Sain juuri paniikkihäiriö lääkkeet.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2012 klo 13:44"]Ihan niin että aloin kuin ulkopuolisena tarkkailla paniikkikohtausta, siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita, ja opetella käytökseni ja ajatusteni hallintaa paniikin alkaessa oireilla.

[/quote]

Mä olen ainakin itse huomannut sen, että KUKAAN ulkopuolinen ei huomaa, onko mulla paniikkikohtaus vai ei. Edes mun MIES ei huomaa. Se voi väittää, että mulla on paniikki, vaikka tunnen oloni rauhalliseksi, mutta huolestuneeksi. Eikä se näe mitään eroa huolestumisella ja sillä, että mun sydän hakkaa ja olen aivan kaoottisessa tilassa. Eikä kukaan luennollakaan sitä näe. 

Mä olen päässyt kohtauksista yksinkertaisesti sillä, että olen tajunnnut sen kaaoksen rajautuvan niin tarkasti todella mun päänupin sisälle, että sitä mun sekasortoa ei todella valu mitenkään ulkopuolelle. Kunhan nyt ehkä näytän vähän "oudolle" tai että olen vähän umpimielisen näköinen tai kireä. Mutta sitä nyt on monet muutkin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2012 klo 20:34"]

Paniikkihäiriön oire olla pitkään jatkunut sydämen tykytys? Siis ihan kotona levossa ollessa? On mulla toki sitä että on esim. vaikea käydä kaupassa tms. Mutta syy miksi hakeuduin lääkäriin oli tuo tykytys ja diagnoosina tuli paniikkihäiriö. Ap

[/quote]

Stressi. Koko elimistö hälytystilassa.

Mun viisas lääkärini (nainen) sanoi, että minun ei kannattaisi harkita raskautta ennen kuin paranen. Minulla oli keskivaikea masennus ja yksi taaperoikäinen. Olimme aina miehen kanssa ajatelleet, että kaksi lasta pienellä ikäerolla, mutta lapseni vauva-aika pahensi masennusoireitani ja sain lisäksi pakko-oireita.

Kapinoin lääkärin neuvoja vastaan, mutta toisaalta aloin ymmärtää, että oikeassahan hän oli.

Minun kohdallani kävi sitten niin, että esikoisella ilmeni myös krooninen sairaus, joka toi haastetta yhä lisää. Toista lasta ei koskaan hankita. Olen hiljalleen toipunut itse, mutta voimavarat ovat kuitenkin sen verran vähissä, että olen kiitollinen tuon viisaan lääkärin neuvoista ja tuesta. En tiedä, missä olisimme, jos olisin siinä tilassa ottanut lisäkuormaa uuden raskauden, vauvan ja valvomisten kanssa. Esikoisen sairaus ja oma sairauteni vaativat meiltä paljon, mutta olemme selviytyneet ja rakastamme lastamme yli kaiken. Se, että järki tuli väliin enkä härkäpäisesti vienyt haaveitani läpi oman terveyteni uhallakin, on pelastanut minut ja perheemme.

Täällä yksi krooninen stressaaja ja jännittäjä. Paniikkikohtauksista ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen kärsinyt koko aikuisikäni, oikeastaan jo lapsena ja teininäkin.

Masennuslääkkeitä on tarjottu ja monesti, en ole halunnut niitä. Välillä olen saanut reseptin Xanoria, mutta siitä taas tulee vain huono ja huimaava olo, sekä puhe sammaltaa kuin humalaisella.

Paras ratkaisu mulle on ollut perinteiset beetasalpaajat: ne vie pois kaikki ahdistusta lisäävät jännitysoireet (tärinä, punastuminen) ja auttaa sydämen tykytykseen sekä myös päänsärkyyn. Kun oireet saa blokattua, pystyy tilanteissa jossain määrin toimimaan.

Itse ahdistuksen tunnetta ne eivät tietysti kokonaan vie, mutta sen pystyn ilman noloja oireita ns. "järkeilemään" pois. Vielä kun saisi lääkkeen siiheen, että saisi aina motivoitua itsensä tilanteisiin mukaan. Helpompi jäädä kotiin tai paikoilleen istumaan kuin mennä aktiivisesti osallistumaan.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:58"]

Niin... Ajattelinkin jatkaa, mutta tänä vuonna on suunnitelmissa alkaa yrittää ensimmäistä lasta ja sen vuoksi viimeistään ennen raskauden loppua olisi kai lääkitys saatava lopetettua... Voi tulla aika tuskaista. Ja toinen juttu myös se, onko lääkärin tehtävä moralisoida, että onpas ollut kauan tämä lääkitys (minulla nyt sentään vain kaksi vuotta)? Minähän mun saappaissa elän ja kestää ne ahdistukset. Vaikka kuinka on lääkäri, niin ei hän voi tietää mitä helvettiä se oli ennen kuin tämän lääkityksen toistamiseen aloitin kaksi vuotta sitten, ellei ole itse niin epäonninen, että hänellä kulkee paniikkihäiriö suvussa, kuten minulla. Oletteko kokeilleet menestyksekkäästi paniikkihäiriöön muuta kuin lääkehoitoa? Mä oon käynyt terapiassa useamman vuoden ja psykologilla harjoittelemassa rentoutustekniikoita vuoden, mutta edelleen vain lääkitys on ollut riittävä hoitokeino, että pystyn oikeasti elämäänkin tätä elämää. T. 30

[/quote]

Ei sun sitä lääkitystä tarvi raskauden takia lopettaa. Tiedän yhden ajoittain psykoottisista oireista kärsivän äidin, jonka kanssa oli saavutus, että raskaus sujui ihan vain SSRI-lääkityksen kanssa, eikä tarvittu mitään muuta. Peruspulliaiselle mikä tahansa lääkitys voi olla kauhistus, toki.

Sano sille lääkärille, että et ole vielä keksinyt, miten pärjäisit ilman.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:36"][quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:27"][/quote] Tässä olikin hyvä kuvaus mielialalääkkeitten vaikutuksista. Pitkäaikaisen kokemuksen paniikkihäiriöstä perusteella voin varmuudella sanoa, että mielialalääkkeet eivät ole oikea lääkitys ko. tautiin. Mielialalääkkeet turruttavat kaiken, juuri niinkuin tuossa yllä mainitaan. Ja niitä syödään sitten loppuikä. Nopeat bentsot tarvittaessa on ainoa oikea lääkitys. On hyvin tärkeää, että kohtaus lopetetaan ennenkuin se pääsee täysillä läpi. Jos kohtaus pääsee täysillä läpi kestää toipuminen n. 2-3 vuotta. (Tästä ovat lääkäritkin nykyään samaa mieltä.) Kokemusta minulla on taudista n. 40 vuotta, siis jo ennenkuin koko tautia oli edes olemassa. Se ei parane ajan kanssa, mutta sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Lääkkeet ovat sitä varten, jos hallinta ei jostain syystä onnistu. [/quote] Turruttavat minkä kaiken? Olen joutunut käyttämään ajoittain mielialalääkitystä parikymppisestä saakka. Masennusjaksot ovat sillä poistuneet, mutta lääkitys ei ole tosiaankaan turruttanut yhtään mitään. Olen luovalla alalla, tunnen ilot ja surut ihan samoin lääkityksen aikaan kuin sitä ilmankin. Ainoa, mihin lääkitys vaikuttaa, on se, että olo depression syvänteessä alkaa aina pikku hiljaa helpottua ja normalisoitua ja palaan taas toimintakykyiseksi.

[/quote]

No alunperin tässä oli kyse paniikkihäiriöstä. Sen hoitoon masennuslääkkeet ei sovi. Olen itsekin luovalla alalla (musiikki) ja paniikkihäiriöinen. Minulle nämä masennuslääkkeet aiheuttivat luovuuden turtumisen.

Keskusteltuani lääkärin kanssa asiasta hän ehdotti masennuslääkityksen alasajoa ja nopeita bentsoja kohtauksia torjumaan. Tämä muutos palautti elämäni normaaliksi.

Sinulla on sairaus, joka tulee ja oikealla lääkityksellä menee.

Paniikkihäiriö tulee ja oikea lääkitys auttaa sen hallinnassa, mihinkään se ei mene.

Tarkennus 51 : ...aiheuttivat *muunmuassa* luovuuden turtumisen. Toki paljon muutakin.

Miten niin ei SSRI-lääke sovi paniikkioireiston hoitoon? Itselläni oli 5mg annos sitä Essitalopram Actavisia ja se vei sellaisen lepattavan olon kokonaan pois.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2012 klo 13:44"]

Mulla oli siis sellainen ihan klassinen paniikkihäiriö jossa pääoire oli ihan missä tahansa iskevät lamauttavat paniikkikohtaukset joiden aikana uskoin sekoavani tai kuolevani, enkä kestänyt kenenkään läheisyyttä vaan minun oli paniikissa paettava yksinäisyyteen, esim. luennolta vessaan kärsimään kohtaukseni. Nämä kohtaukset aiheuttivat melko paljon vaikeuksia elämääni, varsinkin kun aloin pelätä niiden tuloa eri tilanteissa, esim. luennolla, töissä, autoa ajaessa tms. Pian en uskaltanut tehdä oikein mitään koska pelkäsin että kohtaus voi tulla siellä kumminkin ja nolaan itseni käyttäytymällä nolosti ja lisäksi saatan vaarantaa itseni tai muita (esim jos kohtaus tuli autoa ajaessa en tosiaan ollut turvallinen kuski).

Mulla kutienkin oli alusta asti se ajatus että en suostu tätä loppuikääni kärsimään tai lääkettä syömään vaan haluan ratkaisun jolla saan sen verran apua että pystyn jotenkin itse käsittelemään ongelmaani. Minulle tupattiin päivittäin otettavia SSRI-lääkkeitä mutta kieltäydyin. Sain bentsot joilla voin helpottaa oloa vain silloin kun on ihan pakko, kun en muuten kestä. Ne toimivat myös henkisenä tukipuuna - usein vaikka kohtaus tuli, en ottanut edes niitä kun se itse tieto nopeahkon helpotuksen olemassaolosta käsilaukussa sai jaksamaan yli siitä paniikista ilman lääkettä.

Minä siis pääsin eroon paniiikkioireilustani ihan omin avuin, osin tuolla lääkkeellä avustettuna. Ihan niin että aloin kuin ulkopuolisena tarkkailla paniikkikohtausta, siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita, ja opetella käytökseni ja ajatusteni hallintaa paniikin alkaessa oireilla. Toisinaan aluksi tarvitsin sen rauhoittavan lääkkeen että sain itseni tilaan jossa asian järkevä käsittely onnistui, mutta yhä useammin en. Lopulta olin siinä pisteessä jossa olin niin "erilläni" paniikkioireilusta että mulle olisi ollut sama vaikka sitä olisi loppuikä. ei se minua enää häirinnyt, olipa vaan aallon lailla tuleva ja menevä olo josta ei ole juuri haittaa. Vaan ei ole enää yli 10 vuoteen tullut koko kohtauksia.

Wau, ihanaa lukea tarinasi! Omalla lapsella epäillään paniikkihäiriötä. Tai on siihen liittyviä oireita. Sain voimaa tästä![/quote]

Minkä nimisiä nuo nopeavaikutteiset bentsot on? Itse joudun välillä ottamaan Oxaminia ja kyllä siinä tunti menee ennen kuin helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:44"]

Miten niin ei SSRI-lääke sovi paniikkioireiston hoitoon? Itselläni oli 5mg annos sitä Essitalopram Actavisia ja se vei sellaisen lepattavan olon kokonaan pois.

[/quote]

Kyllä se "sopii" PHn hoitoon, jos ei paremmasta tiedä. Paniikkihäiriö ei ole sama asia, kuin masennus.

SSRI-lääke paniikkihäiriön hoitoon vastaa kärpäslätkän korvaamista tykillä. Toimii kyllä, liikaakin.

Keskustele lääkärin kanssa asiasta. SSRI-lääkkeet ovat PHn hoidossa ns. vanha kanta. Uusi tieto on saatavilla.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:50"]

Minkä nimisiä nuo nopeavaikutteiset bentsot on? Itse joudun välillä ottamaan Oxaminia ja kyllä siinä tunti menee ennen kuin helpottaa.

[/quote]

Miten otat lääkkeen? Nopein vaikutus tulee, kun laitat pillerin kielen alle ja annat sen sulaa siellä. Tehoaa n. 10 minuutissa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:44"]

Miten niin ei SSRI-lääke sovi paniikkioireiston hoitoon? Itselläni oli 5mg annos sitä Essitalopram Actavisia ja se vei sellaisen lepattavan olon kokonaan pois.

[/quote]

Kyllä se "sopii" PHn hoitoon, jos ei paremmasta tiedä. Paniikkihäiriö ei ole sama asia, kuin masennus.

SSRI-lääke paniikkihäiriön hoitoon vastaa kärpäslätkän korvaamista tykillä. Toimii kyllä, liikaakin.

Keskustele lääkärin kanssa asiasta. SSRI-lääkkeet ovat PHn hoidossa ns. vanha kanta. Uusi tieto on saatavilla.

[/quote]

Ai? Masennuksen mukana tulee usein paniikki/ahdistusta.

Käypähoito:

Toistuvien tai arkielämää kaventavien paniikkikohtausten ilmetessä henkilön kannattaa kääntyä lähiviikkojen tai -kuukausien kuluessa psykiatrin tai psykoterapeutin puoleen. Vaikka paniikkikohtaukset ovatkin sinänsä vaarattomia, niiden voimakkuus ja toistumisen pelko edellyttää usein joko lääkehoitoa tai jonkun muotoista psykoterapiaa. Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään joko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä tai bentsodiatsepiineja. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2012 klo 10:50"]:( tässäkö se nyt on, koko loppuikä syödä lääkettä että pystyy elämään suht. normaalisti.. Muita? Kaiken lisäksi en edes uskalla aloittaa lääkkeen syöntiä, sen verran pitkä on haittavaikutuslista.
[/quote]

No ole onnellinen että joku on ottanut tosisaan sun ongelmat ja olet saanut siihen lääkkeet. Äläkä valita.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:44"]

Miten niin ei SSRI-lääke sovi paniikkioireiston hoitoon? Itselläni oli 5mg annos sitä Essitalopram Actavisia ja se vei sellaisen lepattavan olon kokonaan pois.

[/quote]

Kyllä se "sopii" PHn hoitoon, jos ei paremmasta tiedä. Paniikkihäiriö ei ole sama asia, kuin masennus.

SSRI-lääke paniikkihäiriön hoitoon vastaa kärpäslätkän korvaamista tykillä. Toimii kyllä, liikaakin.

Keskustele lääkärin kanssa asiasta. SSRI-lääkkeet ovat PHn hoidossa ns. vanha kanta. Uusi tieto on saatavilla.

[/quote]

Ai? Masennuksen mukana tulee usein paniikki/ahdistusta.

Käypähoito:

Toistuvien tai arkielämää kaventavien paniikkikohtausten ilmetessä henkilön kannattaa kääntyä lähiviikkojen tai -kuukausien kuluessa psykiatrin tai psykoterapeutin puoleen. Vaikka paniikkikohtaukset ovatkin sinänsä vaarattomia, niiden voimakkuus ja toistumisen pelko edellyttää usein joko lääkehoitoa tai jonkun muotoista psykoterapiaa. Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään joko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä tai bentsodiatsepiineja. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.

[/quote]

A. Paniikkihäiriö EI ole masennus. Paniikkihäiriöllä on ihan oma tautiluokitus.

B. Jos masennukseen liittyy paniikkihäiriö, hoidetaan se masennus siihen sopivilla lääkkeillä. Syy - seuraus -> masennus - paniikkihäiriö.

Onko hankalaa erottaa kaksi _eri_ sairautta toisistaan?

Ihanaa,että tällainen ketju on nostettu,tulee parempi mieli jo siitä että muilla on samaa "vikaa" kiin itsellä.Miten paniikkihäiriötä voi muuten hoitaa kuin mielialalääkkeillä? Kun minulla todettiin syksyllä paniikkihäiriö,ja siihen lätkäistiin lääkitykseksi Escitalopram-nimistä mielialalääkettä,mutta en huomannut että se siitä olisi ollut apua. En muutenkaan mielelläni söisi "turhia" lääkkeitä,vaan kaipaan täsmähoitoa(siis samaan tapaan kuin päänsärkyyn otetaan buranaa).Kohtauksia ei ole kuitenkaan päivittäin,mutta aika usein,yleensä liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin.

Minä en voi käyttää masennuslääkkeitä paniikkihäiriön hoitoon niiden haitallisten sivuvaikutusten takia. Olen kokeillut.

Koska masennusta ei ole, lääkärini suositteli bentsoja. Ne toimii riittävän tehokkaasti estämään kohtaukset. Tällä ratkaisulla sain sivuvaikutuksettoman elämän.

Minulle se riittää.

Tässä lisätietoa : (poimittu netistä)

Bentsodiatsepiineistä alpratsolaamia ja klonatsepaamia on eniten sekä tutkittu että käytetty juuri paniikkihäiriöiden hoidossa. Myös muut bentsodiatsepiinit voivat auttavat, kun käytetty hoitoannos on riittävän suuri.

Bentsodiatsepiinit vaikuttavat nopeasti ja niillä on vain vähän haittavaikutuksia. Nopean vaikutuksensa vuoksi se sopivat masennuslääkkeitä paremmin äkillisten paniikkikohtausten hoitoon. Diatsepaami on tähän tarkoitukseen käyttökelpoisin bentsodiatsepiini.

Paniikkihäiriöiden hoidossa käytetään bentsodiatsepiinejä säännöllisesti silloin, kun potilas ei voi käyttää masennuslääkkeitä niiden haittavaikutusten vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:58"]Niin... Ajattelinkin jatkaa, mutta tänä vuonna on suunnitelmissa alkaa yrittää ensimmäistä lasta ja sen vuoksi viimeistään ennen raskauden loppua olisi kai lääkitys saatava lopetettua... Voi tulla aika tuskaista.

Ja toinen juttu myös se, onko lääkärin tehtävä moralisoida, että onpas ollut kauan tämä lääkitys (minulla nyt sentään vain kaksi vuotta)? Minähän mun saappaissa elän ja kestää ne ahdistukset. Vaikka kuinka on lääkäri, niin ei hän voi tietää mitä helvettiä se oli ennen kuin tämän lääkityksen toistamiseen aloitin kaksi vuotta sitten, ellei ole itse niin epäonninen, että hänellä kulkee paniikkihäiriö suvussa, kuten minulla.

Oletteko kokeilleet menestyksekkäästi paniikkihäiriöön muuta kuin lääkehoitoa? Mä oon käynyt terapiassa useamman vuoden ja psykologilla harjoittelemassa rentoutustekniikoita vuoden, mutta edelleen vain lääkitys on ollut riittävä hoitokeino, että pystyn oikeasti elämäänkin tätä elämää.

T. 30
[/quote]

Älä helvetti ala lisääntymään

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:21"]

Ihanaa,että tällainen ketju on nostettu,tulee parempi mieli jo siitä että muilla on samaa "vikaa" kiin itsellä.Miten paniikkihäiriötä voi muuten hoitaa kuin mielialalääkkeillä? Kun minulla todettiin syksyllä paniikkihäiriö,ja siihen lätkäistiin lääkitykseksi Escitalopram-nimistä mielialalääkettä,mutta en huomannut että se siitä olisi ollut apua. En muutenkaan mielelläni söisi "turhia" lääkkeitä,vaan kaipaan täsmähoitoa(siis samaan tapaan kuin päänsärkyyn otetaan buranaa).Kohtauksia ei ole kuitenkaan päivittäin,mutta aika usein,yleensä liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin.

[/quote]

Käypähoito-kohta oli siis paniikkihäiriön kohdalta.

Parikymmentä vuotta ilman lääkitystä paniikkihäiriöitä kokeneena annan neuvon, että hakekaa apua mahdollisimman nopeasti, jos kohtauksia alkaa tulemaan viikottain.
Vaikka kohtauksiin ei kuole tai sekoa niin paniikkihäiriöstä tulee noidankehä, joka hallitsee elämää ja heikentää elämänlaatua huomattavasti.
Itse kävin parhaimmassa nuoruudessa sen pahimman noidankehän lävitse enkä "ymmärtänyt" hakea apua, koska pelkäsin ehkä hulluksi leimaantumista.
Äärimmäinen helvetti käyty sen kanssa läpi, mutta nyt on onneksi helpompaa.
Paniikkiin ei kuole tai sekoa, toitota sitä itsellesi tarpeeksi kohtauksen aikana ja etsi vaikka jotain näpräiltävää käsiisi niin lievemmät oireet monesti helpottaa.
Toki kohtaus voi olla niin paha, että "mikään" ei auta, mutta silloinkaan sää et siihen kuole tai sekoa!
Nyt 37- vuotiaana kadun sitä, että en hakenut tarpeeksi aikaisin apua paniikkihäiriööni.
Menetin niin paljon elämänlaatua sen takia.
Minulla on nykyisin "turvalääke", joka on antaa henkisen helpotuksen siihen ettei paniikkihäiriöstä muodostuisi enää noidankehää. (Pahimmillaan parikin vuotta pyöri vain sen ajatuksen parissa, että milloin saan seuraavan kohtauksen)
Se jo monesti helpottaa oireita, kun tietää, että on pahimmalla hetkellä apua saatavilla mahdollisimman läheltä. (Turvalääke)
Puhuminen läheisille on myös erityisen tärkeää, jotta saa ymmärystä ja tukea kohtauksen iskiessä.