Irtisanoudun kunhan olen tämän kirjoittanut.
En kestä enää. Yöt menee nukkumatta, iltapäivästä viimeistään särkee päätä. Vapaa-ajat itken. Miehelle olen sanonut että jos sinne jään, tapan itseni joko stressillä kun sydän pettää tai sitten ihan oikeasti, enkä ole koskaan ollut millään lailla itsetuhoinen.
Sanokaa nyt mulle että saan irtisanoutua tuntematta itseäni vielä paskemmaksi.
Kommentit (29)
Jokainen sairaspäivä on palkaton, kolme eri ihmistä soittelee perään eikä muutenkaan mitään järkeä.
Tavallaan pelotti herätä tähän päivään mutta silti niin ihanaa ettei sinne tarvinnut enää lähteä :)
en mitään saikkuja saanut. Työterveyslääkäri täysi kusipää.
Joten jätin esimiehen pöydälle lapun jossa ilmoitin irtisanovani itseni.
Minun irtisanomiseni syy oli vuosia kestänyt työpaikkakiusaaminen.
ei edes valtava velkataakkani pidellyt enää tuolla, nyt 34.000 euroa valumassa ulosottoon, mutta sekään ei huoleta. Olen päässyt vapaaksi.
Mitään Jetset elämää en koskaan tule elämään, mutta olen vapautunut niin suuren taakan alta ettei sitä käsitä vieläkään todeksi.
Meillä kun on vain tämä yksi elämä, eletään se kunnolla.
voimia sinulle
Itse myös irtisanouduin eilen, työ oli kamalaa, pomo järkyttävä noita-akka. Ylitöitä piti painaa ilman korvausta ja työajat syvältä. Vielä 2vkoa joudun kuitenkin siinä läävässä viettämään.. Toivottavasti uusi työni on yhtä mukavaa kuin miltä se vaikutti!! :)
Aivan, tein tuon juuri siksi kun tosiaan on vain tämä yksi elämä! Ajattelen positiivisesti, lähetin eilen kyselyitä moneen paikkaan ja pahinta mitä voi tapahtua on että eivät mua halua. Johonkin kuitenkin on vielä tarkoitus kelvata.
Voimia sulle myös :)
Miten te, jotka otatte lopputilin, elätte? Kun työkkärihän laittaa karenssiin?
Olen ollut myös ihan samassa tilanteessa, tulin siihen lopputulokseen että mielummin oma terveys kuin raha. Irtisanouduin vailla tietoa seuraavasta paikasta. Se kyllä löytyikin pian.
Olin kuitenkin liian pitkän aikaa siinä ikävässä paikassa, pitkään meni ennen kuin palauduin entiselleni. Olisi pitänyt lähteä jo paljon aikaisemmin.
Miten te, jotka otatte lopputilin, elätte? Kun työkkärihän laittaa karenssiin?
ajauduin psykoosin kautta pitkälle sairauslomalle. Niin pahat jäljet tuo kaikki jätti.
Kelan päivärahoilla ei leveästi eletä, varsinkin kun on asuntolainaa + kulutusluotot päälle.
Kaupaan lasken laskimella ruokaostosten määrän, ettei 15-20 euroa ylity. Ruoka-apua seurakunnalta käyn hakemassa.
Elossa olen. Enkä ole vieläkään katunut sitä, että otin lopputilin!! Olisin varmasti tehnyt itselleni jotain jos tuonne olisin jäänyt.
yli vuosi sitten vakituisesta työpaikastani. Enkä ole päivääkään katunut! Meillä tilanne tällä hetkellä kyllä sellainen, että vaan toinen vanhemmista pystyy töissä käymään. Mutta mun työpaikallani oli kans tosi kurja ilmapiiri. Tsempit ap:lle!
irtisanouduit ja nyt haet uutta paikkaa..Olisit ensin hakenust rauhassa uuden paikan ja sitten vasta lähtenyt pois vanhasta..
irtisanouduit ja nyt haet uutta paikkaa..Olisit ensin hakenust rauhassa uuden paikan ja sitten vasta lähtenyt pois vanhasta..
hyvä duunipaikka. Kun työskentelet helvetin esikartanossa, et ajattele muuta kuin pakoon pääsemistä, hinnalla millä tahansa.
irtisanouduit ja nyt haet uutta paikkaa..Olisit ensin hakenust rauhassa uuden paikan ja sitten vasta lähtenyt pois vanhasta..
Tai jos vaikka koeaika vetää viimeisiään ja siihen tulossa pitkä määräaikaisuus lusittavaksi. Itse irtisanouduin tästä syystä ja olisin lähtenyt, vaikkei uutta paikkaa vielä olisi ollut.
Nyt ehdin juuri saada ja sain pidettyä parin kuukauden loman.
Olin ensin hakenut uutta duunia ehkä puolisen vuotta, mutta voin kertoa, että kun on riittävän paskassa ilmapiirissä ja stressi on tarpeeksi kova, niin eipä niitä uusia töitä tuoda tarjottimella. Kyllä se työnhakutilanteessa ja haastattelussa näkyy, että tämä tyyppi nyt ei ole ihan työkykyinen.
Kun siis työnhaussa ei tärpännyt, niin irtisanouduin kylmästi tyhjän päälle. Ja olo oli sanoinkuvaamattoman kevyt! Sen jälkeen töitä on todellakin tarjottu ja kotiin soiteltu perään (ei siis vanhasta paikasta, vaan muualta). En ole mennyt, ryhdyin yrittäjäksi ja yrittäjänäkin hommia riittää. Ja ihan omilla ehdoilla :)
Toiset meistä on vaan jo niin loppu etteivät enää jaksa tuota helvettiä. Työkavereiden vittuilua, haukkumista, vähättelyä, nolaamista.. esimiehen suoria vihjailuja siitä miten olisi parempi, että sanot itsesi irti. Työtäsi tarkkailaan suurennuslasin kanssa, työkaverit raportoi esimiehelle jokaisen liikkeesi ja olet puhuttelussa jo senkin vuoksi pidätkö rannekelloa kädessä.
Mielummin köyhänä pitkäaikaistyöttömänä kuin joka päivä työpäivän jälkeen itket sohvalla peläten huomista aamua.
Nyt eivät pääse sanomaan mitään mistään, kotona turvassa.
Onneksi sanoin itseni irti, en kadu
millaista kiusaaminen oli ja miten se ilmeni? Pystyitkö todistamaan mitään? Entä ajattelitko vielä pystyä töihin? Miten asuntonne kävi?
irtisanouduit ja nyt haet uutta paikkaa..Olisit ensin hakenust rauhassa uuden paikan ja sitten vasta lähtenyt pois vanhasta..
En kestänyt sitä helvettiä enää sekuntiakaan. Olet ilmeisesti niitä onnellisia jotka eivät tätä ole koskaan joutuneet kokemaan, eivätkä siksi ymmärrä mistä monet tässä ketjussa puhuvat.
Kohtalotovereita näyttääkin olevan paljon! Mulla ei mitään työpaikkakiusaamista ollut mutta aivan uskomattoman huono työilmapiiri ja monta muutakin asiaa siellä vinossa.
Taloudellisesta pärjäämisestä kyselleelle voin vain vastata että onneksi mulla on ymmärtäväinen mies, säästöjä ja jo suunnitelmia tulevaisuutta ajatellen.
työpaikassaan. Pari kuukautta meni siihen, että palautui ennalleen. Sanoi, että ihan kuin olisi vankilasta vapautunut. Ja että vapauden tunne on aivan uskomaton. Ja tyhjän päälle hänkin jäi.
Jotenkin saatiin sinniteltyä muutama kuukausi, ja nyt on jo paremmin palkatussa työssä oikein mukavassa paikassa. Elämänlaatu oli parempaa jopa työttömänä ollessa kuin tuossa vanhassa työssä.
Tsemppiä kaikille työpaikoillaan kärvisteleville!
yhtään sen enempää kuin huonossa parisuhteessakaan!
Minä olen tänä vuonna irtisanoutunut kaksi kertaa. Alkuperäinen työpaikka oli p***a mutta valitettavasti jouduin sieltä vielä pahempaan paikkaan.
Nyt tyytyväisenä uudessa paikassa. Nukun ja voin hyvin!
Mä tein saman alkuvuodesta ja nyt olen tosi onnellinen!
Asun Suomen ulkopuolella, työni oli vuokratyöfirman kautta. En vain kestänyt enää. Lähettelevät nyt jatkuvasti sähköpostia ja soittelevat mutta silti oloni on parempi, mun ei tarvitse mennä sinne helvetin huonoon työilmapiiriin enää tekemään työtä, jota en halua tehdä!
Uutta työtä ei ole tiedossa mutta ehkä otan uuden suunnan elämälleni ja lähden johonkin muualle. Illalla pitää vielä kirjoittaa viesti tälle joka perään soitteli, takaisin en kyllä mene vaikka miten uhkailisi.