Lue keskustelun säännöt.
Naapuri on tyly lapselleni.
15.08.2012 |
Meillä ja naapurissa on samanikäiset lapset. Ovat myös samalla luokalla koulussa. Aikaisemmin leikkivät paljon keskenään, mutta viime syksynä tapahtui jotain - en oikein tiedä mitä. Vähitellen vain olen huomannut, että naapuriperheen aikuiset yrittävät ohjata omaa lastaan leikkimään muiden kuin minun lapseni kanssa. Välillä tämä on tosi tylyäkin. Esimerkiksi viime päivinä on käynyt niin, että naapurin lapsi ei ole tullut kävelemään koulumatkaansa oman lapseni kanssa. Viime vuonna kävelivät aina yhdessä. Nyt ovelle tulee vanhempi ja ilmoittaa, että "xx ei tule vielä". Ei siis mitään, että odota vähän, vaan että menes nyt siitä.
Tilanne on kehittynyt vähitellen ja nyt vasta jotenkin havahduin siihen, että siellä tosiaan pidetään meitä ihan maanvaivana.
Surettaa ja suututtaa. En kai voi tehdä mitään? Aamulla aion omalle lapselle sanoa, että ei hakisi sitä naapurin lasta koulumatkalle enää.
Kommentit (63)
Naapurin lapsi ei halua lähteä silloin kun sun lapses käy hakemassa vaan haluaa itse olla se joka hakee.
Se haluaa pitää kiinni vallasta ja päättää itse tjs..noita on nähty..
Kun sun lapses alkaa käyttäytyä välinpitämättömästi sitä kohtaa niin se menee paniikkiin ja alkaa hakea sun lasta ettei vaan menettäis kaveria..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä äidit miettivät sitä, kuinka heidän kasvatustaitojaan arvostellaan, kun lapset ovat ilkeitä, pompttajia ja raisuja. Kyse ei ole niinkään vieraan lapsen äidin kasvatustaidosta vaan oman lapsen persoonan koskemattomuudesta. Kuulkaa, kuinka moni aikuinen on vapaa -ajallaan tekemisissä ikävien, joustamattomien ja komentelievien aikuisten kanssa? ei varmaan kukaan - suvaitsevaisuuskorttia on aikuisille tujha tässä kohtaa nostaa esille. On toki lastenkin hyvä harjoitella sitä, miten näiden pomottajien kanssa tullaan toimeen, mutta se ei tarkoita sitä, että tarvii ystävystyä väkisin henkilön kanssa, jonka temperementti on vaikea. Eikä todellakaan tarvi kutsua omaan kotiin yhtään pomottajaa - ei aikuisen tai lapsen.
Av:llakin näkee kirjoituksia, joissa paheksutaan, jos joku ei tyrkytä lastaan narkkariperheen koulukiusaajapahoinpitelijämanipulaattorilapsen kaveriksi, kun se "tekisi sille kiusaajalapselle niin hyvää". Niin varmasti tekisi, kaikki kosketukset normaaleihin ihmisiin tekisi hyvää, mutta kuka oikeasti käyttää omaa lastaan jonain terapeuttina, jonka on pakko kestää turpaan mätkimistä tai muuta kiusaa vain, koska on oltava suvaitsevainen! Kuinka moni aikuinen haluaisi itsekään samaan tilanteeseen, vaikka oma henkinen kehitys ei edes olisi samalla tavalla vaarassa kuin lapsella?
En siis väitä ap:n lasta miksikään paholaiseksi, mutta tuo "kaikkien kanssa on leikittävä, ollaan suvaitsevaisia" -mantra menee joskus jo lasten henkisen pahoinpitelyn puolelle. Jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua viettää vapaa-aikaa jonkun lapsen kanssa, niin antakaa olla. Samoin minua ottaa pattiin, kun isommalle sisarukselle hoetaan, että pienempi täytyy ottaa mukaan leikkiin, on pakko, vaikka se pienempi oikeasti sotkisi koko leikin (ikätasonsa mukaista toimintaa). Mitä tälläkin ajetaan takaa, jos isompi ei ikinä saa leikkiä rauhassa oman ikätasonsa mukaisesti?
Meillä ainakin lapset saavat VALITA kaverinsa - ja valitsevat ne lapset, joiden kanssa leikit sujuvat päivittäisellä tasolla kivasti. Tässä vaikuttaa voimakkaasti oman lapsen temperementti - toiselle kiva ystävä on toiselle vaikea kaveri. Sinänsä lapsien pitää oppia, että kaikenlaisia ihmiä on olemassa ja kaikkien kanssa pitää oppia tulemaan toimeen, mutta ihan lähiystäviksi saavat lapset tosiaan VALITA ne itselleen sopivimmat.