Synnytyksessä ei saa syödä = tottako?

Mä olin syöny perjantaina päivällisen ja seuraavan kerran söin sunnuntaina lounaan. Ei oo keitetyt perunat ja lihakastike maistunu koskaan niin hyvältä :D

Tukehtuu omaan oksennukseensa.

kuin jonkun toisen.

Ma olin lauantaina syony ammupalan, lounas jai valista kun oli kiirusta ja tarkoitus illemmalla syoda kunnolla. Sitte meni vedet ja sairaalaan, sunnuntaina synnytysta, ei ruokaa, ei juomaa, mies sai sienella valilla kostuttaa huulia. Sunnuntai-iltana kiireelliseen sektioon, josta toipumaan teholle. Maanantaina vahan juomaa ja tiistaina keskipaivalla sai varovasti jotain jugurttia. Siina jo vahan nalkakin alkoi olla..

No enpä paljon lupia kysellyt vaan pistelin suklaalevyn menemään sen parin tunnin aikana kun ehdin sairaalassa olemaan. Ilokaasunaamari toisessa kädessä ja suklaapala toisessa, synnyttäminen oli miltei mukavaa. Muuta kivunlievitystä en halunnut vaikka tyrkyttivät. Join tietysti lisäksi muutaman pillimehun. Myönnettäköön että pippuripihvi ei siinä tilanteessa olisi houkutellut. Mutta energiaa se synnyttäjäkin tarvitsee, jaksaa olla liikkeelläkin, eikä vain maata kuin lahna ja uikuttaa selällään petissä.

"No enpä paljon lupia kysellyt vaan pistelin suklaalevyn menemään sen parin tunnin aikana kun ehdin sairaalassa olemaan. Ilokaasunaamari toisessa kädessä ja suklaapala toisessa, synnyttäminen oli miltei mukavaa."



Ei se *minua* haittaa jos oksennat ja hengität sen suklaasi, oma on elämäsi.



Terveisin anestesialääkäri.



P.S.: Fazerin sinisen tuoksuisia oksennuksia useastikin haistellut.

Alkuvaiheessa , kun kohdunsuu oli 2 cm auki ja sydänäänikäyrä oli hyvä, kävimme kävelyllä ja söin hampurilaisen. Se oli vikatikki, sillä oksensin sitten seuraavat 3 tuntia ja se karmea hamurilaisen maku jäi suuhun.



Kätilö sanoi , että jos on hitaasti etenevä synnytys tai huonohko ktg-käyrä, ei ole syytä syödä , koska voi olla risti joutua leikkaukseen. Mutta mitään raskasta ei kannata syödä myös siksi , että sen luultavimmin oksentaa ulos.

ruokaa ei saanut missään nimessä syödä, kauhea jano oli koko ajan ja antoivat vain pieniä sipaisuja mustikkasoppaa ja vettä.



Mistähän sekin mieletön jano tuli? Nälkä ei kyllä ollut mutta toi jano...



Käsittääkseni mitään ei annettu juuri sektiovalmiuden vuoksi (kaksoset).

Ekaa synnyttäessä supistukset alkoivat puoli viiden aikaan aamulla. Yhdeksäksi mentiin sairaalaan ja olin silloin sen verran auki, että veivät suoraan synnytyssaliin. Lounas-aikaan tarjosivat ihan perunoita ja kalaa eli normaalin sairaala-aterian, josta söinkin vähän. Lapsi syntyi ennen kolmea.



Toinen syntyi yöllä ja reippaammalla tahdilla, joten siinä ei tullut syömiset mieleen.

aikoihin olin 6cm. auki ja siitä sitten synnytyssaliin. Lapsi synty iltapäivällä puoli 2. Ei tarjottu ruokaa, vettä muutamia kulauksia sai suun kostukkeeksi tosin eipä olisi kyllä maistunutkaan.



Jäi nekin leivät syömättä, mitkä synnytyksen jälkeen tarjottiin.

itse ainakin sain syödä vielä synnytyssalissakin jukurttia, leipää ja hedelmiä. N. 11 aikaan aamupäivällä söin ja vauva syntyi klo 14.

Tuota syömättömyyssääntöä en tiennytkään - tosin en paljon muutakaan, koska synnytysvalmennus ja sairaalaan tutustuminen meni ohi neuvolaterkan huolimattomuuden vuoksi.



Tulin synnärille melko tietämättömänä, mitä synnytyksessä tapahtuu. Neuvolassa oli juuri pahoiteltu, että synnytysvalmennus oli jo mennyt. Sijaisterkka vaan sanoi, että googleta synnytys ruotsiksi, niin jostain pitäis löytyä opetusanimaatio synnytyksen kulusta. Oli tarkoitus tämä googlettaa, mutta lapsi

syntyikin reippaasti etuajassa.



Aamulla olin kai syönyt aamupalan ja sitten puoliltapäivin laittoivat synnärillä juomaan mehua liikkeiden tehostamiseksi. Sitten saatiin lupa mennä kanttiiniin munkille. Tulivat vartin sisään sieltä hakemaan takaisin, koska olivat päättäneet käynnistää synnytyksen. Käynnistyksen jälkeisestä ajasta ei ole paljon muistikuvia. Mies oli kuitenkin tuonut ison kassin mehua, sipsejä ja suklaata. Tuskin mä mitään söin, mutta mehua joihin ihan loppuvaiheessakin - ihan luvan kanssa.Tämä on sinänsä aika outoa, koska synnytykseni oli hätäkäynnistys lapseen kohdistuvan riskin vuoksi. Olisi siis voinut luulla, että leikkauksen mahdollisuuskin olisi tuossa ollut realistinen, mikäli joku olisi mennyt vikaan.



Mutta vastauksena kysymykseen. Harvemmin siinä edes ruoka käy mielessä. Ainakaan mulla ei käynyt sen jälkeen kun homma kävi kunnolla kivuliaaksi (= eli lähes heti).

Molemmissa synnytyksissä lähdetty aamuyöllä NKL:lle, mehua on tarjottu heti ja vähän myöhemmin hedelmiä ainakin, taisi jogurttiakin olla. Lisäksi söin suklaata, jota oli pakannut laukkuun mukaan. Lapset syntyivät illalla.

hoitajat ilmeisesti eivät kunnolla tajua, miksei saisi syödä. Minulle yritettiin tyrkyttää syötävää ennen synnytysosastolle pääsyä sairaalassa (synnytys jo kuitenkin alkanut), anestesialääkärikaveri oli tosin minulle kertonut että ei saa ja miksi, joten en syönyt. Sama kaveri kirosi niitä hoitajia, jotka antavat syödä, jotkut kätilöt/hoitajat eivät ilmeisesti ota asiaa vakavasti tai sitten uskovat osaavansa arvioida, koska saatetaan päätyä leikkaukseen. Sanoi, että hänestä kenenkään synnyttäjän ei pitäisi koskaan syödä mitään, vettä ja laimeaa mehua voi juoda. Koskaan ei voi tietää, jos jotain meneekin pieleen, ja on kuitenkin kohtuullisen yleistä.

mehua ja marjakeittoa tunnin välein vaikka en ois halunnu syödä tai juoda, jotain se kätilö höpis sokeriarvoista samalla ku tunki pilliä mun suuhun... Onneks ei kerenny ku viis kertaa käymään tuputtamassa ennenku vauva synty muuten mulla ois menny hermo siihen samperin kätilöön...

Kun olin synnyttämästä nuorimmaista, meille tuotiin lounaskin saliin. Oli myös suklaata ja mehua mukana.



Varmaan jotkut sektiot ja sellaiset on asia erikseen. En tiedä, vaikuttaako lääkitykset (puudutukset) jotenkin tähän, kun en itse niitä ottanut.