Tiedättekö perhettä jossa USEAMMALLA lapsella syömishäiriö?

Kyllä osa syömishäiriöiden synnystä liityy lapsuuden perheen psykodynamiikkaan, ja se on sisaruksilla usein sama. Samanaikaisia ja paljonkin eriaikaisia. Mutta oon nykyään vähitellen alkanut olla sitä mieltä, että taipumus on osin perinnöllinenkin.

Kolme tytärtä, joista kahdella nuorimmalla (ikäero 3 vuotta) oli molemmila syömishäiriö lukioiässä. Vanhemmalla bulimia ja nuoremmalla ortoreksia. Vanhin tyttö on ja oli terve ja täyspäinen.

että olisi todella poikkeuksellista jossa samassa perheessä useampi tapaus. Tulee mieleen että perheessä täytyy olla jotain tosi radikaalisti pielessä. Mistään en ole lukenut tällaisesta tilanteesta? Suomessakinko tällaisia perheitä siis??

Mistäpä sä noista olisit voinut lukea, vai tarkoitatko, että olet sh tai lekuri, etkä ole törmännyt ilmiöön amattikirjallisuudessa? Ei näistä naistenlehdissä kirjoitella, varsinkaan ellei joku perhe halua tarinaansa julkisuuteen.



Mä olen itse siis ihan maallikko, potilas, mutta aika paljon syömishäiriöiden hoidosta omaksi opikseni lukenutkin.



En mä nyt tiedä, tarvitseeko olla mitään kovin radikaalisti pielessä. Aika tavallisia perheitä. Ehkä kannustettu suorittamaan, vähän vaikeuksia tunneilmaisussa, palkittu menestymisestä koulussa ja harrastuksissa mutta ei osattu käsitellä herkempiä asioita. Jos kyse esim miltei samanikäisistä sisaruksista, jokin keskinäinen kilpailuasetelma syntyy helposti, haetaan hyväksyntää vanhemmilta tms.



Vain pieni osa vaikeastikaan syömishäiriöisten lapsuudenperheistä on mitään helvetillisiä.

tuosta tuntemastani perheestä on kirjoitettu mihinkään. Ihan suomalaisia olivat. Ei siellä ollut mikään eiryisesti pielessä, luulen vaan, että kävi huono tuuri, monen pikkuasian summa.



Tuossa perheessä vanhin tyttö oli se itsevarmin, mutta myös fiksu, kaunis, sosiaalisesta lahjakas ja muutenkin "elämän voittoputkessa". Nuoremmat siskot olivat molemmat aika samanluonteisia, sellaisia herkästi stressaavia suorituskeskeisiä kympin tyttöjä ja molemmalla aika paha alemmuuskompleksi isosiskosta. Eli molemmat periaatteessa syömishäiriön "riskiryhmässä".



Lisäksi vielä vanhemman bulimia ei vienyt hirveän pahaan kuntoon, vasta nuorempi laihtui ihan kuiviin ja joutui sydänongelmien takia sairaalaan. Jos bulimiasisko olisi mennyt jo tosi huonoon kuntoon, voi olla, että pikkusiskon suhtautuminen syömishäiriöihin olisi ollut eri, eikä oma olisi puhjennut. Nyt se kuitenkin ehkä näyttäytyi vähän niin, että bulimia tarkoitti vaan sitä, että sisko laihtui vähän ja sai hurjasti huomiota kaikilta.



En siis tarkoita, että nuoremman syömishäiriö olisi ollut tahallista huomiohakuisuutta, mutta hälytyskellot olisivat saattaneet soida aiemmin sekä tytöllä että muilla, jos lähipiirissä olisi ollut todella paha syömishäiriötapaus. Tosin bulimia ja ortoreksia ovat sen verran erilaisia, että hankala niitä on rinnan hahmottaa.



Mutta kunhan arvailen.

Useamman lapsen taustalta löytyy jollakintavoin mielenterveysongelmainen äiti : alkoholisti, pakottaja, arvostelija.... Tai muutoin ongelmallinen perhekuvio.

lyödään aina samaan muottiin: suorituskeskeisiä kympin tyttöjä. Yksikään tietämäni syömishäiriöinen ei ole tällainen tapaus. Päinvastoin, useimmiten ovat just kauheen epävarmoja alisuoriutujia, kotiolot olleet huonot (eli esim. äiti on ollut masentunut tai muuten psyykkisesti ongelmainen, isäsuhde huono tai sitä ei ole lainkaan, alkoholismia perheessä jne).

Kaksi ulkonäöstä kilpailevaa sisarusta, kahden vuoden ikäerolla. Siihen päälle vielä 12-vuotiaana aloitettu seksielämä, piittaamattomat opettajavanhemmat niin tuloksena oli kaksi anorektikkoa. Ja kärsivät ongelmastaan nyt aikuisenakin.

En ainakaan mä tuossa tarkoitaanut jatkaa sitä perusmuotin käyttöä, huonosti asettelin sanani kun sen voi niinkin lukea. Mun syömishäriöinen tuttavapiirini (muutamia kymmeniä, moni ent. potilastovereita) on aivan kaikenlaisia, laidasta laitaan. Se mitä halusin kommentoida, että ei siellä lapsuuden perheessä mitään ihan äärimmäistä tarvitse olla.



Mutta jotain tunnepuolen häikkää aina.

Olen itse viimeiset viisi vuotta kärsinyt bulimiasta (nyt mulla ikää 21), neljä vuotta nuoremmalla sisarellani diagnosoitiin anoreksia 2010.



Vanhempani ovat täysin tietoisia siskoni tilanteesta, mutta itse sain virallisen bulimiadiagnoosin vasta täysikäisenä ja kotoa muutettuani. En ole ottanut asiaa vanhempieni kanssa puheeksi koskaan, enkä usko heidän osaavan edes aavistaa, että kolme vuotta oksensin heidän kotonaan iloisesti lähes kaiken, mitä äiti suvaitsi ruoaksi tehdä.

oon perheestä jossa viis tyttöä ja kaikilla meillä ollu anoreksia/bulimia/ortoreksia, pari ollu osastolla saakka. kaikilla kyllä edelleen syömishäiriötä jotenki mukana elämisessä, yks on päässy täysin eroon koko hommasta. ihania siskoksia ollaan ja ymmäretään ja tuetaan toisiamme tässä asiassa, kai se menee niin että mitä toinen edellä sitä toinen perässä, kun saanut nähdä isomman siskon käyttäytymistä ni saanu siitä sitte mallia ja ite lähteny samoille jäljille. oon teini-ikäinen ja nuorin siskoksista, on se rankkaa.

Äiti tuputti epäterveellistä ja rasvaista ruokaa ja narsisti-isä haukkui läskiksi ja huoritteli tyttäriään ja asetti syömiselle täysin mielipuolisia kieltoja.