vaaratilanne liikenteessä ja nyt en pääse siitä yli!

kyllä, muutaman kerran, en unohda

karkasi kerran pihasta isänsä perään suoraan isolle autotielle. Autot jarruttivat ja poika pääsi onnellisesti tien yli. Edelleen 8 vuoden jälkeen tuo muistikuva siitä kun tajusin, että portti on auki ja juoksin lapsen perään saa minut värisemään. Olen tuhannet kerrat miettinyt, että "entä jos..."



Nykyään vaan suljen tilanteen mielestäni pois heti kun mielikuva alkaa tulla. Ihan kamala tilanne. En varmaan ikinä kokonaan unohda.

kanssa että jos on kaks aikuista niin meen aina siihen vaunujen kohdalle käveleen kun ylitetään tie... mun mielestä muutenkin kamalaa että vaunut vauvoineen tai lapsineen työnnetään ekaks siihen tielle...



onneks teille ei käyny mitenkään, varmasti kaivelee mielessä vielä pitkään, mutta yritä unohtaa ja jatkossa muistat että meet varovasti



voimahali!

kamala tilanne, mutta kyllä noita sattuu. jos aina joku kuolisi, kun liikenteessä on läheltäpiti-tilanne, meitä ei olisi täällä monia.

Autolla ajoin ihan ajatuksissani pimeällä ja suoraan kolmion takaa ajoin vahingossa toisen auton eteen. Kuski tietysti jarrutti, muuten olis rysähtänyt. Sitten tää kuski heitti uukkarin ja viittoi mut pysähtymään. Sen ukon ekat sanat oli et "millä perkeleen tavalla sä oikein ajelet" Pahoittelin tietysti, koska mun vikahan se olis ollut, jos olis pelti kolissut. En tajua mikä helvetin ajatusvirhe mulla oli, yleensä olen varovainen kuski!



Niin...ja mulla oli turvakaukalossa meidäb 1,5kk vauva mukana.

sydän tykyttää sun puolestaski melkeen:D

tapahtuneen. Hyvä puoli tässä on varmastikin se, että et todennäköisesti tee samaa virhettä toistamiseen. Onneksi ei käynyt mitenkään.

Olin toissapäivänä rattaissa olleen kaksivuotiaan hoitolapseni kanssa kävelyllä. Kävelin uudella asuinalueella hiljaiseen aikaan, ja olin ilmeisesti vajonnut omiin ajatuksiini, sillä muistin myöhemmin katsoneeni vain oikealle enkä ollenkaan vasemmalle. Olimme juuri päässeet suojatielle, kun vasemmalta tullut auto jarrutti melko voimakkaasti parin metrin päässä meistä. Pelästyin tietenkin tosi paljon (lapsi ei onneksi ollenkaan!) ja juoksin tien yli. Kuski pysäytti auton ja huusi minulle (varmaan itsekin aika pelästyneenä) kaikkea tyyliin "Kamala äiti, voi tulla kalliiksi tollanen! Lapsikin vielä mukana, häpeäisit". Pyytelin vain vuolaasti anteeksi ja aloin jutella lapselle kaikkea mukavaa.

En ymmärrä, miten olin niin huolimaton, yleensä olen lasten kanssa liikkuessani ihan extravarovainen. Tietenkin hyvä, ettei mitään sattunut, lapsi ei edes noteerannut koko tilannetta mitenkään, mutta tuntuu silti koko ajan niin pahalta. Kuskin sanat satuttivat tosi paljon, vaikka olivatkin ihan totta.

voisiko joku pliis myöntää joutuneensa vastaavanlaiseen tilanteeseen joskus! omatunto soimaa ja soimaa.

siis suojatiellä?

Vika on vain ja ainostaan autoilijassa tällöin jos meinaa vahinko käydä.

onneksi ei käynyt kuinkaan! Mutta komppaan kyllä edellistä, autoilijan olisi pitänyt olla varovaisempi kun kerran olitte suojatiellä :/

siis suojatiellä?

Vika on vain ja ainostaan autoilijassa tällöin jos meinaa vahinko käydä.

Sillä varmistat, että muistat katsoa aina 2 kertaa molempii suuntiin ennenkuin ylität tien.

T. Toinen liikennetörppö

on aivan inhimillistä.

ajattelisin niin, että hyvä kun asia jäi ainakin vähän vaivaamaan, koska kyseessä oli vakava tilanne. Uskon ,että asia pyörii mielelläsi jonkin aikaa ja sitten unohtuu. Toisalta niin kuin joku tässä jo mainitsikin niin jos kerran jo olitte suojatiellä, olisi autoilijan kuulunutkin pysähtyä ja päästää teidät yli.



Hieman ihmetyttää tuo autoilijan huutelu. Pahentaa vain tilannetta tuollainen. Ei kai kukaan tahallaan ole varomaton :(



Tsemppiä sinulle, varmasti pääset tuosta yli ihan pian :)

mikäli poliisi olisi tilanteen nähnyt.

Suojatielle astuvalla on aina etuoikeus.

Tietenkään omaa tai toisen henkeä ei pidä riskeerata vain oikeuksiensa vuoksi, mutta autoilija on tuossa ainoa joka oli syypää.

mikäli poliisi olisi tilanteen nähnyt.

Suojatielle astuvalla on aina etuoikeus.

Tietenkään omaa tai toisen henkeä ei pidä riskeerata vain oikeuksiensa vuoksi, mutta autoilija on tuossa ainoa joka oli syypää.

Suomessa on paljon sellaisia suojateitä, että vaikka autoilija olisi varovainenkin, vaaratilanteita tulee. On myös jalankulkijan velvollisuus katsoa joka suuntaan, ennen kuin astuu suojatielle.

Muutamien ketjun tulkintojen mukaan autoilija on yksin vastuussa. Autoilija ei pysty väistämään, jos joku yhtäkkiä kovassa vauhdissa menee auton eteen suojatielle.

Oma poikani joutui pahaan tilanteeseen pari viikkoa sitten. Hän on vilkas 3,5v.

Seisoimme vierekkäin odottamassa että valot vaihtuu vihreäksi. Toinen lapsi oli toisella puolella.

Yhtäkkiä poika lähti juoksemaan suoraan liikenteen sekaan, mä aloin kirkua ja huutaa ja hän pääsi kuin ihmeen kaupalla toiselle puolelle. Mutta, sitten hän keksi että hämpä lähteekin takaisin äidin luokse ja lähti ylittämään katua, huusin edelleen kuin hullu. Sitten siihen tuli pariskunta ja huusin heille, että ottakaa poika kiinni. Pitivät häntä niin kauan että menin itse paikalle.



Se tilanne oli niin kauhea, että vieläkin meinaa itku tulla kun ajattelen :( :( Poika sai traumat, ei uskalla enää ylittää tietä ilman että pidän kädestä. Koko kesän osannut seistä nätisti kun odotamme valojen vaihtumista, mutta nyt ilmeisesti näki jotain kivaa toisella puolen tietä.



Äitinä otin sen tosi raskaasti ja mietin sitä päivittäin. Poikakin miettii ja on puhunut asiasta joka päivä. pelkää autoja nykyään :(