyväinen etten suostunut SSRI-lääkkeen jatkuvaksi syöjäksi, koska olen niin monelta niitä masennukseen syöneeltä tutulta kuullut että niistä on todella vaikea päästä eroon kun haluaa.

Lääkityksenä seronil ja oxamin. Luultavasti joudun loppuelämäni lääkkeitä syömään, mutta se on pientä, kunhan saan elää normaalia elämää.



Aloita lääkitys ihmeessä. Itsellä elämänlaatu koheni huomattavasti ja nyt voi jopa elää!!



nim. 10 vuotta paniikkihäiriöstä kärsinyt

alussa voi tulla ja todennäköisesti tuleekin jotain niistä oireista, joita haittavaikutuslistassa luetellaan. Varaudu alussa siihen, että tilanne hetkeksi huononee.

Kun lääkkeen vaikutus alkaa, olo voi helpottua huomattavastikin lähtötilanteeseen verrattuna. Siihen menee ehkä 1-3 viikkoa.

Mulla oli siis sellainen ihan klassinen paniikkihäiriö jossa pääoire oli ihan missä tahansa iskevät lamauttavat paniikkikohtaukset joiden aikana uskoin sekoavani tai kuolevani, enkä kestänyt kenenkään läheisyyttä vaan minun oli paniikissa paettava yksinäisyyteen, esim. luennolta vessaan kärsimään kohtaukseni. Nämä kohtaukset aiheuttivat melko paljon vaikeuksia elämääni, varsinkin kun aloin pelätä niiden tuloa eri tilanteissa, esim. luennolla, töissä, autoa ajaessa tms. Pian en uskaltanut tehdä oikein mitään koska pelkäsin että kohtaus voi tulla siellä kumminkin ja nolaan itseni käyttäytymällä nolosti ja lisäksi saatan vaarantaa itseni tai muita (esim jos kohtaus tuli autoa ajaessa en tosiaan ollut turvallinen kuski).



Mulla kutienkin oli alusta asti se ajatus että en suostu tätä loppuikääni kärsimään tai lääkettä syömään vaan haluan ratkaisun jolla saan sen verran apua että pystyn jotenkin itse käsittelemään ongelmaani. Minulle tupattiin päivittäin otettavia SSRI-lääkkeitä mutta kieltäydyin. Sain bentsot joilla voin helpottaa oloa vain silloin kun on ihan pakko, kun en muuten kestä. Ne toimivat myös henkisenä tukipuuna - usein vaikka kohtaus tuli, en ottanut edes niitä kun se itse tieto nopeahkon helpotuksen olemassaolosta käsilaukussa sai jaksamaan yli siitä paniikista ilman lääkettä.



Minä siis pääsin eroon paniiikkioireilustani ihan omin avuin, osin tuolla lääkkeellä avustettuna. Ihan niin että aloin kuin ulkopuolisena tarkkailla paniikkikohtausta, siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita, ja opetella käytökseni ja ajatusteni hallintaa paniikin alkaessa oireilla. Toisinaan aluksi tarvitsin sen rauhoittavan lääkkeen että sain itseni tilaan jossa asian järkevä käsittely onnistui, mutta yhä useammin en. Lopulta olin siinä pisteessä jossa olin niin "erilläni" paniikkioireilusta että mulle olisi ollut sama vaikka sitä olisi loppuikä. ei se minua enää häirinnyt, olipa vaan aallon lailla tuleva ja menevä olo josta ei ole juuri haittaa. Vaan ei ole enää yli 10 vuoteen tullut koko kohtauksia.

Itse en suostunut syömään masennuslääkkeitä joita usein tuohon annetaan vaan vain tarvittaessa otettavia.

Aika pian pelkkä tietoisuus toimivan lääkkeen olemassaolosta riittää.

Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta itse kuulun siihen "koulukuntaan", joka välttää viimeiseen asti turhien (eli ei aivan välttämättömien) lääkkeiden syöntiä.

Kärsi sitten, jos et uskalla.



Mä syön 8 pilleriä päivässä, mutta pääasia on, että pää on kasassa.

Elämä ilman ahdistusta ja paniikkia on tosiaan aivan fantastista! Ja niin olen itsekin ajatellut, että mielummin syön vaikka lääkkeitä loppuelämäni kuin koen enää sen luokan ahdistusta kuin olen kokenut. Suunnitteilla oleva raskaus tuo esteitä matkalle...?

Nyt se lääkäri sitten vain sanoi, että "neuvotellaan" ensi kerralla vastaanotolla mun lääkityksestä. Vai niin. Huoh. Siinähän neuvotellaan.

T. 30

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:33"]

Minä en voi käyttää masennuslääkkeitä paniikkihäiriön hoitoon niiden haitallisten sivuvaikutusten takia. Olen kokeillut.

Koska masennusta ei ole, lääkärini suositteli bentsoja. Ne toimii riittävän tehokkaasti estämään kohtaukset. Tällä ratkaisulla sain sivuvaikutuksettoman elämän.

Minulle se riittää.

Tässä lisätietoa : (poimittu netistä)

Bentsodiatsepiineistä alpratsolaamia ja klonatsepaamia on eniten sekä tutkittu että käytetty juuri paniikkihäiriöiden hoidossa. Myös muut bentsodiatsepiinit voivat auttavat, kun käytetty hoitoannos on riittävän suuri.

Bentsodiatsepiinit vaikuttavat nopeasti ja niillä on vain vähän haittavaikutuksia. Nopean vaikutuksensa vuoksi se sopivat masennuslääkkeitä paremmin äkillisten paniikkikohtausten hoitoon. Diatsepaami on tähän tarkoitukseen käyttökelpoisin bentsodiatsepiini.

Paniikkihäiriöiden hoidossa käytetään bentsodiatsepiinejä säännöllisesti silloin, kun potilas ei voi käyttää masennuslääkkeitä niiden haittavaikutusten vuoksi.

[/quote]

Täytyykin ehdottaa tällaista vaihtoehtoa lääkärilleni,kiitos!

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:33"]

[/quote]

Täytyykin ehdottaa tällaista vaihtoehtoa lääkärilleni,kiitos!

[/quote]

Ole hyvä.

Jotkut lääkärit on sitten aika skitsoja noiden bentsojen kanssa, koska niiden väärinkäyttö on yleistä. Jos sinun perustelusi eivät uppoa, vaihda lääkäriä. Minä olen aikoinaan joutunut hyvin perusteellisesti selvittämään eri lääkkeiden vaikutukset/sivuvaikutukset lääkärille. Ajoittain olo oli aika koe-eläinmäinen.

Näissä on vielä se etu, että näitä otetaan vain tarvittaessa. Masennuslääkkeitä otetaan jatkuvana lääkekuurina. Seronilin hintaa en enää muista, mutta tarvitsemani bentsot maksavat alle 10€/vuosi.

Ainiin, alkoholi ja bentsot on sitten jyrkkä ei.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:27"]Kohta selviää miten hyvin ne turruttaa sun aivot. Tunteet. Seksuaalielämän. Halut ja orgasmin saanti voi olla täysi nolla. Ja kun tarpeeksi niitä syöt,et voi kohta olla ilman. Eli olet koko elämäsi koukussa niihin. EHKÄ ne ei aiheuta samanlaista riippuvuutta kuin huumeet mutta muuttaa aivojasi niin ettet voi olla ilman.[/quote]

Tässä olikin hyvä kuvaus mielialalääkkeitten vaikutuksista.

Pitkäaikaisen kokemuksen paniikkihäiriöstä perusteella voin varmuudella sanoa, että mielialalääkkeet eivät ole oikea lääkitys ko. tautiin. Mielialalääkkeet turruttavat kaiken, juuri niinkuin tuossa yllä mainitaan. Ja niitä syödään sitten loppuikä.

Nopeat bentsot tarvittaessa on ainoa oikea lääkitys. On hyvin tärkeää, että kohtaus lopetetaan ennenkuin se pääsee täysillä läpi. Jos kohtaus pääsee täysillä läpi kestää toipuminen n. 2-3 vuotta. (Tästä ovat lääkäritkin nykyään samaa mieltä.)

Kokemusta minulla on taudista n. 40 vuotta, siis jo ennenkuin koko tautia oli edes olemassa. Se ei parane ajan kanssa, mutta sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Lääkkeet ovat sitä varten, jos hallinta ei jostain syystä onnistu.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 20:50"]

seksihalut lähti ja samalla lensi pilleritkin roskiin.

enemmin pipinä +seisokki kuin toisinpäin..

[/quote]

Mutta onneks on viagara ja vastaavat keksitty, niin ei tarvi pipinä kuleskia + kullis tuntuu isommalta ;) trust me, nimimerkillä Kombolla pannaa ja lujaa!

[/quote]

Hahhah. Viagra EI palauta haluja. Mitä hyötyä on kuljeskella kulli paksuna, jos ei huvita panna?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2012 klo 09:45"]Sydänkäyrä ja verikokeita. Lääke on citalopram Orion. Otin sitä nyt aamulla puolikkaan. Sen haittavaikutus lista on vaan niin hurja että tuntuu voiko tuommosesta oikeasti olla minkäänlaista hyötyä. Ap
[/quote]

Ap, lue minkä tahansa reseptilääkkeen haittavaikutuslista, ja yllätyt. Ne luettelot ovat todella pitkiä monesti, ja suurimmaksi osaksi lääkkeen käyttäjä ei saa niistä yhtäkään. Mutta ne mahdolliset sivuvaikutukset on kerrottava, jotta potilas tietää, että jokin uusi juttu voi johtua lääkkeestä ja jos tulee vakavia sivuvaikutuksia, hän osaa hakeutua lääkäriin.

Koskee KAIKKIA muitakin kuin paniikkihäiriöön tarkoitettuja lääkkeitä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:08"]Kommentoin tähän vanhaan ketjuun.

Mitä ihmettä mun oikein pitäisi tehdä... Oon syönyt ssri-lääkettä paniikkihäiriöön 2 vuotta. Kerran aiemmin mulla on ollut sama lääkitys ja lopetettuani ajauduin aivan kamalan huonoon kuntoon (infernaalinen ahdistus 24/7, jonka takia en pystynyt edes syömään ja laihduin melkein 10 kiloa).

Tänään lääkäri sitten kuittaili mulle / moralisoivat kuuloisesti sanoi, että olen nyt syönyt aika kauan tätä lääkettä. Niin? Mutta mitä muuta voin tehdä, kun ei se ahdistunut elämä ole elämisen arvoista :(?
[/quote]

Kysy siltä lääkäriltä, mitä hän tarkoitti ja että mitä muuta voisit tehdä.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2012 klo 10:50"]

:( tässäkö se nyt on, koko loppuikä syödä lääkettä että pystyy elämään suht. normaalisti.. Muita? Kaiken lisäksi en edes uskalla aloittaa lääkkeen syöntiä, sen verran pitkä on haittavaikutuslista.

[/quote]

Riippuu susta itsestäsi. Yleensä paniikkipotilaille määrätään äärettömän pieni annostus, joten ihan rohkeasti vaan aloittamaan. Elämä voi muuttua muutamassa viikossa. Toki riippuu niistä syistä, miksi sulla ON se paniikki - onko tämä uusi juttu vai oletko aina ollut huolestuva ja pelokas: Terapiaan!

Sulla ei ole mitään syytä kuvitella, että "joutuisit" ottamaan loppuelämäsi lääkkeitä. Monet käyttävät vain tietyn ajanjakson ja lopettavat sitten. Eikä tarve uusiudu.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:36"][quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:27"]Kohta selviää miten hyvin ne turruttaa sun aivot. Tunteet. Seksuaalielämän. Halut ja orgasmin saanti voi olla täysi nolla. Ja kun tarpeeksi niitä syöt,et voi kohta olla ilman. Eli olet koko elämäsi koukussa niihin. EHKÄ ne ei aiheuta samanlaista riippuvuutta kuin huumeet mutta muuttaa aivojasi niin ettet voi olla ilman.[/quote]

Tässä olikin hyvä kuvaus mielialalääkkeitten vaikutuksista.

Pitkäaikaisen kokemuksen paniikkihäiriöstä perusteella voin varmuudella sanoa, että mielialalääkkeet eivät ole oikea lääkitys ko. tautiin. Mielialalääkkeet turruttavat kaiken, juuri niinkuin tuossa yllä mainitaan. Ja niitä syödään sitten loppuikä.

Nopeat bentsot tarvittaessa on ainoa oikea lääkitys. On hyvin tärkeää, että kohtaus lopetetaan ennenkuin se pääsee täysillä läpi. Jos kohtaus pääsee täysillä läpi kestää toipuminen n. 2-3 vuotta. (Tästä ovat lääkäritkin nykyään samaa mieltä.)

Kokemusta minulla on taudista n. 40 vuotta, siis jo ennenkuin koko tautia oli edes olemassa. Se ei parane ajan kanssa, mutta sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Lääkkeet ovat sitä varten, jos hallinta ei jostain syystä onnistu.
[/quote]

Turruttavat minkä kaiken? Olen joutunut käyttämään ajoittain mielialalääkitystä parikymppisestä saakka. Masennusjaksot ovat sillä poistuneet, mutta lääkitys ei ole tosiaankaan turruttanut yhtään mitään. Olen luovalla alalla, tunnen ilot ja surut ihan samoin lääkityksen aikaan kuin sitä ilmankin. Ainoa, mihin lääkitys vaikuttaa, on se, että olo depression syvänteessä alkaa aina pikku hiljaa helpottua ja normalisoitua ja palaan taas toimintakykyiseksi.

Söin yli 6vuotta xanoria+masennuslääkettä, nykyään en syö enää mitään. Kyllä joskus vähän tulee tukala olo, mutta suurimmaksi osaksi on ihan hyvä olla.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2012 klo 10:50"]

pystyy elämään suht. normaalisti.. 

[/quote]

Eikö tämä olisi sinulle IHANA vaihtoehto tai mahdollisuus? Vai etkö salli sitä itsellesi?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:58"]Niin... Ajattelinkin jatkaa, mutta tänä vuonna on suunnitelmissa alkaa yrittää ensimmäistä lasta ja sen vuoksi viimeistään ennen raskauden loppua olisi kai lääkitys saatava lopetettua... Voi tulla aika tuskaista.

Ja toinen juttu myös se, onko lääkärin tehtävä moralisoida, että onpas ollut kauan tämä lääkitys (minulla nyt sentään vain kaksi vuotta)? Minähän mun saappaissa elän ja kestää ne ahdistukset. Vaikka kuinka on lääkäri, niin ei hän voi tietää mitä helvettiä se oli ennen kuin tämän lääkityksen toistamiseen aloitin kaksi vuotta sitten, ellei ole itse niin epäonninen, että hänellä kulkee paniikkihäiriö suvussa, kuten minulla.

Oletteko kokeilleet menestyksekkäästi paniikkihäiriöön muuta kuin lääkehoitoa? Mä oon käynyt terapiassa useamman vuoden ja psykologilla harjoittelemassa rentoutustekniikoita vuoden, mutta edelleen vain lääkitys on ollut riittävä hoitokeino, että pystyn oikeasti elämäänkin tätä elämää.

T. 30
[/quote]

Ihan oikeasti, hoida itsesi terveeksi/oireettomaksi ja sitten vasta ala harkita raskautta. Todellakin tarkoitan mitä sanon. Raskaus ja vauva-aika kuormittavat tervettäkin ihmistä, sekä psyyke että fysiikka on muutoksissa siinä. Jos vielä saat valvottavan vauvan, niin unenpuute aiheuttaa sulle todella ison riskin oman terveytesi kanssa.

Ota ihan iisisti, hoida itsesi kuntoon ja hanki sitten vauva.