Mies kehuu muita naisia fb:ssa, minua ei kertaakaan 10 vuoden suhteen aikana
...ei netissä eikä irl. Suhteen alussa kuvittelin, ettei asialla ole väliä (silloin hän ei kyllä avoimesti kehunut muitakaan), mutta nyt olen tajunnut itsetuntoni romahtaneen tämän suhteemme aikana.
Yhteisen tuttumme kuviin mieheltäni ilmestyy aina välillä ulkonäköä koskevaa hehkutusta. Joskus hän kehuu naisen ulkonäköä ihan suoraan; joskus taas luonnehtii mitä kuvan ilmeestä/kampauksesta/jne. tulee mieleen tmv. Siis osoittaa erilaisilla tavoilla kiinnostustaan. Mies on oikeastikin tästä ihmisestä kiinnostunut ja jossain vaiheessa oli myös hieman ihastunut - ei kuulemma enää.
En ole erityisen mustasukkaista tyyppiä. Minua ei haittaisi, että mies hehkuttaa toisen naisen ulkonäköä, JOS saisin itsekin häneltä samanlaista huomiota. Mutta kun itse tunnen olevani miehelleni aivan yhdentekevä, myönnän että tuntuu ikävältä kun hän kehuu ja ihastelee toisia.
Miehen perustelu käytökselleen oli, että tämä toinen nainen _tarvitsee_ niitä kehuja, koska hänellä on niin huono itsetunto. No niin on prkl nykyisin minullakin! Mutta minä en saisi tuollaisia samanlaisia kehuja tarvita, koska mies ei halua että hänen kumppanillaan on huono itsetunto. Minun itsetuntoni ei myöskään saisi hänen mielestään mitenkään riippua hänen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Onko tämä ihan normaalia? Pitäisikö minun vain hyväksyä asia ja yrittää parantaa heikentynyttä itsetuntoani joillakin mieheen liittymättömillä keinoilla? Ja jos, niin mitä nämä keinot voisivat olla? Saan kyllä halutessani huomiota muilta miehiltä, mutta tuntuisi ikävältä lähteä sellaista varta vasten hakemaan, kun en kuitenkaan miestäni halua pettää.
Kommentit (23)
huomaa, että on menettämässä sinut. Itse olen ollut yli 20 v. naimisissa. Alkuaikoina mies kehui myös muita naisia. Se into laimeni kun tuli perhettä ja arjen murheet. Toki ei kyllä minuakaan kehunut koskaan.
Alkoi kehumaan vasta noin pari vuotta sitten, kun huomasi, että sain muilta miehiltä (nuoremmiltakin) huomiota. Tunsi kai itsensä vanhaksi ja huomasi, että minä olin jotenkin puhjennut kukkaan ja löytänyt tyylini. Johtui osaksi siitä, että lasten kasvettua oli aikaa myös itselle.
Neuvoni on, että pidä itsestäsi huolta ja panosta itseesi ja koveta itsesi niin, että miehen tekemiset eivät enää satuta. Tuo on tunteiden koteloimista, mutta sillä selvisin aikani. Ja yhtäkkiä mies näki minut kuin uusin silmin ja oli täysin myyty. On kuin suhde olisi alkanut uudelleen ja ollaan uudelleen rakastuttu.
tosin mies ei kehu edes muita. Kaipuu kehuihin johti ystävyyteen homon kanssa jota varten on turvallista tällätä itsensä viimosen päälle ja olla prinsessa eikä pelkoa pettämisestä. Jossain vaiheessa mies huomasi kun vaimo tälläytyy ja alkoi jopa marisemaan ettei vaimo koskaan häntä varten tälläydy.
...ihmisten kommenteilla on minulle eri tasoisesti merkitystä, sanojasta riippuen. Mieheni kommenteilla on erittäin paljon merkitystä, koska arvostan häntä monella tavalla paljon enemmän kuin useimpia muita tuntemiani ihmisiä.
Ongelma siis on siinä, että tarvitsisin häneltä kehuja niiden hänen jakelemiensa haukkujen vastapainoksi. Vähintään yhtä monta kehua kuin haukkuakin, mielellään toki enemmän. Sen sijaan muiden ihmisten antamia kehuja tarvittaisiin ihan älyttömän paljon enemmän, jotta ne riittäisivät mieheni haukkujen vastapainoksi. Niillä kun on itselleni lähtökohtaisesti vähemmän merkitystä.
Ehkä alan vetää muistivihkoon viivoja tukkimiehen kirjanpidolla aina haukut saadessani, jotta mies näkee, kuinka monta kehua hän on "velkaa". Josko hän sitten ymmärtäisi, kuinka paljon hän oikeastaan minua latistaa ja sättii. Puolitosissani jo tällaistakin mietin!
ap
No minä olen nyt ensimmäistä kertaa tällaisen miehen kanssa. Aiemmin olen ollut kahdesti vakavassa suhteessa (pidempi näistä kesti 6 vuotta), ja kumpikin mies kehui ja ihaili minua kovasti. Myös ystäväni ovat toisia kunnioittavia ja asenteeltaan myönteisiä ihmisiä. Harhauduin siksi luulemaan, että kaikki parisuhteet ovat keskinäisen arvostuksen täyttämiä, ja yllätys oli suuri kun löysinkin itseni tästä kuvailemastani tilanteesta.
Lisäksi en aiemmin ollut edes tajunnut, että tuolla asialla on oikeasti merkitystä. Olin siis ennen itsekin aika itseriittoinen ja ylimielinen, ja kuvittelin että en tarvitse muiden kehuja ollakseni onnellinen. Vasta nyt, sen ihailun menetettyäni, olen tajunnut että itsetuntoni on kuin onkin jossain määrin siitä kiinni.
Tai no, tarkennetaan vielä hieman: kuvittelen edelleen, että voisin elää myös "omavaraisesti" onnellisena ilman miehen kehumisia, mutta ainoastaan sillä edellytyksellä, että kumppanini ei myöskään vähättelisi ja lannistaisi minua. Kun miehelläni on tapana nähdä asiat huonossa valossa ja syyllistää minua kaikesta mahdollisesta, tajuan nyt että todellakin kaipaisin vastapainoksi kehuja ja kiitoksia. Muuten kurjistun henkisesti ja menetän itsetuntoni ja elämäniloni.
Miehessäni on mm. se hyvää, että hän on valmis muuttamaan käsityksiään, jos ilmenee että niissä voisi olla korjattavaa. Tarvittaessa näytän hänelle tämän keskustelun osoittaakseni, että sentään joku muukin kuin minä ajattelee, että suhteessa kumppanin arvostamisella ja sen osoittamisella on kuitenkin ihan tärkeä merkitys.
Olisi kuitenkin kiva saada palautetta myös joltakulta, joka ajattelee enemmän kuten mieheni.
ap