8v.tytön voimistelutreenit:

juurikin siksi, että treenejä olisi ollut syksyllä 6h/vk ja keväällä 8h/vk. Kilpailuja syksyllä 5-7kpl. Ohjelma uusi, joten kaikki voimistelijoiden vanhemmat tietävät että tuo määrä kilpailuja tulee olemaan rankka, koska ohjelman harjoittelu vie pari kuukautta minimissään ennen ensimmäisiä kisoja.

voimistelua 1,5 h. Sen lisäksi käy yleisurheilussa kerran viikossa. Mulle ne kilpajoukkueet voimistelussa on ehdoton ei. Ihan sairasta lasten rääkkäystä. Olen katsellut sivusta sitä järjetöntä treenaamista, lasten nujertamista, ulkonäköpaineita jne. Ei, ei. Miten joku vie lapensa sinne? Sopiva määrä liikuntaa iloiten on hyvä, mutta lapsi on lapsi. Se, että suomalaiset ei menesty voimistelussa, on ihan hyväkin, jos kerran tuollaista vaaditaan siihen.



Meille tosiaan löytyi onneksi tuo "höntsyilyjumppa" eli tekevät samoja juttuja kuin kilpajoukkueet, mutta leppoisasti ja tavoitteet on vain oman fysiikan kehittämisessä. Aluksi haaveilin lapseni kilpaurasta, mutta yksi kerta niiden harkkojen seuraamista riitti. Tyttöni on suhteellisen voimistelullinen, joten varmaan pärjäisikin niissä, mutta ei itsekään halua sinne lytättäväksi ja minä en päästäisi.

Minun 8-vuotiaani treenaa 4 x 3 h viikossa telinevoimistelun kilparyhmässä ja tykkää kovasti. Ei malta odottaa että treenit alkavat vaan mankuu että saisiko lähteä salille jo aikaisemmin. Syksyllä saakin sitten jo treenata 5 x 3 h viikossa.

Ymmärrän toki että tämä ei sovi kaikille. Jos lapsella ei ole sisäsyntyistä intoa ja ahkeruutta treenata, niin sitten kannattaa mennä satujumppaan tai jäädä pelaamaan pleikkarilla. Lapsia on kovin monen laisia.

Eikä koulun kanssa ole mitään ongelmia ollut. Jos on vähän älliä päässä niin ala-asteella ei paljon tarvitse pingottaa. Siksi olenkin tyytyväinen siitä, että treeneissä saa haasteita niin paljon kuin haluaa ja oppii työnteon merkityksen.

Katsotaan sitten, kun tyttärellä on 14-v.:na anoreksia, viiltelyä ja selässä spondylolyysi, polvikierukka leikattu jo pariin kertaan ja puudutettuna kilpailee ja harjoittelee, kun kivun takia ei muuten pysty. Ehkä ois voinut pari kertaa enemmän vaikka sit pelata kaverin kanssa pleikkaria. 

Oikeasti ei pidä olla kahta ääripäätä - kaiken vapaa-aikansa harjoitteleva ja terveytensä menettävä kilpaurheilija tai läski selkäkumarainen pleikkapentu. Tästä väliltä löytyy aika monta tapaa harrastaa liikuntaa ja pysyä terveenä.

Mun mielestä on ihan sairasta, että ala-asteikäiset treenaavat jotain 15-20h viikossa ja siihen vielä kisat ja leirit päälle. VANHEMMAT HERÄTYS olette ehdollistaneet tahdottomat lapsenne tuohon treenaamiseen kuin Pavlorin koirat, kukaan lapsi ei haaveile jostain olympiaedustuksesta. Suoraan sanottuna aivan sairasta.

Jos lapsi haluaa ja jaksaa niin en kieltäisi. :) Kyllä se on tosiasia että jos tahtoo pärjätä vanhempana lajissaan niin kyllä se täytyy nuorena aloittaa se kunnon treeni. Toki joku raja täytyy olla, mutta lapsen jaksamista seuraten mielestäni se on ok ja kunhan koulu ei kärsi liikaa. Itse harrastin tanssia 9x viikossa ja kerralla aina 1,5-2h ja se oli aika sopiva. En muista että koskaan kymmenen vuoden aikana en olisi jaksanut mennä treeneihin tai olisin valittanut, koska nautin siitä vain niin paljon. Jos intohimo lajiin löytyy niin isotkaan treenimäärät ei tunnu niin pahoilta kuin miltä ne voi kuulostaa!

siellä kun tehdään pääasiassa samoja juttuja kuin kotonakin: läksyt, välipala, vapaata leikkiä kavereiden kanssa, askarrellaan ja liikutaan. Ei todellakaan mitään treenejä.

Mun 8-vuotiaan iltapäiväkerho4-5h 5krt/vk ja matkat päälle, mitä mieltä? luuletteko että

lapsi jaksaa? Itse kyllä tykkää ja menee mielellään mut pitäiskö silti puuttua tohon määrään ettei jo ihan pienenä pala loppuun.

treenit 4krt viikossa 2-2,5h kerralla. Ihan ok määrä vielä, mutta ap:n tapaus vaikuttaa todella paljolta, MUTTA, jos tyttö sitä oikeasti tahtoo, en kieltäisi.

Ja kyllä täytyy sanoa etä vaikka ns. halusinkin sitä itse niin siitä voimistelu maailmasta jäi kamalat traumat (ulkonäkökeskeistä ja kovaa treeniä, milloin et ikinä koe olevasi ns. riittävä) Näinb aikuisena en pysty urheileman ollenkaan sillä se saa minulle paniikki häiritöitä. Lisäksi itsetunto on edelleen aikuisena aika heikko ja nimenomaan tämä riittämättömyyden tunne on edelleen olemassa. Olen kuitenkin ihan menestyvä ja nätti nainen, muta silti tuntuu etten ikinä ole riittävän hyvä, ja uskon että tämä tunne kumpuaa juuri sieltä voimistelusta ja siitä minkälaista vähenksyntää sain silloin kokea. Toki kokemukset urheilusta riippuvat paljon valmentajista.

Oma tyttöni lopetti vastaavassa ryhmässä rasitusvammojen vuoksi. Lapsella pitää olla todella hyvä fysiikka ja ei-mitään-virheasentoja (kuten pronaatiota) jalkaterissä. Jos lapsi itse haluaa, niin mikäpä siinä - jos tavoitteena on mj-linja, niin vähemmällä siellä ei taida menestyä.

Toiset on alttiimpia mielenterveysongelmille ku toiset...

Ja kyllä täytyy sanoa etä vaikka ns. halusinkin sitä itse niin siitä voimistelu maailmasta jäi kamalat traumat (ulkonäkökeskeistä ja kovaa treeniä, milloin et ikinä koe olevasi ns. riittävä) Näinb aikuisena en pysty urheileman ollenkaan sillä se saa minulle paniikki häiritöitä. Lisäksi itsetunto on edelleen aikuisena aika heikko ja nimenomaan tämä riittämättömyyden tunne on edelleen olemassa. Olen kuitenkin ihan menestyvä ja nätti nainen, muta silti tuntuu etten ikinä ole riittävän hyvä, ja uskon että tämä tunne kumpuaa juuri sieltä voimistelusta ja siitä minkälaista vähenksyntää sain silloin kokea. Toki kokemukset urheilusta riippuvat paljon valmentajista.

Ettekö lapsi harjoittelee 17h viikossa? Tekisin LASTENSUOJELUILMOITUKSEN.

Yksi harrastus kerrallaan, kerran tai kaksi viikossa. On kivaa kun on valjasti vapaa-aikaa

mutta pahat rasitusvammat muuttivat sitä...



nyt tyttö onneksi taas kunnossa ja välttämättä halusi takaisin salille, nyt jo 12v

Kokonaisviikko tuntimäärä ei varmaan ihan noin hurja mutta silti ihmettelen lapsen ja perheen jaksamista. Mutta toisaalta huippu-urheilijoita ei muulla reseptillä synny, pakko on joidenkin jaksaa harjoitella lapsesta lähtien paljon. Valitettavasti kaikki ei jaksa eikä kaikilla kestä paikat --> 9/10 ei pääse huipulle ja pilaa terveytensä siinä sivussa

Niin voihan sitä kokeilla ja sitten siirtyä toiseen ryhmään jos ei jaksa. Itse ajattelen, että lapselle pitää antaa mahdollisuus(maksaa harkat, ostaa kisapuvut yms), pitää olla mahdollisuus kokeilla mihin rahkeet riittävät! Monessa lajissa ei ole sitä mahdollisuutta enää jos jää kelkasta ja on sitten jo liian iso, muut ovat paljon taitavampia.



Saman ikäinen tyttöni harrastaa taitoluistelua. Harjoituksia on n.8t viikossa. Osa jäällä ja osa kuivalla maalla. Toki lapsesi harjoitusmäärä on paljon korkeampi kun omani. Itse koen että rasittavinta on ehtiä kuskaamaan lasta hakkoihin.

Minä aloitin voimistelun 6 vuotiaana. 3 tuntia 3 kertaa viikossa. Melkein joka viikonloppu kisoja. Lisäksi oli kuntosaliharjoitukset. Joka päiväiset venyttelyt ym. Elämä oli vaan kisoja, kisoja, treeniä, kisoja. Nyt vanhempana ihmisenä olisin toivonut että vanhemmat eivät olisi antaneet minun harrastaa liikaa.



Lonkat ja polvet tohjona parikymppisenä. Samaaa en toivo omille lapsille. Saavat harrastaa liikuntaa, mutta liika on liikaa.

2012 minorit valittiin kyllä jo viime talvena, ensi vuoden ryhmään voi sitten pyrkiä, jos saa timattimerkin suoritettua.



Meillä neljäsluokkalainen tyttö, jolla samanlainen ohjelma, mutta nyt on kaikenlaista vammaa tullut niin paljon, että treeni-into hieman hyytynyt ja meinataan vähentää treenimäärää. Sama juttu monella muulla ryhmän tytöllä, ei viitsisi ihan paikkojaan rikkoa. Toisilla ei tunnu olevan mitään ongelmaa, joten on hyvin yksilöllistä miten motivaatio ja paikat kestää. Vaikeatahan tuota treenimäärää on tietysti voimistelun ulkopuolella olevien ymmärtää...

4-5h 5krt/vk ja matkat päälle, mitä mieltä? luuletteko että

lapsi jaksaa? Itse kyllä tykkää ja menee mielellään mut pitäiskö silti puuttua tohon määrään ettei jo ihan pienenä pala loppuun.

Tarjolla oli.



Lapsi käy nyt kerran viikossa jumpparyhmässä, sen lisäksi on muita harrastuksia.



Kouluun panostetaan tosissaan.