Lue keskustelun säännöt.
Yh:n valitusta, onko kellään muulla samoja tuntemuksia?
24.08.2012 |
Minulla on sellainen olo, että lapsi vie multa energian pelkällä olemassaolollaan. Olen ollut yh koko lapsen elinajan. Nyt hän on jo iso, mutta en saa mitään tehtyä enkä mihinkään keskityttyä hänen ollessaan. Jos hän sattuu olemaan jossain pidempään pois, saan vaikkapa imuroitua, luettua kirjaa, jne. Kun hän on kotona, jotenkin hän "täyttää tilan" ja kaikki keskeytyy koko ajan, niin etten saa aloitettua yhtään mitään. Huomaan, että tiskitkin laitan (umpiväsyneenä) vasta lapsen nukahdettua, vaikka silloin en haluaisi muuta kuin olla. Mutta otetaan tuo tiskikone-esimerkki: kun olen laittamassa tiskejä, lapsi kysyy jo moneen otteeseen jotain: mulla on jano, missä mun se ja se tavara on, arvaa mitä Ville sanoi luokassa. Aina pitää vähintään vastata se, että odota, mä laitan nämä ensin, tulen sitten. Mä vaan en jotenkin jaksa.
Tuntuu kurjalta ja syyllistän tästä itseäni.
Lapsi ei saisi kokea itseään joksikin jarruksi tai haitaksi.
Kommentit (44)
Missäs se toisten kunnioitus nyt luuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa olla humaani kun toiset hyökkää ap:n kimppuun.
Sitäpaitsi varastettiin tämä ketju nyt ap:n asialta. Poistun palstalta ja jatkan palaveria.
t. 41
Mä opetan joka päivä omatoimisuutta ja suhde on läheinen, koska muitakaan ei ole, mutta rasittaahan tuo.
Onneksi mulla on loistavat tukiverkot, joten mä myös välillä lähden ulos ja olen ihan vaan hiljaa.
Harvoin mä lähden kavereiden kanssa jonnekin, mä lähden yksin metsään olemaan hiljaa tai tuijottamaan merta. Helpottaa!
että 41 taisi osua asian ytimeen tai ainakin hipaista, kun taas tuo arvaus ei oikein kauempana totuudesta voisi olla. Huomasin kirjoitusvirheet lähetettyäni viestin, iPadin näppis takkuaa joskus.
En silti suostu uskomaan, että elämää voi suunnitella ja varsinkaan että toisia saa lyödä siksi, että heillä on erilaiset periaatteet, luonteenpiirteet, lähtökohdat tai arvot. Mietin tuossa kahvia keittäessäni, että ääliöiden ääni kuuluu mailmassa aina niin kauas siksi, että vähääkään ajattelevammat ihmiset ovat yleensä moniarvoisempia ja sitä kautta myös epävarmempia, eivätkä niin herkästi hyökkää, rummuta ja toitota. Typerykset tuomitsevat ja käyttävät valtaa.