Lue keskustelun säännöt.
En ikävöi lastani
11.08.2012 |
Olen ollut 1.5-v lapsestani erossa nyt kaksi kokonaista päivää. Hän palaa kotiin tänään illalla isänsä kanssa. Olen vain nauttinut hiljaisuudesta ja tehnyt kaikkea kivaa. Kauankohan menisi ennen kuin tulisi ikävä? Nyt tuntuu että voisivat molemmat pysyä poissa vaikka kuukauden.
Kommentit (7)
Muakin on alkanut mietityttää, olenko joku psykomamma, joka voisi unohtaa että perhettä on koskaan ollutkaan ja jatkaa iloisena sinkkuna.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaisin helpotuksesta, kun vein lapset 1-vutotiaina päiväkotiin. Yhtään ei huolestuttanut. Nyt ovat jo teinejä.
Koskaan en ole omilla reissuillani heitä kaivannut enkä silloin jos ovat olleet itse poissa.
Olen homannut, että tämä on poikkeavaa.
Olen vienyt jokaisen päiväkotiin kyyneleet silmissä ja erossa on vaikea olla. En halua antaa hoitoon lapsia isovanhempien luo, vaan isovanhemmat saavat tulla meille. Kävimme miehen kanssa kahdestaan ulkomailla ja itkien kaksi ensimmäistä ja viimeistä päivää ikävääni. Reissu kesti viisi päivää, joten yksi päivä oli itkuton.
Olen ollut muutaman kerran viikon pois kotoa, kerran kaksi viikkoa, eikä ole tullut yhtään ikävä ja siitä on tullut podettua huonoa omatuntoa.
Toisaalta taas olen ollut aina lasten kanssa kotona, viimeksi töissä 10v sitten, josko tuokin vaikuttaisi asiaan ainakin minun kohdallani?
Näin on ollut jo vuoden. Enkä yhtään kaipaa. Päin vastoin saan aina päänsärkyä kun joudun olemaan heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meitä on sitte enemmänki. EN minäkäänkaipaa mutta johtuisko se siitä että tietää pian tapaavansa? Jospa se onin normaalia? Eikä ole läheisriippuvainen omista tenavistaan? jos tietäis ettei näe ikinä, sillo varmaa kuolisin ikävään.
jopa vähän "säikähdin" kun en ikävöinyt samanikäistä (ja kahta vanhempaa) lasta kun olimme erossa 4 yötä! Mikä mussa on vikana kun ei tullut ikävä?!