Ihan OIKEASTIKO voi 1v.4kk.tulla traumoja jos jätetään viikoksi hoitoon?
tuttavani lapsi jätettiin tuon ikäisenä viikoksi vanhempien lomareissun ajaksi. Lapsi on nyt 4,5v.ja ihan normaali hän mielestäni on. Onko se todellista faktaa vai vain hysteeristen naisten uskomaa höpöhöpöä?
Kommentit (78)
"ei meidän lapsille ainakaan ole tullut traumoja".
Yleensä ne traumat näkyvät parisuhteessa ja perhe-elämässä, siksi parikymppisestä voi sanoa, että odota 10-20 vuotta, koska sitä perhe-elämää eletään yleensä 30-40 vuotiaana. Ja useinhan nämä ongelmat eivät näy perheen ulkopuolelle vaan ovat parisuhteen sisäisiä ongelmia (turvattomuuden tunne, luottamuksen puute jne.).
MITEN sinä pystyt sanomaan, että jonkun ongelmat, ilmenivät ne milloin hyvänsä aikuisiässä, johtuvat juuri vanhempien viikon poissaolosta silloin, kun lapsi oli yksivuotias ja tuttujen isovanhempiensa hoivissa? Ihmisen elämässä on tapahtunut aika paljon muutakin tuohon mennessä.
tosiaan, miten ei-traumaton käyttäytyy, jos traumatisoitunut on joko toisiin takertuva tai pärjäävä?
tämä maailma menee, kun kauheista taraumoista puhutaan, jos tuon ikäinen jää oikeasti viikoksi vaikka rakastaville isovanhemmille? Hitto vie, monet tuon ikåiset ovat JATKUVASTI kotonaan paskoissa oloissa missä niitä traumoja "syötetään" miljoona kertaa enemmän. Ja näilläkään lapsilla ei kaikilla näy mitään, vaikka kokevat jotain aivan muuta, kun vanhempien viikon poissa olon kotoa. Ei nyt taas suurenneltais asioita! Jos vanhemmat muuten rakastavia ja huolehtivia, niin se miljoona kertaa tärkeämpää, kun se että onko ollut muutaman päivän pois kotoa. Ja itsekkyydestä.. Vanhempien on hyvä ollakkin vähän itsekkäitä ja pitää kiinni myös omasta ajastaan ja omista tekemisistään. Ja oikeasti myös ihan ajasta vaikka kahdestaan miehensä kanssa. En yhtään ihmettele, että erot yleisiä, kun lapset hyvin pieniä. KAIKKI pyörii vain lasten ympärillä. Itse en ihan noin pientä jättäisi viikoksi(yöksi helposti), mutta ne jotka jättää, en tuomitse ja tiedän, että traumoja se ei lapselle tee. Kaikesta tehdään kauhea numero nykytisin... Miettikää mitä oikeasti on ennen ollut!
tai juttelisit vaikka sellasten ihmisten kanssa jotka tekee työtä näiden lasten tai nuorten kanssa ja mutuilisit sitten
saattais vetää hiljaiseksi
...selväksi tuli.
tämä maailma menee, kun kauheista taraumoista puhutaan, jos tuon ikäinen jää oikeasti viikoksi vaikka rakastaville isovanhemmille? Hitto vie, monet tuon ikåiset ovat JATKUVASTI kotonaan paskoissa oloissa missä niitä traumoja "syötetään" miljoona kertaa enemmän. Ja näilläkään lapsilla ei kaikilla näy mitään, vaikka kokevat jotain aivan muuta, kun vanhempien viikon poissa olon kotoa. Ei nyt taas suurenneltais asioita! Jos vanhemmat muuten rakastavia ja huolehtivia, niin se miljoona kertaa tärkeämpää, kun se että onko ollut muutaman päivän pois kotoa. Ja itsekkyydestä.. Vanhempien on hyvä ollakkin vähän itsekkäitä ja pitää kiinni myös omasta ajastaan ja omista tekemisistään. Ja oikeasti myös ihan ajasta vaikka kahdestaan miehensä kanssa. En yhtään ihmettele, että erot yleisiä, kun lapset hyvin pieniä. KAIKKI pyörii vain lasten ympärillä. Itse en ihan noin pientä jättäisi viikoksi(yöksi helposti), mutta ne jotka jättää, en tuomitse ja tiedän, että traumoja se ei lapselle tee. Kaikesta tehdään kauhea numero nykytisin... Miettikää mitä oikeasti on ennen ollut!
tai juttelisit vaikka sellasten ihmisten kanssa jotka tekee työtä näiden lasten tai nuorten kanssa ja mutuilisit sittenmitä jos vaikka lukisit ensin vähän saattais vetää hiljaiseksi
joka on erikoistunut kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviin kysymyksiin on todennut, että lapsi voi olla kodin ulkopuolisessa(=muun henkilön kuin oman vanhemman) hoidossa yhden vuorokauden per ikävuosi. Eli yksivuotias voi olla yhden vuorokauden, kaksi vuotias vastaavasti kaksi jne.
noin pientä. Aivan varmasti lapsi hiukan kärsii, ikävöi, eikä ymmärrä miksi vanhemmat eivät tule. ja tuon ikäisen lapsen kaipaus on hyvinkin fyysistä. Että ei se lapsi siitä nauti vaan päinvastoin, MUTTA maailmassa on myös ihan oikeita ongelmia. Lapset selviytyvät siitäkin ettei elämä ole aina täydellistä ja ihanteellista. Että kyllä on mun mielestä aika hysteeristä lietsoa, katsaus maailmalle tai vaikkapa suomalaisiin alkoholistiperheisiin tai vuodesta toiseen työnarkomaniaan pakenevien lasten perheisiin niin, viikko sinne tänne ei ole yhtään mitään. Mut itse en ihan vaan lomailun vuoksi vois lasta jättää, en nauttisi lomasta yhtään.
joka on erikoistunut kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviin kysymyksiin on todennut, että lapsi voi olla kodin ulkopuolisessa(=muun henkilön kuin oman vanhemman) hoidossa yhden vuorokauden per ikävuosi. Eli yksivuotias voi olla yhden vuorokauden, kaksi vuotias vastaavasti kaksi jne.
Eikä Sinkkonen eikä Keltikangas-Järvinenkään, vai pystytkö laittamaan linkin tai tiedon, missä näin on todettu ja kuka on todennut. Kaikki edellä mainitut kyllä painottavat läheisyyttä lapsen kanssa ja kiinteitä hoitosuhteita, mutta eivät rajoita jyrkästi niitä pelkkiin vanhempiin. Epäilen, että tuo "nyrkkisääntö" on joku sitkeästi elävä legenda.
Ja vietimme aivan ihanan loman etelässä!!
ei ole suoraviivaista tieteellistä tietoa, koska asiaa ei voi kokeellisesti tietenkään tutkia. Kehityspsykologiset tutkimukset (ääriesimerkkinä anakliittisen masennuksen tutkimus) ja lastenpsykiatrinen kokemustieto kuitenkin viittaa siihen, että pienten lasten pitkät erot ensisijaisesta hoitajasta voivat olla vahingollisia. Mahdolliset vauriot eivät kuitenkaan todennäköisesti näy vielä 4-5 -vuotiaana, ne voivat ennemminkin liittyä parisuhteessa toimimiseen, omien tunteiden säätelyyn aikuisena, ja stressinsietokykyyn. Alle kouluikäisten ei vielä hirveästi tarvitse esim. kestää stressiä, joten lasten väliset erot sen sietämisessä eivät näy.
Ja jotkut lapset voivat kestää eroja paremmin kuin toiset. Omiani en olisi uskaltanut jättää, vaikka selkeää evidenssiä tuon haitallisuudesta ei ole. Riski on mielestäni liian suuri. Vasta 7-vuotiaan voisin jättää viikoksi.
Psykologien suositus lapselle erossa oloon lähimmästä huoltajasta on muistaakseni 1h/kk (tunti per kuukausi). Eli jos suositusten mukaan mennään vasta 2-vuotiaan saisi jättää vuorokaudeksi hoitoon. Viikko on 1-vuotiaalle käsittämättömän pitkä aika, lapsi ei ymmärrä että vanhempi tulee takaisin.
Viikko vielä ehkä menee, mutta jos kaksi viikkoa ylittyy, niin häkki heilahtaa vähän vanhempana. Vähintään jotain huume tms. juttuja.
Tämä on tieteellisesti todistettua faktaa!
...selväksi tuli.
tämä maailma menee, kun kauheista taraumoista puhutaan, jos tuon ikäinen jää oikeasti viikoksi vaikka rakastaville isovanhemmille? Hitto vie, monet tuon ikåiset ovat JATKUVASTI kotonaan paskoissa oloissa missä niitä traumoja "syötetään" miljoona kertaa enemmän. Ja näilläkään lapsilla ei kaikilla näy mitään, vaikka kokevat jotain aivan muuta, kun vanhempien viikon poissa olon kotoa. Ei nyt taas suurenneltais asioita! Jos vanhemmat muuten rakastavia ja huolehtivia, niin se miljoona kertaa tärkeämpää, kun se että onko ollut muutaman päivän pois kotoa. Ja itsekkyydestä.. Vanhempien on hyvä ollakkin vähän itsekkäitä ja pitää kiinni myös omasta ajastaan ja omista tekemisistään. Ja oikeasti myös ihan ajasta vaikka kahdestaan miehensä kanssa. En yhtään ihmettele, että erot yleisiä, kun lapset hyvin pieniä. KAIKKI pyörii vain lasten ympärillä. Itse en ihan noin pientä jättäisi viikoksi(yöksi helposti), mutta ne jotka jättää, en tuomitse ja tiedän, että traumoja se ei lapselle tee. Kaikesta tehdään kauhea numero nykytisin... Miettikää mitä oikeasti on ennen ollut!
tai juttelisit vaikka sellasten ihmisten kanssa jotka tekee työtä näiden lasten tai nuorten kanssa ja mutuilisit sittenmitä jos vaikka lukisit ensin vähän saattais vetää hiljaiseksi
kerrot mikä mieltä painaa ni kyökkis vastaa!
tuo esikko,nyt 13-vuotias oli ihan vauvasta asti paljon hoidossa..viikonkin kerrallaan isovanhemmillaan..järjissään tuo tuntuu olevan=)Meillä tuo hoitoon jättö johtui ihan työkuvioista,tehtiin silloin paljon töitä miehen kanssa.Just tänään juteltiin siitä että kun on joutunut olemaan paljon poissa kotoa pienenä,kun meillä 3muutakin lasta jotka ovat olleet vain vähän hoidossa=)En minäkään viikkokausiksi jättäisi lomailun takia,mutta jos yhden viikon on vaikka 1-vuotiaana mummolassa,niin en usko että loppuelämäksi traumatisoituu=)
edes tajua sitä, ei siis osaa yhdistää ongelmiaan siihen.
niin arvostaako turvallisen kiintymyssuhteen rakentumista vai onko hoitoon jättämisen kynnys muutenkin matala?
En itse ole kyllä vanhemmille kertonut kuinka vaikeaa minulla on parisuhteissa ollut. He eivät todellakaan tiedä etten ole kasvanut ehjäksi ja luottavaiseksi,vaan ajattelevat juuri,että ei lapsille mitään traumoja ole tullut. Kannattaa muistaa se,että lapset osaavat ulospäin näyttää sitä mitä vanhemmat haluavat nähdä,että saisivat hyväksyntää ja rakkautta.
Tietenkään kaikille ei tule hylkäämistraumoja,mutta joillekin voi tulla,ilman että vanhemmat saavat koskaan tietää..
niin sitten siitä että väsyneet ja kiukkuiset vanhemmat tiuskivat ja huutavat ja lopuksi eroavat.
Luulenpa että kukaan meistä ei ole täysin traumaton, mutta kokemustensa kanssa täytyy vain oppia elämään.
Vielä imetän vähän päälle yksivuotiasta, hän nukkuu pinniksessä meidän vieressä tai usein myös meidän vieressä. En vois jättää häntä viikoksi vielä piiitkiin aikoihin. Yöksi tai korkeintaan kahdeksi voisin jättää puolitoistavuotiaan, jos oikein tekis mieli mennä miehen kanssa kahden johonkin minilomalle.
En ole hysteerinen, minusta vain tämä vauva- ja pikkulapsiaika on niin lyhyt, ettei ole mikään kiire eroon heistä. Heillä on turvalliset isovanhemmat, jonne viemme heidät hoitoon heti kun tuntuu, että he ovat siihen valmiit. Esikoinen oli 1v10kk iköisenä kaksi yötä mummolassa, ja vaikka se oli mennyt hyvin, oli lapsi sen jälkeen monta päivää kiukkuinen ja pelkäsi että jätämme hänet toiseen mummolaan hoitoon kun siellä kävimme. Omat vanhempani eivät ole lapsille niin läheisiä, joten heille en lapsia edes jättäisi yökylään niin pienenä.