pieni ekaluokkalaiseni aloitti koulun, eikä tunne ketään luokasta. =(

jos antaa numeron lapsen mukaan ja siihen pienen viestin? Ja lapsi sitten antaa vaikka parille kaverille tämän? Mitä itse ajattelisit jos saisit viestin vanhemmalta jota et ole nähnyt tai et tunne? Tai edes lasta. ap

lasten kautta ei noita vierailu- ym. juttuja oikein voi hoitaa. Lapset kun kutsuu toisiaan ja sopii kyläilyjä ym. tietämättä mitään oman perheen aikatauluista, etäisyyksistä ym. ja turhaan vain menee solmuun asiat. Kannattaa onkia/pyytää vanhemman yhteystiedot ja sopia aikuisten kesken asiasta, myös esim. nuo yhdessä kuljettavat koulumatkat ym.

Lapset sopivat ja kulkevat itse. Jos tarve niin vanhemmat varmistavat (lähinnä jos heillä jokin meno ettei kotona ole koko ajan joku). Yleensä lapset tietävät omat menonsa ja miten voivat olla.

Meillä esim. lasta muistutetaan aamulla/edellisenä iltana jos seuraavana päivänä on jotain erityistä ettei voi olla. Muuten voi kyllä sitten olla ja sopia kavereiden kanssa. Selvää on myös miten voi kulkea eri kavereille. Ja homma on toiminut jo aika pitkään.

Noita lapsia jotka sopivat miten sattuu pidän vähemmän koulukypsinä. Menot, tutut etäisyydet ja kohtalainen ajantaju on tarpeen sellaiselta koululaiselta joka kulkee itsenäisesti. Jos näitä ei ole, niin ehkä lapsi olisi ains hyvä viedä ja hakea ja silloin vanhempien sopia keskenään nuo lasten menot. Itse en mielelläni tälläisiä lapsia meille sovi tulevaksi, sillä tunnen että olisin vastuussa js vahtimassa näitä lapsia.

Joka tapauksessa onnea koulun aloittajalle!

Luotin aivan liikaa opettajan lupaukseen, että kavereita saa ja kaikki tekevät yhdessä. Luokalla oli 8 kivaa tyttöä, mutta kun siellä oli mukana 2 ihan pikku-pirua (jotka oli jo eskarissa todennäköisesti aloittaneet pomottamisen) niin tyttöjen maailmassa voi tapahtua ihan ihmeellisiä asioita. Ja tietty ei tarvitse ennakkoon murehtia, mutta jos olisin tuon tilanteen itse arvannut niin olisin toiminut jotenkin toisin. Yläasteelle mennessä viimeistään olisi ollut mahdollista laittaa peli poikki, kun koko luokka siirtyi samalle seiskalle, mutta jonkin verran tuli uusia oppilaita lisäksi.

Itselleni ei olisi tullut mieleenkään jättää yhtä kutsumatta 7-vuotissynttäreille, mutta tämä osoitti, että myös vanhemmat voi olla hieman pöljiä.

t. se jonka tyttöä kiusattiin

Ehkä vasta vanhempainillassa. Itsellä työ sellainen, että en voi tyttöä kouluun viedä vaan isä vie. Myös menee ip-kerhoon koulun jälkeen. Eli ei ole mitään mahdollisuuksia tavata muiden tyttöjen vanhempia tai nähdä edes muita tyttöjä. =( Joo tuo yksi viesti vähän kyllä säikäytti, itse olen kokenut koulukiusaamista myös ja siksi karvat pystyssä ja en halua samaa tytölleni!! ap

SItä niittää mitä kylvää, ja paha saa aina palkkansa.

Mikäs juntti siellä huutelee, et ole itse yhtään parempi!!

ap

tyttö....niin ei ole luokalta kaveria saanut, eli tokalle men nyt :( ne on jo tarhasta asti olleet kaikki kavereita keskenään, etenkin tytöt on pareittain.. ei siihen huolita kolmattaa.. ei millään :(



mikään ei auta...





minusta on väärin laittaa luokat suoraan samat kuin eskarissa olleet... ei ole mahdollisuutta saada kavereita ns ulkopuolisen



ns varakaveriksi kelpaa vaan... eli kun bestis joltain sairas..niin sit kelpaa kaveriksi :((





tätä siis täällä taas jälleen koulun alettua.....

onneksi alkaa harrastukset, sieltä löytynyt useampi kaveri, joita sitten meille kutsutaan leikkiin ja joilla tyttäreemme kyläilee .

jos antaa numeron lapsen mukaan ja siihen pienen viestin? Ja lapsi sitten antaa vaikka parille kaverille tämän? Mitä itse ajattelisit jos saisit viestin vanhemmalta jota et ole nähnyt tai et tunne? Tai edes lasta.

ap

ap ottaa ihan rauhallisesti ja jos on lääkitys, niin ottaa lääkkeet.



Oliko eskarissa täysin samat lapset kuin hiekkalaatikolla? Entäs hiekkalaatikolla?



Onko tyttöjen maailma niin julmaa, että voi jo 7-vuotiaana tippua lopullisesti piireistä?



Tyttöä voi oikeasti tukea löytämään uudet ystävät, mutta ei äiti voi toimia primus moottina vaan tukea.



Mutta ei sitten kannata heti ensimmäisellä viikolla kirjoittaa eduskunnan asiamiehelle tai koulutoimenjohtajalle, että lapsi kärsii ja kuka viranomainen tuosta sijoittelusta joutuu oikeuteen.

Oma tyttöni aikanaan aloitti ekan luokan. Oli päiväkodissa hyvin sosiaalinen, reipas ja paljon kavereita. Oli eskaristaan ainoa luokallaan, suurin osa muista oli käynyt samassa ryhmässä ja ilmeisesti hyvin ryhmäytyneet siellä. Parhaat kaverit eskarista lähti toiseen kouluun. Tytöllä on synttärit siinä heti kouluvuoden alussa ja kutsuttiin kaikki tytöt synttäreille, mutta... Luokalla oli pari tyttöä, jotka halusi alkaa pomoiksi ja päättivät alkajaisiksi, että meidän tyttö pitää hilata joukon ulkopuolelle. Toisen näistä synttärit oli kohta perään ja hän sitten kutsui kaikki muut tytöt paitsi meidän omille synttäreilleen. Ja siitä alkoi 9 vuoden helvetti...Joka päättyi vasta kun tyttö lähti lukioon riittävän kauas. Opettajat kyllä lupas että koulussa ketään ei jätetä ulkopuolelle, ja että kaverisuhteita edistetään, mutta kukkua kanssa. Tyttöjen kiusaaminen on usein henkistä, pojat sentään näyttää heti nyrkeillä ja opetkin huomaa. Tyttö tuli hyvin toimeen poikien kanssa, mutta tyttökavereita oli vain ne satunnaiset, jotka kävi ko. koulua lukuvuoden tai 2.

Joten kyllä murheeseen on joskus aihetta. Jos olisin tämän tiennyt, niin tyttö olisi vaihtanut koulua viimeistään parin vuoden kuluessa pidemmästä matkasta huolimatta. Kaverit on erityisesti tytöille tärkeitä.

Nyt meillä on taas iloinen ja reipas opiskelijatyttö, jolla on paljon kavereita.

Enpä jotenkin pysty uskomaan tuota! Että koko muu luokka olisi 9 kokonaista vuotta mennyt tuon synttärikutsukaavan mukaan. Ehkä lapsesi ei ollut vain toivottu kaveri? Siltikään yksin jättäminen ei ole kivaa tai reilua.

Monilla matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautuneilla tytöillä voi ollä vähemmän tyttökavereita koulussa. Ovat ns. nörttihenkisiä. Yliopistossa sitten pääsevät enemmän homogeeniseen porukkaan ja kavereitakin tulee.

Meillä tyttö aloitti koulun vieraalla paikkakunnalla 13.8. Ekaluokan hänkin. Vieläkin leikkii kuulemma yksin välitunnit :( Parina päivänä oli leikkinyt jonkun toisen tytön kanssa, mutta tyttö on eri ryhmässä joten välitunnit ovat usein eri aikaan.



Miten hitaasti lämpiävä ja ujo, mutta hyväsydäminen ja muuten iloinen tyttö voisi saada kavereita? Äidin sydäntä särkee. En itsekään tunne paikkakunnalta ketään, joten vaikea on mennä juttelemaan lasten vanhemmille - joita en juuri koskaan koulun pihalla edes näe. Kaverilista meille tuli kotiin, mutta miten pyytää joku meille leikkimään jos hän ei muutenkaan leiki tyttöni kanssa? Kovin tuntuu omat parit ja porukat olevan luokalla jo valmiiksi :-/

Ota rohkeasti kaverilistasta joku numero ja soittelet ja pyydät leikkimään. Jos tietäisit kuka luokassa on sellainen joka ystävystyy kaikkien kanssa niin hänen kutsuminen auttaisi jo paljon. Sillä hän vetäisi tyttösi helposti joukkoon mukaan.



Meillä tyttö on tuollainen että leikkii kaikkien kanssa nin isompien kuin pienempien ja kavereita riittää. Lähtee mielellään leikkimäänkin tuntemattomaan kyläänkin.



Meillä koulussa lapsilla on kummit 5-luokalta ja kuulemma ainakin osa tytöistä leikkii kummiensa kanssa.

Kiusaaminen lähtee pienestä. Meidän luokan yhtä poikaa alettiin alunperin kiusaamaan, koska sillä oli ruman värinen takki. Lopulta koko luokka hyljeksi. Onneksi kiusaaminen loppui yläasteelle siirryttäessä.



Uskokaa huvikseen, on ihan sattumaa mistä kiusaaminen voi alkaa ja ketä kiusataan.

Kyllähän lapset itse tutustuvat toisiin. Miksi pitää äidin kärkkyä kielipitkällä muiden vanhempia?

Voi hyvänen aika tätä hyysäystä nykyaikana. Minä ensimmäistä päivää kouluun mennessäni kielsin äitiä tulemasta koulun pihalle asti kun nolotti. Yhtä tyttöä vanhemmat toi luokkaan asti ja se oli kaikista tosi outoa. Kavereita löytyi kyllä kaikille.



Miksi nykyään lapsia paapotaan niin kamalasti ettei enää mikään sitten onnistu ilman äitiä? Eihän se lapsi saa kavereita jos se odottaa että äiti tulee esittelemään ja kyselemään ja kutsumaan. Nykyään kaikki on niin hysteeristä ja avutonta.