kilpikonna lemmikiksi, plussat ja miinukset?

Maakilpikonnat eivät asu häkissä vaan vähintään parin neliömetrin laajuisessa terraariossa. Lisäksi tarvitaan jääkaappi talveksi. Terraarioon tarvitaan tehokas valaistus ja uv-valaistus.

Lattialla niitä ei voi yleisistä luuloista huolimatta asuttaa, sillä lattia on liian kylmä ja vetoisa.

Kesällä ruoka hankitaan suurelta osin ulkoa. Siirtymäkausien ruoka säilötään kesällä.

Vierailija kirjoitti:

kauhealle...Ehkä ruoka tai likainen vesi, mutta sellainen vanhan kalan lemu leijuu nopeasti kilpikonna-altaan ympärillä.

Meillä punakorva syö silakoitaan vauvanammeessa ja menee pesuvadissa tehtävän pesun kautta puhtaisiin akvaariovesiin. Ei hajuja ja punakorva on todellinen elämästänautiskelija.

Meillä 9-vuotias nelivarvaskilppari uros, joka oli tullessaan vain 3-viikkoinen ja dominokeksin kokoinen. Ostettiin suoraan kasvattajalta, joka antoi hyvät hoito-ohjeet. Nyt siis melkein täysikasvuinen pienen ruisleivän kokoinen. Mainio kaveri. Tulee ihmisten luokse ja tuntee nimensä. Tykkää rapsutuksista ja haluaa syliin: kiipeää jalkaa pitkin. Viihtyy sylissä aikansa ja ilmaisee kun haluaa pois. Horrostaa talvisin omassa suuressa matalareunaisessa pahvilaatikossa n. 2-3 päivää viikossa n.2 kuukauden ajan. Tällöin siis valot ja lämpölamppu pois päältä osan viikkoa. Muuten saa kävellä vapaasti alakerrassa. Miinuksena, että saattaa joskus pissata ja kaikkia lattialle, jos ei malteta odottaa , että tekee omaan laatikkoon. Uros konna saattaa myös näykkiä (kuulemma näyttää kiintymyksensä näin). Kilpikonna kulkee mukanamme kesäisin mokille kantokopassa, eikä tunnu ottavan tästä stressiä, koska syö ja nukkuu matkalla, joka n. 300km. Mökillä päivät ulkoaitauksessa. Konna täytyy myös kylvettää noin kerran viikossa. Pienenä ei tykännyt yhtään, mutta nyt nauttii lämpimästä vedestä, jota kilven alareunaan asti. Kiva ja helppo lemmikki, joka tuntee oman arvonsa. Suosittelemme, mutta ei ihan pienille lapsille.

Kille Felix kirjoitti:

Meillä 9-vuotias nelivarvaskilppari uros, joka oli tullessaan vain 3-viikkoinen ja dominokeksin kokoinen. Ostettiin suoraan kasvattajalta, joka antoi hyvät hoito-ohjeet. Nyt siis melkein täysikasvuinen pienen ruisleivän kokoinen. Mainio kaveri. Tulee ihmisten luokse ja tuntee nimensä. Tykkää rapsutuksista ja haluaa syliin: kiipeää jalkaa pitkin. Viihtyy sylissä aikansa ja ilmaisee kun haluaa pois. Horrostaa talvisin omassa suuressa matalareunaisessa pahvilaatikossa n. 2-3 päivää viikossa n.2 kuukauden ajan. Tällöin siis valot ja lämpölamppu pois päältä osan viikkoa. Muuten saa kävellä vapaasti alakerrassa. Miinuksena, että saattaa joskus pissata ja kaikkia lattialle, jos ei malteta odottaa , että tekee omaan laatikkoon. Uros konna saattaa myös näykkiä (kuulemma näyttää kiintymyksensä näin). Kilpikonna kulkee mukanamme kesäisin mokille kantokopassa, eikä tunnu ottavan tästä stressiä, koska syö ja nukkuu matkalla, joka n. 300km. Mökillä päivät ulkoaitauksessa. Konna täytyy myös kylvettää noin kerran viikossa. Pienenä ei tykännyt yhtään, mutta nyt nauttii lämpimästä vedestä, jota kilven alareunaan asti. Kiva ja helppo lemmikki, joka tuntee oman arvonsa. Suosittelemme, mutta ei ihan pienille lapsille.

Awww ruisleivän kokoinen :) vaikuttaa niin symppis konnalta

Kilpikonnista muuten lähtee vähän eläinpölyä ja muutamat harrastajat ovat tulleet niille allergisiksi.

Meillä on kilpikonna. Jos ei mennä Kauas matkalle voi hankkia matka terraarion. Ja jos mennään pitemmälle matkalle voi joku sukulainen vaikka käydä ruokkimassa. Seuraa siitä on ja tykkää kävellä huoneessa. Ja tosi nopea on! Unelias tietty talvisin kun ei vielä pienenä horrosta.

Hei minä olen 13.v poika ja minä aatelin ostaa kilparin koska ne on mukavia eläimiä ja elää tosi kauan ja niistä voi tulla hyvä ystävä jolle kulle 😊

Mikäli haluat ruokkia oikein,vaatii kunnon tutustumisen ruokavalioon. Maakonnat liikkuu luonnossa noin hehtaarin kokoisella alueella eli pelkkä terraariossa olo ei riitä. Meillä konna on vapaana kotona ja kesällä ulkotarhassa. Sisällä tuppaa paskoo minne sattuu. Allergiselle lapselle hankittiin,kiinnostus lopahti vuoden päästä. Nyt konna ollut meillä 10v.eli siis jäi minun hoidettavaksi. Lapsikin jo muuttanut kotoa.Mikäli kiinnostaa katsella eläimen touhuja,niin ok. Mutta konnahan ei leiki eikä tuu syliin. Meitin konna vielä puree varpaita ja eloakin jäljellä yli 50v...suosittelen lukemaan Jarmo Perälän Maakilpikonna-kirjan,siinä on oikeaa tietoa konnasta ja varsinkin ruokavaliosta!! Olen kirjastosta lainanut muutaman konnakirjan,joissa väärää tietoa. Jopa eläinlääkäristä sain väärää tietoa! Jos hankitte konnan,kannattaa sitten olla tarkkana eläinlääkärin suhteen. Omani jolla koiraa käytän,tunnusti heti ettei noista paljoa tiedä. Ei ole onneksi ikinä tarvinut lekuria,mutta Hesan puolella on ainakin yksi,joka on erikoistunut konniin. Konnamme puolihorrostaa,aloitti noin 3v. Aamulla kakatan pesuvatiin jossa lämmintä vettä alakilvelle asti,näin terraario pysyy siistimpänä. Helppo sikäli,ettei tarvi ulkoiluttaa, mutta oikea ruokavalio hieman haasteellinen,jottei kilvestä ei tule epämuodostunutta. Tulee tutkii mitä puuhaa lattialla,mutta ei siis muuten leiki. Herbetologi-seuraan kannattaa myös tutustua.

Vierailija kirjoitti:

kauhealle...Ehkä ruoka tai likainen vesi, mutta sellainen vanhan kalan lemu leijuu nopeasti kilpikonna-altaan ympärillä.

Meillä kilppari syötetään vanhassa vauvanammeessa ja pestään vadissa syömisen jälkeen. Mikään ei haise.

Muuten meille sattui uutta kotia tarviva sosiaalinen kilppari, joka on onnesta soikeana kun perhe on olohuoneessa. Kun joku tulee kotiin niin uimassa oleva kilppari kipittää pikavauhtia ramppia pitkin terassille ja hakkaa käpälällä terrarrion seinää niin kauan, että hänellekin tullaan sanomaan tervehdys ja muutama sananen.

Ja sitten se rotu, ei sitten mitään isoksi kasvavaa punakorvaa. Ne heitetään pois kun kasvavat liian isoiksi (emmää tienny et...)

Vierailija kirjoitti:

Joo mäkin mietin että jos saisin kilpparin katokku mun sisko on allerginen eläinpölylle nii onko kilppareissa sellaista??

Ei ole. Jos sisko kestää kalaa samassa asunnossa niin sitten uskaltaa ottaa sen kalaa syövän edessä viihtyvän kilpparinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten se rotu, ei sitten mitään isoksi kasvavaa punakorvaa. Ne heitetään pois kun kasvavat liian isoiksi (emmää tienny et...)

Noi ei noista nyt kovin isoja kasva. Meillä 20-vuotiaat veljekset.

http://aijaa.com/rpEGq4

http://aijaa.com/qoNHPc

Ovatko veljekset samassa vai eri akvaariossa? Samaa sukupuolta olevat punakorvathan eivät yleensä tule keskenään toimeen. Meillä on uros ja naaras, ja nekin on jouduttu erottamaan väliseinällä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten se rotu, ei sitten mitään isoksi kasvavaa punakorvaa. Ne heitetään pois kun kasvavat liian isoiksi (emmää tienny et...)

Noi ei noista nyt kovin isoja kasva. Meillä 20-vuotiaat veljekset.

http://aijaa.com/rpEGq4

http://aijaa.com/qoNHPc

Ovatko veljekset samassa vai eri akvaariossa? Samaa sukupuolta olevat punakorvathan eivät yleensä tule keskenään toimeen. Meillä on uros ja naaras, ja nekin on jouduttu erottamaan väliseinällä toisistaan.

Ovat samassa eikä minkäänlaista riitaa ole ollut.  Ovat olleet koko elämänsä yhdessä. Meillä nämä ovat olleet reilun vuoden.

aaaw, aivan ihania nuo teidän kilpparikuvaukset! 

Ja 34 jatkaa. Mekin syötetään kala sekä jauheliha (rakastavat molempia) erillisessä astiassa ettei vesi mene heti likaiseksi. Ja akvaarion tyhjennyskin käy kätevästi kun vessa aika lähellä, letku altaasta vessaan, imaisu ja tyhjenee itsekseen. Kuivittelutaso tehty styroksista jossa cocktailtikun palasilla eteismattoa päällä. Pääsevät hyvin kipuamaan.  Ja eivät syö sitä styroksia. Projektina koristepuutarha-allas pihalle aitauksen kera.  On niin surkeat kelit ollu että vielä vaiheessa.

Huono puoli on että kuivamuonaa vesikilppareille ei ole kunnolla meidän paikkakunnalla tarjolla, mutta löytyy kun käy isommilla kylillä. Maakilpikonnille löytyy enemmän vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

10-v tyttö allergiaperheessä innostui ajatuksesta hankkia kilpikonna. Kertokaa kokemuksianne, millainen se on lemmikkinä? Onko siitä oikeastaan seuraa? Onko helppohoitoinen?

Sopii allergiselle, mutta ei kyllä mitenkään korvaa esim. kissaa tai koiraa. Kilpikonnaa voi silittää, jos ei ole pelokas yksilö, mutta itse en ainakaan hirveästi saa itselleni iloa silittelystä. Joku voi pitää minua itsekkäänä, mutta lähinnä nyt olen sitä mieltä, että kilpikonnat kuuluvat luontoon ja luonnolliseen elinympäristöönsä. Terraario on usein aivan liian pieni. Esim. oma kreikkalaisemme kolistelee usein päivät pitkät, todennäköisesti turhautuneena, terraarion seiniä. Konnani hoidan, kun olen sellaisen ottanut, mutta kehottaisin harkitsemaan tarkkaan jaksaako sitoutua lähinnä "katseltavaan" eläimeen, jonka ruuanhankinta vaatii myös paljon työtä. (Kasvien keräilyä). Onhan kilpikonnasta myös paljon iloa, mutta...

minulla on ollut kilpikonna lemmikkinä. Se on kyllä aika helppo hoitoinen, mutta kyllästyin siihen nopeasti.

Jos olet vegaani,on tekopyhää ottaa eläintä omaksi tai lapsesi iloksi tai huviksi.

Vierailija kirjoitti:

aaaw, aivan ihania nuo teidän kilpparikuvaukset! 

"Aaw" on perverssiä englantilaista ortografiaa kuvaamaan äännettä, joka kirjoitetaan ja äännetään: "Ooo".