pieni ekaluokkalaiseni aloitti koulun, eikä tunne ketään luokasta. =(

Vanhempien on hyvä tietää missä ja kenen kanssa lapsi liikkuu, sekä jos perheessä on ongelmia jotka saattavat vaikuttaa lapsiin. Jos vanhemmat eivät tuosta välitä, niin ovat välinpitämättömiä.



Sitä vastoin lasten puolesta kutsuminen ja kavereiden kysely on hitusen kyseenalaista kouluikäisillä. Mutta ihan ujoimmilla sekin voi auttaa ja jossei se kavereita tai heidän vanhempia häiritse niin ei kai siinäkään pahaa ole. Tarkoituksena on kuitenkin että lapsi oppii ja rohkaistuu itse kyselemään seuraansa jatkossa.



Nykyään toivottavasti lasten kaverisuhteista ollaan kiinnostuneita myös siksi että lapsille opetettaisiin sosiaalisia taitoja. Ei ne lapsilauman keskuudessa ihan itsestään tule, paitsi ne viidakon taidot.

keräsi kaikkien vanhempien yhteystiedot ja lista postitettiin kaikille vanhemmille sähköpostitse. Itse otin yhteyttä yhden lapsen isään ja sovin leikkitreffit meidän ja heidän lapsen välille. Ei tunnettu mistään aiemmin, mutta pakko oli toimia näin, koska ekaluokkalaisemme on niin hitaastilämpiävää sorttia, että tarvitsi vielä apua ystävyyssuhteissa.

Ehkä vasta vanhempainillassa.

Itsellä työ sellainen, että en voi tyttöä kouluun viedä vaan isä vie. Myös menee ip-kerhoon koulun jälkeen. Eli ei ole mitään mahdollisuuksia tavata muiden tyttöjen vanhempia tai nähdä edes muita tyttöjä. =(

Joo tuo yksi viesti vähän kyllä säikäytti, itse olen kokenut koulukiusaamista myös ja siksi karvat pystyssä ja en halua samaa tytölleni!!

ap

Ekaluokkalainen voi vielä hyvinkin tarvita apua kaveriasioissa. Ei ole mitenkään kummallista edes tokaluokkalaisellakaan. Lapset ovat erilaisia. Parempi auttaa, jos apua tarvitaan mitä jättää auttamatta.

t. psyk.sh. lastenpsykan puolelta

Vanhempien on hyvä tietää missä ja kenen kanssa lapsi liikkuu, sekä jos perheessä on ongelmia jotka saattavat vaikuttaa lapsiin. Jos vanhemmat eivät tuosta välitä, niin ovat välinpitämättömiä.

Sitä vastoin lasten puolesta kutsuminen ja kavereiden kysely on hitusen kyseenalaista kouluikäisillä. Mutta ihan ujoimmilla sekin voi auttaa ja jossei se kavereita tai heidän vanhempia häiritse niin ei kai siinäkään pahaa ole. Tarkoituksena on kuitenkin että lapsi oppii ja rohkaistuu itse kyselemään seuraansa jatkossa.

Nykyään toivottavasti lasten kaverisuhteista ollaan kiinnostuneita myös siksi että lapsille opetettaisiin sosiaalisia taitoja. Ei ne lapsilauman keskuudessa ihan itsestään tule, paitsi ne viidakon taidot.

Ekaksi ap:na odottelisin muutaman päivän ja laittaisin vaikka sähköpostia opettajalle ja kertoisin huolestani. Kysyisin ketkä lapsista voisi opettajan mielestä olla sellaisia että lapsi voisi heidän kanssaan ystävystyä. Tietysti kysyisin myös lapselta itseltään asiasta.



Sitten laittaisin lapsen mukana vaikka kortit parille "kaveriehdokkaalle" ja korttiin kirjoittaisin että tyttömme haluaisi tutustua heidän tyttöönsä. Voisiko toinen tyttö tulla meille kylään tai voisivatko nähdä vaikka leikkipuistossa joskus. Ja sitten vanhemman yhteystiedot mukaan ja lapsi vie kortit näille mahdollisille kaveriehdokkaille.



Itse olen näin toiminut kahdenkin lapsen kanssa ja kavereita löytyi ja kaikki olivat tyytyväisiä tilanteeseen.

Omassa tyttöni luokassa suurin osa tytöistä oli jo eskarista kavereita ja samat kaverisuhteet on aika vahvoina edelleen. Pientä hajontaa on tullut, mutta ne muualta muuttaneet on vieläkin nyt kakkosen alkaessa ilman bestistä. En tiedä, mistä johtuu, mutta niin se vaan on. Toisaalta tuossa iässä ollaan isoissa porukoissa ja ei ne kuulemma yksinkään ole.

päässyt muitten eskareitten kanssa samalle luokalle? Yleensä kun ryhmiä muodostetaan, pyritään siihen, että lapsen opetusryhmässä olisi edes yksi kaveri/tuttu lapsi. Aina tähän ei tietenkään pystytä, jos kyseessä vaikka paikkakunnalle juuri muuttanut lapsi. Kurjaa! toivottavasti pikkuisesi saa kuitenkin ihan hyvän alun koulutielle.

Meillä kävi samoin.Kaikki eskarikaverit meni naapuri luokalle ja toisista päiväkodeista tulevat tulivat lapsen luokalle.Harmitti aivan vietävästi ja kysyinkin,että miten voi olla mahdollista,kun toiveita kysyttiin samalle luokalle tulijoista että ketä haluaisi kavereiksi.

Tyttöjä kyllä oli muutama omasta eskarista,mutta eipä niistä paljoa aralla pojalle iloa olisi ollut.Onneksi toiselle luokalle sattui myös lapsi, jolla ei ollut yhtään tuttua samalla luokalla,joten lapset vahtoivat päittäin luokkia ja kaikki tyytyväisiä =).

Kannattaa aukasta suunsa siellä koulussa ja puhua opettajalle.Varsinkin jos lapsi on aran puoleinen niin vaikeuksia on luvassa.

koko koulusta, koska olimme juuri muuttaneet. Sattumoisin luokassa oli toinenkin poika, joka ei ketään tuntenut ja opettaja sitten laittoi nämä pojat vierekkäin istumaan, ja seuraavana päivänä molemmilla oli toisilleen laput, joissa oli osoitteet ja puh.numerot.

ekaluokkalaiset ystävystyy sekunnissa rauha maahan no worries be happy !!!!!! ;)

huolen. Onhan koulua jo jonkun aikaa käyty, että kyllä ihan jo parin seuraavan viikon päästä pitäis olla joku kaveri. Lasta kannatta rohkaista, mutta ei painostaa! Varsinkin tytöt on raakoja, ja helposti käy niin että aina on joku joka pitää jättää ulkopuolelle. Mielestäni voisit ottaa myös opettajaan yhteyttä, tai jonkun oppilaan vanhempaan. Myös vanhempien tehtävä on opettaa lapselle tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja huolehtimaan toisista.

Meidän lapsi oli jostain syystä pistetty luokalle, missä hänellä oli vain yksi kaverinkaveri. Kaikki eskarikaverit menivät eri luokalle.



Hyvin on kavereita nyt löytynyt eri luokilta. Kiva, että lapset tutustuvat muihinkin kuin omanryhmäläisiin.

pari viikkoa on mennyt. Onko tälle ap:n lapselle löytynyt kaveria tai kavereita?

että lapset tutustuvat toisiinsa ja ettei kukaan jää yksin.

Aika hoitaa ongelman, rohkaise vaan tyttöä olemaan porukoissa.

Ei meidänkään lapset ketään tunteneet koulusta kun sinne meni, ja oikein hyvin on mennyt. Ei se nyt maailmaa kaada eikä lasta tuhoa jos ihan heti ekoina viikkoina ei ole sisällä toisten porukassa.

Pyydä häntä kutsumaan pari kivalta tuntuvaa tyttöä teille leikkimään lähiaikoina.



Kyllä se siitä lähtee. Mullakin tytöt ovat ujoja, eivätkä ystävysty helposti. Hyvin on kavereita kuitenkin ollut koulussa.

Lähes aina sieltä luokasta löytyy kavereita. Ota nyt aluksi ihan rauhassa, äläkä kysele asiasta liikaa. Loppuviikosta voit sitten vähän kysellä että kenen vieressä istuu, muistaako tyttö jo muiden nimiä, kenen kanssa on välitunnilla jne.



Asuuko samalla suunnalla luokkakavereita? Jos lapset voisivat kävellä koulumatkan yhdessä jne. Ja synttäreille voisi kutsua vaikka koko luokan tytöt (tämä on toiminut yli odotusten sekä meillä että muutamassa tuttavaperheessä) jne.

Nyt vaan tutustumaan muihin äiteihin ja tyttöihin ja sopimaan tapaamisia.

Oma tyttöni aikanaan aloitti ekan luokan. Oli päiväkodissa hyvin sosiaalinen, reipas ja paljon kavereita. Oli eskaristaan ainoa luokallaan, suurin osa muista oli käynyt samassa ryhmässä ja ilmeisesti hyvin ryhmäytyneet siellä. Parhaat kaverit eskarista lähti toiseen kouluun. Tytöllä on synttärit siinä heti kouluvuoden alussa ja kutsuttiin kaikki tytöt synttäreille, mutta... Luokalla oli pari tyttöä, jotka halusi alkaa pomoiksi ja päättivät alkajaisiksi, että meidän tyttö pitää hilata joukon ulkopuolelle. Toisen näistä synttärit oli kohta perään ja hän sitten kutsui kaikki muut tytöt paitsi meidän omille synttäreilleen. Ja siitä alkoi 9 vuoden helvetti...Joka päättyi vasta kun tyttö lähti lukioon riittävän kauas. Opettajat kyllä lupas että koulussa ketään ei jätetä ulkopuolelle, ja että kaverisuhteita edistetään, mutta kukkua kanssa. Tyttöjen kiusaaminen on usein henkistä, pojat sentään näyttää heti nyrkeillä ja opetkin huomaa. Tyttö tuli hyvin toimeen poikien kanssa, mutta tyttökavereita oli vain ne satunnaiset, jotka kävi ko. koulua lukuvuoden tai 2.



Joten kyllä murheeseen on joskus aihetta. Jos olisin tämän tiennyt, niin tyttö olisi vaihtanut koulua viimeistään parin vuoden kuluessa pidemmästä matkasta huolimatta. Kaverit on erityisesti tytöille tärkeitä.



Nyt meillä on taas iloinen ja reipas opiskelijatyttö, jolla on paljon kavereita.

ja puhumaan vanhempien kanssa kun näkee jossain.



Meillä tuttuja luokalla muutama ja muutama vähemmän tuttu ja osa tuntemattomiakin, mutta juttelin eilen jo muutaman pojan äidin kanssa kun sattuivat koulun pihalle samaan aikaan ja tänään yhden tytön äidin kanssa kun käveltiin kotiin.