Synnytyksessä ei saa syödä = tottako?

vaikka hätäsektio, niin on vaarallista, jos mahassa on ruokaa, se voi mennä keuhkoihin. Mun synnytys kesti 32 tuntia enkä syönyt mitään, ei kyllä edes tullut mieleenkään syöminen.

Minä synnytin 4 päivää ja olin salissa koko ajan. Sain ruokaa kun sanoin että on nälkä tai että heikottaa, kun pitihän mun energiaakin jostain saada että jaksaa!

Miten se ruoka muuten mahalaukusta sinne keuhkoihin menee?

Minäkin jouduin sektioon sitten keskellä yötä, vaikka olin syönytkin illalla puuroa oikein kaksin annoksin. Ei ne mennyt keuhkoihin ;)

kesti 1,5 vrk, siinä ajassa ehdin kyllä syödä ihan sairaala-aterian kätilön luvalla. Söin kaikkea muutakin, eikä kukaan sanonut mitään.



Toiseen synnytykseen otin oikein eväät mukaan (no, en paljon, mutta suolakeksejä yms. pientä naposteltavaa ja mehua). Siinä tuli sitten komplikaatioita, istukka ei irronnut. Jouduin kaavittavaksi. Siellä anestesialääkäri sitten kiroili, kun "antavat siellä salissa syödä". Ihmettelin vähän, että mitä äijä kiukkuaa, kunnes ystävällinen hoitaja selitti, että ei voida nukuttaa, koska olen syönyt. Niinpä minut kaavittiin selkäydinpuudutuksessa, mikä oli kyllä inhottavaa... Sainpa kokea, miltä tuntuisi olla neliraajahalvaantunut...



Mutta joo, sain siis kahden synnytyksen jälkimainingeissa kuulla, että ei olisi saanut syödä...

Ei annettu- Jotain pahoinvointiin tms liittyvää höpistiin. Synnytin sitten parin tunnin kuluttua joten en suurempi nälkä ehtinyt tullakaan.

Raskausmyrkytyksen takia esikoisen synnytys käynnistettiin ja loppujen lopuksi jouduin kiiresektioon. Ja voi sitä oksentelun määrä sektion jälkeen. Tipalla piti lyödä kipulääkettä kun kroppa meni ihan sekaisin. Syömättömyys ennen yllättävää leikkausta olisi auttanut. (oli kyllä kaikkinensakin niin kaamea synnytystapahtuma että esikoiselle ja kuopukselle tuli ikäeroa reilusti)



Toisessa synnytyksessä en sitten tod syönyt enää mitään kun supparit alkoi. Synnytin normisti alakautta, mutta oksentelin lopussa voimakkaiden supistusten aikana (kuulemma ihan normaalia että joitakin supistukset oksettavat) Onneksi en ollut syönyt mitään (ja ei kyllä olis voinut väh kiinnostaa) Ja vesien menosta syntymään meni 24h enkä sinä aikana syönyt mitään.

Uskoisit nyt vain. Koskee tietenkin vain yleisanestesiaa puudutuksessa ei tätä riskiä ole. Miten vaikeaa on käsitää, että mahaneteet voi intubaation yhteydessä mennä keuhkoihin? Synnytyksessä kätilö arvioi synnytyksen kulun mukaan saako syödä. Hitaasti etenevisä yleensä saa. Ja nopeissa i kyllä tule mieleenkään syödä.

mukana muutenkin evästä kun vaimo synnytti.

Mulla on lapset syntyneet aina illalla. Ja synnytyksen vuoksi on ollut koko päivä syömättä. Ja synnytyksen jälkeen saa sitten kaksi voileipää ja kärrätään nukkumaan. Eikä mieskään saa tulla mukaan, kun on yö, joten ei voi tuoda ruokaa.

Eka yö on sitten mennyt aina nälässä valvoessa. Mutta mitäpä siitä, on niillä parilla voileivällä sentään selvinnyt hengissä yön yli.

vaikka hätäsektio, niin on vaarallista, jos mahassa on ruokaa, se voi mennä keuhkoihin. Mun synnytys kesti 32 tuntia enkä syönyt mitään, ei kyllä edes tullut mieleenkään syöminen.

Minä synnytin 4 päivää ja olin salissa koko ajan. Sain ruokaa kun sanoin että on nälkä tai että heikottaa, kun pitihän mun energiaakin jostain saada että jaksaa!

Miten se ruoka muuten mahalaukusta sinne keuhkoihin menee?

Minäkin jouduin sektioon sitten keskellä yötä, vaikka olin syönytkin illalla puuroa oikein kaksin annoksin. Ei ne mennyt keuhkoihin ;)

ne ruuat voi mahasta päästä keuhkoihin! Henkitorvi ja ruokatorvi on aika lähellä toisiaan. Kun nukutetaan, niin intuboidessa voi tulla yökkäysrefleksi ja siinä on sitten sun kaksi puuroannosta henkeen vedettynä ja keuhkot täynnä soosia. Hyvä tuuri, kun sulla ei niin käynyt. Ei noita rajoituksia huvin vuoksi tehdä.

ja minulle kyllä tarjottiin, kun synnytys kestänyt 6h otanko lounaan. otin kyllä mutta en pystynyt syömään sitä vaan mieheni söi. muutenkaan en syönyt mitään koko synnytyksen aikana, kun ei tullut mieleenkään koko asia. synnytys vieläpä alkoi 4.00 yöllä joten en ollut edellisen illan jälkeen mitään syönyt kun seuraavana yönä 23.00 poika syntyi.

ihanan yöpalan kuitenkin sain sen jälkeen jonka väkisin pistin itseni syömään, kun ei olisi maistunut vieläkään.

Ruokaa en saanut lähes vuorokauteen, vasta synnytyksen jälkeen, jottei dule sitä gaggaa byllyyn empäää,

Tukehtuu omaan oksennukseensa.

jälkeen pari kertaa pyörryin, tuotiin hurja lasti ruokaa : )

eikä pelkästään syyllistää meitä synnyttäjiä joiden synnytystä ei ole synnytyslaitoksen taholta tulkittu vielä "oikeasti käynnissä olevaksi". Jos se vaara on niin todellinen niin en mä ainakaan olisi halunnut ottaa sitä riskiä. Sanallakaan eivät vain tähän ruoka-asiaan vihjanneet kun soitin, toistuvasti, synnärille ja kysyin että olisiko jo aihetta tulla sinne kun supistuksia on ollut säännöllisesti jo niin ja niin monta tuntia. Koko ajan sanottiin vain että jos kykenen vielä elämään sen kivun kanssa niin synnytys ei ole vielä riittävän pitkällä - ei SANAAKAAN syömisistä.



Mä olen siis se joka jossain päin ketjua kertoi lapsen syntyneen suht saman tien kun vihdoin olin riittävän kipeä että huolittiin sairaalaan. Kun ei asiaa ollut puhelimessa otettu puheeksi, olin syönyt siinä ihan spagettia, lihapullia ja kaikkea mahdollista lisuketta.



Mitä tällaiseen vastataan sieltä sairaalan puolelta, annettiinko tässä nyt minun asettaa itseni hengenvaaraan? Onko oletus että minun olisi vain pitänyt tietää ilmankin että se kerrotaan minulle kun soitan sairaalaan ja kerron että uskon synnytyksen olevan käynnissä?

enkä sinä aikana syönnyt tai juonnut mitään. Ei ollut jano eikä nälkä. Ja olin siinä kunnossa suurimman osan ajasta, että olisin voinnutkin syödä. Ei vaan tullut syömiset ja juomiset mieleen.

olin ollut 7h sairaalassa. Söin jugurtin, jonka seuraavasta supistuksesta jo oksensinkin. 3h aamupalasta lapsi syntyi.



Mutta ton leikkauksen takia ei sais syödä.

Jotain pientä vastuuta voisi ehkä sinne synnärinkin suuntaan heittää ... Mitä tällaiseen vastataan sieltä sairaalan puolelta

Kun jotenkin viestistäsi tulee vaikutelma, kuin keskustelisit tässä av:lla synnytysosaston henkilökunnan kanssa. Voihan täällä olla sieltäkin porukkaa, mutta nuo mahansisällön keuhkoihin joutumisen riskit on aivan samat muissakin leikkauksissa(/muussa nukutuksessa) kuin sektiossa. Itse työskentelen päivystyspolilla ja vastasin sen pohjalta, en ole naistentaudeilla töissä.

illalla seitsemältä tarkistamaan tilannetta ja jouduin jäädä vauvan nopean sykkeen takia.



Sain jugurtin illalla 21 aikoihin. Siinä sitten kärvistelin kivuissa nälässä ja kaameassa JANOSSA seuraavaan päivään klo 12 saakka.



Ei annettu ruokaa eikä juomaa, huulia vähän kostutettiin. Voimat olivat ihan lopussa epätasaisten supistusten takia ja ponnistamisen avuksi jouduttiin ottaa imukuppi. Lähestulkoon nukahdin samantien sänkyyn, kun istukka oli synnytetty ja kaameat repeämät tikattu. En tiedä sitten olinko tajuttomuuden rajamailla.



Kurkkuni, suuni ja huuleni olivat käppyrän kuivat viimeiset neljätuntia synnytyksen lopusta. Oli ehkä pahinta koko synnytyksessä.

Mä menin äitiyspolikliikalle tarkastukseen, kun vedet menivät, koska oli epäilys, ettei vauva ole kiinnnittynyt. Supistuksia ei ollut, ensisynnyttäjä olin ja kello oli kai jotain kaksi iltapäivällä. No, ne sitten aikansa vehtailtuaan ja huoneen vapauduttua iskivät mut koneeseen lapsen sydänkäyrää ja mahdollisia supistuksia mittaamaan sanoen, että saisin sen jälkeen lähteä kotiin takaisin, koska "eihän se sieltä vielä tänään tule". Supistukset sitten alkoivat siinä mittareissa maatessani ja yllätyksekseen kätilöt huomasivat, että kohdunsuukin oli jo neljä senttiä auki. Joten en päässytkään kotiin. Siinä vaiheessa ilmoitin, että mulla on nälkä, koska en ollut syönyt mitään aamiaisen jälkeen eikä mua kukaan yrittänyt estellä, kun lähdin kahvioon syömään (tosin vain jogurttia, kovin nälkäinen en sitten kuitenkaan ollut, mutta tätä en kenellekään sanonut etukäteen, vaan ilmoitin tarvitsevani ruokaa). Tässä vaiheessa kello oli kai puoli viiden kieppeillä. Yhdeksältä tyttö sitten putkahti maailmaan. Mutta ilmeisesti kukaan ei uskonut, että mitään voisi noin nopeasti tapahtua, koska lopulta en meinannut ehtiä poliklinikan puolelta synnytyssaliin ja salin kätilö oli ihan kauhuissaan, koska minua ei lähetetty aiemmin sinne. Kohdunsuu kun oli jo kokonaan auki ja ponnistaminen oli aloitettava melkein heti, kun saliin asti kerkesin. :)

Tokassa synnytyksessä mulla alkoi säännölliset supistukset yöllä, olin osastolla silloin jo valmiiksi. Aamulla minulle tuotiin vielä aamupala, eikä puhuttu mitään etteikö saisi syödä. Ei mulle kyllä juuri maistunut, kun olin niin kipeä. Säästin hedelmän ja otin sen hetkeä myöhemmin mukaan synnytyssaliin, eikä yksikään kätilö huomauttanut siitä. Mehua join salissa useasti.

syödä tai juoda synnytyksen aikana, vaikka heti lapsen synnyttyä olikin niin tolkuton jano, että join varmaan 10 lasillista vettä.