Mun tuttavapiirissä on muutama pienituloinen ja yhteistä heille on se

Ei niihin omaisuutta mene, mutta viitisenkymppiä vähintään.

kun yhtäkkiä tulee 200 euron tasauslasku kun edellisenä vuonna tuli 70 euron. Sitä kulutusta pysty millään ennakoimaan... Jos se lasku pitää maksaa rnnen kun hakee toimeentulotukea,on siinä säätämistä mistä sen 200 e yhtäkkiä taikoo.

Päivittäin tulee vastaan tilanteita, että asiakkaan tilillä ei ole katetta. Asiakas jättää pitkän harkinnan jälkeen jonkun pois, mutta ostoksissa saattaa edelleen olla hirveät määrät mässyjä, meikkejä ym. mutta esim. ruokaa ei käytännössä ollenkaan.



Toinen aika yleinen tilanne on, että asiakas ojentaa maksutilanteessa minulle euron ja kortilta loput, kertoo sitten että tilillä on esim. 25€ ja ostokset tekee 25,40€, ostoksena perinteisesti kaikkea turhaa.



Itse olen ollut aina pienipalkkainen, mutta vain kerran on ollut tilanne ettei tilillä ole ollut katetta ja silloinkin oli kyse pankin virheestä, lainanlyhennys oli jostain syystä mennyt väärältä tililtä.

Ikinä en ole lainannut keneltäkään rahaa, aina olen omillani toimeen tullut.

joka aina kyttää mun ostoksia. Tai sitä että en osta mitään.

Mulla on pitkä lista tavaroista, jotka haluan ostaa ja ostan sitä mukaan kun saan rahaa.

Tili tulee kerran kuussa, siitä kun vähennetään kaikki laskut, jää jonkin verran tilille. Mulla on tietty määrä rahaa, mitä haluan pitää tilillä ja jos edellisestä kuusta on jäänyt rahaa käyttämättä, ostan niillä tärkeimmän listalta.

Nyt esimerkiksi tuli Anttilan kuvasto ja mulla on ripsien kestoväri loppu. Ei se nyt tärkeintä ole, mutta tarjous on nyt ja kulmat ovat aivan vaaleat.



Jos vahingossakaan käyn työaikana ostamassa jotain, ihan aina kysyy oliko mulla tohon nyt varaa ja oliko tämä nyt tarpeellista.



Saa fiiliksen päälle että olen 15 vuotias ja hän olisi mun äiti.

Luin kerran eräästä tutkimuksesta, joka oli tehty niin, että alakoululaisille annettiin kullekin karkkipussi ja kerrottiin, että ne keillä karkkipussi on jäljellä vielä kuukauden kuluttua saavat toisenkin karkkipussin. Kuukauden kuluttua osa oli syönyt karkkinsa ja osalla pussi oli jäljellä. Kun samoja lapsia tutkittiin parinkymmenen vuoden kuluttua todettiin, että ne, jotka olivat pystyneet säästämään karkkipussinsa olivat pärjänneet elämässään huomattavasti paremmin kuin ne, ketkä olivat syöneet karkkinsa.

Arvaa, mitä minä tekisin - söisin tuon karkkipussin heti samana iltana. Kuukauden kuluttua menisin ostamaan kaupasta uuden samanlaisen ja kävisin lunastamassa sillä itselleni sen toisenkin pussin.

Mä sain nyt koko ketjusta vähän sellaisen kuvan että kaikki pienituloiset ovat joko sossupummeja tai yh-äitejä.



Tuliko kenellekkään mieleen että vaikka olisi koulut käyny ja työelämässä, voi silti olla pienet tulot? Ja jos haluaa ostaa jotain extraa itsellensä se voi myös olla joillekkin uudet sukat/alusvaatteet? Tai uudet silmälasit kun edelliset vanhat/rikkoutuneet. Kyllä, se on myös extraa, ei kukaan varmaankaan osta uusia sukkia/alusvaatteita/silmälaseja tms joka kuukausi? Parempituloisilla on se asennevamma että he eivät voi asennoitua pienempituloisen asemaan vaan heti täytyy haukkua heidät pataluhiksi, laiskoiksi, mitään saamattomiksi yhteiskunnan heikoimmiksi.



Tästä jokainen voi vetää omat johtopäätökset, siitä vaan. Kaikille ei empatiakykyä ole suotu.

Ja hankkii sellaisen pussin mitä ei lähi Siwasta saa / merkkaa pussin näkymättömällä musteella tm. mitä lapsi ei näe, mutta mistä pystyy varmistamaan pussin olevan sama.

Me ollaan lohen kanssa pienituloisia. Itse olen sairaseläkkellä ollut nyt vuoden ja mies pätkätöissä rakennusalalla ja välillä ajaa rekkaa lisätienestiksi. Vähitellen opiskelee myös uutta ammattia, mutta aika pitkään vie opiskelut kun ruokaa pitää pöytään lapsille saada, harrastukset maksaa ja vaatteitakin pitää joskus ostaa uusia.



Mahdollisuuksien mukaan laitamme rahaa säästöön. Yllensä käy vaan niin että lapsille tarvitaan rikki menneiden tilalle uusia talvivaatteitatteita, auto hajoaa tai jotain muita yllättävää menoa tulee kun rahaan on hiukan säästöön saanut. Kerran vuodessa pyrimme käymään lasten kanssa jossain lomareisulla, usein siihen menevät juurikin ne veronpalautusrahat. Muulloin ei varaa ole ja jos rahaa säästöön laittaa, menee se yllensä lopulta johonkin ihan muuhun kuin laivareissuun, kylpylässä käyntiin tai kaukaisemnilla sukulaisilla vierailuun. Haluamme kuitenkin niin itselle kuin lapsillekkin hauskoja elämyksiä. Toki niitä löytyy läheltäkin ja isin ilmaiseksi, mutta silti laivareissu Tukholmaan on jännittävämpi kuin marjojenpoiminta reissu lähimetsään...



Olen huomannut ystävissäni kukkiin tätä ihmettelyä "miten kummassa sulla on varaa tohon". Meillä maksetaan laskut ja asuminen tuloista AINA ensin. Sen jälkeen nostan tietyn summan kuukauden ruokamenoihin. Loppu tilille jäävä käytetään vaatteisiin, kenkiin, lasten harrastuksiin (kuvataidekoulu, tanssi ja sähly, kaikki seurakunnan tai kunnan järjestämää lapsitoimintaa ja maksaa n. 100e/lapsi vuodessa plus urheiluvaatteet ja kengät), lääkkeisiin... Ja lopulta varmasti sellaiseenkin mikä on "pienituliiselle turhaa extraa". Se että voi joskus ostaa vaikka uuden hajuveden itselle, lapsen kauan haaveileman uuden koulurepun tai viedä teinin parturiin sen sijaan että joutuu äidin kynittäväksi auttaa taas jaksamaan sitä ettei kaikkea voi aina saada. Eikö kyllä tarvitsekaan saada! Mutta kukaan ei jaksa aina säästää ja elää pihistellen!



Ihmettelyä herättää myös kalliiden vaatteiden ostaminen lapsille. Meillä lapset ovat kaikki samaa sukupuolta ja kun ostaa laatua säilyy vaate vielä seuraavallekkin lapselle! Ulkovaatteissa etenkin on usein näin! Samoin perus farkuissa ja ja hyvän laatuisissa puseroissa. On paljon fiksumpaa ostaa vaikka tuplasti kalliimpi hyvin pesuja kestävä vaate kuin kolme huonoa vaatetta... Kirppareilla kierrämme toki myös, alakoulu ikäisille siellä vaan on yllättävän vähän.

Tilipäivä tarkoittaa lapsilisäpäivää. Silloin saan eniten rahaa kerralla, koska olen kolmen lapsen yh. Opiskelen ja teen kyllä töitäkin, mutta tilit ovat pieniä.



Tilipäivänä saatan käydä ruokakaupassa ja ostaa sitä ruokaa mitä tekee mieli. Juustoakin. Ostaa jauhelihaa 700 g paketin ja tehdä siitä suoraan ruokaa sen sijaan että ostaisin pienemmän ja jatkaisin sitä soijarouheella. Ostan ehkä jätskiäkin jälkiruoaksi ja limsaa 2-packin itselleni.



Tilipäivänä voin myös joskus heittää risaiseksi ja ostaa minulle jonkin vaatteen. Vanhoillakin selviäisi vielä (kun pesee niitä kaksia käyttökelpoisia farkkuja vuorotellen, niin on mitä laittaa päälle), mutta joskus mieli tekee hankkia vaikka nätti, uusi paita tai parit alushousut harmaantuneiden tilalle. Saatan myös ostaa esikoiselle kalliit goretex-talvikengät(ei toki samassa kuussa kuin hankin itselleni vaatekappaleen), vaikka kirppariltakin ehkä löytyisi jotain.



Haluan vain sanoa, että kaikki on suhteellista. Minulle "tuhlaaminen" tarkoittaa sitä, että ostan sellaisia asioita, jotka ovat suurimmalle osalle ihmisiä ihan arkipäiväisiä. Pieni ylellisyys kuitenkin piristää kummasti, varsinkin se piristää koko talveksi, kun voi ajatella että ainakin lapsella on hyvät kengät. Se kyllä saattaa merkitä sitä, että sähköstä tulee huomautuslasku, mutta laskujen kanssa kamppailu on minulle ihan arkipäivää.

siis minä varmaan olen juuri se jota ketjun aloittaja on tarkoittanut. Yhäiti jolla on pienet tulot. paitsi , että mulla oli oma kämppä jonka myin, koska muutettiin toiseen kaupunkiin- lähemmäs mummolaa. Minä käyn mustikassa, mansikassa jne säästääkseni rahaa, ja syödäkseni terveellisesti. ja kyllä tuhlaan :D saatan tehdä juuri niinkuin tuolla edellä kirjoitettiin, ostaa vaikka vaatetta- lähinnä lapselle. laskin viime kuun kuiteista paljon meni rahaa- 250 € . tämä siis sisältää 2 hengen minä + muksu ruoat :D te ketkä tienaatte yli 2 tonnia, pystyttekö samaan ?? meiltä ei puutu mitään tärkeää.

Kolikon toinen puoli on, että tiedän perheen tulot yht. 7000 €/ kk joilla on vaikeuksia taloudellisesti. mä en käsitä sitäkään, että jos tiedetään että tekee tiukkaa niin miks just sillon päästävä lappiin, lähdettävä 2 vkoksi kiinaan, ostettava uusi auto jne... eikö noilla tuloilla voisi jo korjata tilannetta? vastatkaapas nyt te rikkaat vuorostanne ?

pakottamaan nuoren opiskelemaan? Siihen tarvitaan motivaatiota, ei ilman sitä ihminen opi edes mitään. Ei sitä isoa miestä/naista voi sinne kouluun väkisin kantaa ja siellä pidellä. On kuule kokeiltu jo peruskoulussa ihan asiantuntijoiden armeijan voimin.

Ja lukiosta sama.. Jos ei ole omaa motivaatiota ei siitä tule mitään. En edes näe järkeä pakottaa kun jatko-opintokelpoisuuden saa ammattitutkinnollakin. Sitäpaitsi minulle tärkeintä on että lapset elävät omaa elämäänsä, eivät jonkun toisen. Eivät he ole olemassa toteuttaakseen minun unelmiani vaan omiaan.

- lapseni ei halua opiskella, voinko pakottaa? NO TOTTA KAI VOIT.

- lapseni ei halua mennä lukioon, annako periksi? ET TIETENKÄÄN.

- en halua mennä töihin, haluan olla kotirouva ja elää mieheni rahoilla! MITÄS SITTEN JOS TULEE ERO TAI PUOLISO KUOLEE?

Siis minulle tärkeintä on että lapset ovat onnellisia ja elävät omaa elämäänsä, piti sanomani..

Eli kaikki eivät ole samalla viivalla, kaikilla ei samoja mahdollisuuksia perhetaustasta johtuen. Näinhän itse sanot.

Ymmärrän kyllä että sun tarkoituksesi oli korostaa omaa paremmuuttasi, vaikka kuitenkin itse sanot että paremmuutesi on vanhempiesi ja taustasi ansiota. Toisin kuin joku wt-lapsi joka on jo syntyessään huonompi ihminen kuin sinä, roskasakkia. Kumpikaan teistä ei ole kuitenkaan valinnut perhettä johon syntyä. Mutta pointtisi taisikin olla jonkinlainen kastiajattelu.

Ilmeisesti kärsit jonkinlaisesta ylemmyyskompleksista, tulet tänne "teitä mammoja opettamaan" ja jos joku kehtaa osoittaa puutteita sun ajattelussasi on tietenkin laiska paska ja wt:D

Jos olet tosiaan kokonaiset kaksi viikkoa ollut työttömänä niin olepa hiljaa ja opi. Et voi tietää mitään siitä aiheesta josta tässä nyt keskustellaan. Sun maailmasi ei ole koko maailma, vaikka tunnutkin kuvittelevan että jos muut eivät ole sellaisia kuin sinä niin heissä on jotain vikaa.

ei sinua ainakaan ole siunattu, kiva kun olet kuitenkin sitten suhteilla onnistunut elämässä pärjäämään. Vai mitä järkeä sun kirjoituksessasi oli, eivät lapset vanhempiaan ja kasvatustaan valitse. Niillä mennään mitä on saatu. Itsepähän sen sanoit että tausta ratkaisee, kaikki evät synny kultalusikka suussa.

olen joskus itsekin ollut työttömänä kokonaiset kaksi viikkoa. kun on taustat kunnossa, hyvä kasvatus, asenne kohdallaan ja vaativat vanhemmat, ei sitä oikein pysty jäädä työttömäksi pidemmäksi aikaa. otin nöyränä vastaan mitä työtä sain, opiskelin hyvään ammattiin ja kas, rahaa virtaa ovista ja ikkunoista. ihmisen tausta vaikuttaa niin paljon tuohon työllistymiseen ja elämässä pärjäämiseen ylipäätään - vanhemmilla on hirveästi valtaa muuttaa nuoren ihmisen elämän suuntaa jos vain halua löytyy. tyhmät ja sivistymättömät vanhemmat eivät ymmärrä patistaa lapsiaan, koska elävät siinä samassa wt-maailmassa kuin jälkikasvunsakin.

onko sun sisälukutaidossa vikaa? nimenomaan totean, että se vaatii ponnisteluja ja työntekoa, jotta pääsee eteenpäin elämässä. jos vanhemmat patistavat puoliväkisin halutonta teiniä opiskelemaan, se on loppupeleissä teinin itsensä parhaaksi. en todellakaan puhu nyt mistään suhteista, mulla ei sellaisia ole, itse olen kaiken ansainnut omalla työllä. miksi kaikki laiskat paskat käyttävät aina näitä "suhteita" tai "kultalusikka suus syntymistä" tekosyynä kaikkeen?

yritän täällä mammapalstalla roikkuvia äitejä opastaa siihen, että patistaisivat lapsiaan ja vaatisivat heiltä enemmän, eikä tuudittauduttaisi sellaiseen turhanpäiväiseen oleiluun. vanhempien asenteet siirtyvät lapsiin, joten tulevaisuus ei ainakaan tämän palstan juttujen perusteella näytä kovinkaan ruusuiselta.

Esimerkkejä ikuisuusaiheista:

- en halua / viitsi / jaksa / pelottaa mennä takaisin töihin hoitovapaan jälkeen

- käytin taas kaikki rahani diipadaapaan, nyt ei ole tilillä kuin kaksi kymppiä.

- miten nelihenkinen perhe syö viidellä eurolla loppukuun

- miksen saa sossusta sitä / tätä tai tota tukea

- miksi neuvoloissa puututaan siihen jos juon, shoppaan, matkailen perheen kaikki rahat, miksi neuvolatädit kyselevät jokaisesta mustelmasta jne.

- ei kannata mennä töihin kun työkkäristä saa enemmän rahaa

Lista on loputon. Ei voi kun ihmetellä tätä touhua!

ei sinua ainakaan ole siunattu, kiva kun olet kuitenkin sitten suhteilla onnistunut elämässä pärjäämään. Vai mitä järkeä sun kirjoituksessasi oli, eivät lapset vanhempiaan ja kasvatustaan valitse. Niillä mennään mitä on saatu. Itsepähän sen sanoit että tausta ratkaisee, kaikki evät synny kultalusikka suussa.

olen joskus itsekin ollut työttömänä kokonaiset kaksi viikkoa. kun on taustat kunnossa, hyvä kasvatus, asenne kohdallaan ja vaativat vanhemmat, ei sitä oikein pysty jäädä työttömäksi pidemmäksi aikaa. otin nöyränä vastaan mitä työtä sain, opiskelin hyvään ammattiin ja kas, rahaa virtaa ovista ja ikkunoista. ihmisen tausta vaikuttaa niin paljon tuohon työllistymiseen ja elämässä pärjäämiseen ylipäätään - vanhemmilla on hirveästi valtaa muuttaa nuoren ihmisen elämän suuntaa jos vain halua löytyy. tyhmät ja sivistymättömät vanhemmat eivät ymmärrä patistaa lapsiaan, koska elävät siinä samassa wt-maailmassa kuin jälkikasvunsakin.

onko sun sisälukutaidossa vikaa? nimenomaan totean, että se vaatii ponnisteluja ja työntekoa, jotta pääsee eteenpäin elämässä. jos vanhemmat patistavat puoliväkisin halutonta teiniä opiskelemaan, se on loppupeleissä teinin itsensä parhaaksi. en todellakaan puhu nyt mistään suhteista, mulla ei sellaisia ole, itse olen kaiken ansainnut omalla työllä. miksi kaikki laiskat paskat käyttävät aina näitä "suhteita" tai "kultalusikka suus syntymistä" tekosyynä kaikkeen?

yritän täällä mammapalstalla roikkuvia äitejä opastaa siihen, että patistaisivat lapsiaan ja vaatisivat heiltä enemmän, eikä tuudittauduttaisi sellaiseen turhanpäiväiseen oleiluun. vanhempien asenteet siirtyvät lapsiin, joten tulevaisuus ei ainakaan tämän palstan juttujen perusteella näytä kovinkaan ruusuiselta.

Esimerkkejä ikuisuusaiheista:

- en halua / viitsi / jaksa / pelottaa mennä takaisin töihin hoitovapaan jälkeen

- käytin taas kaikki rahani diipadaapaan, nyt ei ole tilillä kuin kaksi kymppiä.

- miten nelihenkinen perhe syö viidellä eurolla loppukuun

- miksen saa sossusta sitä / tätä tai tota tukea

- miksi neuvoloissa puututaan siihen jos juon, shoppaan, matkailen perheen kaikki rahat, miksi neuvolatädit kyselevät jokaisesta mustelmasta jne.

- ei kannata mennä töihin kun työkkäristä saa enemmän rahaa

Lista on loputon. Ei voi kun ihmetellä tätä touhua!

NIIN samaa mieltä!

- lapseni ei halua opiskella, voinko pakottaa? NO TOTTA KAI VOIT.



- lapseni ei halua mennä lukioon, annako periksi? ET TIETENKÄÄN.



- en halua mennä töihin, haluan olla kotirouva ja elää mieheni rahoilla! MITÄS SITTEN JOS TULEE ERO TAI PUOLISO KUOLEE?

mutta joihinkin kyllä: ei osata ajatella pitkäjänteisesti. Uskon että sitä ap:kin tarkoitti?



Pari tuttua kun olen seurannut, juttu menee yleensä niin, että kun ylimääräistä rahaa on se on pakko käyttää heti. Jos olemme kaupungilla, niin se raha kirjaimellisesti polttaa taskussa. Pakko on jotain ostaa, ja usein ostetaan aletangoista (mikä sinänsä ihan hyvä asia, mutta jos ostaa halvan vaatteen mitä ei käytä, se on silloin turha ostos, mutta kun jotan on saatava...)



Ja sama jatkuu silloin kun mennään viihteelle, alkuillasta puhutaan että ei ole kun 20€ rahaa baarissa käytettäväksi. Sitten kun ollaan baarissa sitä rahaa tuntuukin olevan, viina virtaa, ostetaan kebapia ja ajetaan taksilla kotiin. Ymmärrän sen, että kun harvoin käy juhlimassa silloin ei halua laskea pennejä, mutta kun se huominenkin tulee. Sitten itku kurkussa loppukuu mietitään mistä saadaan ruokaa lapsille.



Ymmärrän sen, että jokainen haluaa elämäänsä luksusta. Mutta samaan tapaan kun joku yllä kirjoitti: miksi mennä veronpalautuspäivänä kalliilla kylpylään, kun samalla summalla tekisi paljon muutakin.

Kannattaa vertailla hintoja, ja hyödyntää matalan sesongin tarjouksia ja muita vastaavia. Mutta uskon ettei moni pienituloinen voi tehdä noin, koska se raha polttaa taskussa ja on pakko päästä käyttämään se HETI. Ei ymmärretä sitä, että samalla summalla saa paljon enemmän jos vertailee hintoja ja säästää hetken rahojaan.



Ja ihan sama juttu noissa pikkuostoksissa, jos aina se tilanne että pakko ostaa jotain kun 5€ ylimääräistä, niin ei tuolla summalla saa kun krääsää. Jos 10 kertaa hillitsisi itsensä, olisi 50€ säästössä, millä voisi ostaa jo jotain isompaa/laadukkaampaa, eli sellaista mistä olisi iloa pidemmäksi aikaa.

Onneksi olen hyvätuloinen niin minulla on oikeus ostaa itselleni jotain kivaa ekstraa aina silloin tällöin ilman että kukaan paheksuu.



En väitä että 'ekstran' ostaminen olisi järkevää, mutta haluan myös nauttia elämästä enkä aina ajatella niin hirveän järkevästi.

Suon toki pienituloisellekin ektran ostamisen silloin tällöin. He joutuvat jatkuvasti niin paljon laskemaan ja miettimään raha-asioitaan, että varmasti tekee hyvää välillä ottaa rennommin jos vaan on siihen mahdollisuus.



Minun tuttavapiirissäni ei ole ketään kuka ei joskus ostaisi jotain ekstraa jos siihen on mahdollisuus.

itsekuri, pitkäjänteisyys, kunnianhimo puuttuvat, tyydytään siihen mitä on ollut "aina", eikä yritetä yhtään enempää kuin mikä on tarpeen.



suomeksi sanottuna jotkut (pelottavan useat) vain jämähtävät paikoilleen ilman minkäänlaisia järkeviä tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita. siitä seurauksena pieni palkka ja paska duuni tai ei duunia ollenkaan.

samapa tuo, että tuhlaako sitä tullutta extrarahaa vaiko ei, jos ei heti käytä johonkin kivaa, niin sitten sen joutuu käyttämään niihin laskuihin tai ruokaan. Mukavampi on joskus saada jotain, jota haluaa, kuin elää vain arkea, jossa juuri ja juuri pysyy hengissä eikä mikään koskaan muutu.

no eikö kannattaisi katkaista tuo kehä ja vaikka säästää jonkun aikaa niin paljon kuin ikinä pystyy, vaikka muutaman kuukauden. Sitten olisi kasassa pieni puskurirahasto, elämä helpottaisi kun tietäisi että on mistä ottaa jos tulee joku OIKEA rahantarve. Muuten mikään ei koskaan muutu