Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen sai käytetyn aapisen!!
14.08.2012 |
Mä jotenkin kuvittelin, että aapinen on se ensimmäinen ikioma koulukirja, jokaiselle puhdas ja uusi, joka jää sitten itselle muistoksi.
No, ei sit ollutkaan. Meidän lapsen aapista on huonosti kumitettujen nimien perusteella tavannut jo kolme lasta aiemmin, ja varmaan menee kiertoon edelleen...
Kommentit (37)
Rajakylän koulussa jokainen ekaluokkalainen sai tänään uuden, käyttämättömän aapisen. (Siksi vaan halusin tän kertoo, kun joku kysyi tapahtuiko aapisen kierrätys Vantaalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapisen pitää olla uusi.
maksoin wsoylta ostettuna 18 euroa kaksi vuotta sitten.
jossain vaiheessa ymmärsin tän kierrättämisen, mutten enää, kun kirjoja tulee karmeessa kunnossa vastaan. Lapset kun eivät osaa kunnioittaa toisen omaa, eikä ymmärrä mitä lainaus tarkoittaa...
Kirjoihin on liimattu lappuset, joihin joutuu kirjoittamaan nimen sekä huoltaja että oppilas ketjussa ja luettelemaan siinä saantihetkellä olevat viat. Näin joudut myös vastaamaan lapsesi tekemistä tuhoista ihan rahallisesti jos joudut korvaamaan kirjan, mutta myös henkisesti - suht tutussa porukassa sikakuntoon tuhottu kirja moitteettomana vastaanotetuksi kuitatun jälkeen lapsesi nimellä on ihan hyvä pelote :)
Että aapinen kuuluisi saada uutena ja omaksi.
T: Tuo kierrättämisen sujuvuutta kehunut
Ja sillä on ollut omia koulukirjoja vain suomenkielessä ja matematiikassa (NE KIERRÄTETÄÄN, eli lukuvuosilaina), lainattavia kirjoja englanninkielestä (periaatteessa kirjat pysyy koulussa). Kaikki muu on ollut monisteita ja vihkotehtäviä. Ihan hyvin on ilman varsinaisia kirjoja oppinut. toki poissaola koulusta on hankalampaa, kun pitää saada kaikki sillä välin annettu materiaali jälkikäteen. Josksu jotain unohtuu. Siksi sairastaessa ilmoitankin heti kouluun, ja joku luokkatoveri sit kerää ne matskut ja kirajaa tehtävät ylös. Toimii se niinkin. Ja koulu on Vantaalla.
aivan repaleisen. Ei siinä mitään mutta muut sai upouuden. Hänelle ei vaan riittänyt.
Valitettavasti koulut joutuvat säästämään kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan repaleisen. Ei siinä mitään mutta muut sai upouuden. Hänelle ei vaan riittänyt.
Ei kovin lupaavalta vaikuta, ettei opettaja osaa edes sen vertaa laskea, montako lasta luokalla on, eli montako UUTTA aapista tarvitaan...
Kummasti Kokoomus ei halunnut YHTÄÄN rahaa homekouluille ja leikkasi myös koulutarvikkeista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ollut kierrätettyjä. minulla on aapinen yhä tallessa.
Mitenkähän silloin oli enemmän rahaa kouluilla?
vuoden 77 ekaluokkalainen
!!!KAMALAA!!! Voimia hei!
Johan ne kirjat kierrätettiin jo 21 vuotta sitten, kun minä aloitin ekaluokan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni oppii lukemaan ennen sitä ensimmäistä aapistaan. En tunne ketään niin nostalgista ihmistä, että vanhoja koulukirjojaan säästelisi, jonkun äiti tai mummo ehkä. Mun puolesta rahat pitää käyttää siihen, mistä on oikeasti opetuksessa hyötyä. Eikö harjoituskirjat ole sentään kätevämpiä, kuin epämääräiset moniste niput tai loputon vihkoon kopioiminen.
Lukion kirjojen maksuttomuutta en kannata minäkään. Paljon parempi kannustin huolehtia kirjoista, kun niillä on jälleenmyyntiarvoa. Oppii ehkä myös ymmärtämään ja arvostamaan käytettyä tavaraa, eikä aina odoto uutta ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
!!!KAMALAA!!! Voimia hei!
Johan ne kirjat kierrätettiin jo 21 vuotta sitten, kun minä aloitin ekaluokan.
Mutta sillonhan olikin lama... Muistan kyllä ekan aapisen, siinä oli tonttu Aapeli. Seuraavana vuonna kirjasarja vaihtui uudempaan, tuli nallet Enni ja Onni, mutta mielestäni ei ekan luokan aapista eikä toisen luokan varsinkaan saatu omaksi. Enkä osaa nostalgisena muistella, että jäinpä paljosta paitsi... Moni muu säästötoimenpide kyllä on jäänyt traagisempana mieleen silloiselta ala-asteelta.
Mutta ihan näin ergonomian sekä nostalgian kannalta, idea. Jos omalle lapselleen haluaa uuden ja muistoksi jäävän kirjan, niin eikö voisi antaa lapsen koulussa käyttää sitä koulun kirjaa ja ostaa kotikäyttöön uuden kirjan. Ei lapsen tarvitsisi raahata painavaa aapista kodin ja koulun väliä, ja koulun kirja säilyisi hyväkuntoisena ja kotikirja jäisi itselle muistoksi.
Minun kouluaikanani saimme kaikki kirjat omiksi peruskoulun loppuun saakka. Nyt kun lapseni on kouluikäinen kaikki kirjat menevät kiertoon. Kouluja suljettu ja luokkakoot kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jonkun kirjan antaisivat omaksi, niin se saisi olla kotitalouskirja. Sillä olisi monelle merkitystä myöhemmässäkin elämässä moneen tilanteeseen.
Kyllä, myö ainakin saatiin yläasteella ostettua omaksi se kirja :) vielä on tallella ja hassua, avokilla on sama kirja, vähän eri vuosimallit, mutta aikalailla samoja reseptejä on.
MUTTA tuosta aapisesta, itse ehkä säilyttäisin ennemmin ne piirrustukset ja äidinkielenharjotusvihot.... mitä sä teet jollain aapisella? siihen ei ees merkata mitään, paitsi taisin nähdä et vm´95tmv niillä oli sitten erilaiset (sukulaisen muksulla)...
Onni ja Enni
Muut kirjat kierrätettiin silloin
että kierrätetään. Täydellinen säästämiskohde, oppiminen ei kärsi yhtään, mutta koulut säästävät pitkän pennin. Ekologisuudesta puhumattakaan!
Joka haluaa, voi itse ostaa lapselleen "ensikirjan," jota lapsi voi vaikka kotona lukea itsekseen, tai sitten vaikka sen saman aapisen kirjakaupasta uutena, jos haluaa.
Kirjoihin on liimattu lappuset, joihin joutuu kirjoittamaan nimen sekä huoltaja että oppilas ketjussa ja luettelemaan siinä saantihetkellä olevat viat. Näin joudut myös vastaamaan lapsesi tekemistä tuhoista ihan rahallisesti jos joudut korvaamaan kirjan, mutta myös henkisesti - suht tutussa porukassa sikakuntoon tuhottu kirja moitteettomana vastaanotetuksi kuitatun jälkeen lapsesi nimellä on ihan hyvä pelote :)