Onko kokemuksia dyspraxiasta?

verbaalinen dyspraksia.



Mukava puheterapeutti on kullan arvoinen, toivottaasti sama terapeutti pysyy teilä pitkään. Meillä ainakin aikoinaan Pirkanmaalla oli pulaa puheterapeuteista, jotka sitten vaihtuivat turhan tiheään.



Meillä oli käytössä myös tukiviittomat (kävimme koko perhe,vanhemmat ja isoveli, tukiviittomakurssin), jotka auttoivat tytärtä kommunikoimaan, usein asian riitti "avaamaan" pari viittomaa, helpotti ymmärtämistä. Päiväkodissa tytär oli erityislapsena pienryhmässä, tämä oli erinomainen ratkaisu. Ryhmässä oli mm. tukiviittomat osaavia lastentarhanopettajia.



Puheterapiassa käytiin ikävuosina 2-7. Välillä oli tiiviitä jaksoja (2 krt viikossa), välillä pitempiä välejä (muutama kuukausi). Vielä akaluokalla tytär kävi syyslukukauden koulun erityisopettajan luona puheterapiassa.



Puhe selkeni pikkuhiljaa. Tyttö on älykäs, ja oli harmi, kun ihmiset lässyttivät hänelle "vauvakieltä", vaikka tyttö olisi ymmättänyt mitä.



Koulunaloitus sujui kuitenkin kaikin puolin hyvin. Ja koko koulu-ura ja muutenkin elämä on sujunut hyvin. Tyttö on sosiaalinen, paljon kavereita, paljon harrastuksia. On toiminut oppilaskunnan puheenjohtajana, jossa joutui pitämään puheita, käy ilmaisutaidon lukiota, jossa tärkeänä aineena mm. näyttämötyö.



Tytär on jo 18-vuotias. Edelleen, joskus, jos tyttö on oikein väsynyt, sanat/tavut saattavat mennä sekaisin. Samoin käy herkästi alkoholin vaikutuksen alaisena.

Puhe oli todella epäselvää, äänteitä puuttui paljon ja mm. lihan hienontaminen suussa ei sujunut. Ei silti päästy puheterapiaan sillä terveyskeskuksen puheterapeutin mielestä lapsi oli liian pieni. Kun tyttö oli viisi vaihtui alueemme puheterapeutti ja tyttö pääsi vihdoin terapiaan.



Uusi puheterapeutti osoittautui aivan loistavaksi alansa helmeksi, ja sitkeällä työllä päästiin hyvää lopputulokseen.



Viisivuotiaana puheesta puuttuivat mm. r, s, l, y, ä, ja ö. Nyt seitsemänvuotiaana kaikki äänteet löytyy, joskin puhe on vielä hieman "lapsellisen" kuuloista ja sellaiset sanat kuin tramppa tai klarinetti tuottavat vielä vaikeuksia.



Tyttö meni nyt tokalle. Koko ekan luokan hän vielä kävi puheterapeutilla ja nyt on syksylle muutamia käyntejä, sitten katsotaan josko riittäisi jo.



Mutta mutta... Meillä näyttää valitettavasti siltä etä verbaalisen dyspraksian kaverina on myös lukivaikeus. Onneksi puheterapeuttimme on erittäin hyvin perehtynyt myös siihen puoleen. Saa vaan nähdä kuinka paljon taistelua vaatii että siihen saadaan apua.

Niin sen unohdin sanoa että puheterapia oli ainoa apu mitä ikinä saatiin. Päiväkodissa vaivaa ei huomioitu yhtään mitenkään, ja mm. esikoulussa ei muka nähty minkäänlidis viitteitä lukihäiriöstä.

vasta eskarin alkaessa ja pelko oli mulla melko suuri, sillä puhe oli todella huonoa. Vain me perhe ymmärsimme lasta. Mutta koulun alkaessa äänteitä puuttui enää pari ja siihen loppui sitten puheterapiakin. Vain koulun tarjoamaa "ärräkoulua" saimme. Nyt lapsi on kuudennella ja ärrävikainen, muuten puhe täysin normaalia.



Verbaalinen dyspraxia dg

Poikaa enemmän seurattiin toiminta- ja puheterapeutilla. Annettiin ohjeita, mistä harjoituksista hänelle on hyötyä. Olimme ahkeria harjoittelijoita: 3,5 v. puhui sanoja ja 5 v. niin että muutkin saivat usein selvää. Esikoulun alkaessa osasikin sitten jo lukea.

Helpottavaa kuulla, että tämä on ohimenevää. Toki tarvitaan todella paljon työtä! Poika on 4-vuotias ja puhuu kyllä paljon, mutta puhe on hyvin epäselvää. Puuttuu kirjaimia ja tavuja ja ne ovat sanoissa väärissä paikoissa.

Onneksi hän ymmärtää puhetta täysin. Hänellä on myös "laaja elekieli" ja hän paljon eleillä näyttää asioita. Välillä tosin hän ei vain kuuntele tai malta tehdä mitä pyydetään. Hän jaksaa toistaa lausetta uudelleen ja uudelleen, kunnes edes jollain tasolla viesti menee meille muille perille.

Onneksi hän hermostuu tai suuttuu harvoin, mutta kyllä sitäkin tapahtuu, kun ei vain kukaan ymmärrä, mitä asiaa hänellä on. :(

Toivottavasti terapia alkaisi tuottamaan tulosta pian.