eikö ketään muuta ahdista se, että jos ollaan toisen suvun kanssa aina jouluna toisen suku jää etäiseksi.

aattona, mutta syömään mennään sitten joulupäivänä vuorotellen.

piste ;)

sitten kun lapset syntyivät ei enää jaksettu vaihtaa paikkaa vaan käytiin vuorojouluin aattona toisessa ja joulupäivänä toisessa paikassa. tänä jouluna ollaan eka kertaa kotona ja minun vanhempani tulevat meille. appivanhemmatkin on kutsuttu mutta odottavat kai kilpailevaa tarjousta kun vastausta ei ole vielä kuulunut...

Eipä tarvi sitten tapella sukulaisten, että kenen luona oltiin aattona viime vuonna ja kenen luo tänä vuonna vuoro mennä. Ollaan ehditty luoda omat jouluperinteemme kahden kesken ennen lapsen syntymää, joten nyt lapsemme saa alusta alkaen kasvaa meidän oman perheen jouluperinteisiin, eikä mummoloiden joulunviettojuttuihin. Me ei tehdä siis jouluna eikä lähiviikkoinakaan ennen eikä jälkeen joulun vierailuja kummankaan koteihin tai sukulaisiin.

Yksi joulu oltiin kahdestaan ennen lasta. Silloin jaettiin aika molempien suvun kanssa ja oli ihan perseestä. Kiire, stressi ja huono omatunto. Päätin heti että seuraava joulu ollaan keskenään ja niin tehtiin. Olikin paras joulu ever.

Sekö, että siskon perheessä asiat on järjestetty paljon järkevämmin? Onko kivaa käyttää joka jouluaatto molemmissa mummoloissa ravaamiseen? Rauhallista joulua, hohhoh.

Vierailija:

Me ei tehdä siis jouluna eikä lähiviikkoinakaan ennen eikä jälkeen joulun vierailuja kummankaan koteihin tai sukulaisiin.

Siksi meiltä puuttuukin kaikki stressi, touhotus ja ärtymys. Joulu on meille aivan ihana perhejuhla.

joulua. Kahvilla käymme mummolassa (ehkä) Tapanina. Kyllä mun mielestä aikuisia ollaan sitten vasta kun ruvetaan juhlapyhiä itse järjestämään omalle perheelle. Aika taakka monelle äidille on nämä " ikuiset lapset" . Ja mitä tradioita omille lapsille sitten jää.. Minä en ainakaan halua omia lapsiani aina ja automaattisesti perheineen kylään joka pyhäpäivänä, kuuluu itsenäistymiseen viettää nämä pyhät oman perheen kesken. Ja tämä on sitten mun mielipide, vaikka tiedän, että joku/moni nyt loukkaantuu.

lähteä.

Meidän perhettä siunattiin perheenlisäyksellä. Siitä asti olemme olleet erittäin haluttuja vieraita sukuloimaan ympäri kaupunkia. Koska asumme eri paikkakunnalla, on kaikkien toivevisiittien toteuttaminen utopistista ja koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, jos joku on jäänyt osattomaksi. Kun appivanhemmat on eronneet on lähisukulaisissakin tekemistä yhden viikonlopun riennoiksi. On mennyt pahaksi, kun miehenkin kanssa kinastellaan kenen sukulaista käydään moikkaamassa ja kuinka monta tuntia on aikaa viettää missäkin majapaikassa. On ihana olla haluttu vieras, mutta stressistä ei tällä tavalla tule loppua. Loma ei tunnu lomalta vaan kamojen roudaamiselta paikasta A paikkaan B. Kaiken lisäksi miehen siskot osoittavat mieltään, jos en halua viettää ylenmäärin aikaani anoppilassa, vaan kiiruhdan omien vanhempieni tykö. Miehenikin mielestä meidän täytyy visiteerata paikoissa yhtenä perheesä. Jakautua emme saisi omien mielitekojemme mukaisesti. Koska oma perheeni on minulle rakas ja heitä tapaamaan joudun matkaamaan satoja kilometrejä, tulee yhtälöstä ratkaisematon. Riitely aiheesta on jatkumo. Odotan kauhulla joulua! Vanhempieni tapaaminen kuuluu osana rakkaaksi muodostuneisiin rituaaleihin, joten omassa kotikaupungissani en halua ilman heitä jouluakaan viettää.

perinteitä. Otetaan sitten mieluummin isovanhemmat kyläilemään aattona vuorotellen. Ja joka toinen aatto siis ilman ketään vieraita talossa.

toivon myös, että omat lapset myöhemmin tekevät samoin.

Muistakaa, että jonkunhan se perhejoulu on tehtävä, eikä todella haluta vanhempana laitella " perinteistä joulutunnelmaa" lapsille, miniöille, vävyille ja lapsenlapsille.



Olen kaikylmä monen mielestä, mutta minusta lasten on aika aikuistua joskus ja irtaantua lapsuudenkodistaan.

Vierailija:

Olen kaikylmä monen mielestä, mutta minusta lasten on aika aikuistua joskus ja irtaantua lapsuudenkodistaan.

sitten vanhana huomaat, että sinulla olisi vielä potkua ja intoa leipoa ja laittaa, mutta kukaan ei halua viettää kanssasi joulua, kun aina suhtauduit niin jyrkästi.

Miten niin jyrkät asenteet? Olen laittanut 7 isoa joulua suvulle kun lapset oli pieniä. Totesin, että ei sovi minulle. Jokainen tavallaan. Jos joku nauttii siitä, että siivoaa ja leipoo kokojoulukuun niin ihan minun puolestani vapaasti, mutta itse ajattelen niin, että annan nuorenparin viettää stressittömän joulun. Heidän ei tarvitse miettiä, kenen luona ehtivät käydä ja loukkaantuuko joku jos he eivät haluakaan tulla.



Kolmen pojan äitinä en edes kuvittele, että miniät haluaisivat joka joulu tulla vieraaseen kotiin joulun viettoon. Ja jos heille tulee lapsia, toivonkin, että he voivat hyvällä omallatunnolla viettää omia jouluja kuten itse nykyään haluan.



Toivon, että välit säilyvät lapsiin niin hyvänä, että he käyvät ympäri vuoden kylässä, eikä ainoastaan jouluaattona hakemassa jouluntunnelmaa tai velvollisuusvierailulla.



Itse voin kuvitella, että miehen kanssa vietämme kahden ollessa jouluja jossain tunturimökillä tai ulkomailla.



Ja jos lapsenlapset eivät tule mummolaan siksi, että en välttämättä ole innostunut joulun suurista sukujuhlista niin sille ei voi sitten mitään. Jos elämä on yhdestä jouluaatosta kiinni niin sitten on varmaan asenneongelmaa muillakin.

joulukuntoon ja vielä ollakin siellä. Meille saavat sukulaiset tulla, jos tahtovat. Yleensä itse käydään minun vanhempieni luona joulupuurolla (asuvat lähellä nykyään, toisin viettävät usein joulun mökillä) jouluaattoaamupäivänä ja appivanhemmat yleensä tulevat joulupäivänä tänne. Viime jouluna molemmat olivat meillä jouluaaton. Lapsilla oli kivaa, kun molemmille oli oma mummi. Ehkä sitten, kun lapset ovat isompia, jaksaisi taas lähteä tien päälle joulua viettämään edes joskus.

Meidän perheen joulutradioihin on lapsuudesta asti kuulunut se, että joulu laitetaan yhdessä valmiiksi. Ei kukaan ole koskaan valmiiseen pöytään istunut. Rakaaksi se joulu todellakin muodostuisi, jos valmistelut valahtaisivat yhden ainoan ihmisen harteille. Yhdessä puuhailu on paljon hauskempaa.



Omat vanhempani ainakin toivovat meitä mummilaan vierailulle. Ihan aidosti odottavat ja toivovat. Eivät koe rasitteeksi, vaan iloitsevat siitä, että voimme nauttia joulusta yhdessä. Välimatkamme kun on pitkä ja muutenkin harvoin näemme. Itsekin odotan joulua. Ja sitä tunnelmaa joka mummulassa on. Omissa ympyröissä sen saavuttaminen on mahdotonsa. Haluan luoda lapsilleni hyvät muistot jouluista isomummujen ja pappojen kanssa. Niin kauan kun mummut ja papat vielä keskuudessamme ovat!

Noin juuri toivoisin oman äitinikin ajattelevan, ja noin ajattelen itsekin yhden pojan äitinä.



Me olemme viettäneet kaikki joulut oman perheen kesken. Kun poika syntyi, pyysivät appi vaimoineen, omat vanhempani sekä anoppi meitä jouluksi luokseen. Yksi ehdotti, että käykää vuorojouluin, kunhan aloitatte meilät jne.... Päätimme että olemme keskenään kotona, meille saa tulla jos haluaa, ja joskus vanhempani ovat tulleetkin. Minusta on järjetöntä myös se, että joulupäivänä pitäisi lähteä roudaamaan lasta ympärisukulaisia pois kaikkien uusien kivojen tavaroiden luota :O

vaarien. Ja mun mielestä syy ei saa olla se, kun meillä on nää jouluperinteet olleet aina. Silloinhan nuoremmillakin pitää saada olla oikeus omiin jouluperinteisiin ilman, että joku mummeli suuttuu siitä, kun heille ei tullakaan joulunviettoon.

.joulun pyhät siis äidllä tänä vuonna ja uudeksi vuodeksi anoppilaan. veíime vuonna oltiin toisin päin.