Saako sektion rahalla? Haluan lapsia,

ja pystyy seuraavana päivänä istumaan. Tiedän naisia, jotka ei kykene istumaan 4 kk kuluttua synnytyksestä.

Sektiossa parasta on se, että tietää lapsen olevan turvassa. Alatiesynnytyksissä yöi 20%:ssa lapsi saa jonkinlaisen vamman tai vian. Moni ADHD-lapsi on vaikean synnytyksen tulos.

20% ei todellakaan vammaudu synnytyksessä! Tai ehkä jossain Afrikassa joo, mutta ei Suomessa. Ja tiesit toki varmaan myös, että sektiosynnytys altistaa lapsen mm. tulehduksellisille suolistosairauksille (crohnin tauti ja haavainen koliitti)?

Pidänkin pienen parisuhdepalaverin ja ilmoitan tuolle miehelle, että minusta ei vauvoja ulos tule. Ja mikä pahinta, mulla on menkat kaksi päivää myöhässä. Tosin olen varma, että ne alkavat hetkellä millä hyvänsä. Siitä nämä synnytysajatukset.

ap

ja pystyy seuraavana päivänä istumaan. Tiedän naisia, jotka ei kykene istumaan 4 kk kuluttua synnytyksestä. Sektiossa parasta on se, että tietää lapsen olevan turvassa. Alatiesynnytyksissä yöi 20%:ssa lapsi saa jonkinlaisen vamman tai vian. Moni ADHD-lapsi on vaikean synnytyksen tulos.

suunnitellun sektion kautta syntyessä, mistä löytyisi? Hengitysvaikeuksia, ongelmia virota hengittämään, äidin veritulppariskit, verenvuotoriskit jne.



Joku Duodecim on varmaan julkaissut?

Naisilka on tapana laittaa vähän lisää draamaa noihin tarinoihin.;) siitä selviää, usko pois. Kipulääkkeet ovat tänä päivänä niin hyvät. Itsellä paraneminen ei sujunut normaalisti, vaan tarvittiin ns korjausleikkaus. Silti en synnyttäisi sektiolla, näin jälkeenpäin ajatellen. Pelkäsin tilannetta (hätäsektio) että minut nukutetaan enkä näe lapseni syntymää/heti syntymän jälkeen. Sektion jälkeen monet eivät myöskään pysty esim kantamaam vauvaansa :/. Itse kävelin normaalisti heti suihkuun jne. nykyään on myös paikkoja joissa voi mm raskauden aikana käydä juttelemassa peloista ja siellä mietitään synnytystapaa:)

lykkääpä sitä vauvahaavetta vähän tuonnemmaksi. Synnytys ei ole mitään verrattuna siihen mitä sen jälkeen on edessä, koko loppuelämän ajan. Jos oikeasti lapsia haluat, sinun on synnytettävä. Ellet sitten adoptoi.

suunnitellun sektion kautta syntyessä, mistä löytyisi? Hengitysvaikeuksia, ongelmia virota hengittämään, äidin veritulppariskit, verenvuotoriskit jne.

Joku Duodecim on varmaan julkaissut?

kokemuksena yhtään mitään. Riskit tiedän olevan koholla sektiossa, mutta minulla ei olekaan päätöksentekoon mahdollisuutta.

Ei ainakaan Kättärillä saanut.

Ei se synnyttäminen tuntunut paljon miltään. Kiitos epiduraalin. Ennen sitä oli kyllä aikamoista kipua, siis avautumisvaiheessa, mutta itse synnyttäminen ei ollut paha enkä tarvinnut jälkeenpäinkään kuin yhden Panadolin, sen sain heti synnytyssalissa. Olen todella tyytyväinen, etten vaatinut sektiota synnytyspelkoni takia.

ja pystyy seuraavana päivänä istumaan. Tiedän naisia, jotka ei kykene istumaan 4 kk kuluttua synnytyksestä. Sektiossa parasta on se, että tietää lapsen olevan turvassa. Alatiesynnytyksissä yöi 20%:ssa lapsi saa jonkinlaisen vamman tai vian. Moni ADHD-lapsi on vaikean synnytyksen tulos.

20% ei todellakaan vammaudu synnytyksessä! Tai ehkä jossain Afrikassa joo, mutta ei Suomessa. Ja tiesit toki varmaan myös, että sektiosynnytys altistaa lapsen mm. tulehduksellisille suolistosairauksille (crohnin tauti ja haavainen koliitti)?

Alatiesynnytyksissä lapset aivot saavat liian vähän happea, kun synnytys pitkittyy ja siitä taas syntyy aivovaurioita. Isoilla lapsilla solisluita murtuu jne.

Sektio ei altista lasta CP-vammoille, alatiesynnytys altistaa. Mieluummin stressin mukaan vaihteleva suolisto-ongelma kuin koko elämä pyörätuolissa.

sitä ei mainosteta vain itse synnyttäjille jollei erikseen kysele.



Naistenklinikalla synnyttänyt

enkä todellakaan usko, että kaikki rikkaat saavat loppuikänsä sairastavia lapsia. Sektio suunniteltuna on ihan turvallinen, lapsen saa heti syliin, sitä saa kanniskella ja hoitaa. Mikä tärkeintä, ulostaminen ja virtsaaminen ei satu, saa istua eikä joka paikka ole kipeä.

ja kaksi siellä sektiolla synnytin.

sitä ei mainosteta vain itse synnyttäjille jollei erikseen kysele.

Naistenklinikalla synnyttänyt

ja pystyy seuraavana päivänä istumaan. Tiedän naisia, jotka ei kykene istumaan 4 kk kuluttua synnytyksestä.

Sektiossa parasta on se, että tietää lapsen olevan turvassa. Alatiesynnytyksissä yöi 20%:ssa lapsi saa jonkinlaisen vamman tai vian. Moni ADHD-lapsi on vaikean synnytyksen tulos.

Adhd on neurologinen sairaus...

Esikoisesta (joka muuten painoi reippaasti yli neljä kiloa) ei tullut repeämän repeämää. Seuraavana päivänä istuin ihan normaalisti. Synnytin ilman kipulääkkeitä (njooh, en kerennyt saamaan niitä).

Kuopus painoi tasan neljä kiloa ja jälleen mentiin ilman kipulääkkeitä nopean synnytyksen takia. Ei edelleenkään repeämiä.

Vuorokauden kuluttua synnytyksestä pääsin kotiin ja aloin imuroida =D

Että niin huonossa kunnossa olin minäkin...

Sektio muuten alentaa vauvan vastustuskykyä, koska lapsi ei saa synnytyskanavan bakteereja.

näiden vastausten jälkeen tyydyn kai kultaiseennoutajaan.

Mä pelkään fyysistä kipua, en muita haasteita ja osaan kyllä sitoutua lapseen ja perheeseen ja kantaa vastuuta, sitä en pelkää.

ap

lykkääpä sitä vauvahaavetta vähän tuonnemmaksi. Synnytys ei ole mitään verrattuna siihen mitä sen jälkeen on edessä, koko loppuelämän ajan. Jos oikeasti lapsia haluat, sinun on synnytettävä. Ellet sitten adoptoi.

ja pystyy seuraavana päivänä istumaan. Tiedän naisia, jotka ei kykene istumaan 4 kk kuluttua synnytyksestä. Sektiossa parasta on se, että tietää lapsen olevan turvassa. Alatiesynnytyksissä yöi 20%:ssa lapsi saa jonkinlaisen vamman tai vian. Moni ADHD-lapsi on vaikean synnytyksen tulos.

20% ei todellakaan vammaudu synnytyksessä! Tai ehkä jossain Afrikassa joo, mutta ei Suomessa. Ja tiesit toki varmaan myös, että sektiosynnytys altistaa lapsen mm. tulehduksellisille suolistosairauksille (crohnin tauti ja haavainen koliitti)?

Alatiesynnytyksissä lapset aivot saavat liian vähän happea, kun synnytys pitkittyy ja siitä taas syntyy aivovaurioita. Isoilla lapsilla solisluita murtuu jne.

Sektio ei altista lasta CP-vammoille, alatiesynnytys altistaa. Mieluummin stressin mukaan vaihteleva suolisto-ongelma kuin koko elämä pyörätuolissa.

Suomessa syntyy 60 000 lasta vuodessa, niistä alakautta joku 40 000. 8000 lasta vuosittain ei todellakaan joudu synnytyksen seurauksena pyörätuoliin ja murtuneesta solisluusta ei vauvalla ole mitään haittaa (tiedän kokemuksesta, vauvan solisluu murtui, kun synnytin kaksoset alakautta ja b-vauvaa piti työntää mahan päältä ulos). Valtaosa alatiesynnytyksistä sujuu oikeasti täysin normaalisti ja tuloksena on terve vauva!

Ja tulehduksellinen suolistosairaus ei todellakaan ole mikään stressimaha, vaan ihan oikeasti invalidisoiva tauti (ja osa niistä altistaa suolistosyövällekin).

Suosittelisin joko ottamaan asioista selvää, tai olemaan hiljaa.

en ole yhtään raskaana.



ap

Olen yhtä synnytyspelkoinen kuin sinä ja nyt 10 rv menossa. Olen onnellinen raskaudesta ja odotan sitä hetkeä kun saan vauvan syllin. Mutta samalla pelkään kuollakseni synnytystä, sekä sektiota että alatiesynnytystä.



Gynekologi sanoi kun pelostani kerroin ennen raskautta, että sitten sektio, jos pelottaa ja neuvolassa kerrottiin, että sektion saa jos pelkää. Täytyy käydä pelkopolilla keskustelemassa.



Välillä psyykkaan itseäni synnyttämään alateitse, mutta sitten taas luen jotain uutta tietoa kalvojen puhkaisuista, tutkimuksista, pitkittyneistä synnytyksistä, saamatta jääneistä kipulääkkeistä, vihaisista kätilöistä, antureista ja imukupeista.



Ei se sektiokaan kivalta kuulosta. On katetria, piikkejä, haavoja, verenvuotoa, kipuja...



Viime yönä näin unga että oli kaksi minuuttia aikaa päättää miten synnytän ja kaikki kauhukuvat molemmista vilisi unessa silmissä.



Viime

Nykyään vuosia sektion jälkeen ei ole mitään kipuja ja arpi on ihan siisti.



Silti se olo sektion jälkeen oli kamala. Jokainen liike sattui leikkaushaavassa.



Ja jo raskausaikana voi tulla kamalaa kipua.



Naiset ovat aina synnyttäneet ja siitä selvinneet. Naiset ovat siksi vahvoja ja selviävät.

ikävimmät vaihtoehdot, todennäköisesti sun synnytys menee hyvin. Ensi kesä on varmasti ihana pienen vauvan kanssa!

ap

Olen yhtä synnytyspelkoinen kuin sinä ja nyt 10 rv menossa. Olen onnellinen raskaudesta ja odotan sitä hetkeä kun saan vauvan syllin. Mutta samalla pelkään kuollakseni synnytystä, sekä sektiota että alatiesynnytystä. Gynekologi sanoi kun pelostani kerroin ennen raskautta, että sitten sektio, jos pelottaa ja neuvolassa kerrottiin, että sektion saa jos pelkää. Täytyy käydä pelkopolilla keskustelemassa. Välillä psyykkaan itseäni synnyttämään alateitse, mutta sitten taas luen jotain uutta tietoa kalvojen puhkaisuista, tutkimuksista, pitkittyneistä synnytyksistä, saamatta jääneistä kipulääkkeistä, vihaisista kätilöistä, antureista ja imukupeista. Ei se sektiokaan kivalta kuulosta. On katetria, piikkejä, haavoja, verenvuotoa, kipuja... Viime yönä näin unga että oli kaksi minuuttia aikaa päättää miten synnytän ja kaikki kauhukuvat molemmista vilisi unessa silmissä. Viime

Mulla on nilkka nyrjähtänyt ja mä olen tänään itkenyt sen kivun takia, niin kuin pieni lapsi. Siinä mun vahvuuteni.

ap

Nykyään vuosia sektion jälkeen ei ole mitään kipuja ja arpi on ihan siisti. Silti se olo sektion jälkeen oli kamala. Jokainen liike sattui leikkaushaavassa. Ja jo raskausaikana voi tulla kamalaa kipua. Naiset ovat aina synnyttäneet ja siitä selvinneet. Naiset ovat siksi vahvoja ja selviävät.