Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7806)
Raha ja järjetön köyhyyden pelko tota Virveä sairastuttaa enemmän kuin mikään muu, vaikka virallisestihan Virve taitaa nykyään olla terve.
Onko teillä muuten veikkauksia siitä, että kuinka nopeasti Virven masennus, anteeksi siis utmaningssyndrom, uusii Ruotsiin paluun jälkeen? Mun oma veikkaus on se, että kotiinpaluun jälkeen nähdään jopa Virven mittakaavassa ennennäkemätön nuukailu- ja pihistelyepisodi, jonka jälkeen Virve joko ryntää uudelleen maailmalle tai vaihtoehtoisesti lamaantuu takaisin sängynpohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta että eettisin vaatekaappi on se, joka sulla jo on. Mutta. Siinä vaiheessa kun ostaa uuden tuotteen, olisi hyvä vähän miettiä miten ja missä ja kuka sen vaatteen on tehnyt? 2 euron paita joka hajoaa nopeasti käytössä ja jonka on ommellut orjatyötä tekevä uiguuri vankileir... eikun tehtaassa. Niinpäniin.
Tässähän on päästy tänään hyvien aiheiden äärelle. Ennen vaatteet kestivät enemmän ja pitempään, nyt joutuu ostamaan useammin uutta.
Virve ei ostanut paitaansa halpakaupasta vaan El Corte Inglesin outletista / alesta. El Corte Inglés on Espanjassa sitä mitä Stockmann oli vielä muutama vuosi sitten Suomessa. Virve myös nimenomaan ei osta pikamuotia vaan osti *mustan t-paidan*, eihän tuota enempää voi vaate perustuote ollakaan.
Edelleen ollaan hyvän aiheen äärellä, eli missä määrin kuluttajan tulee kantaa vastuuta tai syyllisyyttä siitä, että valtaosa hyödykkeistämme on tuotettu vähemmän eettisesti? Oikeastiko ei saisi ostaa alesta edullisesti - senhän voi vaikka selittää hävikin vähentämisenä. 😆 Ei minusta ole kohtuullista olettaa, että ihmisellä on jokin moraalinen velvoite ostaa 10 € (tai tässä 2 €) t-paidan sijaan vastaava ja hyvin mahdollisesti yhtä hyvin tai huonosti käytössä kestävä paita 150 € hintaan kaupasta www.eettinenunelma.fi. Siitäkin aiheesta on syytä puhua ja jaloillaan ja lompsallaan voi äänestää. Sallittakoon se lompsalla äänestäminen kuitenkin myös Virvelle.
Oma ykkössihmetykseni on se, miten Virve kuitenkin ostaa joka kuukausi aika paljon (tarpeellista) tavaraa. Silti niiden ja 14 kahvilareissun yhteishinta on joka kuukausi 30 € pintaan. 🤔
Ei kallis tavaratalo tarkoita ollenkaan että olisi eettinen. Virvellä olisi aikaa tutkia ja etsiä.
No mun mielestä tuo on vähän kohtuutonta. Harvassa asiassa Virve mun mielestä sopii esimerkiksi, mutta onhan tuo hänen kuluttamiskäyttäytymisensä vaatteiden suhteen ihailtavaa. Hän käyttää vaatteet loppuun, ostaa vain sen mitä tarvitsee eikä osta pikamuotia vaan vaatteita, jotka (kestäessään) toimivat vielä viiden vuoden päästäkin. Ja onnistuu vielä tekemään tuon edullisesti. Minusta tuo on erittäin goals ja toivoisin yltäväni samaan.
Samoin Virven kommentti siitä, että kun käyttää tavarat loppuun, päätyy tilanteeseen jossa on paljon rikkinäistä ja rämää, puhutteli kyllä mua. Siis olen toki saman elämässänikin havainnut, mutta en ole osannut sanallisesti muotoilla. 😃 Omassa päässänikin on tuollainen kognitiivinen dissonanssi: toisaalta haluan käyttää tavarat loppuun mutta toisaalta julkisilla paikoilla vähän hävettää kun käsilaukun taus on nuhjuinen, kännykänkuoresta uupuu pala ja lenkkarit näyttää jo aika kämäiseltä. Mutta sehän on sen hinta, että käyttää tavarat loppuun.
Virve oli myös päässyt jyvälle vaatteiden tuunaamisesta, ja oli saanut kaappiin jämähtäneen mekon uudelleen käyttöön poistamalla siitä kuminauhan, jolla helma oli laitettu muhkuksi.
Reikäisten vaatteiden käyttäminen oli jo liian pitkälle vietyä nuukailua, mutta nythän tuo vaikuttaa tosi hyvältä. 💪🏻 Tuo lainaamani ajatus siitä, että vaatteita saa ostaa vain muutamalta eettiseksi (ja köh, trendikkääksi) mielletyltä brändiltä, on ”sääntö” jota Virven mielenterveys kaikkein vähiten kaipaa. Muutenkin tuollainen ajatus on mun mielestä tosi armoton ja nimenomaan sille masennukselle altistava ja sitä ylläpitävä ajatusmalli.
Toivoisin myös keskustelua siitä, missä määrin niitä eettisiä ihanuuksia ostetaan sen vuoksi että halutaan maksaa eettisyydestä ja missä määrin se on osa itsensä brändäämistä ihanneminäksi ja trendien seuraamista. Jos ei sen 2 € ja 150 € t-paidan välillä olisi mitään muuta eroa kuin eettisyys ja hinta, moniko todella maksaisi erotuksen? (Tässä oletuksena myös se, että kukaan muu ei ikinä saisi tietää kumman ostit ja kumpaa käytät.)
Virve käytti Telakan tunikaa vuosia (ja varmaan omistaa sen edelleen?), ostaisi sieltä uuden topin kun kerta hyväksi todettu ja kestää tiheää käyttöä. Mutta joo, se tiedettiin että Virveä ei kiinnosta moraali tai eettisyys. Lopettaisi sitten sen sädekehänsä kiillottamisen ja että muka "tekee hyvää ympäristölleen" sen kustannuksella että ei käytä aikaa eettisiin valintoihin. Edelleenkään emme vain tiedä mitä tämä hänen hyväntekonsa oikein on.
Mä en myöskään itse shoppaile vaatteita nykyisin, ei se niin vaikeaa ole. Siitä vaan lopettaa ostamisen ja toteaa että kaikkea on jo tarpeeksi. Edelleen käytössä mm. 15-20 vuotta vanhoja t-paitoja, silloin olikin kestävät materiaalit kun edelleen on ihan kunnossa ja reiättömiä. Enkä todellakaan "kehuskele" muille ihmisille tällä niinkuin Virve 😄
Onko Virvellä jonkin tasoinen ocd? Pakkoajatuksia ainakin näyttäisi olevan, kohteet vaan hieman vaihtuvat. Tuo järjetön irtokarkkiepisodi ainakin tukisi tätä. On hyvä yrittää naamioida pakonomainen säästäminen vain haluksi säästää. Mitä tapahtuisi, jos virve vaan ostaisi 2 euron irtokarkkipussin, ilman sen kummempia analysoimatta?
Ehkäpä pelkää, että jos alkaa löysäillä ostosten kanssa, ilman että pohtii jokaisen kohdalla, tarvitseeko sitä oikeasti vai onko kyse vain halusta, repsahtaa ja joutuu ostosmaniaan? Siksi ei uskalleta ostaa karkkipussia ilman perusteellista puntarointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta että eettisin vaatekaappi on se, joka sulla jo on. Mutta. Siinä vaiheessa kun ostaa uuden tuotteen, olisi hyvä vähän miettiä miten ja missä ja kuka sen vaatteen on tehnyt? 2 euron paita joka hajoaa nopeasti käytössä ja jonka on ommellut orjatyötä tekevä uiguuri vankileir... eikun tehtaassa. Niinpäniin.
Tässähän on päästy tänään hyvien aiheiden äärelle. Ennen vaatteet kestivät enemmän ja pitempään, nyt joutuu ostamaan useammin uutta.
Virve ei ostanut paitaansa halpakaupasta vaan El Corte Inglesin outletista / alesta. El Corte Inglés on Espanjassa sitä mitä Stockmann oli vielä muutama vuosi sitten Suomessa. Virve myös nimenomaan ei osta pikamuotia vaan osti *mustan t-paidan*, eihän tuota enempää voi vaate perustuote ollakaan.
Edelleen ollaan hyvän aiheen äärellä, eli missä määrin kuluttajan tulee kantaa vastuuta tai syyllisyyttä siitä, että valtaosa hyödykkeistämme on tuotettu vähemmän eettisesti? Oikeastiko ei saisi ostaa alesta edullisesti - senhän voi vaikka selittää hävikin vähentämisenä. 😆 Ei minusta ole kohtuullista olettaa, että ihmisellä on jokin moraalinen velvoite ostaa 10 € (tai tässä 2 €) t-paidan sijaan vastaava ja hyvin mahdollisesti yhtä hyvin tai huonosti käytössä kestävä paita 150 € hintaan kaupasta www.eettinenunelma.fi. Siitäkin aiheesta on syytä puhua ja jaloillaan ja lompsallaan voi äänestää. Sallittakoon se lompsalla äänestäminen kuitenkin myös Virvelle.
Oma ykkössihmetykseni on se, miten Virve kuitenkin ostaa joka kuukausi aika paljon (tarpeellista) tavaraa. Silti niiden ja 14 kahvilareissun yhteishinta on joka kuukausi 30 € pintaan. 🤔
Ei kallis tavaratalo tarkoita ollenkaan että olisi eettinen. Virvellä olisi aikaa tutkia ja etsiä.
No mun mielestä tuo on vähän kohtuutonta. Harvassa asiassa Virve mun mielestä sopii esimerkiksi, mutta onhan tuo hänen kuluttamiskäyttäytymisensä vaatteiden suhteen ihailtavaa. Hän käyttää vaatteet loppuun, ostaa vain sen mitä tarvitsee eikä osta pikamuotia vaan vaatteita, jotka (kestäessään) toimivat vielä viiden vuoden päästäkin. Ja onnistuu vielä tekemään tuon edullisesti. Minusta tuo on erittäin goals ja toivoisin yltäväni samaan.
Samoin Virven kommentti siitä, että kun käyttää tavarat loppuun, päätyy tilanteeseen jossa on paljon rikkinäistä ja rämää, puhutteli kyllä mua. Siis olen toki saman elämässänikin havainnut, mutta en ole osannut sanallisesti muotoilla. 😃 Omassa päässänikin on tuollainen kognitiivinen dissonanssi: toisaalta haluan käyttää tavarat loppuun mutta toisaalta julkisilla paikoilla vähän hävettää kun käsilaukun taus on nuhjuinen, kännykänkuoresta uupuu pala ja lenkkarit näyttää jo aika kämäiseltä. Mutta sehän on sen hinta, että käyttää tavarat loppuun.
Virve oli myös päässyt jyvälle vaatteiden tuunaamisesta, ja oli saanut kaappiin jämähtäneen mekon uudelleen käyttöön poistamalla siitä kuminauhan, jolla helma oli laitettu muhkuksi.
Reikäisten vaatteiden käyttäminen oli jo liian pitkälle vietyä nuukailua, mutta nythän tuo vaikuttaa tosi hyvältä. 💪🏻 Tuo lainaamani ajatus siitä, että vaatteita saa ostaa vain muutamalta eettiseksi (ja köh, trendikkääksi) mielletyltä brändiltä, on ”sääntö” jota Virven mielenterveys kaikkein vähiten kaipaa. Muutenkin tuollainen ajatus on mun mielestä tosi armoton ja nimenomaan sille masennukselle altistava ja sitä ylläpitävä ajatusmalli.
Toivoisin myös keskustelua siitä, missä määrin niitä eettisiä ihanuuksia ostetaan sen vuoksi että halutaan maksaa eettisyydestä ja missä määrin se on osa itsensä brändäämistä ihanneminäksi ja trendien seuraamista. Jos ei sen 2 € ja 150 € t-paidan välillä olisi mitään muuta eroa kuin eettisyys ja hinta, moniko todella maksaisi erotuksen? (Tässä oletuksena myös se, että kukaan muu ei ikinä saisi tietää kumman ostit ja kumpaa käytät.)
Tässä on ehkä eroa ihmisillä, milloin jokin vaate/esine koetaan loppuunkäytetyksi?.Jos itselläni olisi rumasti kulahtanut laukku tai riittävän linttaan astutut kengät, katsoisin niiden täyttäneen tehtävänsä. En todellakaan odottaisi, että ne menevät ihan rikki rikki, ennen kuin niistä voi luopua.
Tää karkkikeissi oli niin älytön! Tuntikausien pohdinta, käveleminen kahteen eri kauppaan... Ja miten se kehtasi kuvata siellä kaupoissa jotain karkkilaareja ostamatta eurollakaan mitään! 💀
Nuukailu menee jo sairauden puolelle, samoin masennus/ocd? pitäisi hoitaa. Säännöllinen työ ehdottomasti hyvä idea! En tiedä onko ruotsi virvelle paras mahdollinen paikka. Kielitaito, ystävät ja parisuhteen tila?
Suhtautuuko ruotsalaiset muuten edelleen suomalaisiin ikävästi?
Virvelle ei tee todellakaan hyvää jos jotain tällaista on. Toivottavasti saa elämänsä vielä tasapainoon, mitä ikinä se tarkoittaakaan.
Mitähän tapahtuisi jos Virve pitkän puntaroinnin jälkeen ostaisi karkkia, ja sitten seuraavassa kaupassa löytäisikin halvemmalla enemmän?!
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tapahtuisi jos Virve pitkän puntaroinnin jälkeen ostaisi karkkia, ja sitten seuraavassa kaupassa löytäisikin halvemmalla enemmän?!
Romahdus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta että eettisin vaatekaappi on se, joka sulla jo on. Mutta. Siinä vaiheessa kun ostaa uuden tuotteen, olisi hyvä vähän miettiä miten ja missä ja kuka sen vaatteen on tehnyt? 2 euron paita joka hajoaa nopeasti käytössä ja jonka on ommellut orjatyötä tekevä uiguuri vankileir... eikun tehtaassa. Niinpäniin.
Tässähän on päästy tänään hyvien aiheiden äärelle. Ennen vaatteet kestivät enemmän ja pitempään, nyt joutuu ostamaan useammin uutta.
Virve ei ostanut paitaansa halpakaupasta vaan El Corte Inglesin outletista / alesta. El Corte Inglés on Espanjassa sitä mitä Stockmann oli vielä muutama vuosi sitten Suomessa. Virve myös nimenomaan ei osta pikamuotia vaan osti *mustan t-paidan*, eihän tuota enempää voi vaate perustuote ollakaan.
Edelleen ollaan hyvän aiheen äärellä, eli missä määrin kuluttajan tulee kantaa vastuuta tai syyllisyyttä siitä, että valtaosa hyödykkeistämme on tuotettu vähemmän eettisesti? Oikeastiko ei saisi ostaa alesta edullisesti - senhän voi vaikka selittää hävikin vähentämisenä. 😆 Ei minusta ole kohtuullista olettaa, että ihmisellä on jokin moraalinen velvoite ostaa 10 € (tai tässä 2 €) t-paidan sijaan vastaava ja hyvin mahdollisesti yhtä hyvin tai huonosti käytössä kestävä paita 150 € hintaan kaupasta www.eettinenunelma.fi. Siitäkin aiheesta on syytä puhua ja jaloillaan ja lompsallaan voi äänestää. Sallittakoon se lompsalla äänestäminen kuitenkin myös Virvelle.
Oma ykkössihmetykseni on se, miten Virve kuitenkin ostaa joka kuukausi aika paljon (tarpeellista) tavaraa. Silti niiden ja 14 kahvilareissun yhteishinta on joka kuukausi 30 € pintaan. 🤔
Ei kallis tavaratalo tarkoita ollenkaan että olisi eettinen. Virvellä olisi aikaa tutkia ja etsiä.
No mun mielestä tuo on vähän kohtuutonta. Harvassa asiassa Virve mun mielestä sopii esimerkiksi, mutta onhan tuo hänen kuluttamiskäyttäytymisensä vaatteiden suhteen ihailtavaa. Hän käyttää vaatteet loppuun, ostaa vain sen mitä tarvitsee eikä osta pikamuotia vaan vaatteita, jotka (kestäessään) toimivat vielä viiden vuoden päästäkin. Ja onnistuu vielä tekemään tuon edullisesti. Minusta tuo on erittäin goals ja toivoisin yltäväni samaan.
Samoin Virven kommentti siitä, että kun käyttää tavarat loppuun, päätyy tilanteeseen jossa on paljon rikkinäistä ja rämää, puhutteli kyllä mua. Siis olen toki saman elämässänikin havainnut, mutta en ole osannut sanallisesti muotoilla. 😃 Omassa päässänikin on tuollainen kognitiivinen dissonanssi: toisaalta haluan käyttää tavarat loppuun mutta toisaalta julkisilla paikoilla vähän hävettää kun käsilaukun taus on nuhjuinen, kännykänkuoresta uupuu pala ja lenkkarit näyttää jo aika kämäiseltä. Mutta sehän on sen hinta, että käyttää tavarat loppuun.
Virve oli myös päässyt jyvälle vaatteiden tuunaamisesta, ja oli saanut kaappiin jämähtäneen mekon uudelleen käyttöön poistamalla siitä kuminauhan, jolla helma oli laitettu muhkuksi.
Reikäisten vaatteiden käyttäminen oli jo liian pitkälle vietyä nuukailua, mutta nythän tuo vaikuttaa tosi hyvältä. 💪🏻 Tuo lainaamani ajatus siitä, että vaatteita saa ostaa vain muutamalta eettiseksi (ja köh, trendikkääksi) mielletyltä brändiltä, on ”sääntö” jota Virven mielenterveys kaikkein vähiten kaipaa. Muutenkin tuollainen ajatus on mun mielestä tosi armoton ja nimenomaan sille masennukselle altistava ja sitä ylläpitävä ajatusmalli.
Toivoisin myös keskustelua siitä, missä määrin niitä eettisiä ihanuuksia ostetaan sen vuoksi että halutaan maksaa eettisyydestä ja missä määrin se on osa itsensä brändäämistä ihanneminäksi ja trendien seuraamista. Jos ei sen 2 € ja 150 € t-paidan välillä olisi mitään muuta eroa kuin eettisyys ja hinta, moniko todella maksaisi erotuksen? (Tässä oletuksena myös se, että kukaan muu ei ikinä saisi tietää kumman ostit ja kumpaa käytät.)
Miten niin ei osta pikamuotia? Esimerkiksi tuo vaaleanpunasävyinen kukkamekko, jota hän juuri korjaili ja joka ei siltikään ole nyt hänelle hyvä on taattua 100 prosenttista Hennes & Mauritzin polyesteriä
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli uskomaton perustelu että Virve haluaa pitää heidän asunnosta myöhemmin mahdollisesti tulevat myyntivoitot itsellään saadakseen itselleen lisää rahaa ja kieltäytyy siksi jakamasta lainaa. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jokin perintötalo tai joku itselle rakas asunto, mutta nyt kyse on heidän yhdessä etsimästään minikodista jossa lähtökohtanakin oli että laina pidetään yhteisenä kun toinen vapautuu edellisestä lainasta.
Mun on vaikea ymmärtää tätä omaan napaan tuijottelua tuoreessa avioliitossa, jossa kasvatetaan omaa varallisuutta eron ja puolison kuoleman varalta niin että samalla myös estetään puolisoa saamasta mahdollista myyntivoittoa heidän yhteisesti asumastaan talosta, jonka vuoksi puoliso myi edellisen talonsa,
Tämä. Ja miten tuo mies ylipäänsä kestää tuota virven poukkoilua? Onko toi äijäkin joku erikoisempi tapaus vai mitä ihmettä tää on🤨
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta että eettisin vaatekaappi on se, joka sulla jo on. Mutta. Siinä vaiheessa kun ostaa uuden tuotteen, olisi hyvä vähän miettiä miten ja missä ja kuka sen vaatteen on tehnyt? 2 euron paita joka hajoaa nopeasti käytössä ja jonka on ommellut orjatyötä tekevä uiguuri vankileir... eikun tehtaassa. Niinpäniin.
Tässähän on päästy tänään hyvien aiheiden äärelle. Ennen vaatteet kestivät enemmän ja pitempään, nyt joutuu ostamaan useammin uutta.
Virve ei ostanut paitaansa halpakaupasta vaan El Corte Inglesin outletista / alesta. El Corte Inglés on Espanjassa sitä mitä Stockmann oli vielä muutama vuosi sitten Suomessa. Virve myös nimenomaan ei osta pikamuotia vaan osti *mustan t-paidan*, eihän tuota enempää voi vaate perustuote ollakaan.
Edelleen ollaan hyvän aiheen äärellä, eli missä määrin kuluttajan tulee kantaa vastuuta tai syyllisyyttä siitä, että valtaosa hyödykkeistämme on tuotettu vähemmän eettisesti? Oikeastiko ei saisi ostaa alesta edullisesti - senhän voi vaikka selittää hävikin vähentämisenä. 😆 Ei minusta ole kohtuullista olettaa, että ihmisellä on jokin moraalinen velvoite ostaa 10 € (tai tässä 2 €) t-paidan sijaan vastaava ja hyvin mahdollisesti yhtä hyvin tai huonosti käytössä kestävä paita 150 € hintaan kaupasta www.eettinenunelma.fi. Siitäkin aiheesta on syytä puhua ja jaloillaan ja lompsallaan voi äänestää. Sallittakoon se lompsalla äänestäminen kuitenkin myös Virvelle.
Oma ykkössihmetykseni on se, miten Virve kuitenkin ostaa joka kuukausi aika paljon (tarpeellista) tavaraa. Silti niiden ja 14 kahvilareissun yhteishinta on joka kuukausi 30 € pintaan. 🤔
Ei kallis tavaratalo tarkoita ollenkaan että olisi eettinen. Virvellä olisi aikaa tutkia ja etsiä.
No mun mielestä tuo on vähän kohtuutonta. Harvassa asiassa Virve mun mielestä sopii esimerkiksi, mutta onhan tuo hänen kuluttamiskäyttäytymisensä vaatteiden suhteen ihailtavaa. Hän käyttää vaatteet loppuun, ostaa vain sen mitä tarvitsee eikä osta pikamuotia vaan vaatteita, jotka (kestäessään) toimivat vielä viiden vuoden päästäkin. Ja onnistuu vielä tekemään tuon edullisesti. Minusta tuo on erittäin goals ja toivoisin yltäväni samaan.
Samoin Virven kommentti siitä, että kun käyttää tavarat loppuun, päätyy tilanteeseen jossa on paljon rikkinäistä ja rämää, puhutteli kyllä mua. Siis olen toki saman elämässänikin havainnut, mutta en ole osannut sanallisesti muotoilla. 😃 Omassa päässänikin on tuollainen kognitiivinen dissonanssi: toisaalta haluan käyttää tavarat loppuun mutta toisaalta julkisilla paikoilla vähän hävettää kun käsilaukun taus on nuhjuinen, kännykänkuoresta uupuu pala ja lenkkarit näyttää jo aika kämäiseltä. Mutta sehän on sen hinta, että käyttää tavarat loppuun.
Virve oli myös päässyt jyvälle vaatteiden tuunaamisesta, ja oli saanut kaappiin jämähtäneen mekon uudelleen käyttöön poistamalla siitä kuminauhan, jolla helma oli laitettu muhkuksi.
Reikäisten vaatteiden käyttäminen oli jo liian pitkälle vietyä nuukailua, mutta nythän tuo vaikuttaa tosi hyvältä. 💪🏻 Tuo lainaamani ajatus siitä, että vaatteita saa ostaa vain muutamalta eettiseksi (ja köh, trendikkääksi) mielletyltä brändiltä, on ”sääntö” jota Virven mielenterveys kaikkein vähiten kaipaa. Muutenkin tuollainen ajatus on mun mielestä tosi armoton ja nimenomaan sille masennukselle altistava ja sitä ylläpitävä ajatusmalli.
Toivoisin myös keskustelua siitä, missä määrin niitä eettisiä ihanuuksia ostetaan sen vuoksi että halutaan maksaa eettisyydestä ja missä määrin se on osa itsensä brändäämistä ihanneminäksi ja trendien seuraamista. Jos ei sen 2 € ja 150 € t-paidan välillä olisi mitään muuta eroa kuin eettisyys ja hinta, moniko todella maksaisi erotuksen? (Tässä oletuksena myös se, että kukaan muu ei ikinä saisi tietää kumman ostit ja kumpaa käytät.)
Tässä on ehkä eroa ihmisillä, milloin jokin vaate/esine koetaan loppuunkäytetyksi?.Jos itselläni olisi rumasti kulahtanut laukku tai riittävän linttaan astutut kengät, katsoisin niiden täyttäneen tehtävänsä. En todellakaan odottaisi, että ne menevät ihan rikki rikki, ennen kuin niistä voi luopua.
Aivan varmasti. Tässä oli kuitenkin tarkoituksena herättää ajatuksia planned obsolescencesta eli suunnitellusta vanhenemisesta. Liiketaloudessa iso ja tärkeä oppiala on ottaa selvää siitä, kuinka usein kuluttaja vielä suostuu ostamaan uuden tuotteen edellisen tilalle ja sen jälkeen valmistaa juuri sellaisia tuotteita.
Esimerkki 1. Ostan kerran vuodessa uuden suojakuoren puhelimelleni. Nyt on kolmas vuosi puhelimella, kolmas kotelo. Aikoinaan olen kokeillut kaikenlaista, mutta parhaaksi omiin tarpeisiini olen havainnut Applen omat silikonikuoret. Ne maksavat n. 40 €. Kuoret eivät kuitenkaan kestä koskaan vuotta priimana, vaan niistä lohkeilee jokunen pieni palanen vuoden mittaan, mikä vaikuttaa vain ulkonäköön eikä suojaukseen tai käytettävyyteen.
Jotta saan mieluisia kuoria käyttäen suojattua puhelimeni, olen valmis maksamaan siitä 40 € vuodessa, ja päädyn puolet vuodesta käyttämään vähän rikkinäistä kuorta. Jos haluaisin tehdä saman käyttäen aina hyvännäköisiä kuoria, joutuisin maksamaan siitä 120 € vuodessa. Kolmas vaihtoehto olisi se, että Apple voisi ongelmitta valmistaa puhelimia, jotka kestäisivät ilman suojakuoria. Tällöin jäisi hurja määrä myyntiä tekemättä.
Esimerkki 2. Ostan tarjouksesta satasen pintaan olevat juoksukengät suosikkimallistaan kahdesti vuodessa. Käytän niitä paljon myös arkikäytössä, koska kävelen paljon. Kuitenkin tossuista vaimennukset lähtevät nopeasti huononemaan ja askelluksesta johtuen niiden sisänurkkaan tulee nuhrua. Olen siis valmis maksamaan 200 € vuodessa juoksukengistäni, ja kuljen puolet vuodesta nuhruisissa juoksukengissä.
Vaihtoehtoisesti voisin noudattaa valmistajan antamaa kilometrisuositusta ja ostaa uudet kengät alle kahden kuukauden välein. Tällöin maksaisin 700 € vuodessa alesta juoksukengistä voidakseni käyttää aina hyvin vaimennettuja ja siistejä kenkiä.
Kolmantena vaihtoehtona Nike voisi muuttaa malliaan (joka vuosihan sitä mallia muutenkin muutetaan) niin, että sisäsyrjässä ja muissa perusaskellusvirheiden rasittamissa kohdissa olisi vahvempaa materiaalia ja vaimennukset kestäisivät ongelmitta (niin ne ennenkin tekivät).
Esimerkki 3. Opiskeluaikoina Lorealin maskara riitti viisi kuukautta päivittäisessä käytössä. Nykyään Lorealin vaaleanpunaisessa tuubissa oleva ripsiväri kestää kitkutellen kansi kuukautta. Olen kerran elämässäni ostanut trendikkään mikrokärkisen kulmakynän. Ostin sen alkukuusta ja saman kuun loppupuolella se oli jo käytetty loppuun.
Vaihtoehtoisesti valmistajat voisivat tehdä tuotteita, joilla on järkevä käyttöaika. Nykyarvio on, että trendiliikkeen paidan tarvitsee kestää kymmenkunta pesua. Trendikäs kuluttaja ei kuitenkaan käytä samaa paitaa useammin kuin kerran kuussa, ja kahden vuoden kohdalla se on jo pois muodista.
Uusi puhelimen kuori joka vuosi?! Mulla on yks per puhelin, ja sama puhelin käytössä 3-5 vuotta.. (puhelimet ostan käytettynä) Ja kuori ei ole kyllä koskaan rikkunut 😆
Hyviä kestäviä lenkkareita on kyllä tosi vaikea löytää nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Uusi puhelimen kuori joka vuosi?! Mulla on yks per puhelin, ja sama puhelin käytössä 3-5 vuotta.. (puhelimet ostan käytettynä) Ja kuori ei ole kyllä koskaan rikkunut 😆
Hyviä kestäviä lenkkareita on kyllä tosi vaikea löytää nykyään.
No onnittelut sinulle. Silikonikuori kyllä varmasti kestäisi monta vuotta toiminnallisesti, mutta siitä irtoaa aina jokunen pieni palanen - ja kuten ketjussa jo totesi kommenttiini, että ihmiset laittavat tavarat poistoon eri kohdissa ja hänen mielestään nuhraantuneet jutut menevät roskikseen. Sinun mielestäsi taas 1500 päivää käytössä ollut puhelimen kuori on yhä hyvä ja menisi pitempäänkin. Tästä juuri aiheutuu minulle se kognitiivinen dissonanssi, kun sinä ja minä haluaisimme käyttää tavarat loppuun, mutta nirppiksemmät ylenkatsovat meitä ja nuhjuisia tavaroitamme.
Puhelin on monelle se eniten käytetty työväline ja todella kovassa käytössä. Akut nyt taitavat olla ihan nykyisen kehityksen mukaisia, ja ne joutuu aktiivikäytössä vuosittain vaihtamaan. Muuten ei olisi mikään ongelma tehdä puhelimia jotka kestävät melkein mitä tahansa. Apple on ainakin kahdesti julkaissut hyvin heikkonäyttöisen puhelimen, ja seuraavana vuonna julkaissut seuraavana vuonna saman näytön mutta kestävämpänä. Todennäköisesti vain siksi, että asiakkaat protestoivat heikkoa laatua ja kallista korjausta.
Mun mielestä aihe siitä, että haluamme kestävät tavarat takaisin, on tärkeä niin lompakkomme kuin planeettammekin kannalta. Olisi superkiva kuulla niistä kestävistä lenkkareista, puhelimista ja vähän vaikka mistä vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi puhelimen kuori joka vuosi?! Mulla on yks per puhelin, ja sama puhelin käytössä 3-5 vuotta.. (puhelimet ostan käytettynä) Ja kuori ei ole kyllä koskaan rikkunut 😆
Hyviä kestäviä lenkkareita on kyllä tosi vaikea löytää nykyään.
No onnittelut sinulle. Silikonikuori kyllä varmasti kestäisi monta vuotta toiminnallisesti, mutta siitä irtoaa aina jokunen pieni palanen - ja kuten ketjussa jo totesi kommenttiini, että ihmiset laittavat tavarat poistoon eri kohdissa ja hänen mielestään nuhraantuneet jutut menevät roskikseen. Sinun mielestäsi taas 1500 päivää käytössä ollut puhelimen kuori on yhä hyvä ja menisi pitempäänkin. Tästä juuri aiheutuu minulle se kognitiivinen dissonanssi, kun sinä ja minä haluaisimme käyttää tavarat loppuun, mutta nirppiksemmät ylenkatsovat meitä ja nuhjuisia tavaroitamme.
Puhelin on monelle se eniten käytetty työväline ja todella kovassa käytössä. Akut nyt taitavat olla ihan nykyisen kehityksen mukaisia, ja ne joutuu aktiivikäytössä vuosittain vaihtamaan. Muuten ei olisi mikään ongelma tehdä puhelimia jotka kestävät melkein mitä tahansa. Apple on ainakin kahdesti julkaissut hyvin heikkonäyttöisen puhelimen, ja seuraavana vuonna julkaissut seuraavana vuonna saman näytön mutta kestävämpänä. Todennäköisesti vain siksi, että asiakkaat protestoivat heikkoa laatua ja kallista korjausta.
Mun mielestä aihe siitä, että haluamme kestävät tavarat takaisin, on tärkeä niin lompakkomme kuin planeettammekin kannalta. Olisi superkiva kuulla niistä kestävistä lenkkareista, puhelimista ja vähän vaikka mistä vastaavasta.
Tähän täytyy kommentoida, että se, joka laittaa kulahtaneet vaatteet/tavarat pois, ennen kuin ne menevät totaalisen rikki, ei välttämättä katso rönttäisenä kulkevaa kanssaeläjää nirppanokkaisesti. Ehkäpä hän ei kiinnitä mitään huomiota kanssaeläjään. Kyse voi olla, ja onkin omalla kohdallani, ihan siitä, että on esteetikko, joka saa jotain nautintoa elämäänsä myös silmäänsä miellyttävistä asioista. Siksi ne kulahtaneet, nyppyyntyneet jopa reikäiset vaatteet voi päästää eläkepäiville. Eli vaikkapa vielä kengänkiillotus-, siivous- tai pyöränpesuräteiksi.
Jostain syystä 2 euroa viinilasiin ei aiheuta samaa pohdiskeluvyöryä kuin samanhintainen karkkipussi. 🤨
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä 2 euroa viinilasiin ei aiheuta samaa pohdiskeluvyöryä kuin samanhintainen karkkipussi. 🤨
Eikös sieltä saa vielä kaupasta koko pullon lähes samaan hintaan.
Karkkikeissiin käytettiin ilmeisesti tunteja. Pohdittiin kuinka tekee sikana mieli täydellistä sekoitusta irttareita, saatiin seuraajalta vinkki pohjoismaisesta irttarikaupasta, käytiin tutustumassa siihen, mutta todettiin että kahden viikon päästä Ruotsissa saman setin saisi 0,50-1 euroa halvemmalla. Raportoitiin kaikki someen.