Lue keskustelun säännöt.
Sain juuri paniikkihäiriö lääkkeet.
28.08.2012 |
:( tässäkö se nyt on, koko loppuikä syödä lääkettä että pystyy elämään suht. normaalisti.. Muita? Kaiken lisäksi en edes uskalla aloittaa lääkkeen syöntiä, sen verran pitkä on haittavaikutuslista.
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:21"]
Ihanaa,että tällainen ketju on nostettu,tulee parempi mieli jo siitä että muilla on samaa "vikaa" kiin itsellä.Miten paniikkihäiriötä voi muuten hoitaa kuin mielialalääkkeillä? Kun minulla todettiin syksyllä paniikkihäiriö,ja siihen lätkäistiin lääkitykseksi Escitalopram-nimistä mielialalääkettä,mutta en huomannut että se siitä olisi ollut apua. En muutenkaan mielelläni söisi "turhia" lääkkeitä,vaan kaipaan täsmähoitoa(siis samaan tapaan kuin päänsärkyyn otetaan buranaa).Kohtauksia ei ole kuitenkaan päivittäin,mutta aika usein,yleensä liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin.
[/quote]
SSRI-lääkkeitä on useita erilaisia. Jos yksi ei toimi, usein kokeillaan muita, auttaisivatko ne. Bentsoissa on riippuvuusriski ja toleranssi kasvaa. Siksi lääkärit eivät kovin mielellään määrää niitä ainoiksi lääkkeiksi. Mahtaako se edes olla käypä hoito -suosituksen mukaista. en tiedä, koska en ole lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:33"]
Minä en voi käyttää masennuslääkkeitä paniikkihäiriön hoitoon niiden haitallisten sivuvaikutusten takia. Olen kokeillut.
Koska masennusta ei ole, lääkärini suositteli bentsoja. Ne toimii riittävän tehokkaasti estämään kohtaukset. Tällä ratkaisulla sain sivuvaikutuksettoman elämän.
Minulle se riittää.
Tässä lisätietoa : (poimittu netistä)
Bentsodiatsepiineistä alpratsolaamia ja klonatsepaamia on eniten sekä tutkittu että käytetty juuri paniikkihäiriöiden hoidossa. Myös muut bentsodiatsepiinit voivat auttavat, kun käytetty hoitoannos on riittävän suuri.
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat nopeasti ja niillä on vain vähän haittavaikutuksia. Nopean vaikutuksensa vuoksi se sopivat masennuslääkkeitä paremmin äkillisten paniikkikohtausten hoitoon. Diatsepaami on tähän tarkoitukseen käyttökelpoisin bentsodiatsepiini.
Paniikkihäiriöiden hoidossa käytetään bentsodiatsepiinejä säännöllisesti silloin, kun potilas ei voi käyttää masennuslääkkeitä niiden haittavaikutusten vuoksi.
[/quote]
Täytyykin ehdottaa tällaista vaihtoehtoa lääkärilleni,kiitos!
[/quote]
Suuri osa lääkäreistä suhtautuu aika nuivasti, jos potilas itse ehdottaa jotain lääkitystä - varsinkin betsoja, joita väärinkäytetään runsaasti. Lääkäri on se, joka päättää diagnoosista, hoidosta ja lääkityksestä. Anna lääkärin päättää, mikä juuri sinun kohdallasi on parasta. Palstalla on kaikenlaista sakkia jakamassa näkemyksiään, joten suosittelen lähdekritiikkiä kun kuuntelet palstalaisten neuvoja etenkin tähän aikaan yöstä... En väitä, että neuvot olisivat kaikki huonoja, mutta terveen kriittinen voi olla.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:33"]
[/quote]
Täytyykin ehdottaa tällaista vaihtoehtoa lääkärilleni,kiitos!
[/quote]
Ole hyvä.
Jotkut lääkärit on sitten aika skitsoja noiden bentsojen kanssa, koska niiden väärinkäyttö on yleistä. Jos sinun perustelusi eivät uppoa, vaihda lääkäriä. Minä olen aikoinaan joutunut hyvin perusteellisesti selvittämään eri lääkkeiden vaikutukset/sivuvaikutukset lääkärille. Ajoittain olo oli aika koe-eläinmäinen.
Näissä on vielä se etu, että näitä otetaan vain tarvittaessa. Masennuslääkkeitä otetaan jatkuvana lääkekuurina. Seronilin hintaa en enää muista, mutta tarvitsemani bentsot maksavat alle 10€/vuosi.
Ainiin, alkoholi ja bentsot on sitten jyrkkä ei.
[/quote]
Niin- ja autolla ajaminen ja bentsot on jyrkkä ei. Myöskin moni työ on sellaista, että bentsojen vaikutuksen alaisena ei saa työskennellä. SSRI-lääkitys ei puolestaan estä autolla ajoa eikä työskentelyä, aikanaan normaalitilanteessa.
No ei niit varmaa lopun ikää tarvi syyä mut varmaa joku terapia / psykiatrisen sairaanhoitajan luon kandeis käyä säännöllisesti juttelemas. Ei se lääke yksinää auta. Pitää tottakai selvittää mistä sun paniikkihäiriö on peräisin. Mä alotin sepramil (10mg) aluks tuli paha olo ja annos alotettiiki ni et söin eka jonku aikaa puolet tost kympist. Myös jonku verra oli väsymyst. Ja seksiongelmat tuli kans kuvioihin. Oli tosi vaikea saada enää orgasmia, ja ku sai se oli jotenki vähemmä tuntuva. Paneminen myöskää ei tuntunu yhtää missää. Mut se lääke toimi mul jonku aikaa kunnes vaihoin escitalopramii . En muista mut jossain vaihees tunto palas tonne alas ja muutenki homma toimi. Mut sit tuliki jo haluttomuutta kuvioihin. Ja muutenki tuli itsemurha ajatuksia ym muuta ongelmaa. Ni lopetin lääkkeen ku seinää mitä ei ois ees saanu tehä. Ne vierotusoireet oli ihan hirveet mut se onki sit oma tarinansa.. nyt oon ollu vähä yli 2kk ilman lääkettä ja jo nyt alkaa tuntuu silt etten pysty kämpäst poistuu.. mut koitan vaa taistella vastaan tota tunnetta ja käyn psyatrisel juttelee välil. Seki auttaa. Anteeks ku ei kappalejaot toimi mut tää ei kännykäl anna niitä tehä.. ja lisäyksenä viel et escitalopramii söin sen 20mg..
Edelleen, se itse paniikki ja masennuskin aiheuttaa noita itsemurha-ajatuksia, haluttomutta, tunnottomuutta ym...Vaikea aina tietää mikä johtuu mistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Cipralexia kohta 8 v syönyt. Mielestäni ko. lääkkeestä kouhkataan turhaan. On tietenkin hyvä että lääkkeistä puhutaan ja niiden pitäisi AINA olla se viimeinen vaihtoehto. Kuitenkin on ihmisiä, joilla paniikki johtuu vaikkapa aivokemian häiriöstä. Siinä ei puhumiset paljoa auta.
Lääkkeet on aina lääkkeitä ja buranastakin voi saada vaikka mitä oireita. Varsinkin jos on useita lääkityksiä päällä. Amerikassa nousi kohu mummelista joka "kuoli Cipralexiin". No hänellähän oli sen lisäksi kaikenlaiset tabut sydän- ja diabeteslääkkeistä muistisairauslääkkeisiin.
Enhän ole tienny niiden olemassaolosta mitään. Pelkäsin että laittavat lukkojen taa jos rupee lekurille jostain sellasesta puhuun.
Tää riittäköön mulle tälläkertaa.
1995 oli pakko käydä yksityisellä, kun mutsia täyty saattaa keskus-sairalan silmäosastolle, mikä oli ylimmässä kerroksessa korkeessa talossa ja vielä korkean harjun päällä. En mä voinu sinne mennä.
Samassa rakennuksessa vielä jossa se ilmeni -72 syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkihäiriön oire olla pitkään jatkunut sydämen tykytys? Siis ihan kotona levossa ollessa? On mulla toki sitä että on esim. vaikea käydä kaupassa tms. Mutta syy miksi hakeuduin lääkäriin oli tuo tykytys ja diagnoosina tuli paniikkihäiriö. Ap
Paniikkihäiriön oire olla pitkään jatkunut sydämen tykytys? Siis ihan kotona levossa ollessa? On mulla toki sitä että on esim. vaikea käydä kaupassa tms. Mutta syy miksi hakeuduin lääkäriin oli tuo tykytys ja diagnoosina tuli paniikkihäiriö. Ap
somaattiset sairaudet. Jos lääkäri ei ottanut mitään verikokeita, sydänfilmiä tms, oli aika rohkeaa sanoa suoraan, että kyse on paniikkihäiriöstä. Paniikkihäiriöpotilaallakin voi olla fyysisiä sairauksia. Psyykkisistä sairauksista kärsivät eivät aina saa riittävää hoitoa fyysisiin vaivoihinsa, koska vaivat laitetaan esim paniikkihäiriön piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vastustin lääkkeen aloittamista ja oireet vaan pahenivat. Pitkitin sitä liian kauan ja elämästä tuli ihan sietämätöntä.
Onneksi aloitin kuitenkin lääkkeen ottamisen, oireet hävisivät muutamassa viikossa. Mitään haittavaikutuksia ei juurikaan tullut. Ehkä oli vähän paha olo.
Itse söin niitä puoli vuotta, kunnes kokeilin lääkkeen lopettamista. Se sujui tosi helposti ilman mitään oireita. Nyt olen ollut kaksi vuotta ilman lääkkeitä ja pärjään ihan vain terapiastani saamillani mielenhallintaohjeilla.
Ensimmäiset pari viikkoa olivat kieltämättä vaikeita, kun oireet pahenivat. Sen jälkeen alkoi helpottaa. Suosittelen kyllä kestämään vaikean alun, jos ilman lääkkeitä olo on kurja. Alkuun kannattaa myös varata itselleen jonkinlainen suunnitelma B tai varaventtiili, josta hakea apua jos oireet äityvät pahoiksi. Itse kävin juttelemassa työterveyspsykologille ja se helpotti jonkin verran.
Nykyäänkin minulla on silloin tällöin ahdistusta ja/tai paniikkioireita, mutta ne ovat lyhyempikestoisia ja lievempiä kuin ennen. Lisäksi - liekö lääkkeen vaikutusta vai kokemuksen tuomaa varmuutta - pystyn aiempaa helpommin pysäyttämään oireet alkuunsa. Kun aikaisemmin jokin pikkuasia laukaisi ensimmäiset paniikkituntemukset ja ne kasvoivat ja paisuivat täyteen paniikkiin asti, niin nykyään pystyn suhtautumaan ensioireisiin tyyliin "jaahas, tää on tätä", jolloin paniikki ei lopulta tulekaan päälle.
Tsemppiä, meitä on muitakin jotka painiskelemme samojen asioiden kanssa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydänkäyrä ja verikokeita. Lääke on citalopram Orion. Otin sitä nyt aamulla puolikkaan. Sen haittavaikutus lista on vaan niin hurja että tuntuu voiko tuommosesta oikeasti olla minkäänlaista hyötyä. Ap
Olen kärsinyt todella pahasta paniikkihäiriöstä pian kuusi vuotta. Olen 26-vuotias nainen,ja ensimmäinen kohtaus oli niin raju,että soitin itselleni ambulanssin,ja olin pyörtynyt kotiini ylihengittämisen takia. (käteni kouristuivat,huulet valkoiseksi jne.luulin saaneeni sydänkohtauksen järkyttävän tykytyksen takia) Tämän jälkeen aloin saada rajuja kohtauksia lähes joka toinen päivä Elämäntilanteeni oli ollut kaoottinen jo monta vuotta,(läheisten kuolemia,stressiä,unettomuutta,yms.) ja lääkärit eivät tuntuneet kuuntelevan ollenkaan. En suostu syömään ns.päälääkkeitä',vaan olisin halunnut rauhoittavia,joilla saisin pääni edes hetkeksi parempaan tilaan. Ei puhettakaan. Nyt olen menossa yksityiselle,ja toivon että siellä joku edes kuuntelisi,ja ottaisi vakavasti. tämä sairaus kaventanut elämääni,en kykene nyt käymään töissä,saan kohtauksia ihan missä sattuu ja olen täysin poikki tähän sairauteen. Sukulaiseni eivät ota vakavasti,sanotaan että liioittelen,vaikka ovat todistaneet pahimpia kohtauksiani monta kertaa,menetän usein tajunikin koska hengitän niin pinnallisesti kohtauksen aikana,minulle vain pyöritellään silmiä. tämä vain lisännyt ahdistuneisuuttani,miesystäväni ainoa joka tukee ja ymmärtää tilanteen vakavuuden. Tzemppiä ja jaksamista kaikille kohtalotovereille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta selviää miten hyvin ne turruttaa sun aivot. Tunteet. Seksuaalielämän.
Halut ja orgasmin saanti voi olla täysi nolla.
Ja kun tarpeeksi niitä syöt,et voi kohta olla ilman. Eli olet koko elämäsi koukussa niihin.
EHKÄ ne ei aiheuta samanlaista riippuvuutta kuin huumeet mutta muuttaa aivojasi niin ettet voi olla ilman.
Mä oon sairastanut yli 10 vuotta ja syönyt mielialalääkkeitä saman ajan + rauhoittavaa tarvittaessa. Välillä tilanne parempi, saattanut mennä pari vuottakin ilman kohtauksia, nyt taas huonompi vaihe ja paniikkikohtauksia on ollut viikoittain, lähinnä yöllisiä, herään kun sydän hakkaa hirveästi sitten tulee kuoleman/sekoamisen pelot, kuumotus yms. klassiset oireet. Ambulanssin olen soittanut 2 kertaa, polilla käynyt pari kertaa.
Kyllä mua mietityttää lääkkeiden käyttö et muuttuisinko paljonkin jos lopettaisin, pari kertaa olen koittanut lopettaa mut elämä vaan muuttuu niin hankalaksi panikoinniksi silloin et pakko on lääkettä syödä.
Ja älä lue niitä selosteita niin tarkkaan, jos tulee jotain erikoisempaa niin sitten voit sieltä tarkistaa kuuluuko asiaan.
Itse olen kokeillut useaakin eri lääkettä ja yleensä niistä aluksi tulee kuvotuksen tunnetta ja saattaa vähän tosiaan pahentaa paniikkia ensin, toivottavasti sait myös rauhoittavia tukilääkitykseksi.
Noni miksköhän tää vanha ketju nyt tähän oli nostettu, turhaan vastasin
T:edellinen viestittäjä
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 18:29"]
Noni miksköhän tää vanha ketju nyt tähän oli nostettu, turhaan vastasin
T:edellinen viestittäjä
[/quote]
et sä turhaan vastannut. Millaista apua muuten olet saanut, kun olet mennyt ambulanssilla hoitoon? Onko passitettu päivystyskäynnin jälkeen kotiin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2012 klo 21:29"]
Paniikkihäiriön oire olla pitkään jatkunut sydämen tykytys? Siis ihan kotona levossa ollessa? On mulla toki sitä että on esim. vaikea käydä kaupassa tms. Mutta syy miksi hakeuduin lääkäriin oli tuo tykytys ja diagnoosina tuli paniikkihäiriö. Ap
somaattiset sairaudet. Jos lääkäri ei ottanut mitään verikokeita, sydänfilmiä tms, oli aika rohkeaa sanoa suoraan, että kyse on paniikkihäiriöstä. Paniikkihäiriöpotilaallakin voi olla fyysisiä sairauksia. Psyykkisistä sairauksista kärsivät eivät aina saa riittävää hoitoa fyysisiin vaivoihinsa, koska vaivat laitetaan esim paniikkihäiriön piikkiin.
Saman meinasin itse kirjoittaa. Minulle myös oltiin tuputtamassa lääkkeitä. Kunnes menin hyvälle hierojalle. Rintaranka oli lukossa, mikä oli jäykistänyt niskalihakset niin, että tukkivat valtimot. Hermo oli ahtaalla niskassa ja säteili käteen ja kasvoihin halvausoireita. Eli aika klassiset jännitysniskaoireet.
Lisäksi olin stressaantunut ja vähän ylikunnossa eli sympaattisessa ylikunnossa, missä hermosto kävi ylikierroksilla.
Kunnon hieronta, stressin hellittäminen, treenin vähentäminen ja rintarangan aukaisu ja hups, oireet loppui.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:36"][quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:27"][/quote] Tässä olikin hyvä kuvaus mielialalääkkeitten vaikutuksista. Pitkäaikaisen kokemuksen paniikkihäiriöstä perusteella voin varmuudella sanoa, että mielialalääkkeet eivät ole oikea lääkitys ko. tautiin. Mielialalääkkeet turruttavat kaiken, juuri niinkuin tuossa yllä mainitaan. Ja niitä syödään sitten loppuikä. Nopeat bentsot tarvittaessa on ainoa oikea lääkitys. On hyvin tärkeää, että kohtaus lopetetaan ennenkuin se pääsee täysillä läpi. Jos kohtaus pääsee täysillä läpi kestää toipuminen n. 2-3 vuotta. (Tästä ovat lääkäritkin nykyään samaa mieltä.) Kokemusta minulla on taudista n. 40 vuotta, siis jo ennenkuin koko tautia oli edes olemassa. Se ei parane ajan kanssa, mutta sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Lääkkeet ovat sitä varten, jos hallinta ei jostain syystä onnistu. [/quote] Turruttavat minkä kaiken? Olen joutunut käyttämään ajoittain mielialalääkitystä parikymppisestä saakka. Masennusjaksot ovat sillä poistuneet, mutta lääkitys ei ole tosiaankaan turruttanut yhtään mitään. Olen luovalla alalla, tunnen ilot ja surut ihan samoin lääkityksen aikaan kuin sitä ilmankin. Ainoa, mihin lääkitys vaikuttaa, on se, että olo depression syvänteessä alkaa aina pikku hiljaa helpottua ja normalisoitua ja palaan taas toimintakykyiseksi.
[/quote]
No alunperin tässä oli kyse paniikkihäiriöstä. Sen hoitoon masennuslääkkeet ei sovi. Olen itsekin luovalla alalla (musiikki) ja paniikkihäiriöinen. Minulle nämä masennuslääkkeet aiheuttivat luovuuden turtumisen.
Keskusteltuani lääkärin kanssa asiasta hän ehdotti masennuslääkityksen alasajoa ja nopeita bentsoja kohtauksia torjumaan. Tämä muutos palautti elämäni normaaliksi.
Sinulla on sairaus, joka tulee ja oikealla lääkityksellä menee.
Paniikkihäiriö tulee ja oikea lääkitys auttaa sen hallinnassa, mihinkään se ei mene.
[/quote]
Kyllä masennuslääkkeitä (SSRI-lääkkeet) käytetään myös paniikkihäiriön hoidossa ja auttavat monilla ihmisillä siihen vaivaan. Luovuuden turtuminen on mahdollinen sivuvaikutus, sitä en kiellä. Nopeat bentsot koukuttavat ja toleranssi kasvaa. Siksi SSRI-lääkkeet ovat monelle paras vaihtoehto. Kaikki eivät tarvitse työssään hurjaa luovuutta, joten se tunteiden ääripäiden tasoittuminen ei kaikkia haittaa - ei ainakaan minua. Mieluummin olen vähän tasaisempi kuin jatkuvasti panikoiva.