Saako sektion rahalla? Haluan lapsia,

jättänyt lapset hankkimatta kokonaan? Ei taida löytyä.

Esikoisen synnytys ei ollut temppu eikä mikään, otin kyllä kaikki mahdolliset kivunlievitykset enkä häpeä sitä yhtään.

Toinen lapsi tuli hätäsektiolla, ja olin ihan paskana kaksi viikkoa, jokainen tavallaan, voi olla ettei sinulla tunnu missään.. Sattui tai ei, niin hormonit auttaa sinua kestämään vaikka ilman puudutteita, ja se lapsi kun on elää kertaa sylissä, niin kaikki tuska unohtuu, ja ymmärrät että olisit kestänyt paljon enemmänkin sen pikku nyytin takia. Lupaan!

minä pelkäsin synnyttämistä ja vielä enemmän sektiota, ei oikein innostanut, että maha vedetään auki ja virtsarakot sun muut nostellaan paikoiltaan... Sitten 36-vuotiaana vasta uskaltauduin synnyttämään. Ja arvaa harmittaako, että vasta sitten!! Epiduraalin kanssa synnytys oli helppoa kuin heinänteko. Toisen sitten tein alle kahden vuoden ikäerolla, enkä siihen kaivannut edes mitään kivunlievityksiä, kun ei se kovin kummoista se kipu ollut.



Osastolla säälitti sektioäidit, kun heille piti auttaa teevettä pannusta mukiin, että saivat iltapalaa... osa makasi huoneissa edelleen tipassa... Alatiesynnytyksestä toipuu hetkessä kuitenkin. Ekassa synnytyksessä tehtiin eppari, joka ei estänyt mitenkään istumista tai vessa-asiointia, ja parani hyvin. Toka synnytyksessä tuli jotain repeämää, jonka tikkasivat, mutta sitä en itse tuntenut lainkaan tikkaamisen jälkeen. Oli kai jossain vähän sisäpuolella.



Mikään muu ei harmita, paitsi se, että minä vellihousu vetkuttelin synnyttämistä niin kauan, että kolmas lapsi jää tekemättä. Ihan suotta odottelin, sillä mä olisin voinut synnyttää vaikka kuinka monta kertaa. Mulla on migreenikohtaus pahempi kuin synnytys...

Sektiossa parasta on se, että tietää lapsen olevan turvassa. Alatiesynnytyksissä yöi 20%:ssa lapsi saa jonkinlaisen vamman tai vian. Moni ADHD-lapsi on vaikean synnytyksen tulos.

Laitapa jotakin linkkiä todisteeksi. Aivan, sellaista ei löydy.

Sektiossa parasta on se, että tietää lapsen olevan turvassa. Alatiesynnytyksissä yöi 20%:ssa lapsi saa jonkinlaisen vamman tai vian. Moni ADHD-lapsi on vaikean synnytyksen tulos.

Laitapa jotakin linkkiä todisteeksi. Aivan, sellaista ei löydy.

Synnytyspelkoiselle ajoissa puudute, niin ilman muuta pärjäät! Synnytyksen jälkeen kipua ei enää ole ja olet hyvässä kunnossa. Tavallisesta repeämästä selviää ihan peruskipulääkkeillä.



Ja mene pelkopolille ehdottomasti jo ennen raskautta. Ihan turhaan siirrät raskaaksi tuloa. Rahalla ei ap tässä ole merkitystä, vaan sillä että saat selvitettyä, mitä oikeasti pelkäät, saat asiallista informaatiota ja sen pohjalta suunnitellaan juuri sinulle sopivin tapa synnyttää.



Hoidan työkseni sektiopotilaita ja toki heidät kipulääkitään parhaamme mukaan (juuri niillä morfiinin sukuisilla lääkkeillä), mutta alatiesynnyttäjiin verrattuna ovat todellakin kipeitä! Etenkin kipuherkät! Sairaaassa ovat pidempään, alkuun eivät pysty edes vauvaa hoitamaan, imetys käynnistyy usein hitaammin jne. Ja komplikaatioriski seuraavissa raskaukissa kasvaa.



Sektio on loistava vaihtoehto, jos jomman kumman henki on vaarassa, mutta kipua sillä ei voi välttää. Kipulääkkeitä ei pihdata kummassakaan tapauksessa, sitä ei oikeasti tarvitse pelätä, mutta älä kuvittee, että sektiossa selviät ilman kipua.

Jos pelkäät kipua, kumpikin vaihtoehto on suoraansanottuna vähän huono.



Itse olen kokenut molemmat. Ja kyllä niistä molemmista vaihtoehdoista kipua löytyy. Ja molemmissa vaihtoehdoissa se ensimmäinen paska voi olla tiukassa ja sattua.



Eikä ne sektion jälkeen tunge lääkkeitä naamaan niin paljon että taju menee ja tunto.



Itseäni häiritsi eniten se sektion jälkeinen kipu, vaikka alatiesynnytyksessä se kipu synnytysvaiheessa oli pahempi. Mutta sektioon en enää halua. Alatiesynnytyksen jälkeen supistuskivut katoavat kuin tuhkatuuleen eikä jälkisupistuksetkaan tunnu niin pahalta kun ei ole mahaa aukaistu.

sekä 2 alatiesynnytystä. Alatiesynnytyksissä epiduraali auttoi loistavasti, mutta olihan sitä kipua silti jonkunverran. Sektioissa kipu on jälkikäteen ja siihen lisättynä se toivoton avuttomuuden tunne pari ekaa päivää kun ei pysty itse hoitamaan vauvaa.

Sektioista mulle on jäänyt tunnoton alavatsa ja oikealle alavatsaan tuntuva kiinnikekipu sekä paksu arpi . Alatiesynnytyksistä ei ole jäänyt pysyvää haittaa.

Jos valita saisi , alakautta olisin kaikki synnyttänyt.

Kovaa kipua en ole kokenut kertaakaan. On katsokaas kipulääkkeitä. Jotkut säälii kipeitä sektioäitejä. Ette ehkä synnärillä tienneet että mulle on tehty sektio kun jo seuraavana päivänä kävelin käytävillä. Se synnytystapa kun ei otsassa lue.



Saat pelkosektion halutessasi, joudut toki kuulemaan osittain faktaa, osittain hyvin väritettyä informaatiota (yksi esimerkki tuo kuuluisa valhe että alatiesynnytyksen jälkeen ei ole kipuja). Jos olet hyvissä rahoissa, aina voi teettää sektion toisessa maassa.

Epiduraalipumppu piti kaikki kivut poissa ensimmäisenä päivänä, sen jälkeen sain muutaman päivän ibuprofeiinia ja parasetamolinia. Kipuja ei juurikaan ollut, lähinnä se tunne, että pitää varoa haavaa. Ei sitä oikein kivuksi voi sanoa.



Olin jalkeilla jo samana iltana, tosin liikkuminen oli kyllä hidasta. Vuoteesta nouseminen oli hankalaa pidempään.



En tosiaan ymmärrä miksei synnytystapaa voisi jo nykyään valita ihan itse vaan aina painostetaan synnyttämään alakautta.

mietipä nyt vähän itsekin, se on iso leikkaus jonka jälkeen saa morfiinia!!

Olisi kyllä ollut morkulle tarve, kun aika pahasti repesin (imukuppi) ja häntäluu murtui. Buranaa ja Panadolia sai itku kurkussa kerjätä lasikopin gerbeeroksilta, lopulta mies salakuljetti mulle lääkkeet kotoa. Vieläkin v***ttaa se asiantuntematon (kivun ja muukin) hoito, minkä osakseni synnyttäneiden vuodeosastolta sain. Ja siinä 25 h paikkeilla olisi kannattanut itse vaatia sitä sektiota (leikkauslabrat otettiin jo valmiiksi silloin).

Sektiosta: sektio on hyvä tapa synnyttää mm. silloin, kun alatiesynnytys ei edisty (kuten minulla) tai ole turvallinen. Tuohon kipuaspektiin sektiota vastustavana tekijänä ei kyllä kannata vedota..

Missä saa sektion jälkeen morfiinia? Ei ainakaan Kättärillä saanut.

Mä synnytin Kättärillä alateitse pahasti reveten (ap:lle tiedoksi: istuin kahden päivän kuluttua tikkeineni ihan mukavasti ja palauduin kokonaan ennalleni parissa kuukaudessa 3.-4. asteen repeämistä huolimatta) ja mulle ainakin pistettiin ihan automaattisesti morfiinitippa leikkaussalissa ompelun jälkeen. Oletko ihan varma, ettei siinä sulla todennäköisesti sektion jälkeen olleessa tippapullossa ollut morfiiniakin?

ja äitiyttä, en synnytystä ennen kuin viime aikoina ja tämän palstan johdattelemana. Olen löytänyt itsestäni niin suuren pelon, että en uskalla tehdä edes raskaustestiä. En ole kertonut edes poikaystävälleni, että mä olen myöhässä. Mutta eipä tuo leikkauskipukaan houkuttele. Mä en ole tiennyt, että sekin voi olla noin tuskallista. Aina puhutaan vain synnytyskivuista. Äh.



ap

Mutta en minä sitä tuolla kylillä huutele. Ulkopuolisille ei tule kerrottua perimmäisiä syitä lapsettomuuteen.

Mutta elämä on hyvää ilman lapsiakin eikä kaikkea voi saada.

jättänyt lapset hankkimatta kokonaan? Ei taida löytyä.

olla hankkimatta lapsia?

ap

Mutta en minä sitä tuolla kylillä huutele. Ulkopuolisille ei tule kerrottua perimmäisiä syitä lapsettomuuteen. Mutta elämä on hyvää ilman lapsiakin eikä kaikkea voi saada.

jättänyt lapset hankkimatta kokonaan? Ei taida löytyä.

Onko tämä ap palstan muru? Jotenkin tuntuu tutulta kuvaukset ja sanavalinnat.

Olen 38 v ja odotan ekaa lasta. Syymyöhäiseen raskauteen on juuri synnytyspelko.

Pelkään vieläkin mutta tajusin, että pian voi olla liian myöhäistä saada lapsia.



En tiedä vielä synnytänkö pelokosektiolla vai alateitse. Yöunet on menneet jo kipuja ajatellessa. Synnytyskokemukset kuulostavat ainoastaan kauheilta.

Ymmärrän siis ap:tä täysin. Kannustaisin silti raskauteen, sillä täytyy olla niin, että äitiys voittaa kaikki sen takia kärsityt kivut.

ap

Onko tämä ap palstan muru? Jotenkin tuntuu tutulta kuvaukset ja sanavalinnat.

Olisiko sillä jotain merkitystä? ap

Onko tämä ap palstan muru? Jotenkin tuntuu tutulta kuvaukset ja sanavalinnat.

EI. Antakaa ihmisten kirjoittaa rauhassa. Ei sillä ole mitään väliä onko joku muru vai ei.

parempi vaan, ettet edes mieti koko vauvaa jos olet noin kaukana todellisuudesta.



News flash: me kaikki vanhenemme, synnymme elämme ja kuolemme. Luuletko voivasi elää elämäsi ilman esim. iän tuomia muutoksia? Niin, elämä on muutosta täynnä. Lapsen saanti aiheuttaa myös muutoksia. Mieti näitä asioita kun olet 80-vuotias ryppyinen mummo.