Mitä teet jos vauvasi alkaa itkeä julkisessa kulkuvälineessä?

Olen kyllä itsekin joutunut kärsimään vaikka minkälaisista matkustajista (hieltä/viinalta/mummohajuvedeltä haisevista, äänekkäistä, tönivistä, muuten vaan ikävistä), joten taidanpa antaa olla. Jos vauva itkee eikä sille voi mitään niin sille ei voi mitään. Vauva on vasta 3kk vanha, joten lelut ei oikein auta eikä tuttia syö. Bussissa en tosiaan oikein uskalla ottaa syliin, kun voi sattua pahastikin.



On meilläkin oikeus käyttää bussia siinä missä muillakin häiritsevillä ihmisillä.

jos olen esim jäämässä just pois, tajoan tuttia, heilutan vaunuja tms. voin ottaa myös syliin.

tuttipullo (vettä), vaikka muuten imetinkin. Kun vauva alkoi itkeä, annoin hänelle sen vesipullon ja se piti vauvan tyytyväisenä siihen asti kunnes pääsin ulos bussista ja imettämään (siis jos kyse oli vauvan nälkäitkusta).

onnellinen siitä että kyse ei ole omastani :-)

En koskaan voisi antaa lapsen huutaa - tottakai otan syliin tai kokeilen ensin kaikki muut rauhoituskeinot kuten tutti, tuttipullo, hyssytys tms..

Kauheinta on se kun annetan kurkkusuorana huutaa ja luullaan että se nyt on joku ratkaisu asiaan. Antaa kyllä erittäin epämiellyttävän kuvan vanhemmasta huolehtia lapsestaan.

nälkäitkua ei voi olla, koska varmistan aina ennen bussimatkoja yms. että vauva syö ensin

ei tartte ottaa syliin varsinkin jos on muutaman pysäkin päästä se oma. ja bussissa välillä on aika kova meno ettei ees uskalla ottaa pientä syliin.

jos olisin kanssa matkustaja en ikinä katsoisi paheksuvasti, jotkut vaan on niin ärsyttäviä et pitää jakaa omia mielipiteitä.

sillä mitä tahansa voi tapahtua, äkkijarrutus ja vauva on murskana.

ei tartte ottaa syliin varsinkin jos on muutaman pysäkin päästä se oma. ja bussissa välillä on aika kova meno ettei ees uskalla ottaa pientä syliin.

jos olisin kanssa matkustaja en ikinä katsoisi paheksuvasti, jotkut vaan on niin ärsyttäviä et pitää jakaa omia mielipiteitä.

Muistan itsekkin kun ihmiset mulkoilivat bussissa. Ei siinä aina voi mitään tehdä. Jotkut mulkoilee ikävästi sitä imettämistäkin. Väsyneenä sitä helposti ottaa itseensä rumista katseista vaikka tietää ettei pitäisi välittää.

Ihmiset on usein niin suvaitsemattomia.

Minkä verran vaunut muka suojaavat, jos sattuisi kolari? Aun kaupungissa ja kuljen vauvan kanssa bussilla usein ja tätä olen monesti miettinyt. Bussi kulkee pääosin keskustan alueella mutta moottoritiepätkäkin reitillämme on. Kuskit menee aika hurjaa vauhtia välillä ja monta kertaa on ollut läheltä piti -tilanteita.

ajatteliun just odottaa seuraavaa pysäkkiä. Jotku jopa kommentoi.

Junassa, bussissa tai ratikassa siis? Monta kertaa ainakin bussissa nopeus voi olla aikamoinen ja auto heittelehtii niin, ettei vauvaa oikein uskalla alkaa kaivella vaunuista ulos. Tänään olin parin pysäkin päässä kotoa ja vauva alkoi itkeä kovasti. En alkanut häntä kaivella syliin, koska melkein saman tien olisi pitänyt pakata takaisin vaunuihin. Ihmiset katselivat paheksuvasti... Mutta minkäs voit, vauva ei reagoinut mitenkään, kun silittelin ja juttelin hänelle. Syli olisi ehkä auttanut mutta siihen ei juuri sillon ollut mahdollisuutta.

että varmasti kaikki kuulee

Vaikka olisi ollut sylissäkin, niin mitäs jos olisi sitten siinä rimpuillut ja vielä niin, että menee kaarelle eikä halua enää takaisin rattaisiin sitten, kun tulee poisjäämisen aika.



Yritän parhaani mukaan ennakoida tilanteet esim. ottamalla mukaan naposteltavaa/juotavaa/maitoa/tutin , ja jos mikään noista ei auta niin sitten ei oikeasti voi mitään.

Jos joku alkaa aukoa päätä, niin mulla on vakiovastaus: "Jos et kestä matkustaa muiden ihmisten kanssa, niin ala käyttää taksia!"

Sehän lentä kuin leppäkeihäs jos bussi jarruttaa. ratikassa sama juttu

Junassa toki voi syliin ottaa.



Bussissa hytkyttelen vaunuja tai annan jonkun soivan lelun, tutin, oman kännykän tms riippuen vauvan iästä. Ilmojen viiletessä tärkeää tietysti bussissa riisua vaatetta riittävästi busimatkan ajaksi, muuten seuraa hikihuutoa..



Vauvat nyt huutaa monessakin paikassa, ei sille aina mitään voi eikä sitä tarvi hävetä.

ei siinä tilanteessa paljon mitään voi tehdä. Mulla oli kovaääninen, tuttia syömätön esikoisvauva, jonka kanssa jouduttiin muutaman kerran todella kiusalliseen tilanteeseen. Pakko oli bussissa tai junassa päästä määränpäähän, mutta houkutus nouda seuraavalla pysäkillä pois oli kieltämättä suuri. Meillä vauva oli sellainen että jos kilahti niin sitten kilahti eikä siinä lepyttelyt oikein auttaneet.



Muistanpa kerran matkan, jolloin bussissa oli toinenkin vauva vaunuissa. Vauva alkoi jostain syystä itkemään ja oma esikoiseni empaattisena vauvana rupesi itkemään kuorossa tämän toisen kanssa...



Julkisissa liikennevälineissä vaan täytyy kestää muita ihmisiä, olivat ne sitten itkeviä vauvoja, haisevia ja horisevia juoppoja tai seksielämästään puhelimessa avautuvia pissiksiä.

Urbaanilegenda sanoo että vanhempi bussikuski otti aina ikkunavasaran ja kalautti vauvan hengiltä. Siis joskus 60-luvulla. Kukaan ei puuttunut ja liikennöitsijällä oli hautausmaa johon ne heidän sanojen mukaan "kohdun paiseet" haudattiin. Synkkä ja surullinen tarina.

Omani karjui kuin villipeto sen yhden ainoan kerran koko puolen tunnin bussimatkan kun täpötäysi vaippa oli falskannut ja kiukkuinen pikkumies makasi toppapuvussa vaunuissa omassa lätäkössä.

Muuten hän ei juurikaan itkenyt ja kuorsaili tyytyväisenä.

Eipä ala, meil on auto!