Millaisia teidän 3-vuotiaat on?

oli lapsi 2-3,5-vuoiaana juuri tuollainen. Toki hänessä oli hyviäkin puolia, mutta ihan kauheaa uhmaamista ja jatkuvaa jäähypenkkiä tuon ajan. Meilläkin oli myös pikkusisarus.



En osaa sen kummemmin neuvoa muuta kuin että jos lapsi turhautuu kotona ja hän purkaa liikaa energiaansa säheltämiseen, kannattaa hankkia hänelle harrastuksia tai viedä kerhoon. Ja aika auttoi meidän tapauksessamme. Yhtäkkiä jossain 3,5-vuotiaan kieppeillä huomasin, että uhma oli paha muisto vain. Nyt hän on varsin ihana 5-vuotias. :)

Ehkä tämä tästä :) Itse yritän akatella, että minä olen se aikuinen ja minun pitää osata ottaa vastaan lapseni tunteet..joskus vaan väsyy.

uhmaa on, väittelee mutta kyllä minä aina voitan. kiltti lapsi sisarelleen ei ongelmia, voi antaa kahdestaan leikkiä jos teen kotihommia.

lapset on yleensäkkin vilkkaita ;)

Hermostuin keskiviikkoaamuna, kun 3-v. ei meinannut alkaa pukea. Oli muskariaamu, muskari siis päiväkodissa aamupäivällä ja maksetaan siitä erikseen lisämaksua. Ja lapsi oikeasti rakastaa muskaria, kattoo dvdltä titinallen muskaria harva se päivä ja oli onnellinen kun oli edellisellä viikolla päässyt ekaan oikeaan muskariin.



Ja sitten sanoin, että pue nyt että pääset muskariin. "Etti ei halua mennä muskariin...ei halua muskariin...ei halua, ei halua...ei halua"...mikään suostuttelu ei auttanut, meinasi hermo mennä. Sitten luovutin ja sanoin että ei sun ole pakko mennä. Heti sekunnissa tuli vastaus "Etti haluaa mennä muskariin" ja hirvee nauru päälle...tajusi kai itsekin miten turhaa ja tyhmää oli oikuttelunsa. Jaksoin nauraa jälkeenpäin, mutta tällaista tää kai on. :-)

Meillä 3,5-vuotiaalla uhmaikä ilmeisesti vähän tauolla. Puoli vuotta sitten oli enemmän tuota. Tällä hetkellä päällä jokin kyselykausi, miksi, mikä, miten, miksi, miksi, miksi ja vastaukseen sata jatkokysymystä. Hohhoijjaa.

Vähän päälle kolmevuotias, jonka uhma alkoi kunnolla vähän alle kolmevuotiaana. Melko myöntyväinen tapaus silti, eli hänen kanssaan pärjää enimmäkseen mukavasti. Pikkusisarukseen ikäeroa on vuosi. Mustasukkaisuus oli pahinta kun vauva oli 2-4kk. Kyllä hän välillä tönii ja tekee kiusaa vauvalle, mutta melko kivasti he jo leikkivät yhdessä,tai pienempi lähinnä seurailee isomman touhuilua.

Voisin kuvailla häntä sanoilla iloinen, touhukas, seurallinen, puhelias, myöntyväinen, nopeasti tulistuva, nopeasti leppyvä.

Hän kaipaa paljon aktiviteettia ja olemmekin päivittäin pari kertaa ulkona ja lisäksi vähintään pari kertaa viikossa avoimissa perhekerhoissa tai asukaspuistoissa. Jos hän ei ole saanut purkaa energiaa tarpeeksi ulkona, hän juoksee illalla vaikka edestakaisin eteisestä olohuoneeseen, niin kauan että väsähtää....

Joskus olin huolissani vähäisestä syömisestä ja kävimme niukan syömisen kanssa taisteluita. Kerran kyllästyin ja sanoin, että älä sitten syö. Lapsi alkoi syödä....! Eli hän haluaa vastustaa vastustamisen takia, ja kun sanoo, ettei ole pakko, niin alkaakin tehdä mieli. Aivan sama juttu kuin edellisen vastaajan lapsen muskariin meno. Väittelyihin ei kannata mennä mukaan, vaan joko pakottaa vain tekemään mitä ollaan tekemässä, tai sitten jos ei ole pakko niin antaa periksi. Uhalilen myös päivittäin milloin ltiettyjen lelujen laittamisella jäähylle ja jos ei tottele ulkona, niin hän saa valita että totteleeko, vai menemmekö sisälle. Uhkaukset on pakko toteuttaa, eli ei kannata uhkailla sellaisilla asioilla, joita ei halua toteuttaa.