Mä NIIN kadun vauvaani!! Mistä delete-nappula??
ipana kohta 3kk ja kaikki ollu yhtä helvettiä tähän asti. Huomaan miettiväni päivittäin, kunpa häntä ei ois koskaan tullut! OISIN valmis ihan heti antamaan koko kakaran pois, mutta isältä tietty kysytään myös, joka on ihan nyhverö ja ipanan pauloissa.
En näe mitään pakotietä ulos. Näen helpottavia painajaisia, joissa joku muu heittää kersan kerrostalon ikkunasta/ hukuttaa/ polttaa,
mä van katsom ja itken muka, mut en kuitenkaan ole yhtään pahoillani.
Kommentit (35)
täällä lässytetään vaan masennuksesta ja masennuksesta, aina kaikki sen "piikkiin". Luulen et ap ei vaan välitä vauvastaan ja piste. Oppii ehkä rakastamaan sitä ajan kanssa, pikku hiljaa. Ehkä katuu tätä myöhemmin ja voivottelee, kun olisinkin ollut erilainen äiti jne. Tuollaisia äitejä kun ap ov varmasti lukuisia ja ei ne kaikki helvetti ole masentuneita! Ne eivät vain halua olla äitejä tai välitä tarpeeksi lapsestaan, ainakaan vielä. Eivät ne masentuneita hitto soikoon ole ekaa 5-10v!!! Suosittelen että menet nyt kuitenkin noista tuntemuksistasi juttelemaan jonkun kanssa. Joku tunnevamma sulla on! Ja jatkossa MIETI ennen, kuin teet ehkä maailman suurinta päätöstä: Tehdä lapsi!
jostain ihmeellisestä syystä tuplaehkäisy joskus pettää, niin aborttijonosa on tää tyttö heti ekana. Ei vaan oo mun juttu nää tenavat, jo se on nähty.
Tosta meidän kakrustakin sais joku lapseton kiva ihminen nätin, kivan ja ennen kaikkea HELPON vauvan (on terve, ei itke, nukkuu jo täydet yöt, aina ilonen), harmi vaan kun en voi omavaltaisesti asiasta päättää :( Ärsyttää lukea lapsettomuusketjuja täällä, kun mä niin mielelläni heivaisin ton johonkin hyvään kotiin, jos voisin vaan. ap
Ap:n kaltaisten naisten kannattaisi kuunnella hyvin tarkoin itseään ja ymmärtää olla tekemättä lapsia, vaikka ympäristö niitä miten odottaisi. Kenenkään ei ole pakko lisääntyä. Myös sinä ap teit ihan itse valinnan kun pidit lapsen. Turha syyttää ketään muuta.
Kuten olet huomannut, lasta ei voi perua. Joudut kantamaan vastuusi tavalla tai toisella. Lapsi ei voi valita omaa äitiään. Lapsellasi on käynyt todella huono tuuri. Jos ap yhtään lohduttaa, niin on olemassa kurjempiakin kohtaloita kuin olla terveen, ns. helpon vauvan äiti. Etenkin kun miehesi vaikuttaa osallistuvan lapsen hoitoon aktiivisesti.
Ap:n kaltaisten naisten kannattaisi kuunnella hyvin tarkoin itseään ja ymmärtää olla tekemättä lapsia, vaikka ympäristö niitä miten odottaisi. Kenenkään ei ole pakko lisääntyä. Myös sinä ap teit ihan itse valinnan kun pidit lapsen. Turha syyttää ketään muuta.
Kuten olet huomannut, lasta ei voi perua. Joudut kantamaan vastuusi tavalla tai toisella. Lapsi ei voi valita omaa äitiään. Lapsellasi on käynyt todella huono tuuri. Jos ap yhtään lohduttaa, niin on olemassa kurjempiakin kohtaloita kuin olla terveen, ns. helpon vauvan äiti. Etenkin kun miehesi vaikuttaa osallistuvan lapsen hoitoon aktiivisesti.
Käytkö mielisairaalassakin vittuilemassa potilaille, että mitäs sairastuitte?
Ap:n kaltaisten naisten kannattaisi kuunnella hyvin tarkoin itseään ja ymmärtää olla tekemättä lapsia, vaikka ympäristö niitä miten odottaisi. Kenenkään ei ole pakko lisääntyä. Myös sinä ap teit ihan itse valinnan kun pidit lapsen. Turha syyttää ketään muuta. Kuten olet huomannut, lasta ei voi perua. Joudut kantamaan vastuusi tavalla tai toisella. Lapsi ei voi valita omaa äitiään. Lapsellasi on käynyt todella huono tuuri. Jos ap yhtään lohduttaa, niin on olemassa kurjempiakin kohtaloita kuin olla terveen, ns. helpon vauvan äiti. Etenkin kun miehesi vaikuttaa osallistuvan lapsen hoitoon aktiivisesti.
Käytkö mielisairaalassakin vittuilemassa potilaille, että mitäs sairastuitte?
Onko sun vaikea hyväksyä sitä, että äiti voi ajatella lapsestaan näin ilman että on masentunut tms?
Ap:n kaltaisten naisten kannattaisi kuunnella hyvin tarkoin itseään ja ymmärtää olla tekemättä lapsia, vaikka ympäristö niitä miten odottaisi. Kenenkään ei ole pakko lisääntyä. Myös sinä ap teit ihan itse valinnan kun pidit lapsen. Turha syyttää ketään muuta. Kuten olet huomannut, lasta ei voi perua. Joudut kantamaan vastuusi tavalla tai toisella. Lapsi ei voi valita omaa äitiään. Lapsellasi on käynyt todella huono tuuri. Jos ap yhtään lohduttaa, niin on olemassa kurjempiakin kohtaloita kuin olla terveen, ns. helpon vauvan äiti. Etenkin kun miehesi vaikuttaa osallistuvan lapsen hoitoon aktiivisesti.
kuunnella hyvin tarkoin itseään ja olla hyvin hiljaa. Toivottavasti sulla itselläsi ei ole lapsia ja jos on, niin toivottavasti heille ei koskaan tule mitään mielenterveydellisiä ongelmia, ymmärtäminen kun on tuota tasoa
että muuttaisit pois ja alkaisit elämään sitä haluamaasi omaa elämää. Lapsen isä voi jäädä lapsen yksinhuoltajaksi. Varmasti olisi kaikille paras ratkaisu.
Ap:n kaltaisten naisten kannattaisi kuunnella hyvin tarkoin itseään ja ymmärtää olla tekemättä lapsia, vaikka ympäristö niitä miten odottaisi. Kenenkään ei ole pakko lisääntyä. Myös sinä ap teit ihan itse valinnan kun pidit lapsen. Turha syyttää ketään muuta. Kuten olet huomannut, lasta ei voi perua. Joudut kantamaan vastuusi tavalla tai toisella. Lapsi ei voi valita omaa äitiään. Lapsellasi on käynyt todella huono tuuri. Jos ap yhtään lohduttaa, niin on olemassa kurjempiakin kohtaloita kuin olla terveen, ns. helpon vauvan äiti. Etenkin kun miehesi vaikuttaa osallistuvan lapsen hoitoon aktiivisesti.
kuunnella hyvin tarkoin itseään ja olla hyvin hiljaa. Toivottavasti sulla itselläsi ei ole lapsia ja jos on, niin toivottavasti heille ei koskaan tule mitään mielenterveydellisiä ongelmia, ymmärtäminen kun on tuota tasoa
Onko niin, että jos äiti ei välitä lapsestaan, eikä halua olla äiti, sillä on automaattisesti mt-ongelmia?
Olen ihan älykäs ainakin tän yhteiskunnan mittapuulla; maisterinpaperit taskussa.
Mulla on aina ollut paljon kavereita, olen hyvä rusustumaan ihmisiin, töissä olen pidetty, ja miehiä on halutessani riittänyt. En siis keksi mitään, mikä aiheuttais mussa tän antipatian omaa lasta kohtaan. Niin se vaan on. ap
Sanot innokkaalle isälle, että sinä et jaksa, etkä halua hoitaa lasta.
Jos isä ei suostu hoitamaan lastaan(koko päiväisesti), tee itsestäsi se LS-ilmoitus.
sinulla Ap nyt vaan on synnytyksen jälkeinen masennus, usko pois. Se ilmenee usein juurikin noin, kuten sinulla. Eli kadut lastasi, mietit mitä kaikkea sille voisi tapahtua, haluaisit perua koko jutun jne.
Lueppa Brooke Shieldsin kirjoittama kirja "tuli sade rankka". Siinä hän kuvailee hyvin synn.jälk. masennustaan. Mietti mm. kuinka heittäisi vauvan alas parvekkeelta. Kävi teatterissa moikkaamassa kollegoitaan ja katui koko vauvaa, olisi vain halunnut että vauvaa ei olisi olemassakaan, jotta voisi tehdä taas työtä jne. Ei kaikkien masentuneiden tarvitse olla väsyneitä ja muuten elämään kyllästyneitä.
Ota nyt yhteyttä neuvolaan, varaa aika neuvolapsykologille ja käy vaikka kerran juttelemassa siellä. Kerro tunteistasi, hän kyllä tietää mikä sinua vaivaa. Vai haluatko apua ollenkaan? Haluatko tuntea noin jatkossakin?
neuvolasta ei ole apua soita synnytysosastolle. Siellä ne ottaa palautettavia vauvoja takaisin tai siis oikeasti osaavat neuvoa mikä on paras ratkaisu sun tilanteeseen
se ei ollutkaan kiva kun sinappikone terrorisoi? Lohduttaudu sillä, ettei paskaa ole jäljellä kun +20 vuotta... ; )
Kuulostaa kylllä aika kamalalta.. Onneksi isä sentään välittää tuosta pienestä viattomasti ihmisestä! Koita saada joku järki noihin tunteisiin, muuten ei kyllä ole hyvää tiedossa pienelle raukalle...
Kyllä minä olen rakastanut kaikkia vauvojani alusta asti täysillä!
Kyllä minä olen rakastanut kaikkia vauvojani alusta asti täysillä!
Ihanaa, että Sinä sentään olet rakastanut kaikkia niitä vauvojasi heti alusta asti! Mutta kun kaikkien äitien kohdalla näin ei käy, ainakaan heti aluksi. Tällaiset omaa kilpeä kiillottavat kommentit ovat täysin turhia.
Ap:n kannattaisi jutella tunteistaan miehensä kanssa, jolloin tämä voisi ottaa vauvan hoidosta päävastuun. Näin vapautuisi itselle aikaa selvitellä tuntemuksiaan ja etsiä esim. keskusteluapua ammattilaisilta (neuvola, synnytysosasto, oma terveyskeskus). Mitään radikaaleja ratkaisuja ei kannata tällaisessa tilanteessa tehdä.
Toivon, että tilanne ja tuntemukset selkenevät ja kaikille osapuolille sopiva ratkaisu löydetään.
täällä lässytetään vaan masennuksesta ja masennuksesta, aina kaikki sen "piikkiin". Luulen et ap ei vaan välitä vauvastaan ja piste. Oppii ehkä rakastamaan sitä ajan kanssa, pikku hiljaa. Ehkä katuu tätä myöhemmin ja voivottelee, kun olisinkin ollut erilainen äiti jne. Tuollaisia äitejä kun ap ov varmasti lukuisia ja ei ne kaikki helvetti ole masentuneita! Ne eivät vain halua olla äitejä tai välitä tarpeeksi lapsestaan, ainakaan vielä. Eivät ne masentuneita hitto soikoon ole ekaa 5-10v!!! Suosittelen että menet nyt kuitenkin noista tuntemuksistasi juttelemaan jonkun kanssa. Joku tunnevamma sulla on! Ja jatkossa MIETI ennen, kuin teet ehkä maailman suurinta päätöstä: Tehdä lapsi!