Asioita, joita ei neuvolassa kerrota.

voi myös olla aivan turhaa.

"Nuku varastoon" "Tee ruoat valmiiksi pakkaseen niin voit sitten keskittyä vauvaan" jne.

No joo, vauva nukkui suurimman osan ajasta, ei turhia itkenyt, kiltisti söi.

Voi kun joku olisi sanonut, ettei se vauva-aika kaikilla mullistakaan elämää, ja neuvonut hankkimaan itselle jotain puuhaa kotiin ensimmäisiksi viikoiksi, kun toinen vaan nukkuu. Saakelin tylsää ja ylsinäistä aikaa.

kakkakeskusteluun: ei pelkästään se eka kakka synnytyksen jälkeen, vaan viikkotolkulla "lasinsiruisen" suolen läpi tiristelyä. Ai kun kiva!



Myöskään imetys ei helpottunut vähän reilu 5 kuukaudessa, jolloin pelastin itseni siltä.

Lähinnä esitteissä mainitaan, että vauva-aika voi olla rankkaa ja parisuhdekin voi olla koetuksella. Toki eihän sitä asiaa tarvitse mainostaa, mutta voisi siitä vaikka synnytysvalmennuksessa olla puhetta, että äiti tarvitsee paljon lepoa synnytyksen jälkeen ja isän tehtävä on silloin esim tehdä ruokaa ja siivota. Baby bluesista oli jotain puhetta, mutta kyllä ne tunteet silti tulevat yllätyksenä kun kaiken pitäisi olla hyvin ja silti itkettää...

ensimmäisillä neuvolakäynneillä uuden vauvan kanssa voisi ihan kunnolla tiedustella, miten äiti jaksaa. Kuinka tiheästi vauva syö, minkälainen on mieliala. Kuinka menevät yöt jne. Meillä kun äidin vointu kuitattiin kysymyksellä "miten on mennyt" ja siihen kun vastasin, että ihan hyvin, niin asiasta ei enää puhuttu. Täytin kyllä sen masennusseulakaavakkeen, mutta täti toljotti vieressä, joten en ehtinyt kunnolla keskittyä sen täyttämiseen.

Ja se synnytyksen jälkeinen masennus ei välttämättä puhkea viikossa tai kahdessa, jonka sisällä se eka neuvola vauvan kanssa on, jossa tuota lomaketta tyrkytetään täytettäväksi. Nim. sairastuin masennukseen ja kesti puoli vuotta, ennen kuin sen itse tajusin ja hommat eteni ja sain lääkityksen. Neuvolassa ei puututtu siihen mitenkään, etten saannut itseäni liikkeelle puistoon tms.

Mieskin oppi vasta kantapään kautta, että vaimo ja lasten äiti tarvitsee oikeastikin myös lepoa. Mutta tämäkin vasta sitten, kun en vaan enää kuullut lapsia väsymykseltä enkä voinnut auton rattiin lähteä. Isät pitäisi saada tajuamaan, ettei siihen "töissä oli kiirettä, pakko levätä, sähän olet kotona" voi loputtomasti vedota, vaan äidit tarvitsevat omaa aikaa ja lepoa ilman syyllistämistä.

alapää voi olla kuin pommin jäljiltä, ja tämä silloinkin, vaikka on laitettu vain "muutama tikki". Esikoiseni syntymän jälkeen kipu oli kova pitkään, kun taas kuopuksen jälkeen (sama määrä tikkejä) toivuin heti.

kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä. Ihmetyttää tällainen asenne, että th: lta pitää salailla asioita.



Olen itse myös th (en työskentele neuvolassa) enkä todellakaan koe olevani mitenkään tilivelvollinen neuvolassa. Keskustelemme lapsen kehityksestä ja terveydesta, jos joku mietityttää niin otan sen puheeksi. Ei neuvolan tarkoitus ole se, että th haluaa lypsää kaiken tiedon lapsen tai perheen elämästä. Tarkoitus on tarjota mahdollisuus kysyä ja keskustella ja saada tukea jos sitä tarvitsee.

Kuulostat hieman vainoharhaiselta.

Jokainen on tervetullut lukemaan omat sairauskertomuksensa!

Luen neuvoiden kirjauksia päivittäin ja voin sanoa, että hyvin lyhytsanaisesti siellä kuvaillaan asiat. Kukaan ei jaksa lukea pitkiä tarinoita epäoleennaisista asioista.

Juoruilua en ole nähnyt tai kuullut, konsultatiivisessa mielessä asiakkaista toki keskustellaan, nimettömänä tietysti. Luuletko, että juuri sinun asiasi on oikeasti niiiin kiinnostava, että th: t jaksavat jauhaa siitä kahvitunnillaan? Kyllä siellä kahvihuoneessa puhutaan aivan muista asioista kun asiakkaista.

Ehkä joku th jossain juoruilee, mätiä yksilöitä löytyy joka ammattiryhmästä.

Ja tulospalkkio? Missä sellaisia saadaan? Vaihdan mieluusti työpaikkaa jos jossain on mahdollisuus suurempiin ansioihin.

Sitä ei kerrota, että joka käynniltä tulee terkkareiden omaan tietokantaan paljon merkintöjä, ei vain se, mitä äidin tai vauvan neuvolakortissa lukee. Esim. vauvan neuvolakortissa lukee: suoloinen vauva, kasvaa hyvin. Mutta sitten kun tajuaa pyytää paperit itselleen, siellä järjestelmässä onkin kerrottu kaikki se, mitä äiti on puhunut ajatuksistaan, parisuhteestaan ym. Ei kerrota, että kahvihuoneessa keskenään juorutaan asiakkaista. Että vaitiolovelvollisuus on pekkä sana paperilla. terveydenhoitajilla, kuten kaikilla muillakin työntekijöillä yleensä kuntasektorilla, on ns. tulostavoitteet joiden myötä saa myös sitten tulospalkkausen kerran vuodessa, jos tavoitteisiin on päästy. Yksi tulostavoite on se, että kaikki äidit tai ainakin 95 % äideistä imettää. Siksi siellä jauhetaan siitä hiivatin imettämisestä eikä oteta kuuleviin korviin, jos maitoa ei tule, äiti ei jaksa. vauva ei ime. Se, että sektio on oikeasti valtavan iso leikkaus, jossa mennään monen lihaskerroksen läpi syvälle sisäelimiin, ja että sen takia äidin tulee saada topua - ei vain vauvan syntymästä, vaan isosta leikkauksesta!! Ja kun mukana on vauva ja vauvan hoito, oma hormoonimyllerrys - ja iso leikkaus josta pitäisi saada toipua, niin ISÄN kuuluisi antaa äidille siihen mahdollisuus. Myös isää pitäisi valistaa tästä asiasta !! Meillä liittyi vauvan syntymään valtavasti muitakin muutoksia aina kriisiksi asti. neuvolassa näistä kerroin, kun ei muutakaan paikkaa ollut, mies ei ollut ikinä kotona ja jätti yksin selvitymään. Sisarusten välinen suhde jäi kokonaan muiden painolastien alle. Minun olisi pitänyt jättää ne kaikki muut, keskittyä vauvaan ja isompaan, vielä pieneen, sisareen, ja luoda heidän välilleen hyvä suhde jo heti kun vauvan kanssa kotiin tulin. EI riittänyt aika, ei voimavarat, ei jaksaminen. Ovat koululainen ja leikki-ikäinen. Aina välillä pilkahtaa se ihana sisarusrakkaus myös isommalta lapselta pienempää kohtaan. Pienempi ihailee ja rakastaa, mutta isompi edelleenkin kokee pikkusisaren: miksi sä synnytit.. mitäs teit vielä yhden lapsen.. Kun isompi ehdottaa, että vauva pitää palauttaa, se ei ole mitään heittoa, vaan isomman lapsen todellisuutta: vauva on pilannut hänen ja äidin elämän, tullut väliin. Että jos teoreettisesti isompi sanoo näin, mitä sitten - ihan konkreettisia esimerkkejä, miten otetaan se lapsi mukaan, miten saadaan - - ei mikään yksi tai kaksi keskustelua, koska kyseessä on lapsi, jonka elämä on myllertynyt täysin.

Koin ettei neuvolasta juurikaan saanut konkreettista apua. Paino ja mitat ja kuuli, että terve lapsi. Mutta mitään konkreettista neuvoa kysymyksistä huolimatta oli vaikea saada. Onneksi oli netti:)



Ja tosiaan imetys sattui ihan hirveästi alussa. Siitä ei ollut mitään tietoa.

kukaan ei kertonut sitä, etä imettäminen on yhtä tuskaa, varsinkin alussa. Sai hampaita purra yhteen, että ei itkisi koko imetyksen ajan.



Minulla myös oli vessassa käynti vaikeaa aika kauankin synnytyksen jälkeen. Pissalla ja kakalla käynti molemmat. Myös noin viikkoon synnytyksen jälkeen en pystynyt pidättämään kakkaa vaikka kuinka yritin.



Ja nyt 3kk synnytyksen jälkeen seksi sattuu yhä, kiitos revenneen välilihan jossa nyt mukava arpikudos. Monta päivää seksin jälkeenkin tuntuu kipua.

Pitäisi kysyä suoraan naisilta, onko ollut ongelmia virtsaamisen ja ulostamisen kanssa synnytyksen jälkeen. Kun kerran laskeumien mahdollisuudesta ei kerrota etukäteen! Ei kukaan kehtaa ottaa sellaisia juttuja suoraan puheeksi, eikä moni varmaan edes tajua esim. ummetuksen yhteyttä synnytyksessä tulleisiin vaurioihin.



Mulla kesti 15 vuotta, että tajusin, mistä oudot oireeni johtuvat.

Isille oli yllätys pitkä seksitön kausi. Luuli minun juksaavan. Uhkasi käydä huorissa, mutta tuskin kävi.

Kukaan ei kertonut, että se imetys sattuu aluks ihan vitusti, se tuntuu kun vauva imis selkärankaa ulos tissistä. Se sattu yhtä paljon ku synnytys, jälkisupistukset ja nännien verenvuoto.. Siis huh että ITKIN ja huusin ekan viikon.

Minusta se neuvolan homma oli jotenkin lapsellista. Meistä äideistä tehtiin avuttomia vinkujia.

Kuinka parisuhde muuttuu ja kaikkea pitää hössöttää ja tukiverkkoja ja elämä menee vaikeaksi ja apua kun kaikki on kauheaa.

Vauva syntyi ja söi ja nukkui ja elämä jatkui ja lapsia tuli lisääkin ja elämä edelleen jatkui. Ei mennyt parisuhde pilalle kun mies oli aikuinen mies ja elämä ei muuttunut kummemmaksi. Ihan normaalia kehitystä, että muuttuu äidiksi.

En ymmärrä, miksi nykyisin ihan tavallisesta asiasta eli siitä, että naisesta tulee äiti, tehdään niin kamalan erikoinen asia. Se kuuluu ihmisen elämään ja on ihan normaalia.

Minä kaipasin neuvolasta vain ne punnitukset ja muut. Ne tyhjät lässytykset lähinnä kyllästytti. En kai minä aikuinen nainen mikään aivoton ääliö ole.

Vai onko suurin osa naisista niitä aivottomia ja avuttomia ääliöitä, jotka haluaa tätä hyssyttelyä osakseen?

voi myös olla aivan turhaa.

"Nuku varastoon" "Tee ruoat valmiiksi pakkaseen niin voit sitten keskittyä vauvaan" jne.

No joo, vauva nukkui suurimman osan ajasta, ei turhia itkenyt, kiltisti söi.

Voi kun joku olisi sanonut, ettei se vauva-aika kaikilla mullistakaan elämää, ja neuvonut hankkimaan itselle jotain puuhaa kotiin ensimmäisiksi viikoiksi, kun toinen vaan nukkuu. Saakelin tylsää ja ylsinäistä aikaa.

voi myös olla aivan turhaa.

"Nuku varastoon" "Tee ruoat valmiiksi pakkaseen niin voit sitten keskittyä vauvaan" jne.

No joo, vauva nukkui suurimman osan ajasta, ei turhia itkenyt, kiltisti söi.

Voi kun joku olisi sanonut, ettei se vauva-aika kaikilla mullistakaan elämää, ja neuvonut hankkimaan itselle jotain puuhaa kotiin ensimmäisiksi viikoiksi, kun toinen vaan nukkuu. Saakelin tylsää ja ylsinäistä aikaa.

Sitä ei kerrota, että joka käynniltä tulee terkkareiden omaan tietokantaan paljon merkintöjä, ei vain se, mitä äidin tai vauvan neuvolakortissa lukee.

Esim. vauvan neuvolakortissa lukee: suoloinen vauva, kasvaa hyvin. Mutta sitten kun tajuaa pyytää paperit itselleen, siellä järjestelmässä onkin kerrottu kaikki se, mitä äiti on puhunut ajatuksistaan, parisuhteestaan ym.



Ei kerrota, että kahvihuoneessa keskenään juorutaan asiakkaista.

Että vaitiolovelvollisuus on pekkä sana paperilla.



terveydenhoitajilla, kuten kaikilla muillakin työntekijöillä yleensä kuntasektorilla, on ns. tulostavoitteet joiden myötä saa myös sitten tulospalkkausen kerran vuodessa, jos tavoitteisiin on päästy.

Yksi tulostavoite on se, että kaikki äidit tai ainakin 95 % äideistä imettää.

Siksi siellä jauhetaan siitä hiivatin imettämisestä eikä oteta kuuleviin korviin, jos maitoa ei tule, äiti ei jaksa. vauva ei ime.



Se, että sektio on oikeasti valtavan iso leikkaus, jossa mennään monen lihaskerroksen läpi syvälle sisäelimiin, ja että sen takia äidin tulee saada topua - ei vain vauvan syntymästä, vaan isosta leikkauksesta!! Ja kun mukana on vauva ja vauvan hoito, oma hormoonimyllerrys - ja iso leikkaus josta pitäisi saada toipua, niin ISÄN kuuluisi antaa äidille siihen mahdollisuus. Myös isää pitäisi valistaa tästä asiasta !!



Meillä liittyi vauvan syntymään valtavasti muitakin muutoksia aina kriisiksi asti. neuvolassa näistä kerroin, kun ei muutakaan paikkaa ollut, mies ei ollut ikinä kotona ja jätti yksin selvitymään.

Sisarusten välinen suhde jäi kokonaan muiden painolastien alle. Minun olisi pitänyt jättää ne kaikki muut, keskittyä vauvaan ja isompaan, vielä pieneen, sisareen, ja luoda heidän välilleen hyvä suhde jo heti kun vauvan kanssa kotiin tulin.

EI riittänyt aika, ei voimavarat, ei jaksaminen.



Ovat koululainen ja leikki-ikäinen. Aina välillä pilkahtaa se ihana sisarusrakkaus myös isommalta lapselta pienempää kohtaan. Pienempi ihailee ja rakastaa, mutta isompi edelleenkin kokee pikkusisaren: miksi sä synnytit.. mitäs teit vielä yhden lapsen..



Kun isompi ehdottaa, että vauva pitää palauttaa, se ei ole mitään heittoa, vaan isomman lapsen todellisuutta: vauva on pilannut hänen ja äidin elämän, tullut väliin. Että jos teoreettisesti isompi sanoo näin, mitä sitten - ihan konkreettisia esimerkkejä, miten otetaan se lapsi mukaan, miten saadaan - - ei mikään yksi tai kaksi keskustelua, koska kyseessä on lapsi, jonka elämä on myllertynyt täysin.

ei ole enää kiinnostunut äidin voinnista. Aikamoinen rysäys takaisin maanpinnalle.

Mun mielestä siitä vaietaan aika totaalisesti, että kun se eka lapsi tulee niin se usein aika täydellisesti "romuttaa" entisen oman elämän:

ei ole omaa aikaa, ei jaksa mitään, ei ole tarpeeksi unta...

Ns. itsemääräämisoikeus on mennyttä ja siitä eteenpäin lapsi ja lapsen aikataulut pomottaa elämää 100 %. Harrastukset, parisuhde, oma aika, omat ajatukset ym. on yhtäkkiä hyllyllä...

Tuota asiaa pitäisi enemmän painottaa. Varsinkin naisilla on aivan käsittämättömät vaaleanpunaiset unelmat vauva-ajasta - ja todellisuus saattaa ollakin märkä rätti kasvoille kun ei voikaan leipoa pullaa ja istua lattekahvilassa kun se potra pallero huutaa kainalossa koko ajan...

Ei sitä tajuaisi ennen vauvan syntymää siltikään. Juuri äskettäin kuuntelin erästä ns. vanhemmalla iällä esikoistaan odottavaa. Ollut vuosia työelämässä ja puhui siitä miten ihanaa on sitten kun äitiyslomalla ehtii tehdä kaikkea mitä töissä ei. Suunnitelmat kuulostivat juuri siltä että vaavi nukkuu päivät pitkät ja mamma tekee kaikkea omaa. Yritin varovasti sanoa että tuohon asiaan tulee ihan uusi perspektiivi sitten kun se vauva tosiaan on syntynyt, mutta vastaus oli sitä luokkaa että sinä et ole ollut vuosia työelämässä joten kyllä minä tiedän että vauvan kanssa tulee olemaan helpompaa. Ja mulla on siis kaksi lasta. Että onnea vaan. Joo sori meni ohi ketjun aiheesta vähän. Alkuperäiseen aiheeseen vastaan, että neuvolassa puhuttiin hämmästyttävän vähän toista odottaessa siitä, että toisen lapsen tulo mullistaa elämää melkein yhtä paljon kuin sen ensimmäisenkin.

Mihinkään ei osata oikein vastata. Tieto on sellaista mutuilua, ehkä näin tai sitten noin ja riippuu tilanteesta ja paikkakunnasta ja raskausviikosta ja vaikka jumalauta veriryhmästä... Tietoa saa itse nyhtää, mulla menossa rv 35. Neuvolassa ei ole ollut puhettakaan perätilavauvan kääntämisestä, lantion kuvaamisesta tai edes synnytyssairaalaan tutustumisesta. Itse olen noista yrittänyt kysellä, mutta vastaukset ovat olleet sellaista juujoo emmätiiä.



Ainoa oikeasti informatiivinen jakso tämän ensimmäisen raskauteni aikana oli se, kun olin sairaalassa 2 viikkoa hoidettavana. Siellä sentään oli osaavat kätilöt ja lääkärit. Mulla on todella mukava neuvolantäti ja mielelläni höpöttelen hänen kanssaan, mutta oikeasti ainoat käteenjäävät asiat ovat ne lukemat neuvolakortissa.

Mihinkään ei osata oikein vastata. Tieto on sellaista mutuilua, ehkä näin tai sitten noin ja riippuu tilanteesta ja paikkakunnasta ja raskausviikosta ja vaikka jumalauta veriryhmästä... Tietoa saa itse nyhtää, mulla menossa rv 35. Neuvolassa ei ole ollut puhettakaan perätilavauvan kääntämisestä, lantion kuvaamisesta tai edes synnytyssairaalaan tutustumisesta. Itse olen noista yrittänyt kysellä, mutta vastaukset ovat olleet sellaista juujoo emmätiiä.

Ainoa oikeasti informatiivinen jakso tämän ensimmäisen raskauteni aikana oli se, kun olin sairaalassa 2 viikkoa hoidettavana. Siellä sentään oli osaavat kätilöt ja lääkärit. Mulla on todella mukava neuvolantäti ja mielelläni höpöttelen hänen kanssaan, mutta oikeasti ainoat käteenjäävät asiat ovat ne lukemat neuvolakortissa.

tuli mieleen, että konkreettisesta vauvan hoitamisesta ei ole ollut pihaustakaan. En minä tiedä, milloin ja miten vauvaa kylvetetään, mistä tiedän pukeneeni sille sopivasti vaatetta, milloin vauva alkaa istua tai mitään muutakaan. Tai siis en tietäisi, ellen olisi itse ottanut netistä selvää. Kai noita neuvolassa ohjeistetaan vauvan syntymän jälkeen, mutta tosiaan sitä pitäisi välttävästi osata hoitaa saman tien...