olen väsynyt, onko ideoita parempaan elämään..lapsi kärsii..

-hakisin kunnon sairasloman, jotta saisit kunnolla levätä.

-lääkäriltä lähete psykoterapeutille terapiaan, tai vaihtoehtoisesti hakeudut itse yksityiselle puolelle terapiaan

-pyri rauhoittamaan elämänne; turhat ja karsittavat kiireet/stressitekijät minimiin

-rauhallista, kahdenkeskistä, mukavaa tekemistä sinulle ja lapselle

samanlaisessa elämäntilanteessa olen minäkin. Meillä kolme lasta. Meillä myös 3-v uhmaikäinen tyttö, ihan mahdoton. Kiljuu, riehuu, lyö pienempiä ja isompia jne. KOKO AJAN! Virikkeitä on järjestetty, käy kerhossa 3 x vk ja kotona käydään ulkoilemassa ja kävelyllä jne. mutta ei sitä koko aikaa voi ohjelmatoimistona toimia. Silloin alkaa heti se kiljuminen, riehuminen, sotkeminen, lyöminen. Olen välillä niin väsynyt siihen, huomaan olevani takakireä, räjähtelen ties mistä ja kaikki lapset saa silloin kuulla kunniansa. Ainoa, minkä avulla minä jaksan, on se tieto, että tämä todellakin on nyt vaan tämä elämänvaihe. Kohta se rauhoittuu.

Jos jollain on konkreettisia neuvoja (muutakin kuin virikkeiden ja tekemisen järjestäminen -koska niitä tehdäänkin kokoajan) niin ihan mielelläni minäkin niistä kuulisin.

Huoh.

vasta tällä viikolla tulin töihin... tyhmää sanoa, mutta ei minulla ole varaa yksityisiin ja en tiedä onko puhumisesta apua, minulla on todella hyvät tukijoukot...



Saisiko neuvolasta apuja?



ap

Meillä pidettiin perhepalaveri. Lapselle kerrottiin yksinkertaisesti ettö kiukuttelu saa loppua, kukaan ei enää jaksa sitä. Sovittiin jäähystä ja jäähypaikka. Sekä mietittiin millaista olisi kiukuton elämä.



Yllättävän pienenkin lapsen kanssa tuollainen keskustelu onnistuu. Sitten vain tuumasta toimeen ja molemmat vanhemmat samoilla linjoilla. Ei mennyt kuin viikko, niin oli elämä rauhoittunut.



Lopetettiin siis jäähyllä ym. rangaistuksilla uhkailu ja toteutettiin ne. Sitten loppui turhat kitinät ja kiukkuttelut ja koko perhekin voi paremmin ja äidin pinna piteni roimasti:)

voisiko minulla olla 30 kriisi? Olen 26 v, mutta elämäni ei ole sitä mitä olen suunnitellut, lasta suunnittelin ja tehtiinkin sitä yli puoli vuotta, mutta olen vaan niin väsynyt, kun ei mikään mennytkään niinkuin piti, olen pettynyt elämääni ja olen niiiiin väsynyt!!!



Mistä saa lisävoimia? Vitamiineja ja rautaa syön päivittäin... Syön suht hyvin, töissä liikun ainakin 4 h,päivässä kunnon kävelyä ja lapsen kanssa ulkoillaan päivittäin ainakin jonkin verran..



En vain ymmärrä miksi lapselle huudan, enkä esim, vaikka miehelle... sille en edes jaksa aina puhua...



ap

vaikka nukkuisi kuinka.



Meillä tuollaisia tilanteita helpotetaan sillä, että toinen ottaa muksut ja lähtee vaikka viikonlopuksi mökille. Toinen saa levätä, tavata kavereitaan ja mä aina lähden salille, olen kivempi ihminen kun liikun.



Ja sitten sellainen vinkki, että koittakaa uhkailun ja huutamisen sijasta palkita hyvästä käytöksestä. Voipi toimia paremmin kuin jatkuva tappelu ja sättiminen



Tsemmpiä ap!!

Nimenomaan voimattomuus, lyhytpinnaisuus ja ilottomuus ovat masennusoireita. Käy ensin terveyskeskuksessa omalääkärillä, pyydä häneltä lähetettä eteenpäin. Huostaanottoa ei takuulla tehdä, jos haet apua ja miehesi on tukena.

oli aika samanlainen tilanne, ja mullakin raskas työ. ja poika 3 v. uhaikäinen, vilkas, uhmakas ja erittäin omapäinen. Voimani loppuivat. Sain lopulta avun masennuslääkityksestä!! Syön nyt ainakin seuraavat 6 kk Citalopram 20 mg/ 1 tbl päivässä. Nyt en ole enää niin väsynyt ja kireä,saan paremmin nukuttua ja jaksan paremmin lapsenkin kanssa vielä työpäivän jälkeen. Tiedän että tämä on ohimenevä vaihe, ja lääkkeestä on todellakin apua.

olen jo tupakasta riippuvainen, en halua olla lääkkeissä kiinni.





kilpirauhaisia olen tutkinut ja arvot kunnossa...



ap

olen jo tupakasta riippuvainen, en halua olla lääkkeissä kiinni. kilpirauhaisia olen tutkinut ja arvot kunnossa... ap

likimainkaan aina ole vaarassa jäädä koukkuun. Kannattaa ottaa se riippuvuusasia esille lääkärin kanssa.

Missään nimessä ei tuon takia kannata jättää lääkärille menemättä!

kuin sinä ja sillä ei edes ollut lapsia siinä sopassa. Sai diagnoosiksi keskivaikean masennuksen ja arpoi aloittaako lääkkeet vai ei. Minä puhuin ympäri ja vaikka vasta kolmannet lääkkeet sopi hänelle, niin on nykyään kuin eri ihminen, nimittäin juuri se, kenet minä tunsin 20v sitten. Älä suotta heitä toivoasi, lääkkeet ovat parannuskeino, ei mikään riippuvuuden aikaansaamiseksi keksitty juttu.

keinoja kuin lääkkeet, en vain suostu siihen.. kiitos



ap

keinoja kuin lääkkeet, en vain suostu siihen.. kiitos

mikäs se keino sitten oliis, jos lääkäritkään eivät sitä ole keksineet? Jos sulle ei kelpaa apu, niin turhaa vikiset. Jos et piristy liikunnalla, ystävien seuralla tms niin mitäs meinasit asialle tehdä?

ei ainakaan citalopramista. En minäkään tunnistanut omaa masennustani, ja oireet olivat juuri samat kuin sinulla.



Tässä linkki sinulle masennuksesta.



http://www.tampere.fi/tiedostot/53SxCYShz/masennus.pdf

jos aivoista puuttuu joku välittäjäaine tmsniin mikäs se keino sitten olis, jos lääkäritkään eivät sitä ole keksineet? Jos sulle ei kelpaa apu, niin turhaa vikiset. Jos et piristy liikunnalla, ystävien seuralla tms niin mitäs meinasit asialle tehdä?

Niinpä. Kun serotoniiniaineenvaihdunnan häiriötä ei paranneta kuinlääkityksellä. Edes keskustelu,liikunta tai muut asiat eivät aina auta, koska masentunut ei osaa näuttia niistä samalla tavalla kuin ei-masentunut. Vasta sitten kuntämä aivojen epätasapaino on korjaantunut.

Mutta ap, jos et halua lääkitystä tilaan joka ei ole oma vikasi sen enempää kuin flunssa tai moni muukaan sairaus, niin sinuna koittaisin vain tyytyä tilanteeseen. Eipä tuohon nimittäin juurikaan muuta selkeästi vaikuttavaa apua ole kukaan keksinyt.

taipumusta riippuvuuksiin on enemmän kuin runsaasti. Ei hänkään kyllä mielialalääkkeistä tullut riippuvaiseksi, vaikka söi niitä 1,5 vuotta. Lopetti ilman ongelmia.



Kannattaa ennakkoluulojen sijasta selvittää asia lääkärin kanssa. On erilaisia lääkkeitä, eikä ne kaikki aiheuta riippuvuusriskiä.



Vai oletko mieluummin väsynyt ja alakuloinen ja kiukkuat lapsellesi?



Valinta on sinun.



Raukkamaista olla hakematta lääkärin apua.

Kannattaa huomioida omat syömiset. Itsellä kolmannen raskauden ja tosi stressaavan tilanteen jälkeen tuli kova väsymys ja pinna oli kireällä. Parin vuoden jälkeen tajusin että olin allergisoitunut perunalle. Hetki ilman perunaa ja olo parani roimasti. Kun sitten taas kokeilin perunaa oli olo todella huono jo pienestä määrästä ja anafylaktinen shokki uhkasi. Onneksi antihistamiini pysäytti reaktion.



Eli kannattaa huomioida että syö riittävän monipuolisesti mutta nimenomaan sellasita ruokaa joka sinulle sopii.



Mutta masennusta minäkin epäilisin kuitenkin enemmän kirjoituksesi perusteella mutta ruokavaliokin voisi hieman auttaa.

näen kyllä tarpeeksi ja nautin hetkistä, taidan mennä uudestaan tutkituttamaan kilpirauhaisia, pakkohan sen väsymyksen jostakin johtua, siihen lääkkeitä voin käyttää, mutta en masennukseen sorru...



tupakointi ei ainakaan paranna asiaa... jospa pääsisin kohta taas siitä eroon, jospa lopullisesti, voisin kuvitella, että se nyt ainakin tekee paljon pahaa kropalle..



kiitos vastauksista ja neuvoista ja jopa tsemppaukista

ap

- ruokavalion tarkistus

- liikuntaa (auttaa muuten masennukseenkin jossain määrin)

- omia menoja ja omaa aikaa (ystävät, harrastus, mikä vaan)

- keskusteluapua, jos ystäville ei voi puhua

- 4 kapselia E-Epaa päivittäin monen kuukauden kuuri

- B-vitamiinia esim Berox



Sun pitää ottaa niskaote omaan elämään, älä jää uhriksi.

- ruokavalion tarkistus

- liikuntaa (auttaa muuten masennukseenkin jossain määrin)

- omia menoja ja omaa aikaa (ystävät, harrastus, mikä vaan)

- keskusteluapua, jos ystäville ei voi puhua

- 4 kapselia E-Epaa päivittäin monen kuukauden kuuri

- B-vitamiinia esim Berox

Sun pitää ottaa niskaote omaan elämään, älä jää uhriksi.

Mahtava neuvo!! niin teen

ap