eikö ketään muuta ahdista se, että jos ollaan toisen suvun kanssa aina jouluna toisen suku jää etäiseksi.

Onhan se kiva, kun luulet tosiaan aina tietäväsi paremmin. Mutta koita nyt ymmärtää, että muut tietävät omalta kohdaltaan myös paremmin!



Minä taas uskon, että suurin osa perheistä menee joulunviettoon mummolaan molemmin puolisesta toiveesta. Eli kaikki toivovat perhejoulua sen oikeassa merkityksessä. Eli kaikki läheiset yhdessä. Ja jouluvalmistelujakin tällaiseen jouluun tehdään yhdessä, yksi leipoo sitä ja toinen tätä, joku paistaa laatikot ja emäntä useimmiten kinkun. Ei meillä ainakaan kukaan tyhjin käsin mummolaan lähde, kyllä jokainen huolehtii omalta osaltaan ruoista. Ja joulusiivot äitini tekee joka tapauksessa, tosin siivoojan avustuksella.



Jouluna laitamme yhdessä aterian, siivoamme yhdessä jäljet jne. Kukaan ei saa niskaansa suurta taakkaa. Joku huolehtii kattamisesta, joku jälkiruosta, joku ruokien lämmittämisestä, joku tarjolle panosta, joku pöydän tyhjäämisestä, joku täyttää tiskikonetta...



Lahjojen ostamisen kanssa joulun viettopaikalla ei minusta ole mitään tekemistä. Emme moneen vuoteen ole ostaneet muille aikuisille kuin mieheni kanssa toisillemme lahjoja. Ja silti vietämme joulua mummolassa isovanhempien ja sisarusten perheiden kanssa... Isovanhemmat toki muistaa lapsenlapsiaan. Mutta muistavat TIETYSTI myös niitä lapsenlapsia, joita eivät joulun aikaan näe. Ihmeellinen ajatusmalli, että lahjojen hankkiminen olisi kiinni siitä, kenen kanssa joulua viettää.



Joten Kolmen äiti, koita ymmärtää että sinä et välttämättä aina tiedäkään paremmin.



t.yhden äiti

Olen kuullut monen isovanhemman joulun alla tuskailevan sitä, kun taas tulee suuri joukko jälkeläisiä joulunviettoon valmiiseen pöytään, eikä vain saa sanottua ettei oikeastaan haluaisi ja jaksaisi valmistella kaikille joulua.



Tietenkin se lahjojen antaminen riippuu siitä kenen kanssa joulua viettää; yleensähän lahjat annetaan niille joita tapaa joulun aikaan. Jos ei tapaa ketään, ei tarvitse ketään lahjoakaan. Sopii ihmisille jotka eivät joulusta ja lahjoista välitä, kuten minä ja mieheni.

Me ollaan oltu kahdestaan lasten kanssa, mutta nyt isäni sairasteltua tuli sellainen olo, että haluan viettää joulua vanhempieni kanssa. Mies ihmetteli ensin, mutta ymmärsi sitten. Pyhien jälkeen reissataan appiukon perhettä tervehtimään. Ensi jouluna aiotaan taas olla kotona ja vieraat ovat tervetulleita, jos heitä on tullakseen.

Vai on itsekästä, että emme anna isovanhemmille lahjaa?



No, minusta ei ole. Isovanhemmat ovat pyytäneet monta kertaa, että älkää ostako mitään! Minusta aikuisen ihmisen toivetta pitää kunioittaa. Aivan kuten kunnioitaisin toivetta saada viettää joulu ilman meitä. Vaan sitä toivetta ei ole esitetty. On vain toivottu, että ei ostettaisi turhaan mitään tavaraa vain ostamisen takia. Mekin olemme toivoneet, että emme saisi heiltä lahjoja, emmekä saa. Äitini on sanonut, että lapsille hän haluaa jokaiselle laittaa yhden kivan lahjan. Että lasten iloa on kiva katsella, siinä on hänelle lahjaa. Ja siinä, että saa meidät ja sisarusteni perheet yhteen jouluna.



Meillä yhteinen joulu ei ole stressiä, vaan ihanaa yhdessäoloa. Ei meidän tarvitse lahjoa isovanhempia ottamaan meitä sinne jouluksi! Ja kuten jo sanoin, niin me jokainen viemme mukanamme " palan joulua" , äitini ei tarvitse kuin paistaa kinkku ja nauttia lapsenlapsista. Me jälkikasvu hoidamme ruoat ja leivonnaiset pöytään ja siivoamme jäljet.



t.yhden äiti, joka, hui kauhea, ei osta äidilleen ja isälleen lahjaa!

Enkä tosiaan anna lahjoja kaikille keitä tapaa joulun aikaan, sehän olisi ihan hullua. Nyt on tainnut mennä jotain sinulta ihan ohi. Ei lahjattomuuden takia tarvi kotiin jäädä...

Vierailija:

Tietenkin se lahjojen antaminen riippuu siitä kenen kanssa joulua viettää; yleensähän lahjat annetaan niille joita tapaa joulun aikaan. Jos ei tapaa ketään, ei tarvitse ketään lahjoakaan. Sopii ihmisille jotka eivät joulusta ja lahjoista välitä, kuten minä ja mieheni.

minun vanhempieni luona ja joulupäivänä sitten anoppilassa syömässä ja istumassa iltaa. Mies on muutaman kerran kysynyt että miksi ei välillä voisi olla hänen vanhempiensa luona aaton, mutta minä en pystyisi kuvittelemaan aattoa jossain muualla kuin omien vanhempieni luona. Mies kun ei muutenkaan ole kovin jouluihminen, toisin kuin minä! Joten tyytyköön siihen!

Me vietetaan edelleen joulut isovanhempien luona, vuorovuosin. Sopii kaikille osapuolille. Mummolat ovat toisistaan 350 km paassa, joten molempiin ei piipahdella.



Saa nahda, jos ja kun on enemman kuin tama yksi taapero, miten kay.

ihan vaan sen takia ettei tarvitse kotonaan passata

aikuisia lapsiaan jotka tuppaavat kylään

kutsumatta...

Näin olen monen työkaverin kuullut sanovan.

Itse aion viettää jouluja vaikka ulkomailla kun ei ole enää lapsia kotona! En todellakaan aio aina passata automaattisesti kaikkia jouluja vaikka se ihan ok puuhaa onkin.

omalla porukalla. Tapanina saatetaan lähteä pariksi päiväksi miehen lapsuuden kotiin, mutta ei aina. Molempien sukulaiset asuvat kaukana, joten moneen paikkaan ei ennättäisikään.

Lapsillamme on vain yksi serkku, jota tavataan useimmiten muissa yhteyksissä kuin mummolassa.

Mielestäni joulu oman perheen kanssa ilman reissaamista on paras, enkä tule omilta lapsiltakaan " vaatimaan" sukujouluja. Toki kaikki ovat tervetulleita joulupöytäämme, mutta ymmärrystä löytyy muillekin tavoille viettää joulua.

t. 7-henkisen perheen äiti

Esim. minulla on kaksi pikkusiskoa ja isosiskoja. Pikkusiskot asuvat vielä kotona, joten olisi aika tylsää jos isä ja äiti lähtis 150km päähän meille (kaksioon) joulunviettoon... Että ei ole heti tullut mieleen tätä ehdottaa... Isosiskotkin perheineen ovat tavanneet joulun aikaan käydä isovanhemmilla, joten olisi melko ikävää huomata, että ei siellä olekaan ketään kotona. Mahtaisi lapsenlapset eli oman lapsemme serkut riemastua!



Eli meillä vietetään mummolajoulua. Yhdessä laitamme, sovimme äidin ja siskojen kanssa etukäteen, että kuka leipoo ja laittaa mitä. Ja äidillä käy siivooja, joten siitäkään ei tarvi stressata...



Minäkään en ihan ymmärrä tätä ydinperheen ylistystä. Minusta ei olisi mitenkään hienoa viettää joulua täällä kaupungin keskustassa pienessä kaksiossa. Hautausmaalla ei olisi järkeä käydä, eihän siellä olisi kenenkään läheisen hautaa (kun ne on siellä kotipaikkakunnalla). Saunaa ei ole, joten joulusaunaan ei pääsisi. Mieheni ei tykkää läheskään kaikista jouluruoista, joten olisi tylsää laittaa ja syödä yksikseen. Viikonloppu tuskin poikkeaisi paljoakaan tavallisesta.



Mutta mummolassa on ihanaa! Lapsi rakastaa isovanhempiaan, talo on väkeä täynnä, maalla on ulkoilumahdollisuudet ihan erilaiset, hautausmaalla on tunnelmallista käydä, ruokailu on ihanaa ja tunnelmallista, kaikki saavat nauttia lasten riemusta kun lahjat jaetaan, yhdessä pelaillaan ja ollaan myöhään yöhön. Ja aamulla sinne tutuun joulukirkkoon!



Pitäkää te joulujanne pienellä porukalla jos haluatte, mutta älkää väittäkö, että meidän tapamme olisi väärä!

Omaa mielipidettä tästä asiasta ei ole paljon kyselty eikä sillä mitään väliä olisikaan.

Vaikka ilmoittaisin jääväni kotiin jouluaatoksi, saisin siinä tapauksessa viettää joulun ihan omin nokkineni kotona yksin.

Vaikea siinä luoda mitään omia joulutraditioita, kun kuuluu toimia toisten ihmisten tahdon mukaan.

Siitä loukkaannutaan, jos ei mentäisi ja mies viettää mieluummin joulua sen " oman ydinperheensä" kanssa, kuin meidän oman perheen kesken.

Mutta kukaan ei paljon ole (paitsi minä) ajatellut sitä, että minunkin vanhempani loukkaantuvat että heidän kanssaan ei aattoa vietetä, ei ole ikinä vietetty.

Ei sen niin enää väliä, tilanteeseen on varmaan jo totuttu, itsekin olen jo turtunut, mutta turhattavaa se on, ettei saa olla kotona rauhassa vaan menee siihen reissamiseen.



Sitten joulupäivänä pitää lähteä taas minun vanhemmille, koska jos jätettäisiin menemättä, niin olisi heillä joulu kokonaan pilalla.

Lapset ovat sitten tietenkin kiukkuisia, kun ei saa kotona rauhassa leikkiä uusilla leluilla ja " pakko" on taas mennä.



Eli koko joulu on hieman pakkopullaa kokonaisuudessaan eikä siihen paljon lämpimiä ajatuksia liity. Kiire, kiukuttelu ja mielipaha.



Ja totta tosiaan, miksi näitä pikkulapsiperheitä tosiaan velvoitetaan juoksemaan sukulaisissa, koska se reissuun lähteminen on tosiaan moninverroin vaivalloisempaa, kuin kahden aikuisen lähteminen.

Ja miksi ei anneta lasten perheiden luoda omia jouluperinteitä keskenään, oman puolison ja OMAN perheen kanssa.

Vannon kautta kiven ja kannon etten pakota aikuisia lapsiani, miniöitä ja vävyjä omaan joulupöytääni!

Mies on jouluisin töissä, joten emme voi lähteä minnekään kauas. Appivanhemmilla käymme tapanina, jos miehen työaikataulu sallii. Jouluaaton ja -päivän haluamme viettää keskenämme. Jos miehellä vapaa joulu, menemme vanhemmilleni (sinne on n. 300km).



Appivanhemmat eivät edes pyydä meitä jouluaattona sinne. Ei edes silloin kun mies oli koko joulun töissä ja minä olin yksin viimeisellään raskaan.

Meidän perheessä tarvitaan naisia suhteiden lämmittämiseen ja ylläpitämiseen. Mies ei viihdy vanhempiensa tykönä yksinään ilman minua. Tänä hatuttaa ihan suunnattomasti. Joudun matkaamaan satoja kilometrejä ja käytännössä väkipakolla pakottamaan miehen vanhemmilleen, kun viihtyisi paremmin minun sukuni tykönä. Ja kun sitten minun sukuni saa enemmän aikaa, miehen suku on nenä solmussa. Ja tietysti kaikki on juuri minun syytäni.



Miksi syyttää niitä lukuisia vaimoja, jotka omaavat tönkköetäiset välit vanhempiinsa. Läheiset lapsi-vanhempi suhteet luodaan usein ennen naima- ja seirusteluikää, aivan kaikesta ei siis miniöitäkään kannata syyttää. Minä en ole mieheni ja hänen vanhempiensa tapaamisten este, vaan pyrin siihen, että hän pystyisi edes jonkinlaiseen suhteiden uudelleenlämmitykseen ja syvällisempään kanssakäytiin ennen vanhempiensa kuolemaa. Jatkuvasti en jaksa tuota vanhempien tapaamispakotustouhua. Aikuisella miehellä kun on oma mielensä.

etenkin kun molemmilla on pienet kaksilapsiset perheet niin sitten ollaan vuorotellen molempien kotona ja mielellään samoilla vuoroilla sisaruksen perheen kanssa ja tämähän ei aina sovi, joten sitten ollaan miten ollaan ja jollain on aina paha mieli



tänä jouluna ollaan kuitenkin meillä, jonne tällä hetkellä kaikkien asianosaisten on helppo tulla eikä tarvitse riidellä siitä, kuka saa olla aaton ja joulupukin tulon lapsen kanssa

Onneksi meillä on lämpimät välit

Minusta nimenomaan JOULU antaa hyvän tekosyyn tavata kaikkia sukulaisia, siis myös vanhempiansa ja sisaruksia. Kyllä me ainakin aina yritämme järjestää niin, että pääsemme käymään sekä anoppilassa että omien vanhempieni luona. Kovastihan he meitä siellä odottavat! Toki tämä onnistuu kun välimatkat ovat pienet...



Kaksi viimeistä jouluaattoa olemme olleet ihan meillä kotona, ihan sen takia ettei tarvitsisi lahjavuorta ruveta raahaamaan jostain vieraasta kodista pois tänne takas. Ja lasten nukutukset sujuu helpommin.



Silti musta ois ankeeta jos meille ei aattona tulisi YHTÄÄN vieraita. Eikä niiden tarjoilujen nyt niin hienoja tarvitse olla! Viime vuonna tarjosimme aattoillalla appivanhemmille ja miehen siskolle kahvit. Sitten tuli pukki ja ehkä joimme vielä glögiä ja viiniä myöhemmin illalla. Mukavan rento tunnelma.



Ehtiihän sitä olla ihan pikkuperheenkin kesken sitten kaikkina niinä muina iltoina.

Päätin, että vaikka mikä olisi, matkustamme aina kotiimme viettämään sitä ainoaa, oikeaa joulua. Sinne saapuvat sisarukseni perheineen ja siellä on ainoa, oikea tunnelma.

Viime jouluna emme menneet siksi kun miehellä oli töitä vielä aattona. Hän ei jaksanut lähteä ajamaan. Mutta nyt suunnittelin niin, että menen lasten kanssa jo etukäteen ja jos mies ei jaksa lähteä aattona, olkoot kotona. Minä en voi ymmärtää sellaisia jouluja, että kykitään oman perheen kanssa kotona ja katsotaan telkkaria. Kyllä aito ja ainoa oikea joulu syntyy lapsuudenkorissa perinteitä kunnioittaen.

viettää joulua kotona. Samassa kaupungissa asuvien sukulaisten ja ystävien luona on toki kiva kyläillä, vaikka mieluiten heidät meille kutsutaankin. Meillä onkin muodostunut perinteeksi, että kaikki lähistöllä asuvat sukulaiset tulee meille joulupäivälliselle =) Ennen ollaan käyty äitini luona, mutta nykyisin meillä on enemmän tilaa ja muutenkin laitetaan enemmän joulutunnelmaa kotiin nyt kun meillä on lapsia.

Miehen sukulaisten luona (500 km päässä) vieraillaan ennen joulua ja viedään heille samalla joululahjat. 1 joulu ollaan anoppilassa vietetty, mutta ei se kovin rentouttavaa ollut. Heidän vaatimuksestaan yövyttiin heillä, nukuttiin patjoilla lattia --ja minä kärsin selkäkivuista ja sain astmakohtauksia joulukuusen takia :( Ja vaikka miehen sukulaiset on ihan kivoja ihmisiä, niin minusta oli melkoisen rasittavaa kun koko ajan piti olla menossa johonkin. Paljon hauskempaa on tavata heitä muulloin kuin jouluna, jolloin heillä on tosi tiukka aikataulu kaikkien perinteidensä ja vierailujensa suhteen.

Mieskin viettää joulua mieluiten kotosalla ja lepää ja rauhoittuu. Eli en yritä miestä pakottaa vain itselleni mieluisiin joulunviettotapoihin.

paljon kivempi lastenkin kannalta kun saavat olla omassa kotonaan. Toisten isovanhempien luona olisi kyllä lapsia jos kaikki tulisivat yhtäaikaa, mutta toisella ei muita lastenlapsia ja siellä on lasten kyllä tosi tylsää olla. Aikuisten vaan jaarittelee jne.



Kaiken lisäksi kun lapsia on monilla, joulu paisuu tosi massiiviseksi jos se vietetään koko suvun kesken. Hirveää hälinää koko ajan, ei meidän lapset ainakaan tykkää sellaisesta. Nyt kaikki viettää omaa joulua ja isovanhemmat sitten kyläilevät joko aattona tai joulupäivänä.