Ihan OIKEASTIKO voi 1v.4kk.tulla traumoja jos jätetään viikoksi hoitoon?

mentiin mummin (ja pappakin varmaan oli useimmin mukana) kans mökille viikoksi aina. olin alle vuoden ikäinen ensimmäisiä kertoja, oisko 8kk. ei traumoja.

itseensä ja maailmaan- tunne siitä, että on arvokas ja huolenpidon arvoinen, että on tärkeä vanhemmilleen ja "ansaitsee" läheisimpien huolenpitoa ja hoivaa.Että maailma ja toiset ihmiset suhtutuvat lämpimästi ja rakaastavasti itseen.



Liian pitkät erot tärkeimmästä hoitajasta samoin kuin muu epäsensitiivinen, lapsen tunnetarpeita tyydyttämätön hoiva voi vaikuttaa niin, että lapselle ei kehoty näitä perusturvallisuuteen ja luottamukseen liittyviä tuntemuksia, ja lapsesta kehittyy helposti masentuva, ahdistuva lapsi -tai niin että nämä taipumukset näkyvät teini-iässä ja aikuisuudessa kun elämään tulee stressitilanteita. Pitkät erot voivat vaikuttaa stressinsietokykyyn, eli lapsi stressaantuu helposti ja tulkitsee toisten ihmisten aloitteet ja suhtautumistavan itseensä negatiivisina. Lapsi ei pysty koulussa luottamaan opettajaan tai muihin aikuisiin ja kaverisuhteissakin hän helposti vetäytyy tai ei pysty tasavertaiseen ystävyyteen.



Ehkei yksi viikon ero pelkästään aiheuta traumoja, mutta jos suhteessa vanhempiin on muutakin vialla, esimerkiksi vanhemmat eivät hyväksy lapsen kiukkua , voi siitä olla lapsen itsetunnolle ja turvallisuuden tunteelle suurtakin haittaa.

uskomatonta, että joku ymmärtää trauman niin, että siitä tulisi näkyvä jälki samantien, kuten haava tai mustelma. Kannattaa tosiaan mennä sinne kirjastoon...

Esim, jos kyse on lapsen isovanhemmista, jotka ovat lapselle jo ennestään tuttuja, on asia erilainen kuin jäädä tuntemattoman hoitajan huomaan.



jos isovanhemmat ovat aikaisemminkn hoitaneet lasta esim yön yli, uskoisin viikon menevän ongelmitta.

edes viisivuotiasta viikoksi ja olinkin aika järkyttynyt kun kuulin, että lapsi viikon hoidossa. Mutta nyt miettinyt, että eipä siitä ole nähtävästi traumoja tullut.



Jotenkin tuntuu, että jos perheessä muuten kaikki ihan hyvin ja lapsi saa aikaa ja hoivaa niin ei kai se elämä yhteen viikkoon kaadu? Ehkä tällä parilla oli silloin jokin kriisi suhteessaan ja tarvivat tuon loman ja muutenkin toisinaan yön pari kahdestaan jossain. Varmaan ero olisi ollut isompi asia ja vakavampil lapsen elämässä

ap

itseensä ja muihin ihmisiin, siinä kuinka läheisiä ihmissuhteita kykenee muodostamaan ja miten kestää stressiä, masennusalttiutena jne.

Kertoo aiheesta, että viikon mittainen erossaolo vanhemmista alle 2 vuotiaana, korreloi vahvasti leikki- ja kouluiän aggressiivisuuden kanssa. Eli, herkimmillä lapsilla pidempi ero vanhemmista pienenä voi johtaa isompana ylimääräiseen aggressioon ja mahdollisesti käytöshäiriöihin.

Kertoo aiheesta, että viikon mittainen erossaolo vanhemmista alle 2 vuotiaana, korreloi vahvasti leikki- ja kouluiän aggressiivisuuden kanssa. Eli, herkimmillä lapsilla pidempi ero vanhemmista pienenä voi johtaa isompana ylimääräiseen aggressioon ja mahdollisesti käytöshäiriöihin.

on tosiaan aina jotain kiusaamassa, helposti ottaa toisen kädestä tavaran, heittää hiekkaa kiusallaan päälle, tekee kiusaa äidilleenkin; tahallaan kiukuttelee, vinkuu ja vonkuu ja aina jotain vaatimassa. Rauhallisia leikkejä ei osaa ollenkaan

ap

Oletetaan, että puolisosi katoaa viikoksi. Lähtee aamulla töihin ja katoaa työmatkalla. Ei ole ollut riitaa, miehellä ei ole tapana kadota tms.



Jättäisikö tämä viikko jäljen suhteeseenne? Mies olisi viikon kavereitten kanssa reissussa, olisi vain unohtanut kertoa sinulle ja töihin.



Kyse ei ole jostain viikon lomareissuista vaan vanhempien kokonaisasenteesta perhettä ja lasta kohtaan. Nämä pieninä paljon muiden hoitamat lapset eivät kykene aikuisina pitkiin ihmissuhteisiin, ovat hyvin mustasukkaisia ja toisaalta pitävät omia asioitaan vain omina asioinaan, he eroavat herkästi jne.



Tuttuni nyt 22v tyttö oli lapsena paljon isovanhemmilla, kummeilla jne., koska vanhemmat matkustelivat kahdestaan. Ihan kiva ja normaali tyttö hän oli 4v iässä ja 7v iässä ja vielä 13v iässä. Nykyisin hän tienaa elantonsa myymällä itseään. Ei kaikille niin käy, mutta osalle vanhempien aiheuttamat toistuvat hylkäämiskokemukset ovat pahempi asia kuin toisille.

Ai, no tuohan sopisi tuttavani poikaan kuin nakutettu;)

Kertoo aiheesta, että viikon mittainen erossaolo vanhemmista alle 2 vuotiaana, korreloi vahvasti leikki- ja kouluiän aggressiivisuuden kanssa. Eli, herkimmillä lapsilla pidempi ero vanhemmista pienenä voi johtaa isompana ylimääräiseen aggressioon ja mahdollisesti käytöshäiriöihin.

on tosiaan aina jotain kiusaamassa, helposti ottaa toisen kädestä tavaran, heittää hiekkaa kiusallaan päälle, tekee kiusaa äidilleenkin; tahallaan kiukuttelee, vinkuu ja vonkuu ja aina jotain vaatimassa. Rauhallisia leikkejä ei osaa ollenkaan

ap

Kertokaapa, miten voidaan tutkia ja päätellä, että jos lapsi on ollut yhden viikon vuoden ikäisenä vaikkapa tutun mummonsa hoidossa, murrosiän oireilu on juuri tuosta tapauksesta johtuvan trauman aikaansaamaa?



Minusta on hölmöä väittää, että tuollainen traumatisoi, jos kuitenkin enemmistölle se ei yleensä aiheuta mitään.

jättää noin pienenkin lapsen viikoksi hoitoon, kun noin pikkuinen kulkee kätevästi mukana. Minä en todellakaan jättäisi lasta oman mielihyvän takia hoitoon, ikävä siinä tulisi.

Vaikka kuinka lapsella olisi hoidossa mukavaa niin silti lapsi revitään tutusta ja omasta perheestä irti ihan sen takia, että vanhemmilla on kivaa.

Ei kannata hankkia lapsia jos on kiire päästä eroon!!.

tuttavani lapsi jätettiin tuon ikäisenä viikoksi vanhempien lomareissun ajaksi. Lapsi on nyt 4,5v.ja ihan normaali hän mielestäni on. Onko se todellista faktaa vai vain hysteeristen naisten uskomaa höpöhöpöä?

Ei kulje kätevästi kyllä mukana kaksipyöräisellä.

Meillä oli vuoden vanha ja toinen syntymässä syksyllä, kun kävimme viikon lomalla Alpeilla ajelemassa. Loma tuli tarpeeseen.

70-luvulla oli tavallista viedä lapset mummolaan jopa koko kesäksi, myös nämä pienet. Nykyisten 30-40-vuotiaiden parku äitiensä pahuudesta kyllä kertoo enemmän heistä itsestään, kuin vanhemmista. Kukahan nämä tutkimukset on tilannut? Jos lähden huoraamaan nelikymppisenä, niin en todellakaan tee sitä äitini pahuuden, vaan kovan rahan tarpeen takia...

Minut vietiin hoitoon 9kk:n iässä kun äitini sairastui ja joutui pitkäksi aikaa toiselle paikkakunnalle sairaalaan. Isäni oli tuolloin työssä jossa vietti kaikki arkipäivät. Eli näin isääni ja äitiäni viikonloppuisin noin kuukaudenn ajan.

Kun äitini kotiutui ja parani, hän vei minut hoitoon (noin vuoden vanhana).

Minä olen aina ollut äärimmäisen kiltti lapsi, enkä ole uskaltanut kiukutella koska jollain lailla pelkäsin että minut taas hylätään. Siis jos kiukuttelen, vanhempani hylkäävät minut!

Ja jo silloin 9-kuukautisena lakkasin itkemästä (?!?) ja olin vanhempieni mukaan kuin unelmalapsi (kun en siis koskaan itkenyt). Voi tähän toki liittyä osaltaan omien vanhempienikin asenteet ja ongelmat mutta luulen että nuo hylkäämiset pienenä ovat vaikuttaneet todella paljon elämääni ja siihen miten pärjään.

Nyt siis käyn terapiassa ja ehkäpä tästä joskus pystyn taas luottamaan itseeni ja elämän kantavuuteen.

Eli jos lapsi on herkkä, tuollaisesta ajasta VOI jäädä jotain varsinkin jos sitä ei käsitellä (eikä tuon ikäisellä yleensä ole kieltä jolla käsitellä)lapsen kanssa.



Tässä siis minun tarinani. Koskaan ei tiedä, vanhemmat itse tuntevat lapsensa ja sen mitä hän kestää- ja toivottavasti toimivat sen mukaan.

vietiin hoitoon (sukulaiselle muuten). NYT olen vasta oppinut itkemään mutta yhä koen siitä suurta häpeää:(

Eihän ne nyt mitenkään päällepäin näy,niin että lapsesta voisi suoralta kädeltä sanoa jotain. Aivojen mantelitumake voi mm. suurentua pysyvästi, mikä aiheuttaa loppuelämäksi sen, että hätääntyy ja panikoituu enemmän asioista yms.

eihän se tarkoita, että lapsi sekoaa :) Ongelmia tulee mahdollisesti esim. myöhemmissä ihmissuhteissa, koska tuo erossa olo vaikuttaa kiintymyssuhteeseen ja turvattomuuteen. Erossa olo vaikuttaa psyykeeseen ja sillä voi olla loppuelämän vaikutuksia (joita ihminen ei edes tiedosta).



En pitäisi lastenpsykiatreja ja muita asiantuntijoita hysteerisina kun he ovat sitä mieltä, että vuoden ikäinen voi olla yhden yön erossa vanhemmistaa, 2 vuoden ikäinen kaksi vuotta jne. Ei se ole mitään mutu-tietoa vaan tutkittua faktaa.



Itse olin hoidossa parin vuoden ikäisenä viikon rakkailla isovanhemmilla - änkytin puoli vuotta sen jälkeen. Jostain sekin kertonee..



Paljon kertoo myös äidin omasta kiintymyssuhteesta lapseensa jos pystyy 1-2v ikäisen lapsen jättämään hoitoon viikoksi esim. lomamatkan takia.



Vastaavasti hyväksi ei ole sekään, että äiti roikkuu lapsessaan kiinnin eikä päästä tätä edes kouluikäisenä yöksi pois :)

Ei kulje kätevästi kyllä mukana kaksipyöräisellä.

Meillä oli vuoden vanha ja toinen syntymässä syksyllä, kun kävimme viikon lomalla Alpeilla ajelemassa. Loma tuli tarpeeseen.

Parisuhde kukoistaa, mutta lapset oireilee (tulevaisuudessa)

Ei hylkäämiskokemus näy tuossa iässä eikä varsinkaan päälle päin. Se näkyy tulevissa ihmissuhteissa, luottamis vaikeutena, mahdollsiuus ajautua suhteisiin joissa hyväksikäytetään, läheisriippuvuus jne.

En ole kukkahattutäti mutta minut on jätetty lapsena paljon ilman vanhempia. Ja nyt kun katson elämääni ja ihmissuhteita näin 38 vuotta taaksepäin niin monikin asia voidaaan selittää lapsuuden hylkäämiskokemuksilla ihan selkeästi.

Outoa että joku edes ajattelee että sen pitäisis jotenkin näkyä päällepäin noin pienestä lapsesta... ihminen on jännä juttu, kaikki mitä tapahtuu, tiedostettua tai tiedostamatonta, jää ihmisen muistiin tai kehon muistiin. On paljon mitä ei edes ymmärretä miten ihminen toimii.

Sen lisäksi ihmettelen että miten joku voi jättää noin pienen viikoksi jollekkin toiselle hoitoon, itse en olisi pystynyt.