Lue keskustelun säännöt.
Miehen osuus kotitöistä =O
13.08.2012 |
Tilanne se, että minä olen koko yhdessä oloaikamme ajan tehnyt valtaosan kotitöistä. Toki mieskin osallistuu mutta viimeisen kahdeksan vuoden ajan, jonka hän on toiminut yrittäjänä, on hänen osuutensa koko ajan vähenemään päin.
Esim. imuroi ehkä pari kertaa vuodessa, pyykkiä ei pese koskaan, ei siivoa, ei käy kaupassa, ei vaihda roskapussia. Tiskikonetta tyhjää/täyttää silloin tällöin. Ruuan laittoon osallistuu ehkä kerran parissa kuukaudessa (ei siis laita koskaan koko ateriaa). Lapsen hoitoon liittyvät jutut on täysin mun vastuulla jne. jne.
Tämä on mulle ollut ihan ok tähän asti (olen ollut vuoden kotona), mutta esim. tarhaan vienti/haku ja kaupassa käynti työpäivän jälkeen on tuntunut joskus kohtuuttomalta. No, nyt olen palaamassa työelämään ja ihmettelen, että kuinka saan miehelle sanottua, ettei se tiskikoneen tyhjennys/täyttö silloin tällöin ihan riitä. Aina kun asiasta puhutaan, vetää mies herneen nenään. Hän ei siis kertakaikkiaan ymmärrä, että esim. ruoka pitää ensin miettiä, että mitä syödään, sitten käydä kaupassa ja valmistaa se ruoka ja lopuksi siivota jäljet. Tai että pyykkiä pitää pestä kohtalaisen usein jos haluaa, että kaapissa on puhdasta päälle pantavaa (ei myöskään tajua, mitä kaikkia vaiheita pyykin pesu sisältää). Ei ymmärrä, että on tosi stressaavaa, kun minä olen aina se, joka joudun lähtemään töistä ajoissa, vaikka kuinka olis hommat kesken.
Tänäänkin hän oikein tyypillisellä marttyyriäänellä totesi "no ainakin viikonloppuna yritin; laitoin ruokaa ja täytyin astiksen". Joo, kuori perunat kun minä tein muun ruuan ja astista piti viikonloppuna tyhjätä/täyttää useammin kuin kerran. Lisäksi piti imuroida hiekkaa useampaan otteeseen sekä suorittaa vaatehuoltoa kun lasten vaatteet oli mm. mustikassa. Multa jäi yksi ateria väliin kun mies istui koneella samaan aikaan kun lapset piti omaa shoutaan ruokapöydässä; eipä siinä itselle tullut mieleen ottaa ruokaa kun koko ajan jouduin hyppäämään kuin vieteriukko hakemaan paperia ja rättiä sekä antamaan lisää leipää tai maitoa.
No, tulipahan taas yksi vuodatus ikuisuusaiheesta. Mutta olen todella ymmälläni kunka saan miehen ymmärtämään ja ottamaan hieman vastuuta arjen pyörittämisestä.
Ps. Jos miehestä on kiinni, niin meillä ei koskaan vaihdeta lakanoita eikä pestä vessaa
Kommentit (29)
Ihan itsestään selvää on, että pitäisi osallistua, MUTTA...
Miksi nainen on se, joka määrää miten tehdään ja milloin tehdään jne...Mitä syödään, koska imuroidaa ja miten imuiroidaan, koska harrastetaan seksiä ja miten ne pyykit pestään. jne...
Relaa hyvä ihminen.
niin MITÄÄN EI TAPAHDU!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja päästä johonkin kompromissiin molemmille sopivasta siisteyden tasosta. Ja nämä hommat sitten jaetaan.
Ihan itsestään selvää on, että pitäisi osallistua, MUTTA...
Miksi nainen on se, joka määrää miten tehdään ja milloin tehdään jne...Mitä syödään, koska imuroidaa ja miten imuiroidaan, koska harrastetaan seksiä ja miten ne pyykit pestään. jne...
Relaa hyvä ihminen.
koska jos mies saisi päättää, meillä siivottaisiin ehkä kerran kuussa, käytäisiin kaupassa joka päivä (ja ehkä useamman kerran, koska aina unohtuisi jotain oleellista), meillä olisi kaikki puhtaat vaatteet aina loppu, lapsia ei muistettaisi viedä neuvolaan, laina olisi otettu mistä ensimmäisenä kysytty (hinnasta viis), jne.
Minuakin rasittaa se, että nainen joutuu olemaan se, joka koko ajan pyytää tekemään asioita. Jos se mies joskus tekisi jotain oma-alotteisesti, niin ei tarvitsisi aina pyytää / käskeä. Se käskeminenkin on ihan hiton rasittavaa.
Ja kokeiltu on, etten tee itse mitään. Ei vaan toimi, siinä paskassa ei pysty elämään.
Miksi nainen on se, joka määrää miten tehdään ja milloin tehdään jne...Mitä syödään, koska imuroidaa ja miten imuiroidaan, koska harrastetaan seksiä ja miten ne pyykit pestään. jne..
Keskustellaan siitä mikä on sopiva siivoustahti molemmille ja miten nämä työt tehdään. Riittääkö että kuivumaan heitetään pyykit ruttuun narulle vai suoristetaanko. Kuinka usein imuroidaan. Siivoaako ruuan laittaja keittiön vai se toinen.
Kaikesta voi sopia.
Mutta sama ongelma meilläkin. Mulla on nyt kokeilussa taktiikka että teen vaan pakolliset ja muut odottaa miehetkin osallistumista. Tarviiko sanoa että meillä alkaa noin vuoden kokeilun jälkeen olla jo aika paskaista, oikeesti jo vähän haiseekin pahalle. Mieskin tämän jo huomaa ja olen sanonut että johtuu siitä ettei ole kunnolla siivottu, vaan eipä mitään silti tapahdu. Mua ei niinkään alunperin tosin haitannut se että itse siivosin vaan se ettei sitä arvostettu. Mies saattoi esim. Kaataa vastapyyhittyyn jääkaappin maidot ja jättää ne sinne. No, ne on siellä vieläkin ja koko kaappi alkaa jo olla terveysriski. Muistutan tästä miestä säännöllisin väliajoin mutta hän ilmeisesti odottaa että kaappi mystisesti puhdistuu itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taustaa: kun tapasimme, oli mies kahden esiteinin lähi-isä joten oli kyllä tottunut kotitöihin. Alkuun osallistui kiitettävästi ja hänen lapsensa osallistuivat myös kotitöihin. Kun odotin yhteistä lastamme, hoiti mies siivoukset lähes kokonaan yksin. Eli periaatteessa kyllä tietää, mitä kaikkea huushollin hommiin kuuluu, mutta silti vetoaa aina siihen, että juuri eilen tyhjensi astianpesukoneen.
Mies alkoi yrittäjäksi kun lapsemme oli vauva ja minä äitiyslomalla. Hoidin lasta kotona lähes kolme vuotta ja oli luonnollista, että tein kotityöt. Kun menin töihin, palkkasimme siivoojan. Mutta sepä ei tuonutkaan tilanteeseen helpotusta; vieraan ihmisen jälki oli aika usein eri kuin mitä mun vaatimus palkatulta siivoojalta. Kokeilimme hetken aikaa myös kotiin toimitettuja ruokakasseja resepteineen: ei auttanut koska ruoka oli usein melko eksoottista ja lapsi alkoi jo melkein oireilla fyysisesti aina kun neljän ruoka oli tulossa.
En mielestäni sanele, milloin pitää siivota jne, mutta oikeasti mies on livennyt pikkuhiljaa kaikista kotitöistä vedoten yrittäjyyteen ja pitkiin työpäiviin. Jos hän joskus imuroi niin osaan kyllä olla naputtamatta imuroinnin tasosta ja tyydyn siihen kuinka mies homman hoitaa (yleensä hänen jälki imuroinnin jälkeen on moitteetonta).
Toki yksilapsisessa perheessä arki on usein helpompaa kuin jos lapsia olisi useampi mutta meillä on usein myös miehen lasten lapsia hoidossa, ja heidänkin hoitamisensa on lähinnä mun vastuulla. Vapaaehtoisesti ja mielelläni heitä otan luoksemme, mutta silti toisen aikuisen puuttuminen taloudessa joskus korpeaa; varsinkin kun tuo toinen aikuinen käyttäytyy kuin iso lapsi (mm. viikonloppuna ryysi ensimmäisenä soppakattilalle vaikka lapset kiljuivat kilpaa nälkäänsä vieressä).
Jotenkin vain pitäisi saada miehelle iskostettua kaaliin, että kaipaan perheeseemme myös hänen panostaan nimenomaan aikuisena, asioihin osallistuvana kumppanina. Jos tästä sanon, niin suuttuu. Eikä mua haittaa, jos joudun määrällisesti enemmän tekemään mutta jos toinen edes hiukan osallistuisi. Esim. laittaisi sitä soppaa ensin lapsen lautaselle sillä välin kun minä voitelen leipää. Tai kävisi joskus kaupassa ja laittaisi ruuan valmiiksi. Tai imuroisi. Mutta ei :( joskus sitten raivopäässä siivoaa kun "tää kämppä on kuin sikolätti", jos mulla on hiukan ote lipsunut. Tai kiukkuisena aamulla kyselee, että "miks sitä paitaa ei vieläkään ole pesty".
Eli mielestäni sellainen tehtävälista ei kyllä meitä palvele ja on enemmän teinien hommaa. Mun mielestä tällaiset kotityöjutut pitäisi olla itsestään selviä ja niistä pitäisi pystyä puhumaan. Se vaan on niin arka aihe miehelle, että suuttuu välittömästi jos otan asian esiin. Ja enemmän mua häiritsee se asenne; esim. jos mä joskus en pääsekään viemään lasta harrastukseen, niin siitä pitää tehdä kauhea numero kuinka se on hänelle hankalaa ja kuinka mun työvuorot on ihan perseestä, kun ei aina voi olla aamuvuorossa. Tai se, että mies keväällä "vaatii" mua laittamaan kesäkukkia mutta sitten ei vaivaudu kastelemaan niitä mun poissaollessa vaan antaa niiden kuolla.
Eli kokonaisuus mättää enemmän kuin yksittäinen kotityö. Ja kaikki vaan yrittäjyyden tähden?
listojen tekeminen on teinihommaa, niin mitä tuollainen kiukuttelu ja suuttuminen sitten on? Teillähän nimenomaan tarvittaisiin ne listat, että mies näkisi mitä pitää tehdä ja milloin. Siitä se kokonaisuuskin hahmottuu paremmin, jos tuntuu että sen kanssa on hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies mennyt naimisiin äitinsä kanssa?
Kokeile ihmeessä esim. niin, että et vaan siivoa. Tiskaat itsellesi sen mitä sinä j amahdollisesti lapset tarvitsee. Teet ruokaa vain teille. Huono on sen miehenkään töihin mennä , jos ei ole puhtaita vaatteita. Käykää lasten kanssa joskus ulkona syömässä, vaikka hampparilla, niin ettei kotona ole edes "naposteltavaa" miehelle. Jos ei näistä opi, palaa varmaan pian äipän helmoihin.
Ihan itsestään selvää on, että pitäisi osallistua, MUTTA...
Miksi nainen on se, joka määrää miten tehdään ja milloin tehdään jne...Mitä syödään, koska imuroidaa ja miten imuiroidaan, koska harrastetaan seksiä ja miten ne pyykit pestään. jne...
Relaa hyvä ihminen.