Mitä teet kun joku on kiinnostunut sinusta mutta sinä et hänestä?

Useimmiten silti voi mennä kahden keskisesti kahville tutkimaan tilannetta.

Kloroformia naamaan ja raahaan kellariin...eiku..tässähän olikin asetelma toisin päin :)

t. kilttis

Lypsä rahat siltä pois esim lahjojen muodossa

No kyllähän myö köyrittäis ensin ja sitten tokaisisin, että ei tästä taidakaan nyt tulla mitään, heippa.

M42

Tee se naisille tyypillinen teko, huuda, solvaa ja arvostele ja vaadi täydellistä kunnioitusta itselle

Vierailija kirjoitti:

Yritän parhaani olla olematta töykeä, mutta pyrin viestimään ja epäsuorasti puheissani tuomaan esille, etten ole kiinnostunut. Muutama mies ei ole oikein ottanut melko suoristakaan signaaleista selvää, ja olen joutunut suoraan sanomaan etten ole kiinnostunut. 

Kyllä varmaan saavat selvää, mutta haluavat täyden varmuuden kysymällä, kun ei periaatteessa ole mitään hävittävää, vai onko?

Yleensä tällaisissa tilanteissa pyrin sikailemaan ihan huolella. Annan ymmärtää kaikenlaista, panen misua, jos on hyvän näköinen ja saatan häntä aina noloihin tilanteisiin. Sitten jos alkaa vikisemään jotain muiden kuullen, niin sanon, että hän on nyt ymmärtänyt tilanteen vähän väärin. Nämä ovat hienoja tilanteita tällaiset ; D

M33

Kohteliaasti koko aikuisikäni sanonut : Minulla on aviomies ja 6 lasta.Rittänyt aikuisena naisena elämäni hyvin,toiselle osapuolelle sanoa, joka ei kinosta minua..Eri asia oliko aviomiestä ja 6 lasta? Toimi hyvin.

Uutta epäkiinnostavaa tuttavuutta kohtaan viilenen, teen välillemme selvää etäisyyttä, vastaan viestiehin yms viiveellä ja lyhyesti, kasvotusten pidän keskustelut täysin (esim työ-) asiassa, hymy on aivan minimissä ja mieluiten poistun paikalta heti kun mahdollista. Suoraan lähestymiseen tietysti suora, mutta ystävällinen ei. Jos jää jankkaamaan, tiukka ei ja mahdollisesti esto joka välineestä.

Jos kyseessä on onnettomasti ihastunut kaveri tai muu tuttu, vihjailen jostakuta toisesta orastavasta kiinnostuksen kohteesta. Tai kehotan esim liittymään Tinderiin tai mietin ääneen jotakuta sopivaa tuttavaani sille.

Jos taas olen kiinnostunut, käyn yleensä ihan itse poimimassa tyypin plakkariin. Sikäli mikäli ei siis ole mitään esteitä, toinen varattu tms. Onneksi tuttuni tietävät tämän, joten ihastuneetkaan harvemmin lähestyvät mua suoraan, koska tajuavat, että kiinnostusta ei ole kun kerran lähestymistäkään ei ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vähentäisin kanssakäymistä ja olisin lyhytsanainen. Viesteihinkään ei ole pakko vastata ainakaan kaikkiin. Jos sittenkään ei mene perille, niin pakko sanoa suoraan, että en ole kiinnostunut. Nämä neuvot, jos henkilö on hyvä tuttava tai ystävä. Ventovieraalle ei tarvitse sanoa mitään eikä olla missään yhteyksissä tietenkään.

Kaikki eivät kyllä noitakaan usko. Varsinkaan naiset ilmeisesti eli he kuvittelevat, että mies on kiireinen ja vaitelias luonteeltaan. Työpaikalla jos tapahtuu, niin on hankala tilanne, kun työkaverin viesteihin on pakko vastata jotain.

Aika tylyä. Ystävälle käyttäytyisit noin? Ventovieraalle et vastaisi mitään, "tietenkään"?! Ihan kuin olisi joku rikos ihastua sinuun ja näyttää se (mitä tuo yhteydenpito ja tapaamiselle pyytäminen ei edes ole vielä varsinaisesti, on vain tutustumisyritystä sinuun ja fiilistesi tunnustelua). Mä käyttäytyisin ventovieraalle noin miten sä ystävälle. Missään nimessä en jättäisi vastaamatta mitään. 

Ja tiedoksi, että ihan oikeasti jotkut on joskus kiireisiä ja vastaa viivellä ja/tai lyhyesti ilman mitään sen suurempaa merkitystä. Aikamoista, jos sekin on joku "ei usko" juttu. Toivon ainakin, että omat ystäväni ei ota tuota linjaa, ja ala uskoa, että en pidä heistä, jos joskus pitkän työvuoron välissä en niin ehdi panostaa viestiin.

Olen rehellinen ja vastaan että kiitos mutta ei kiitos. Tärkeää että ihastuja saa selvän tiedon että nyt ei käy. ei mitään epäselvyyksiä saa jäädä.

Tuossa tilanteessa on mukava pyytää kiinnostuneelta osapuolelta "ihan vain kaverina" pikku palveluksia. Esim. pientä remppa-apua jne. Miehet venyvät moneen, kun niitä kiinnostaa!

Työkaverin kanssa oli pakko olla tekemisissä, eikä sekään auttanut että olin naimisissa, kuten hänkin. Välttelin minkä pystyin. Onneksi tuli korona ja ollaan etänä.

Kyllä minulla on ollut tapana sanoa ihan suoraan ettei kiinnosta, en roikota toista löysässä hirressä. En jaksaisi pelleilyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvii tehdä mitään, kun ei naiset tee ikinä alotteita, vaikka olisivatkin kiinnostuneet. On se miehenä niin helppoa pysytellä sinkkuna.

Ei ne naiset sitten ole kiinnostuneita olleet. Minulle ainakin pommittaneet viestiä, vaatineet tapaamista ja lähetelleet vihjailevia kuvia itsestään. Todella rasittavaa kun itseä ei kiinnosta samalla asteella eikä mene perille muuten kuin rumasti sanomalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on ollut tapana sanoa ihan suoraan ettei kiinnosta, en roikota toista löysässä hirressä. En jaksaisi pelleilyä.

Se on vaikeaa silloin, kun toinen ei ilmaise kiinnostustaan riittävän suoraan. Pahimmassa tapauksessa kyse on väärästä tulkinnasta ja aiheutuu turhaa mielipahaa.

Kun ei kiinnitä huomiota ja välttelee niin se on yleensä riittää. Olen siis mies.

On kuitenkin *polkkatukkaisia, konservatiivisesti pukeutuvia* (!) tapauksia, jotka ei tunnu ymmärtävän ja jos viesti menee perille, loukkaannutaan. Näitä on sitten selvitelty poliisinkin kanssa.

Jos kyseessä on tuntematon, joka lähestyy esim. baarissa, juttelen hetken, toivotan hyvää illanjatkoa ja siirryn juttelemaan jollekin muulle. Jos ei ymmärrä jättää rauhaan, sanon olevani varattu.

Jos on tuttu entuudestaan, esim. työkaveria, suhtaudun kaverillisesti ja asiallisesti ikään kuin en huomaisi ihastusta. Yritän olla rohkaisematta.

Mahdoton tilanne. Ei ole kukaan ollut 20 vuoteen kiinnostunut 

N50

Mielenpahoitusta on ainakin ihan turha yrittää välttää, koska se tulee pakostakin tavalla tai toisella. Roikotti sitten toista kiltteyttään tai sanoi heti suoraan.