Saako lapset teillä itse päättää, menevätkö jo aloitettuun harrastukseensa?

Voisin ajatella, että jos aloitettu harrastus olisikin lapsesta ihan kamalaa, niin sitten ehkä pitäisi harkita kesken kauden lopettamista. Päätöksen kuitenkin tekisi vanhempi/vanhemmat, ei lapsi itse.

että vaikka tietäsit harrastuksen olevan lapsesta ihan kamalaa, niin sittenkin vaan EHKÄ harkitsisit voisiko sen lopettaa? Säälin lapsiasi.

on paljon enemmän sananvaltaa kuin lapsilla. Mielestäni niin kuuluukin olla.

En vaadi lapsilta harrastamista sinänsä, vaan sitä, että itse haluttuun ja valittuun harrastukseen sitoudutaan.

Perheen yhteinen matka on viimeisen 1,5 v aikana tapahtunut yhden kerran niin, että harrastuskertoja piti jättää väliin.

-Ap

On eri asia se, että aikuiset jyrää lapsen tahdon ja sitten se, että lapsen mielipidettä kuunnellaan ja sille annetaan myös arvoa.

Jos sinun lapsesei haluaisi kokeilla uutta harrastusta, joka esitteen mukaan kuulostaa kivalta mutta ei sitä jostain syystä olekaan, hän on pakotettu käymään siellä vähintään lukukauden, pahimmillaan koko vuoden.

Aika raastavaa lapselle, melkoista jyräämistä. Voit perustella sen ihan miten tahansa, mutta se on myös lapsen ylikävelyä, eikä lapsen omaa näkemystä ja kokemusta kunnioiteta ollenkaan. Samaan aikaan vaadit että lapsen on kunnioitettava teitä aikuisia.

eli eräänlaista harrastusta. Vuoden mittaan sen keskeyttää noin 40 % (ja minun ryhmässäni keskeyttämis% on jopa pienempi kuin monella muulla). Nämä sitoutuneet ja maksaneet vanhemmat voivat siis jättää oman harrastuksensa kesken, mutta lapsilleen he eivät samaa salli. Miksi ihmeessä eivät?

jättää oman harrastukseni kesken, jos huomaan että voimavarat ja aika eivät vain riitä. Samalla lailla lapseltakin toki jäisi harrastus, jos olisi koko ajan kipeänä tai selkeästi väsynyt esim. muista elämänmuutoksista. Liika on kenelle tahansa liikaa.

Mutta siltikään harrastuksista ei jäädä pois vain sen vuoksi, että on kivempi katsoa televisiota. Toki lomamatkat tai synttärit tai muu extrameno voi joskus aiheuttaa sen että harrastuskerta jää väliin, mutta samalla kuin yritän opettaa lapsilleni että lelut tai muut tavarat eivät ole kertakäyttöisiä, eivät myöskään valitut harrastukset ole mitään on-off-kun sattuu huvittamaan asioita. Jos maksan 150-250 euroa lukukaudessa vaikka tanssitunnista, jonne lapsi on ehdottomasti halunnut mennä, käydään se lukukausi loppuun niin hyvin kuin mahdollista. Sitten jatketaan tai lopetetaan.

Ehkäpä nuo työväenopistoissa keskeyttävät sitten ovat niitä, jotka ovat lapsensa saaneet tehdä mitä itseä on huvittanut?

eli eräänlaista harrastusta. Vuoden mittaan sen keskeyttää noin 40 % (ja minun ryhmässäni keskeyttämis% on jopa pienempi kuin monella muulla). Nämä sitoutuneet ja maksaneet vanhemmat voivat siis jättää oman harrastuksensa kesken, mutta lapsilleen he eivät samaa salli. Miksi ihmeessä eivät?

jättää oman harrastukseni kesken, jos huomaan että voimavarat ja aika eivät vain riitä. Samalla lailla lapseltakin toki jäisi harrastus, jos olisi koko ajan kipeänä tai selkeästi väsynyt esim. muista elämänmuutoksista. Liika on kenelle tahansa liikaa. Mutta siltikään harrastuksista ei jäädä pois vain sen vuoksi, että on kivempi katsoa televisiota. Toki lomamatkat tai synttärit tai muu extrameno voi joskus aiheuttaa sen että harrastuskerta jää väliin, mutta samalla kuin yritän opettaa lapsilleni että lelut tai muut tavarat eivät ole kertakäyttöisiä, eivät myöskään valitut harrastukset ole mitään on-off-kun sattuu huvittamaan asioita. Jos maksan 150-250 euroa lukukaudessa vaikka tanssitunnista, jonne lapsi on ehdottomasti halunnut mennä, käydään se lukukausi loppuun niin hyvin kuin mahdollista. Sitten jatketaan tai lopetetaan. Ehkäpä nuo työväenopistoissa keskeyttävät sitten ovat niitä, jotka ovat lapsensa saaneet tehdä mitä itseä on huvittanut?

väkisin harrastaa "loppuun asti". Opettajalle usein selitetään etukäteen, että ei voida jatkaa kurssilla ja samaan hengenvetoon todetaan, että eihän tämä kurssi onneksi ole samanlainen asia kuin jalkapallo/sähly/muodostelmaluistelu, jossa lapsena oli pakko olla mukana, kun sen kerran on aloittanut. Minä en ymmärrä, missä on ero aikuisen ja lapsen harrastuksen keskeyttämisen välillä. Paitsi että lapsen on pakko mennä sinne, minkä aloitti, aikuisen nähtävästi ei.

jos se on aloitettu. Meillä on sääntö, että jokaisella täytyy olla yksi liikuntaharrastus, itse saavat valita lajin. Siellä sitten käydään pääsääntöisesti aina, joskus harvoin "hyvästä syystä" voi jäädä pois.



Toki meillä juhlat, matkat yms. menevät harrastusten edelle. Mutta siksi ei jäädä kotiin, ettei huvita.

Opettajalle usein selitetään etukäteen, että ei voida jatkaa kurssilla ja samaan hengenvetoon todetaan, että eihän tämä kurssi onneksi ole samanlainen asia kuin jalkapallo/sähly/muodostelmaluistelu, jossa lapsena oli pakko olla mukana, kun sen kerran on aloittanut. Minä en ymmärrä, missä on ero aikuisen ja lapsen harrastuksen keskeyttämisen välillä. Paitsi että lapsen on pakko mennä sinne, minkä aloitti, aikuisen nähtävästi ei.

Mutta aika mustavalkoinen näyttää olevan monen maailmankatsomus...

On kai joku ero siinä, että lapsi kieltäytyy täysin menemästä harrastamaan, koska a) ei pidä pianonsoitosta, b) pelkää uintia, c) ei halua pelata joukkuelajia, d) ei pidä kilpailemisesta, e)... Kuin että lapsen itsensä valitsemat harrastukset jäävät käymättä (200 euroa lukukaudessa on aika iso summa vrt. joku työväenopiston kurssimaksu) vain siksi että telkkarin katseleminen ja tai pihalla leikkiminen on parempaa tekemistä. Nekin ovat joskus ihan hyvää puuhaa.

En itsekään jätä menemättä salille tai jollekin kurssille vain sen takia, ettei nyt satu huvittamaan. Joudun palkkaamaan lapsenvahdin omien menojeni ajaksi, joten yritän niistä pitää myös sovitusti kiinni. Samoin järkkään omat menoni lasten harrastusten mukaan ja laitan niihin rahaa kiinni. Jos eivät halua harrastaa mitään, sopii sekin, mutta tähän asti ovat halunneet.

On kyllä mennyt aina. Meillä ei keskustella mennäänkö vai ei.

Meillä harkat sunnuntai iltana ja silloin ei ole yleensä kavereillakaan.