olen väsynyt, onko ideoita parempaan elämään..lapsi kärsii..

Asutteko paikassa, jossa ei voi opiskella tai tehdä duunia? Suosittelen jotain radikaalia liikettä - meillä ei ole kuin yksi elämä tällä pallolla. Niin kauan kun elämä pihisee, voi asioita muuttaa.



Tsemppiä!

ala tietoisesti kehumaan lastasi aina kun hän toimii oikeen. Nää hyvä lapsessasi ja pue se hänelle sanoiksi. Töiden jälkeen ole vähän aikaa lapsesi kanssa, pysähdy, ota syliin, lue kirjaa ihmetelkää maailmaa yhdessä muutama minuutti ilman häiriötekijöitä. Kun lapsi saa täyden huomion pitkän eron jälkeen ei huomiota tarvitse hakea niin paljon uhmaamalla.





Pidä huoli itsestäsi. Käy lenkillä, jumpassa... fyysinen hyvinvointi lisää jaksamistasi. Hemmottele itseäsi esim.pitkillä yöunilla. Tapaa välillä ystäviä niistä saa voimaa.



Jos mieliala on alavireinen kannattaa miettiä mikä kuormittaa. Onko mitään muutosta minkä voisit tehdä elämässäsi joka helpottaisi arjessa jaksamista. Onko työsi liian kuormittava? auttaisiko esim. lyhyempi työaika. Kun on vapaapäivä tai loma-aika onko olosi samanlainen kuin työpäivinä?



Voimia sinulle. Uhmakaudet tulee ja menee ja välillä hermotkin:)

Meillä pidettiin perhepalaveri. Lapselle kerrottiin yksinkertaisesti ettö kiukuttelu saa loppua, kukaan ei enää jaksa sitä. Sovittiin jäähystä ja jäähypaikka. Sekä mietittiin millaista olisi kiukuton elämä. Yllättävän pienenkin lapsen kanssa tuollainen keskustelu onnistuu. Sitten vain tuumasta toimeen ja molemmat vanhemmat samoilla linjoilla. Ei mennyt kuin viikko, niin oli elämä rauhoittunut. Lopetettiin siis jäähyllä ym. rangaistuksilla uhkailu ja toteutettiin ne. Sitten loppui turhat kitinät ja kiukkuttelut ja koko perhekin voi paremmin ja äidin pinna piteni roimasti:)

Olin itse ns. näkymätön lapsi.

Tiesin jo hyvin pienenä että ädillä on voimat vähissä isäni juopottelun veljeni adhd:n takia. Minä sitten tein kaikkeni etten vaan aiheuttaisi lisähuolta äidille ja auttaisin häntä jaksamaan. Tiesin milloin pitää olla hiljaa ja näkymättömissä ja tiesin milloin piti tarjota olkapäätä.

Osasin ihan itsekin päätellä että minulla ei ole oikeutta kiukutteluun, vaatimuksiin, omiin toiveisiin.

Osasin myös hyvin paikkalla isäni ja isoveljeni toilausten seurauksia.

Siinä oli aivan liian paljon vastuuta pienelle lapselle.

Se minkä sanoit rangaistuksilla uhkailusta ja niiden toteuttamisesta on ihan perusjuttu lasten kasvatuksessa. Tietenkin uhkaukset toteutetaan, eihän lapsi niihin muuten usko. Eikä varmasti edes ymmärrä miksi aikuinen sanoo yhtä ja tekee toista.

Mutta vastuuta ei saa sälyttää lasten harteille, vaan aikuisille. Ei siitä mitään palaveria lapsen kanssa tarvitse pitää, vaan ihan aikuisten kesken sovitaan johdonmukaisesta kasvatuksesta.

Se lapsen kiukuttelu ja kitinä loppuu sen johdonmukaisen kasvatuksen seurauksena.

Antakaa lasten olla lapsia ja olkaa itse aikuisia.

päivätyö, lasten hoitaja? Koulunkäyntiavustaja tms? Oletko yksinkertaisesti vain tylsistynyt elämääsi? Koita keksiä jotain mukavaa virikettä :) Onko parisuhteesi kunnossa vai oletteko vaan "kämppikset"? Lapsen kanssa tee pieniä mukavia asioita, mistä SINÄKIN nautit! Tee itsellesi pieniä tavoitteita joita kohti mennä :) Jotain sun on kehitettävä... sua harmittaa myöh.jos annat ajan valua "hukkaan".. Tsemppiä!