Onko tässä mitään järkeä? Töihin menosta...
Nelilapsinen perhe, kaikki juuri ja juuri koulussa. Isopalkkainen isä - rahalla pärjätään koko perhe, kun niukasti eletään. Äiti on kotona. Lapset harrastavat, äiti kuljettaa. Kuljetuksia on n. 7 edestakaista viikolla, viikonloppuisin yksi säännöllinen ja epäsäännöllisiä silloin tällöin, noihin satunnaisiin kuljettaa isä. Äiti tekee lähes kaikki kotityöt. Välillä äidin aika tuntuu ihan loppuvan kesken, nukkumiselle ei aina jää tarpeeksi aikaa. Isä tekee vähän kotona ns miesten hommia. On hiukan lasten kanssa. Lopun ajan isä viettää pelaten itsekseen tietokonepelejä, välillä yömyöhään. Isä on sitä mieltä, että äidin olisi jo aika mennä töihin, että olisi välillä rahaa tehdä jotain kivaa. Äitiä ahdistaa, koska pelkää, että joutuisi silti tekemään kaikki kotityöt, lapset jäisivät vaille huomiota ja joutuisivat jättämään rakkaat harrastuksensa. Isä lupaa että tekisi enemmän kotitöitä. Äiti ei uskalla luottaa siihen, koska ei näe mitään merkkejä siitä, että näin todella kävisi. Nyt ei taida vanhempien arvomaailmat kohdata...
Kommentoikaa, kiltit!
Kommentit (75)
Ja lapsia on pitänyt hankkia nimenomaan neljä, koska? Onhan se isä oikeassa, että ei ole kiva yksin elättää toista aikuista ja lapsilaumaa.
En tajua yhtään, miksi tuonikäisillä pitää olla noin valtavasti eri harrastuksia.
Se on ihan oma valinta että niitä lapsia on tehty noin monta, saati että kaikki harrastavat paljon. Ja ymmärrän miestäsi todellakin, kiva kituuttaa aina vaan että nainen voi lojua kotona. Mutta kun palaat töihin NIIN ÄLÄ OLE marttyyri ja tee niitä kotitöitä yksin, jos mies ei tee omaa osuuttaan niin kylmästi jätät miehen osuuden tekemättä, (vaikka kuinka vituttaisi ettei kaikki ole ihan tiptop), kyllä se mies itse pian huomaa tarttua toimeen. :)
ja vielä raakaa sellaista, mutta leikitelläämpä ajatuksella että ap:lle ja hänen miehelleen tulisi ero.
Lapset jäisivät todennäköisesti äidilleen ja mies maksaisi elatustukia. Silti rahantulo olisi niukkaa. Ap:llä ei viestien perusteella ole kummoistakaan koulutusta, työkokemuksesta puhumattakaan. Ei olisi helppoa lähteä enää tuossa tilanteessa ainakaan opiskelemaan.
Kannattaa nyt ap hankkia itselle koulutus, jonka avulla saat kunnolla palkatun työn. Vaikka ei eroakaan tulisi, helpottaisi se kuitenkin taloudellista tilannettanne ja ehkäpä arvostuksesi miehenkin silmissä nousisi oma uran myötä.
Käytän aikaani tähdellisempään.
Ap, kuinka kuvittelet asioiden hoituvan muissa perheissä? Aika harvassa ovat ne, joissa äiti on kotona noinkin isojen lasten kanssa. Töissä käydään ja koti ja lapset hoidetaan silti. Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä ja tietyistä asioista täytyy vain opetella joustamaan. Ja monet asiat voi jättää kokonaan tekemättä.
En osaa edes kuvitella, kuinka paljon minulla olisi aikaa, jos olisin kotona ja lapset olisivat koulussa päivät.
Nyt pikkuisen realitettia kehiin!
Vai asutteko Porvoossa?
Nytkin poden huonoa omaatuntoa, kun en jäätyä tätäkin hetkeä pikkuisten koulukirjojen päällystämiseen, mutta välillä on pakko purkaa ahdistusta... Ap
Meidän perheeseen kuuluu myös 4 koululaista ja olin itse melkein 10 vuotta äitiys/hoitovapaalla ennen töihinpaluuta.
Paluu töihin pelotti, en olisi tahtonut takaisin työelämään. Koin, että se työmäärä mikä minulla oli kotona vastasi täysimääräistä työpäivää, enkä olisi jaksanut tehdä kaksi täysimittaista työpäivää (yhden työpaikalla ja toisen kotona) peräkkäin. Säälin kuitenkin miestä, joka teki pitkiä päiviä ja stressasi siitä, riittääkö meillä rahat jos jotain odottamatonta sattuisi.
Palasin töihin tekemään täyspitkiä päiviä ja kaikki on sujunut erinomaisesti! Lapset ovat oppineet kulkemaan itse harrastuksiin, osittain kimppakyydeillä. Osa vaihtoi urheiluseuraa, jotta voisivat jatkaa harrastuksien parissa heti koulun jälkeen käymättä ensin kotona. Vanhemmat lapset auttavat nuorempia kotona ruoanlaiton ja välipalan kanssa.
Siisteydestä olemme tinkineet. Imuroimme ja vaihdamme lakanat ehkä 2-3 kertaa kuussa. Jokainen kerää omat tavaransa silloin kun äiti/isä siitä huomauttaa. Se joka ensin kaipaa puhdasta päällepantavaa pesee pyykit (myös 8 vuotias). Käymme miehen kanssa vuorotellen kaupassa 2krt viikossa töiden jälkeen. Rahahuolia ei ole, lapset ovat itsenäistyneet ja arki sujuu ongelmitta kun siisteys yms. tavoitteet eivät enää ole yhtä korkealla.
joidenkin kommenttia että lapset ei harrastuksia tarvitse, niistä pitää luopua että äiti ehtii töihin. Kamalan tylyä lapselle joka haluaa jatkaa omaa rakasta harrastustaan. Kyllä luulisi aina jokin keino löytyvän miten lapsi sinne harrastukseensa pääsee jos vanhempi ei tosiaan ehdi viemään, ei kai niistä kokonaan tarvi luopua?!
ap millainen miehesi oli sitten jo ennen lapsia?? osallistuva? teki ruokaa? siivosi? tiskasi? jne? eikö noin kotihommat ollut jo ennen lapsia??
minkä alan ihmisiä olet kun se työnteko noin pelottaa?? ala perhepäivähoitajaksi niin saat olla kotona!
Toinen menee kouluun nyt ja toinen on tarhassa. Molemmilla vanhemmilla menee 10 tuntia työpäivään matkoineen. Ollaan osa päivistä hieman limittäin töissä. Siis mies 8.30-16.30, minä 11-19 tyylillä. Osa päivistä ollaan molemmat 8.30-16.30.
Vanhemmalla lapsella on harrastus 4 x viikossa, nuoremmalla kerran. Itse käydään treenaamassa kun ehditään = viikonloppuna. Ajan työmatkat hyvällä säällä pyörällä = hyvää arkiliikuntaa.
Siivotaan päivittäin jotain = imurointi, tiskit, pyykit, tavaroiden järjestely. Kaupassa käydään kerran viikossa ja ostetaan siis paljon kerralla ja säästyy aikaa.
Mies opiskelee töiden lisäksi + reissaa työkseen kuukausittain kerran pari.
Silti meillä on siistiä, pyykit pestynä, tavarat järjestyksessä jne.
Näin oli myös kun olin 5-6 vuotta lasten kanssa kotona. Mutta en millään saanut kotitöillä päivää täyteen. Tein itse ruoat silloinkin. Oltiin lasten kanssa pari kertaa päivässä ulkoilemassa, nähtiin tuttuja, käytiin harrastuksissa jne. Ja lapset oli alle 5 v niin etteivät osallistuneet mihinkään.
Teillä täytyy järjestellä asioita uudelleen. Sinulla on kuitenkin 10 tuntia päivässä enemmän aikaa tehdä kotihommia kuin työssä käyvällä = 50 tuntia viikossa!!
Vaikea uskoa näin kotiäidin tyttärenä, että lasten koulupäivän aikana ei ehtisi tehdä kotitöitä. Organisoinitkyvyn puutetta? Uskon kyllä, että kiirettä on noissa kuskauksissa muuten.
Parannusehdotuksia: muutto lähemmäksi lasten harrastuksia (kuskaukset vähenevät), siivousavun palkkaaminen (jos menet töihin) ja ukko osallistumaan kotitöihin.
Ahdistaako ansiotyö (ei mielenkiintoista ja kivaa ammattia ja työtä odottamassa?) vai kotityöt? Jälkimmäisiä onnistuu aika hyvin pakoilemaan tekemällä niitä oikeita töitä..
Mä olen eronnut, ex.n kanssa viikko-viikko.
Mulla on jokaiselle päivälle siivouslista, pieni homma, esim ma pesen vessan, tiistaina käyn läpi jääkaapin jne. Illalla kun mennään nukkumaan on koti siisti, Hesari paperinkeräyslaatikossa, seuraavan päivän vaatteet laitettuna valmiina.
Koti on jaettu kuuteen sektoriin ja esim eteinen + vaatehuone ja tietyssä kuussa, tai siis vuodessa 2 x käyn kaikki eteisen kaapin tavarat läpi, tyhjennän hyllyn, pyyhin pölyt, käyn jokaisen tavaran läpi ja tarpeettomat kiertoon.
Päivittäisessä siivouksessa menee aikaa n 15 minuuttia, perjantaisin on vuorossa vaatteiden ja muiden korjaus, siinä voi joskus mennä hyvinkin paljon aikaa, mutta yleensä lyhyellä pärjätään.
Toi kk siivouskin kestää keittiössä n 3 - 4 h mutta eteisessä ei kauaa.
Lisäksi mulla on vihko, johon olen merkannut työt jotka teen harvoin. Esim marraskuussa kaivan esille joulutavarat, loppiaisen jälkeen pakkaan pois. Kuulostaa hullulta, mutta mä olen perustoiminnoiltani aika saamaton ihminen. Juhannuksen kohdalla lukee tee joulukortit, mutta olikin luppoaikaa tammikuussa ja kun sain inspiksen, tein ne jo silloin.
Kun mulla on listat kaikesta, asiat toimii.
Nyt tosiasia on että teillä asuu 6 tervettä ihmistä, jotka kaikki voivat osallistua kotitöihin.
Meillä kohta 8 ja 5 v ovat jo 2 vuotta olleet vastuussa roskien tyhjentämisestä ja astianpesukoneen täytöstä ja tyhjentämisestä. Sekä huoneiden puhtaana pidosta. Miksi vanhemmat lapset eivät osaa mitään tehdä ?
Mä suosittelen sinulle seuraavaa :
Teet listan perustoiminnoista mitä teet
esim
aamupala, raivaus
imurointi
pyykkäys, silittäminen
päivällinen, raivaus
roskat
ja sitten sovitte, että tästä lähtien teillä vaihdetaan perjantaisin lakanat. jokainen tuo omat lakanat pesukoneen luo, sinä peset, laitat kuivumaan ja viet sänkyjen luo uudet.
Lopetat kaikkien vaatteiden silittämisen.
Teet 5 vkon ruokalistat ja teet sellaisia ruokia, joita tarvitsee esivalmistella. Sovit että ekalla viikolla on 1 lapsista apukokki ja esim kuorii perunat edellisenä päivänä.
Toisen lapsen tehtävä on pitää roskikset tyhjänä, meillä on päivät jolloin roskat viedään ulos, ihan johtuu biosta.
Sulla menee pari viikkoa siihen kun saat listat tehtyä, sitten sovit miehesi ja lasten kanssa työjaon. Miehesi kanssa sovit aikaa esim jouluun saakka, jolloin homma pitää sujua. Jos ei suju, et mene töihin.
En ole ap mutta kotiäiti joka on jossain vaiheessa menossa töihin. Aion käyttää listaasi apuna kotitöiden organisoinnissa.
Ehdotus: sano miehelle, että alat hakea töitä aktiivisesti kun hän on esim. kuukauden ajan konkreettisesti näyttänyt, miten vähentää pelaamista ja tekee puolet kotitöistä ja kuskaa lapsia puolet kerroista.
tietää, mitä ap tekee päivän aikana. Mulla on viisi lasta, joista vanhin on 5v. Ja mä ehdin kyllä tehdä päivän aikana kotityöt, vaikka lapset on koko ajan "jaloissa", tosin käyn kaupassa vasta kun mies kotiutuu.
Ja mä aloitin tässä vielä opinnot avoimessa yliopistossa... en tajua, mitä kotitöitä voi olla niin paljon, ettei neljän (normaalisti kotitöihin osallistuvan) koululaisen kanssa jää muka aikaa muuhun.. tai vaikka työn tekoon.
No kukin tavallaan.. lähden poimimaan herukat, sit mehustumaan, lapsille ruoka ja sen jälkeen pesen ikkunoita, pyykkikone tekee työt ihan vahtimatta.. ja ehdin kyllä leipoakin meille esim sämpylät...
seli-seli-ap, jolla riittää tekosyitä joka lähtöön.
Missä sanottiin, että mies pakotti naisen olemaan kotona? Minä sain pikemminkin sen käsityksen, että se oli ap:n oma valinta, ja mies haluaisi hänen menevän jo töihin.