eikö ketään muuta ahdista se, että jos ollaan toisen suvun kanssa aina jouluna toisen suku jää etäiseksi.

Joka joulu ollaan viettetty mun suvun, vai sanoisinko perheen, traditioiden mukaisesti. Joulurauhanjulistus ja joulupuuro tädin luona, jossa myös mun mummo ja toinen täti, jouluateteria ja lahjat vanhemmilla ja vielä illaksi tädille takas... Ei oo reissaamista kun välimatkaa on 2 km. Joulupäivänä mummot tulee vanhemmilleni ja tapania kaikki tulevat vanhemmilleni. Me ollaan siellä tietenkin.



Miehen porukoiden luokse ei tulisi edes mieleen mennä jouluna. Voidaan pistäytyä, mutta siinä se. Ei miehellä edes ole sukua, vanhemmat ja 2 siskoa. Eivätkä todellakaan ole sellaisia ihmisiä joidenluona haluttais viettää joulua, en minä eikä miehenikään. Jos mies ei olis mun kaa, niin varmaankin järkkäis itsensä töihin jouluksi, ettei tarttis vanhempiensa luona olla.

Joulut ollaan vietetty minun vanhempieni luona, miehen vanhempien kanssa kun vietetään sitten kaikki äitien- ja isänpäivät, synttärit, nimipäivät ja kaikenmaailman kissanristiäiset...

ja kutsutaan sukulaisia meille.

Miehen sukulaiset eivät kuitenkaan tule, sillä matkaa heille kertyisi 500 km eivätkä halua viettää joulua tien päällä. Silti eivät ymmärrä sitä että me emme halua viettää jouluamme autossa istumalla.

Käydään ennen joulua heidän luonaan kyläilemässä ja viedään joulupaketit heille silloin.

tuntuu surulliselta kuulla, että nykyään kannatetaan niin paljon ydinperheajatusta, jossa mummoja ja ukkeja ja tätejä ja setiä ei enää lasketa perheeseen kuuluvaksi.

pitää tuputtaa niin paljon paineita. Vuodessa on 364 päivää, milloin voi käydä kylässä.

Minusta on todella kummallista, että aikuinen pariskunta ei voi tulla lapsiensa luo kylään. Pariskunnan pitää pakata pienet lapset, vaatteet, vaipat, maidot yms. matkaan ja käydä aamulla siellä ja täällä ja tuolla. Sitten pakataan joka paikasta lasten lahjat autoon.



Mieluummin vietän perinteisen joulun kotona ja annan lasten nauttia leluilla leikkimisestä sen jälkeen kuin pukki tulee. Rasittavaa pakata lelut autoon ja lähteä seuraavaan paikkaan kahville.

mutta nyt en ala enää ahdistusta tuntemaan kun on lapsia. Ensi joulusta alkaen alamme viettää aattoa ihan oman perheemme kanssa - tänä jouluna kun minä voin olla laitoksella joten esikoinen voi olla isänsä kanssa sitten mun vanhempieni luona jotka asuvat lähempänä. Ei tule sitten sitä että kenen luona enemmän on. Haluan itse jo alkaa rakentaa ihan omaa perhejoulua, vaikka omat vanhemmat sen joulun aina laittavat sellaiseksi että oma lapsuus tulee mieleen.. mutta itsekin pitää pystyä jo katkaisemaan se nuora.

kuin miehen?

No tietenkin siksi, että vaimo haluaa ydinperheen ympärilleen ja lapsuudenkodin tunnelman.

Mutta miltä hänen miehestään tuntuu joka joulu olla vieraassa paikassa.

Oletteko koskaan ajatelleet sitä?

Joutuu itse siivoamaan, tekemään ruoat, paistamaan kinkut ja siivoamaan jäljet. helpomip mennä vanhojen vanhempien luo valmiille passattavaksi.

Olenkin yrittänyt joskus että eikös kaikki voitais kokoontua yhteen ja viettää mukava joulu oikein isolla porukalla. Kerran kokeiltiin ja mutta kummatkaan isovanhemmat eivät oikein tykänneet. Näki että olivat vaivaantuneita. Nyt tehdään niin että jokatoinen joulu toisella jne. tai sitten sopimuksen mukaan.

Kyllä mua surettaa jos en saa viettää joulua omieni kanssa vaikka mieheni perhettä suuresti rakastankin. Pakko tehdä valintoja ja meillä näin.

vanhempien luona käymme uutena vuotena tai viimeistään loppiaisena.



Emme asu samassa kaupungissa kumpienkaan isovanhempien kanssa.. Joten siksi aattona piipahtaminen ei onnistu.



Onneksi molemmat isovanhemmat ymmärtävät, että joulu on perhejuhla ja nyt miehelläni ja minulla on oma perhe ja haluamme luoda MEIDÄN perheen traditioita.

Ja yleensä miehellä ollut niin kamala duuniputki päällä ennen joulua, että haluaa levätä ihan rauhassa omassa kotona.

Ei ole ollut koskaan ongelmaa. Miehen äiti viettää joulun miesystävänsä kanssa ja minun vanhempani menevät tänä jouluna Portugaliin.



Muutenkin haluamme levätä lyhyet joulunpyhät, eikä juosta tukka putkella syömässä pipareita ja torttuja ihmisten luona.

Kylmiä ehkä, mutta joulun jälkeen levänneitä.

Kyse on kai siitä, miten yleensä muutenkin ollaan yhteyksissä. Mun sukulaiset asuvat 400 km päässä ja miehen sukulaiset kaikki 50 km säteellä. Hänen sukulaisiaan näemme siis yleensä useammin, mutta minun sukulaisteni luona ollaan sitten, kun on enemmän aikaa, esim. usein juuri pyhien aikaan.

Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet ja jouluna on siis ikuisuusongelma kumman anopin luona ollaan. Kumpikin haluaa meidät ehdottomasti luokseen ja kummallakin on aivan ehdottomat joulutraditiot, joista ei jousteta. Joskus vietimme jopa miehen kanssa jouluja erillään, mutta nyt kun meillä on lapsia, se menisi jo liian pitkälle.



Niinpä viime jouluna päätimme viettää joulua koko porukka yhdessä. Tulos oli katastrofi. Vaivaantunutta, kireää jne. Kumpikin anoppi oli sitä mieltä, että joulu oli aivan vääränlainen. Ja nyt tulos on taas sama ikuisuusongelma. Tänä jouluna olemme minun äitini luona ja miehen äiti on tällä kertaa ilmeisesti sopeutunut ajatukseen. Seuraava joulu hypitään ilmeisesti anopin pillin mukaan. Kauhulla odotan jo tätä ensi joulua...

Todella ihania ja rauhallisia mökkijouluja on ikävä. Meille on itsestään selvää, että olemme aaton perheen kesken. Joulupäivänä mennään omille vanhemmille kylään, jos kutsutaan.



Meille joulun tunnelma ja rauha lähtee omasta kodista ja meidän perheenjäsenten välisestä läheisyydestä.



Minusta on outoa (ja ei kovin hyvää kuvaa anna parisuhteestakaan), jos isovanhemmat eivät jouluaattoa kykene nauttimaan keskenään yhdessäolosta, kuten mekin teimme ennen lasten syntymää.

nro 44 kuvasi minun mielestäni hienon joulun.. mutta siinäpä se onkin: tuollaista kiireetöntä perhejoulua kun ei voida viettää kuin toisen vanhempien luona. mitä toinen osapuoli asiaan sanoo?



ainakaan meidän suvussa se ei onnistu järjestää esim. muualle isoon tilaan tai meille kotiin, koska miehen puolen suku haluaa kokoontua lapsuudenkodissaan. mieheni sisar perheineen asuu kotipaikkakunnallaan ja muilla ei vielä ole " perheraistusta" . mutta minulle rakkaat vanhempani ja isoäitini jäävät silloin paitsioon.



serkkuni sanoi miehelleen: me ollaan minun sukulaisteni luona joulu, koska sinä et ole aiemmin ollut asiasta niin kiinnostunut, niin nyt on jo liian myöhäistä. aika harmi miehen suvun kannalta, eikö?



en missään nimessä halua viettää ydinperhejoulua vaan isoa perhejoulua, mutta se ei ole niin mahdollista niin että kaikki olisivat onnellisia. harmittaa valtavasti.

Jokainen tekee juhliin jotain, sovimme keskenämme kuka tekee mitäkin, ettei pöydässä ole vain esim. laatikoita ja kinkku puuttuu.



Anopin homma on ollut aina kinkun paistaminen, hän on itse valinnut sen homman.

Minun äitini tekee laatikot, sisarukseni salaatit, rosolit, piirakat ja jotain pikkusuolaista.

Minä teen makeat leivonnaiset ja miehen sisarukset hoitaa pöydän kalaosuuden kuntoon.



Näiden tuomisten kanssa me sitten ajamme jouluksi milloin kenenkin kotiin. Meidän kotiin on tavallaan helpoin tulla kun asumme " puolitiessä" .

Meidän lapsuudenkodit ovat niin kaukana suomen rajojen sisäpuolella kun olla ja saattaa ja itse asumme siinä välimaastossa.. joten emme lähtisi siihen rumbaan että ajaisimme ensin eteläsuomeen pariksi päiväksi, sitten pohjois-suomeen pariksi päiväksi ja sitten taas takaisin kotiin..

koska niin kuuluu tehdä?



Meillä nimittäin on näin:

Olemme aina alusta asti viettäneet joulut oman perheen kesken, aluksi miehen kanssa kahdestaan ja myöhemmin lasten kanssa, jo 20 joulua. Meillä on erittäin lämpimät ja hyvät välit kummankin vanhempien kanssa, mutta kummatkaan eivät ole koskaan pyytäneet meitä luokseen jouluksi. Ainakin minun vanhempani ovat ihan suoraan sanoneet, että ovat mielellään joulunsa kahdestaan eivätkä edes jaksaisi ja haluaisi mitään jouluvalmisteluja.



Me emme käy joulunpyhinä missään eikä meillä käy ketään, emme osta myöskään lahjoja muille kuin omille lapsillemme. Meille joulu on ihanan rauhallista ja leppoisaa yhdessäoloa, vailla mitään stressiä. Olemme myös kaikille lasten kummeille sanoneet, ettei tarvitse lahjoja ostella, joten lapsemmekaan eivät saa lahjoja muilta kuin meiltä. Näin kaikki lahjat ovat mieleisiä eikä tule mitään turhaa roinaa.



t.kolmen äiti

Joulupyhinä sitten vaihdetaan paikkaa että ennätämme käydä joulu reissullamme molemmissa.

Onneksi molempien lapsuuden kodit on samalla suunnalla Suomea vaikkakin väliä on 200 km.

Viesteistäsi saa useinkin sen kuvan, että teillä tehdään asiat oikein ja jos joku tekee toisin, niin hän tekee väärin.



Luuletko, että jos teidän isovanhempanne eivät halua porukkaanne jouluna kylään, niin kenenkään muunkaan isovanhemmat ei halua?



Luuletko, että kaikki muut on niin idiootteja, että eivät kysy isäntien mielipidettä kyläilyyn?



t. yhden äiti, jonka perhettä pyytää sekä omat että miehen vanhemmat jouluna kylään. Pyydettiin ennen lasta ja lapsen syntymän jälkeen. Yhtään joulua ei olla vietetty " vain oman perheen kesken" ja se sopii meille.

jaksaisi ja haluaisi.

Ja lapset perheineen ravaavat kummankin vanhempien luona, kun heitä niin kovasti odotetaan joka paikkaan eivätkä halua että toisen vanhemmille tulee paha mieli jos eivät pääsekään käymään.



Ja sitten tuskaillaan lahjojen kanssa molemmin puolin, ja vanhat isovanhemmat vielä ruokien ym. valmistelujen kanssa. Aika paljon tältäkin palstalta on saanut lukea viestejä siitä että ' mitä ihmettä sille ja sillekin ostaisi, kun kaikkea jo on ja pakko vaan on jotain ostaa' ja toisaalta itselle ja lapsille tulee taas jouluna hirveät määrät tavaraa jota ei tarvita ym. ym.



t.kolmen äiti