Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi on virhe monessa perheessä
25.01.2015 |
Se on niin muodikasta nykyään hankkia kolme lasta kun "muillakin on" ja erityisesti, jos kaksi ekaa on samaa sukupuolta keskenään. Ja sitten monesti näkee, että sen perheen resurssit eivät oikeasti olisi kestäneet sitä kolmatta lasta. Enkä nyt puhu vain vauva-ajasta, vaikka sekin on rankkaa, joku juuri tilitti että ei ehdi ja jaksa huomioida kahta vanhempaa lasta, kun vauva valvottaa ja huutaa, sekö on koko perheen ja erityisesti niiden isojen lasten etu?? Vaan todella todella moni, joka ns. ruuhkavuosissa valittaa ettei jaksa, niin kas vain, jossain lauseessa tulee että kolme lasta. Siis vaikka olisivat jo kouluikäisiä. Rahat loppu ja kaikki aika menee harrastuskuskauksiin, läksyihin jne niin ettei äiti ehdi itsestään huolehtia ollenkaan. Miettikää oikeasti ennen kuin hankitte sen kolmannen, hyppäys on iso kahdesta kolmeen. On harha kuvitella, että se kolmas menee siinä missä kaksikin, ei se ikinä mene.
Kommentit (184)
Ei se jaksaminen lukumäärästä johdu, vaan vanhempien iästä. Nuorena kun aloittaa, niin viisikin jaksaa hyvin. Mutta nykyään kun aloitetaan myöhään, niin ensimäisessäkin on jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolmas oli "vahinko", ja ehdottomasti lapsista helpoin.
Hah, hymyilytti tekstisi, sillä meillä muuten sama tilanne paitsi että meille juuri on tulossa se kolmas lapsi :D Samat ajatukset itsellä oli päässä ja keskustelimme mieheni kanssa, että halutaanko tosiaan aloittaa vauva-arki taas alusta. Mutta niin vain päätettiin. Taloudellisesti pärjäämme kolmen lapsen kanssa. Enemmän mietitytti alkuun oma-aika, mutta sovimme sitä järjestävämme. Saan olla kotona, kun isommat lapset aloittavat koulun.
Vierailija kirjoitti:
Jaa että nyt tähän vauva, kun edelliset on 4 v ja 6 v? Juuri elämä helpottanut, olen saanut työelämästä jälleen kiinni äitiyslomien ja täydennyskoulutuksen jälkeen ja parisuhdekin voi taas hyvin kun ollaan saatu levättyä vauva- ja taaperovuosien väsymystä pois. Voidaan koko perheenä tehdä asioita, jotka on kaikkien mielestä kivoja. Jaa että nyt tähän vauva? Juu, ei kiitos."
Hah, hymyilytti tekstisi, sillä meillä muuten sama tilanne paitsi että meille juuri on tulossa se kolmas lapsi :D Samat ajatukset itsellä oli päässä ja keskustelimme mieheni kanssa, että halutaanko tosiaan aloittaa vauva-arki taas alusta. Mutta niin vain päätettiin. Taloudellisesti pärjäämme kolmen lapsen kanssa. Enemmän mietitytti alkuun oma-aika, mutta sovimme sitä järjestävämme. Saan olla kotona, kun isommat lapset aloittavat koulun.
Kaikki on niin suhteellista. Haluat kertoa oman mielipiteesi, ihan ok joo... mutta muista kertoa että tämä on sinun henkilökohtainen mielipide, muut eivät välttämättä ajattele noin :) Ihan sama muidenkin mielipiteiden kanssa. Jotkut sietää paremmin, jotkut eivät. Ihmiset nauttivat eri asioista ja kaikkeen vaikuttaa elämäntilanteet, parisuhteen tilanne, taloudellinen tilanne, saako apua vai ei ym. ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua aina säälittää lapset, joita on niin monta että tietää ettei vanhempien aika ja huomio riitä jokaiselle. Kaikki 3-lapsiset perheet yleensä se keskimmäinen on jäänyt vähimmälle huomiolle ja sen kyllä huomaa. 1-2 lasta on mielestäni paras ratkaisu.
Minä olen taas ollut huomaavinani, että ihmiset pyrkivät selittämään aivan liikaa noilla syntymäjärjestysjutuilla. Omassa lapsuudenkodissani keskimmäinen oli aina se kiukkupussi, ja aina lähdettiin siitä, että hän on jotenkin jäänyt liian vähälle huomiolle. Lopulta hän sai sitten ihan kaiken mahdollisen, vanhemmat ostivat jopa oman asunnon opiskeluajaksi.
Omista lapsistani keskimmäinen on sosiaalisin ja aurinkoisin. Ehti tosin olla neljä ja puoli vuotta kuopuksena.
Kolmas teki paketistamme täydellisen. Ei kaduta. Meillä on elämässä kaikki hyvin, voidaan molemmat vanhemmat tehdä lyhyttä työviikkoa ja viettää paljon aikaa perheenä. Isossa perheessä on vain kiva olla ja elää, aina löytyy leikki- ja harrastuskaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tulee kolmas lapsi nimenomaan siksi, että vaativan työn ohessa ei kerta kaikkiaan ollut riittävästi aikaa ja voimia kahden lapsen tunnetarpeista huolehtimiseen. Enemmän minusta lapsilleni irtoaa, kun imetän vauvaa ja luen heille kirjaa kuin jos teen pahimmillaan 13 h päivän tietotyöläisenä.
Olen yh ja kieltämättä kolmas lapsi hetkittäin kadutti, kun mies lähti, koska perhe-elämä oli raskasta. Hän siis meni naimisiin lapsettoman naisen kanssa. Nyt sitten kuitenkin, kun nuorimmainen on aivan ihana aurinko, nokkela ja kekseliäs lapsi, olen onnellinen hänestä! Ja oikeastaan onnellinen myös siitä, että pääsin huonosta miehestä eroon ajoissa, enkä vasta esim. 60-vuotiaana.
Kaikki siis järjestyy...ja kaikella on tarkoituksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Kyllä meidän kaikki kolme on ollut haluttuja, toivottuja ja ihan tekemällä tehtyjä. Kaikki kun ei niitä lapsia noin vaan saa, vaan välissä on ollut tuulimunaraskautta, kohdunulkopuolista, keskenmenoa ja muuta ongelmaa. Meidän liitto on ollut vakaa ja rakastava aina ja olisi varmasti sitä kahdenkin lapsen kanssa, mutta olemme äärimmäisen onnellisia, että tämän kolmannenkin lopulta saimme.
Kolmas lapsemme on itseasiassa ollut se lapsista helpoin ja nyt aikuisenakin esim. parhaiten tienaava.En osaa mitenkään häntä ajatella virheenä, kuten en kahta muutakaan lastamme.
Kaikista kolmesta on kasvanut rehellisiä ja yhteiskuntakelpoisia työtätekeviä kansalaisia, jotka ovat jo itsekin ehtineet tuottaa tähän yhteiskuntaan tulevia veronmaksajia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vauva-arki ja pikkulapsiaika menisivät kivuttomasti, voi lapsi alkaa oireilemaan teini-ikäisenä. Olen kolmilapsisen perheen vanhin, nuorimpaan siskooni ikäeroa viisi vuotta. Äiti on kertonut että olimme lapsena kaikki helppoja, mutta nuorimmaisen täytettyä 11 alkoi elämä kaatua pikkuhiljaa. Voitte kuvitella kuinka helppoa on kun kotona on kiukutteleva 17-vuotias teiniangstin pyörteissä, väliinputoava 13-vuotias ja esiteini-ikään ehtivä 11-vuotias jonka jaksaminen ja vaiheittainen psyyken hajoaminen repii koko perheen hajalle.
On asioita joita ei voi tietää etukäteen, äitini on jälkikäteen sanonut että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää niin olisi joko jättänyt kahteen tai viimeisen tehnyt hieman suuremmalla ikäerolla. Nykyisin tämä nuorin siskoni on 18, vakavasti syömishäiriöinen alkoholiinmenevä mielenterveyskuntoutuja vailla halua tai jaksamista ottaa tilannetta hallintaansa. Eli vaikkei kolmas lapsi oleellisesti muuttaisi elämää ensimmäisen parin vuoden aikana, on syytä ottaa huomioon että lapsilla on tapana kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kohtuutonta mitoittaa lapsilukua sen mukaan, että ”voi sattua...”. Jos jossittelisi niin miten itsellä todettava, vaikka vaikea psykoosi ja olisi vain se yksi lapsi. Tai jossitella voi vaikka onnettomuuksista ja muistakin sairauksista asti, mutta ei se ole mielekästä.
Olen kaksilapsisesta perheestä ja vanhempani sanovat, että kun olimme teinejä niin elämä oli helppoa ja ei ollut mitään maata mullistavaa. Heidän näkemys oli se, että enemmän huoletti kun olimme nuoria aikuisia ja jo kotoota muutettu. Eli löytääkö mieleistä puolisoa ja tuleeko onnelliseksi jne. Katsontakannat vaihtelevat kovin ja niin myös niiden paljon parjattujen teinien luonteetkin
Vierailija kirjoitti:
Ei se jaksaminen lukumäärästä johdu, vaan vanhempien iästä. Nuorena kun aloittaa, niin viisikin jaksaa hyvin. Mutta nykyään kun aloitetaan myöhään, niin ensimäisessäkin on jaksamista.
Täällä kaksi vanhempaa vanhempaa, iät 40 ja 50 v. Lapsia kolme alle kouluikäistä. Hyvin jaksetaan leikkipuistossa ja kotona leikkiä ja touhuta lasten kanssa. Ei ole kiire omiin harrastuksiin tai menoihin, kun niitä nyt on keritty harrastaa ennen lapsia. Nyt on aikaa ja intohimoa kasvattaa lapsia, jotka toden totta tuntuvat ihmeiltä, kun niitä vanhemmalla iällä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:48"]
Mua aina säälittää lapset, joita on niin monta että tietää ettei vanhempien aika ja huomio riitä jokaiselle. Kaikki 3-lapsiset perheet yleensä se keskimmäinen on jäänyt vähimmälle huomiolle ja sen kyllä huomaa. 1-2 lasta on mielestäni paras ratkaisu.
[/quote]
Anna ku arvaan, sulla on yksi tai kaksi lasta. ;) Hahahahah :DD Miksi mä en tunne yhtäkään kolmilapsista perhettä jossa jotain lasta ei huomioitaisi? :D
Olin nuorena harrastusohjaajana, ja mulla oli tällaiset sisarukset, joista keskimmäinen oli näkymätön. Hän hätkähti aina, jos hänet otettiin lukuun. Esimerkiksi kerran sanoin "jättäkää juustoa myös "Maijalle", ja "Maija" oli aivan silmät renkaina.M yös koulukaverini valitti itse olevansa näkymätön keskimmäinen. Meidän naapureiden keskimmäinen on pihan häirikkö. Ollut pienestä pihalla ilman vanhempia sisaruksen vahtimana. Naapurit leikittävät ja ohjeistavat: ei saa lyödä, rikkoa, roskastaa, kiusata. Vanhempi sisarus puolustaa, kyllä se saa, mutta jos meno käy liian hurjaksi, niin hänkin tinttaa rakasta pikkusisarusta nyrkillä.
Ja kyllä, olen sitä mieltä että jokaisella näillä perheellä on enemmän lapsia kuin pystyvät kunnialla hoitamaan.
Jotkut saavat 10 lasta. Siinä äiti on raskaana aikapitkän pätkän elämästään. Pikkulapsiarkea koko aikuiselämän parhaat vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:48"]
Mua aina säälittää lapset, joita on niin monta että tietää ettei vanhempien aika ja huomio riitä jokaiselle. Kaikki 3-lapsiset perheet yleensä se keskimmäinen on jäänyt vähimmälle huomiolle ja sen kyllä huomaa. 1-2 lasta on mielestäni paras ratkaisu.
[/quote]
Anna ku arvaan, sulla on yksi tai kaksi lasta. ;) Hahahahah :DD Miksi mä en tunne yhtäkään kolmilapsista perhettä jossa jotain lasta ei huomioitaisi? :D
Olin nuorena harrastusohjaajana, ja mulla oli tällaiset sisarukset, joista keskimmäinen oli näkymätön. Hän hätkähti aina, jos hänet otettiin lukuun. Esimerkiksi kerran sanoin "jättäkää juustoa myös "Maijalle", ja "Maija" oli aivan silmät renkaina.M yös koulukaverini valitti itse olevansa näkymätön keskimmäinen. Meidän naapureiden keskimmäinen on pihan häirikkö. Ollut pienes
Myös mun mieheni on kolmesta keskimmäinen ja näkymätön. Hänet leskiäiti työnsi sivuun pärjäilemään omillaan, kun siskojen kanssa oli tyttöjen juttuja. Seuraukset näkyvät vielä nyt aikuisuudessa, ei ole välejä sisaruksiin eikä oikein äitiinkään. Minä olen ainokaisena meistä kahdesta vähemmän vaille jäänyt.
Tunnistatko jonkun näistä?
Teillä on yksi lapsi. Kun menette kylään, niin lapsi puhuu taukoamatta ja vaatii leikkiseuraa. Vanhemmat kuuntelevat ihmelastaan hymyillen. Lapsi ei osaa olla hiljaa ja paikoillaan kirkossa, virastossa, harrastuksessa, missään. Hän on aina tähti ja keskipiste.
Teillä on kaksi lasta. Isä hoitaa vanhempaa, äiti vauvaa. Vanhempi on menettänyt äitinsä ja oireilee. Nuorempi on vauva, eikä häneltä vaadita mitään. Oho, vauva on jo saman ikäinen kuin isosisarus hänen syntyessään. Oho, vauva on koululainen. Oho, vauva on yläasteella. Oho, vauva on kolmekymmentä, viisikymmentö. Mutta ei voi vaatia mitään, kun se on vauva.
Teillä on kolme lasta. Yksi huitelee yksin ulkona alkaen alle 6-vuotiaana. No, kyllä se pärjää. Jos nyt rikkoo naapurinlasten lelut, niin siitäpä oppivat puolustautumaan. Kyllä se itsensä kasvattaa ja oppii itse tavoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:48"]
Mua aina säälittää lapset, joita on niin monta että tietää ettei vanhempien aika ja huomio riitä jokaiselle. Kaikki 3-lapsiset perheet yleensä se keskimmäinen on jäänyt vähimmälle huomiolle ja sen kyllä huomaa. 1-2 lasta on mielestäni paras ratkaisu.
[/quote]
Anna ku arvaan, sulla on yksi tai kaksi lasta. ;) Hahahahah :DD Miksi mä en tunne yhtäkään kolmilapsista perhettä jossa jotain lasta ei huomioitaisi? :D
Olin nuorena harrastusohjaajana, ja mulla oli tällaiset sisarukset, joista keskimmäinen oli näkymätön. Hän hätkähti aina, jos hänet otettiin lukuun. Esimerkiksi kerran sanoin "jättäkää juustoa myös "Maijalle", ja "Maija" oli aivan silmät renkaina.M yös koulukaverini valitti itse olevansa näkymätön keskimmäinen. Meidän naapure
Minusta lapset saavat kyllä nykyisin riittävästi huomiota perheissä. Aiemmin ei edes ajateltu, että lasten kuuluu saada jotain erityistä huomiota vanhemmiltaan. Kasvoivat siinä sivussa.
Ap on osittain oikeassa, vaikka kylvi myös ärsyttäviä oletuksia matkalla.
Se on totta, että kolmas lapsi vaikuttaa todella paljon moneen asiaan. Raha on niistä yksi iso asia, mutta myös se, että kädet ei enää samanlailla riitä..moni vanhempi on ihan pulassa lastensa kanssa ja isovanhemmat niska limassa hoitaa lapsenlapsia vaikka heidän pitäisi nauttia omista eläkepäivistään.
Mutta se, että lasten sukupuoli nyt olisi merkittävä suy tehdä kolmas lapsi on ihan potaskaa. Moni toivoo nimenomaan saavansa veljekset tai siskokset. Ei kaikki ihmiset halua saada yhtä poikaa ja yhtä tyttöä. Itseasiassa hyvin harva haluaa.
Jos kolmas lapsi on virhe. Miten on se neljäs kolmannen jälkeen? Onko sekin;)