Tulkitkaa teinien toiminta:

kesällä viikon, itse halusivat tulla eli kysyivät, että onko OK. Me majoitimme, maksoimme ruuat, kuljetimme siellä ja täällä, lainasimme parina päivänä autoamme jne.



Mieleeni ei kertaakaan tullut, että olisi pitänyt ryhtyä vaatimaan vieraita maksamaan jotain. Toki olin iloinen, kun bensatankki oli täynnä, kun auto palautettiin, mutta en sitä vaatinut. Olihan ihan itse sanonut, että voivat käydä autollani kaverin mökillä tms.



En todellakaan oleta, että meille kutsuttu vieras joutuisi maksamaan jotain, oli sitten ystävä tai sukulainen. En vaadi miehen kummitädiltäkään maksua siitä, että kahdesti vuodessa sairaalassa tarkastuksessa käydessään valtaa vierashuoneemme.



Tosin olen aikanaan asunut kummitytön äidin asunnossa lähes ilmaiseksi koko vuoden. Meillä tämä ystävyys toimii näin, ei laitella laskuja perään.

on meillä joka viikonloppu ihan ilmaiseksi. Enää ei ole, koska näytän tämän ketjun ja kerron, että on kohteliasta aina välillä maksaa muiden ruuat ja sisäänpääsyliput.



Kai tämä "teinin kuuluu maksaa" pätee myös tyttö- ja poikaystäviin eikä vain kummilapsiin?

Jännä tilanne, mutta tuossa on sinun näkemys.



Ja olettaisin kustantavan itse pääsyliput, jos on itse halunnut mennä johonkin.Jos taas se johonkin on isäntäväen valitsemaa, ja vieraalta ei ole kysytty, niin olettaisin että isäntäväki maksaa, varsinkin kun vieras on alaikäinen. vaikka olisikin ollut kesätöissä.



Jos isäntäväellä ei ole rahaa maksaa, niin silloin en ottaisi vastaan tai tekisin puhelimessa selväksi lasten vanhemmille että saa tulla mutta ruokaraha pitää maksaa.

Kirjoituksestasi henkii jonkinlainen inho tyttöä kohtaan. He pyysivät päästä teille, mutta ihanko oikeasti vaativat päästä ravintolaan, maksullisiin nähtävyyksiin jne.? En mitenkään voisi uskoa, että keskisuomalainen teinityttö osaa vaatia, että nyt tähän näyttelyyn ja tähän konserttiin, maksakaa te. Luulen, että itse keksitte maksullista ajanvietettä.



En usko, että teinit kieltäytyivät maksamasta kahvia (2e/kuppi eli yhteensä siis 4 e sinulle ja miehelle) vaan heitä kauhistutti se, että olitte ottaneet kahvin kanssa sen verran runsaasti tarjottavaa, että lasku nousi yli kympin/henkilö.

samalla tavalla, ellen olisi häntä osannut etukäteen asiasta neuvoa. Nuoret on vaan niin tottuneita siihen, että vanhemmat hoitaa asiat, vasta kun muuttaa omaan kotiin, alkaa ymmärtää noiden raha-asioiden päälle.



vanhempien velvollisuus olisi ollut joko tarjota teille rahaa tai neuvoa nuoria kustantamaan omat menonsa tms.

13 vuotiaana viikon isossa kaupungissa. Sisko maksoi ruoan ja bussimatkat yms. Sitten lopussa ärähti, että hänenkö se pitää kaikki maksaa, että loinenko olen.

Apua, että olin nolo. Olin niin lapsellinen, että en ollut tajunnut tarjota siskolle rahaa ruokaan. Äiti oli kyllä laittanut sen aikaista rahaa 100mk matkaan. Mutta sanoi vain, että tuo loput takaisin.

Olin niin onneton nuori, että minulle olisi pitänyt suoraan sanoa heti alussa, että anna 50 mk ruokiin ja kuluihin. En yksinkertaisesti itse osannut siskolleni kysyä ja sanoa, että miten nää rahahommat.

Olin nuorena tosi ujo ja arka ja siskoni oli menevä uranainen, 18 vuotta minua vanhempi. Jotenkin kuvittelin lapsellisesti, että hänellä olisi ollut ohjat käsissä ja olisi sanonut, mitä minun pitää tehdä.

Meidän välit viileni sen jälkeen. Olin niin nolo, etten halunnut siskoni luo enää uudestaan tuon jälkeen.

Ap, olisit tehnyt heti selväksi rahahommat kun nuoret tulivat.

Tilanne: ollaan lapseton pariskunta Helsingistä. Kummityttö on 17-vuotias, asuu vanhempiensa kanssa keski-Suomessa. Tyttö ja sen vanhemmat kysyi saako tyttö ja sen poikaystävä tulla meille viikoksi kesällä. Tottakai suostuttiin. Haettiin lentokentältä, majoitettiin, syötettiin kolme kertaa päivässä kotona tai ravintolassa, käytettiin nähtävyyksillä, maksullisillakin.

Kertaakaan nuoret eivät kysyneet voivatko itse maksaa jotain. Pari kertaa pyydettiin että ne maksaa vaikka kahvit kaupungilla koko porukalle, ja ne näytti kauhistuneilta ja kinas keskenään kumpi maksaa. Ostivat itselleen karkkia jota söivät kotona tarjoamatta kertaakaan. Lähtiessään kiittivät kyllä.

Kysymys: voisitko kuvitella oman teinisi käyttäytyvän näin ja olisiko se sinusta ok? Olisiko meidän pitänyt suoraan pyytää heiltä rahaa tai heidän vanhemmiltaan? Tyhminä lapsettomina me luultiin että melkein aikuiset kyllä tajuavat osallistua kustannuksiin. Olisi kiva kuulla asiallisia neuvoja kuinka toimia ensi kerralla. Molemmat nuoret olivat olleet kesätöissä ja heillä oli rahaa, ostelivat itselleen paljon vaatteita, kenkiä ym.

Meidän teinit olisivat kyllä ko. tilanteessa saaneet evästyksen, että maksavat itse matkansa ja nähtävyydet (ellei kummi tarjoudu maksamaan, ja silloinkin voi ainakin muodon vuoksi ehdottaa, että maksavat itse). Miten te pidätte 17-vuotiasta ihan lapsena? Muuttuuko hän sitten vuodessa (tai yhdessä päivässä) aikuiseksi? Vai jatkuuko teinimeininki kaikki teinivuodet?



Minusta tässä on oleellista, että teinit ovat pyytäneet päästä kummille kylään, ei toisin päin. Mitä jos ap:lla on 5 kummilasta (erityisesti lapsettomilla usein on monta kummilasta) ja kaikki menettelevät noin?



Teinien huono käytös (etenkin kodin ulkopuolella) ei ole automaatio ja luonnonlaki. Hyvin kasvatettu nuori osaa käyttäytyä. Tämä kommentiksi sille, jonka mielestä teinit nyt vaan käyttäytyvät miten sattuu, eikä sille voi mitään.

Ehkä he eivät osanneet ajatella tai ymmärtäneet, että heidän pitäisi reippaasti teille osata sanoa, että mennäänpä nyt kahville me tarjoamme.

Se on hyvä kun sinä olet ollut nuorena niin fiksu ja mahtava. Minä en ollut, vaikka asuin myös omillani 17 vuotiaana. Olin arka ja ujo ja en todellakaan olisi osannut puhua raha-asioista jonkun emännän kanssa, jota en kovin hyvin tunne. Olisin odottanut, että aikuinen selittää säännöt. Että nyt maksat sitten tämän ja tuon kulun ja me tuon.

Kaikki eivät ole yhtä reippaita ja hyviä kuin sinä ap.

Mitä oikeen odotit? :D

Ton ikäisen kehitysvaihe on MINÄMINÄMINÄMINÄ, ei mitään muuta.

Ehkä ulkonäkö hämäävästi saattaa muistuttaa aikuista, mutta aikuisia ne ei todellakaan ole, ei sinne päinkään.

Juu säännöt on sovittava vanhempien kanssa.

Teinit on teinejä eli ihan mahdottomia oikeesti vielä tuossa iässä.

Jos voisit olla yleistämättä :) Itse olen 17v nainen, ja en kyllä tunnista itseäni yhtään ap:n aloituksesta tai viestistäsi. Valitettavan moni ikäiseni ei kyllä osaa oikeasti käyttäytyä, mutta näin ei suinkaan ole kaikkien kohdalla. Olen kohtelias kaikkia kohtaan, opiskelen viimeistä vuotta lukiossa, asun yksin ja käyn töissä. Eikä kyllä tulisi mieleenkään toimia niin kuin ap:n kummityttö! Oikeasti, todella törkeää. Ehkä sinun kannattaisi soittaa kummityttösi vanhemmille ja selittää tilanne?

Luulin jo olevani täysin kalkkeutunut. Olin itse samanlainen kuin sinä, ja kummityttönikin on vikaa vuotta lukiossa, kesätöissä ja muutenkin "fiku", joten kuvittelin hänen olevan kypsempi myös kyläillessään.

Emmekä halunneet pilata nuorten lomaa raha-asioilla, joten päätin avata keskustelun täällä. Se onkin ollut hyvin valaisevaa ja näyttää selvästi kahden eri tyylin mielipiteitä.

Ent odellakaan ottaisi miltään 17-vuotiaalta rahaa syömisistä kun hän on meillä vieraana. Enkä keltään muultakaan vieraalta kinuaisi että maksavat kahvilassa tms. Kun olemme isäntäväki, me maksamme.

Jos taloudellinen tilanteemme olisi huono, tuossa tilanteessa pyytäisimme suoraan kummitytön vanhemmilta avustusta vierailun järjestämsieen. Onneksi ei ole niin huono tilanne ja voisimme ihan hyvin maksaa heidän menonsa sen aikaa kun ovat kylässä.

Ja jos en haluaisi maksaa, en olisi vienytkään heitä ko. paikkoihin. Olisin kyllä tarvittaessa neuvonut, esim. miten sinne pääsevät itsekseen.

eli vieras on vieraana ja isäntäväki tarjoaa, mitä tarjoaa, mutta ei ota maksua. Ei täällä ole tapana laskuttaa vierasta, jos isäntäväki keksii, että mennään kesäteatteriin. Kyllä se asian keksinyt tarjoutuu maksajaksi. Samoin ruuat tarjoaa se, joka päättää, että nyt syömään. Aikuiset päättävät jopa sen, mennäänkö ABC:lle vai Rossoon.



Minusta teini toimi juuri siten kuin oletti toimittavan ja millaisena oli oman elämänsä ajan vieraanvaraisuuden nähnyt. Varmasti nuoret mielessään ihmettelivät sitä kieputusta, johon kanssanne joutuivat, mutta kohteliaasti olivat hiljaa. Varmasti heitä vaivasi se, että eivät päässeet kahdestaan oikeastaan minnekään, mutta koska aikuisia ei sovi moittia niin eivät sanoneet mitään.

kuinka hän tällaisessa kuvitteellsiessa tilanteessa toimisi.



Ensinnäkin, ja tää on suora lainaus: Jos mulla ois tyttöystävä, kai mä menisin sen kanssa kahdestaan enkä kummien kanssa todellakaan.



:-)



Näkökulma tuokin. Kun tenttasin vielä, hän maksaisi omat ja tyttöystävän pääsyliput itse mutta ei ehkä kaikkien kahveja tai ruokia. Ja taas suora lainaus: ellei äiti ois antanut sellasta rahaa mikä ois pakko käyttää kummeihin.



Mietin vielä, että kesätyörahat on oikeesti näiden nuorten ainoat tulot vuoteen. Ja ehkä Helsingin-reissu on ainoa mahdollisuus ostaa ne vuoden ainoot, sikamageet satasen farkut. Itse en raaskisi nuorilta ottaa vastaan mitään. Kivalta tuntuis, jos ne tarjois, mutta kauniisti kieltäytyisin. Jos taas rahat ois niin tiukalla, etten pystyis, sanoisin senkin, että nyt ei voi Lintsejä kiertää teidän kanssa, mutta saatte tulla, ruokaa saatte jos makaronilaatikko ja aamupuuro kelpaa.

tyttö on tervetullut teille? Jospa tyttö ja vanhemmat ihan oikeasti kuvittelivat, että haluat kummitytön käymään ja kysyessään olettivat, että kysymýksensä on ainoastaan sinun toiveesi täyttämistä.



Minulla nimittäin oli kummitäti, joka kyllä kutsui kylään, suunnitteli ties mitä kivaa tekemistä, mutta kun soitin ja kysyin, että sopiiko 2 vko kuluttua se kaikki suunnittelemasi, olikin vastaus, että ei juuri nyt. Minä ja äiti luulimme, että kummi halusi luokseen, koska pyysi käymään, mutta oikeasti halusi olla vieraanvarainen vain puheissa. Taidat olla samanlainen.



Kahden nuoren syömiset viikossa maksaa noin 150 e eli ei paljon mitään. En osaisi itkeä tuollaisen summan perään.

Voi olla että vanhemmat antaneet rahaa mukaan, jotta voivat maksaa omat huvituksensa, mutta koska te tarjoiduitte maksamaan teinit ottivatkin rahat itselleen ja olivat hyvillään. Ei tuon ikäiset kiletäydy jos tarjoat maksua jostakin. Eikä kannata nuoria viedä huvituksiin jos ei aijo maksaa, eivät välttämättä ole rahallisesti varautuneet jokaiseen rahanreikään. Ruoka nyt kuulunee ilman muuta kummilapselle tarjota. hohohhohoohoijaaa kaikkia tekin laskette :/

Minulla nimittäin oli kummitäti, joka kyllä kutsui kylään, suunnitteli ties mitä kivaa tekemistä, mutta kun soitin ja kysyin, että sopiiko 2 vko kuluttua se kaikki suunnittelemasi, olikin vastaus, että ei juuri nyt. Minä ja äiti luulimme, että kummi halusi luokseen, koska pyysi käymään, mutta oikeasti halusi olla vieraanvarainen vain puheissa.

Menee nyt ohi asian, mutta oikeastiko loukkaannuit siitä, ettei kummillesi sopinut kahden viikon varoitusajalla yhteinen tekeminen? Jos minulta yrittäisit buukata kahden viikon päähän vaikkapa viikon vierailun tai lyhyemmänkin, ei kyllä onnistuisi. Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla moni elää niin aikataulutettua elämää, että tuollaiset asiat on sovittava jopa kuukausia etukäteen. Eikä siinä ole mitään ilkeyttä, niin vain on. Eli kai nyt ainakin jatkoitte keskustelua ja pohditte, milloin sitten sopisi?

Ap:lle toteaisin: minäkään en osaisi olettaa teinien kustantavan menojaan. Kustantaisin kummilapseni olemisen viikon ajan ja voisin maksaa ravintolassakin muutamaan kertaan. Jos kuitenkin olisi suunnitteilla jotain kalliimpaa (kuten se Lintsi-reissu), sopisimme etukäteen kustannuksista (vanhempien kanssa). Seurustelukumppanin osalta kyselisin varmaan etukäteen, miten toimitaan. Kotiruoista ym. "tavallisesta elämästä" en kehtaisi siltä poikaystävältään mitään periä.

En pyytäisi 17-vuotiasta tarjoamaan itselleni kahvia, vaikka miten olisi shoppaillut itselleen. Sen sijaan vanhempien tehtävä olisi osata laittaa teinin mukana edes tuliaisia niin, että teinikin ymmärtäisi vastavuoroisuuden periaatteen. On totta, etteivät teinit kasva muut huomioiviksi aikuisiksi yhdessä yössä.

Vuonna 1988 17v ja pari kertaa vuodessa kävin mummulassa.



itse maksoin matkani helsinki-raahe, äiti pakkas tuliaiset.



Kyllähän oletuksena oli, etä mummo ruokkii ja halusi mennä pitsalle, niin hän kyllä maksaa.. Ainoan kerran hän vaati mua maksamaan käyttämieni hylatuotteiden erotuksen.



osasi siis puhua.

tuntuisi jos nuori olisi kesätöillä tienannut jonkun satasen ja sitten pitäisi kahvilassa maksaa kummien kahvittelusta esim. joku 70 euroa.

Jos olisin ollut ap niin olisin maksullisiin paikkoihin vietäessä avannut oman suun ja kysynyt, että mitä toiveita nuorilla on ja minkälainen budjetti. Kassalle mennessä olisin maksanut omani ja nuoret olisivat tulleet perässä ja maksaneet omansa.

Jos ap on vain ryysinyt kassalle ja maksanut koko porukan, ei nuoret ole tajunneet, että heidän olisi pitänyt maksaa kahvituksena nämä kulut.

Minulle niin tulee mieleen narsisti-isäni ja veljeni taistelu. Isäni marttyyrina maksoi kuluja ja veljeni marttyyrina otti vastaan. Sitten marttyyrina haukkuivat toisiaan selän takana, mutta kumpikaan ei ottanut suoraan asiaa puheeksi ja koskaan selvittäneet keskinäisiä velkojaan.

kuinka hän tällaisessa kuvitteellsiessa tilanteessa toimisi.

Ensinnäkin, ja tää on suora lainaus: Jos mulla ois tyttöystävä, kai mä menisin sen kanssa kahdestaan enkä kummien kanssa todellakaan.

:-)

Näkökulma tuokin. Kun tenttasin vielä, hän maksaisi omat ja tyttöystävän pääsyliput itse mutta ei ehkä kaikkien kahveja tai ruokia. Ja taas suora lainaus: ellei äiti ois antanut sellasta rahaa mikä ois pakko käyttää kummeihin.

Mietin vielä, että kesätyörahat on oikeesti näiden nuorten ainoat tulot vuoteen. Ja ehkä Helsingin-reissu on ainoa mahdollisuus ostaa ne vuoden ainoot, sikamageet satasen farkut. Itse en raaskisi nuorilta ottaa vastaan mitään. Kivalta tuntuis, jos ne tarjois, mutta kauniisti kieltäytyisin. Jos taas rahat ois niin tiukalla, etten pystyis, sanoisin senkin, että nyt ei voi Lintsejä kiertää teidän kanssa, mutta saatte tulla, ruokaa saatte jos makaronilaatikko ja aamupuuro kelpaa.

Tästä tulee mieleeni, että valitettavasti on sellaisia aikuisiakin, jotka käyttäytyvät ap:n kuvailemalla tavalla. Jokin aika sitten eräs tuttuni (ei kaveri, emme ole kovin läheisiä), kysyi, voisiko hän tulla meille muutamaksi päiväksi, kun hän sattui olemaan samassa kaupungissa. Syynä oli, että hän voisi tuolla tavalla säästää majoituskuluissa. Lupauduin, koska meillä on vierashuone ja ajattelin, ettei tuollaisesta omia teitään kulkevasta kai haittaakaan ole.



Olin väärässä. Tämä kolmikymppinen vieras oletti, että koko ajan pitäisi olla jotain ohjelmaa (oma-aloitteisuutta ei ollut lainkaan), ja me saimme maksaa kaikki kulut: pääsymaksut, ravintolaruoat, ratikkaliput jne. Kertaakaan hän ei ehdottanut maksavansa meitä. Kaikkein paras oli, kun minun piti mennä ruokakauppaan ja hän tuli mukaan, hän sanoi, ettei hänen varmaan tarvitse ottaa lompakkoa mukaan. Eikä hän sitten ottanutkaan, minä maksoin kaikki ruoat.



Reissunsa aikana hän kuitenkin osti itselleen kaikenlaista kivaa tuliaisina.

Oletteko paljon tekemisissä kummilapsen kanssa? Luulisi että olisit itse pyytänyt käymään edes kerran kesässä kun kerran kummi olet? Ei 17 v. mikään melkein aikuinen ole. Näethän jo kauhistumisestakin etteivät olleet ajatelleet rahaa ollenkaan.



Eikö teillä ole varaa ruokkia paria teiniä yhtä viikkoa? Jos ei olisi asiasta tietysti pitänyt puhua vanhemman kanssa etukäteen.

Minä ainakin ymmärsin ap:n puheista, että teinit olisivat OMAN osuutensa voineet maksaa ainakin joistain noista ylimääräisistä nähtävyyksistä/ravintoloista. Se olisi mielestäni kohteliasta. Ei kai nyt kukaan oleta, että ne teinit maksaisi kaikkien maksut??

-17v

tuntuisi jos nuori olisi kesätöillä tienannut jonkun satasen ja sitten pitäisi kahvilassa maksaa kummien kahvittelusta esim. joku 70 euroa.

Jos olisin ollut ap niin olisin maksullisiin paikkoihin vietäessä avannut oman suun ja kysynyt, että mitä toiveita nuorilla on ja minkälainen budjetti. Kassalle mennessä olisin maksanut omani ja nuoret olisivat tulleet perässä ja maksaneet omansa.

Jos ap on vain ryysinyt kassalle ja maksanut koko porukan, ei nuoret ole tajunneet, että heidän olisi pitänyt maksaa kahvituksena nämä kulut.

Minulle niin tulee mieleen narsisti-isäni ja veljeni taistelu. Isäni marttyyrina maksoi kuluja ja veljeni marttyyrina otti vastaan. Sitten marttyyrina haukkuivat toisiaan selän takana, mutta kumpikaan ei ottanut suoraan asiaa puheeksi ja koskaan selvittäneet keskinäisiä velkojaan.

kuinka hän tällaisessa kuvitteellsiessa tilanteessa toimisi.

Ensinnäkin, ja tää on suora lainaus: Jos mulla ois tyttöystävä, kai mä menisin sen kanssa kahdestaan enkä kummien kanssa todellakaan.

:-)

Näkökulma tuokin. Kun tenttasin vielä, hän maksaisi omat ja tyttöystävän pääsyliput itse mutta ei ehkä kaikkien kahveja tai ruokia. Ja taas suora lainaus: ellei äiti ois antanut sellasta rahaa mikä ois pakko käyttää kummeihin.

Mietin vielä, että kesätyörahat on oikeesti näiden nuorten ainoat tulot vuoteen. Ja ehkä Helsingin-reissu on ainoa mahdollisuus ostaa ne vuoden ainoot, sikamageet satasen farkut. Itse en raaskisi nuorilta ottaa vastaan mitään. Kivalta tuntuis, jos ne tarjois, mutta kauniisti kieltäytyisin. Jos taas rahat ois niin tiukalla, etten pystyis, sanoisin senkin, että nyt ei voi Lintsejä kiertää teidän kanssa, mutta saatte tulla, ruokaa saatte jos makaronilaatikko ja aamupuuro kelpaa.

tädin luona ruotsissa sain äidiltä mukaan käyttörahaa shoppailua, metrokorttia ja huvituksia (esim. huvipuistoa) varten. Tädin luona saatiin sitten syödä aamulla päivällä ja illalla. Joskus kun käytiin kaupungilla niin itse ostin ruokani mäkkäristä. Kerran oli kaveri mukana ja sekin sai ruuat tädin luona, mutta muihin ostoksiin oli saanut vanhemmiltaan rahaa.



Minusta tässä ovat tökeröt ne vanhemmat, jotka päästävät teinit kyläilemään ilman käyttörahaa. Tai sitten käyttörahaa on annettu, mutta teinit päättäneet säästää ne tulevia ryyppykertoja varten.