Tutustuin mieheen ja kuulin hänestä sattumalta asioita, joita en uskoisi

Toinen ei. Voi olla että joku on pelimies mutta toisen kanssa uskollinen. Ihan kuten te naisetkin.

Joopajoo, tämä teoria on vain tekosyy jonka varjolla voi sitten syyttää muita omista mokistaan.

TApasin nykyisen mieheni ja sekä hän, hänen sukunsa ja pari tuttavaakin kertoivat kaikki, miten kummallinen, hirveä, omituinen, häiriintynyt, kylmä kova vittumainen jne ihminen tämä exä on ollut.



Mies kertoi vähäsanaisesti itsestään siinä liitossa, mutta totesi, että kun suhde ei toimi ihminen muuttuu ja ne huonot puolet itsestä tulee esille.



Mies kyllä kertoili ja mm. anoppi, miten mies olisi lapsille se parempi huoltaja, lapsiparat kun joutuivat jäämään sen hirviöäidin hoteisiin. Mies oli niin aktiivisesti ja osallistuvasti hoitanut lapsia; v ienyt ja hakenut päiväkotiin, leikkipuistoon ym. Kylvettänyt, hoitanut iltatoimet ym.



Kun aloimme seurustella,miehen exä hermostui täysin ja lateli miehelle puhelimessa mm: tehkää vielä lapsi, sitten se näkee millainen oikeasti olet.. tai älkää tehkökään, eroatte..



Ei ensimmäinen lapsi eikä ehkä toinenkaan, mutta se, että toisen lapsen syntymän aikoihin tuon ex-liiton yksi lapsi muutti meille pysyvästi asumaan. Ja mies muuttui. Sellaiseksi, kuin hän oikeasti on.



Itsekäs, muista piittaamaton. Katosi töihinsä. Jättää yksin, tilanteessa, jossa loppuraskaudessa olin niin huonossa kunnossa etten pystynyt edes kävelemään. Ja olisi pitänyt se isompikin lapsi, 3 v, vielä hoitaa. ja vauvan syntymän jälkeen jätti edelleen yksin, vaikka olin synnytyksestä niin kipeä, etten olisi oikeasti jaksanut, olisin tarvinnut lepoa, apua, unta. Mutta mies katosi. Ja minun piti joustaa, ymmärtää, nähdä asiat hänen kannaltaan.

Se äärimmäinen empatiakyvyttömyys. En yhtään ihmettele, että se exä ratkesi katkeraksi, vittumaiseksi ämmäksi.

Olen sanonut monta kertaa tämän tuolle miehelle: miten sinä onnistut siinä, missä kukaan muu minun existäni ei ole onnistunut (minulla on siis aiemminkin ollut pitkiä suhteita ja erot niistä, mutta mikään niistä ei ole jättänyt minua tällaiseen vihaan ja katkeruuteen kuin tämä mies. ) Sanoin: sinulla on jo toinen nainen, joka on vihainen, katkerta ruma vittumainen ämmä ja toivoo, ettet näkisi lapsia ollenkaan, miten sinä oletkaan onnistunut ! Voit onnitella itseäsi! Minun existäni kumpikaan ei tähän minun kohdalla pystynyt.





Se, mitä minä ihmettelin, oli se, että mies ei mitään hyvää koskaan lastensa äidistä, exästään, sanonut. Ei mitään hyvää. Kaikki vika oli siinä naisessa.



Ja mitä on tullut lapsesta, joka jäi äidilleen, jonka tämä häiriintynyt exä on kasvattanut: empaattinen, kiltti, auttavainen.



Ja miehen kasvattamasta: itsekäs, patalaiska, ei auta muita, ilkeä, arvosteleva.



Anoppi ei ääneen mitään rumaa miehen exästä sanonut lastenlasten kuullen, minulle kylläkin. Mutta kyllähän lapset vaistosi, pienet önähdykset tai ilmeet kun äidistään puhuivat...



pikkuiset hälytyskellot minullakin kilkkasi, en uskonut niitä, en kuunnellut. Naimisiin menon jälkeen tämäkin mies muuttui, ei lasten teon, vaan naimisiin menon jälkeen, ja olimme sis yhdessä pitkään ennen naimisiin menoa.

Olen pahoillani puolestasi, 36, siitä vainosta, mitä olet vielä eron jälkeen joutunut kestämään. Voin yrittää kuvitella sen pelon ilmapiirin, missä olet joutunut elämään.



Olen kyllä tullut miettineeksi tätäkin puolta, mistä 43 kirjoitti. Myönnän, että omaan ajatusmaailmaani vaikuttaa se, että itselläni on exään pitkä maantieteellinen välimatka, ainakin luulen sen olevan tarpeeksi pitkän. Voisi tosiaan olla vaikeaa ja pelottavaa asua samalla paikkakunnalla tai jossain lähellä.



Ex-mieheni tavatessani, ihan alkumetreillä hän tuli sanoneeksi, että hänen pahin kauhuskenaarionsa on se, että minusta ja hänen exästään (siis edeltäjästäni) tulisi bestikset... Se jäi jotenkin mieleeni mutta olinhan niiiin rakastunut, etten jäänyt sitä pohtimaan.



Sanottakoon vielä, että meistä kahdesta exästä muuten tuli myöhemmin hyvät ystävät! :D :D



Olinkohan 14?

TApasin nykyisen mieheni ja sekä hän, hänen sukunsa ja pari tuttavaakin kertoivat kaikki, miten kummallinen, hirveä, omituinen, häiriintynyt, kylmä kova vittumainen jne ihminen tämä exä on ollut.

Mies kertoi vähäsanaisesti itsestään siinä liitossa, mutta totesi, että kun suhde ei toimi ihminen muuttuu ja ne huonot puolet itsestä tulee esille.

Mies kyllä kertoili ja mm. anoppi, miten mies olisi lapsille se parempi huoltaja, lapsiparat kun joutuivat jäämään sen hirviöäidin hoteisiin. Mies oli niin aktiivisesti ja osallistuvasti hoitanut lapsia; v ienyt ja hakenut päiväkotiin, leikkipuistoon ym. Kylvettänyt, hoitanut iltatoimet ym.

Kun aloimme seurustella,miehen exä hermostui täysin ja lateli miehelle puhelimessa mm: tehkää vielä lapsi, sitten se näkee millainen oikeasti olet.. tai älkää tehkökään, eroatte..

Ei ensimmäinen lapsi eikä ehkä toinenkaan, mutta se, että toisen lapsen syntymän aikoihin tuon ex-liiton yksi lapsi muutti meille pysyvästi asumaan. Ja mies muuttui. Sellaiseksi, kuin hän oikeasti on.

Itsekäs, muista piittaamaton. Katosi töihinsä. Jättää yksin, tilanteessa, jossa loppuraskaudessa olin niin huonossa kunnossa etten pystynyt edes kävelemään. Ja olisi pitänyt se isompikin lapsi, 3 v, vielä hoitaa. ja vauvan syntymän jälkeen jätti edelleen yksin, vaikka olin synnytyksestä niin kipeä, etten olisi oikeasti jaksanut, olisin tarvinnut lepoa, apua, unta. Mutta mies katosi. Ja minun piti joustaa, ymmärtää, nähdä asiat hänen kannaltaan.

Se äärimmäinen empatiakyvyttömyys. En yhtään ihmettele, että se exä ratkesi katkeraksi, vittumaiseksi ämmäksi.

Olen sanonut monta kertaa tämän tuolle miehelle: miten sinä onnistut siinä, missä kukaan muu minun existäni ei ole onnistunut (minulla on siis aiemminkin ollut pitkiä suhteita ja erot niistä, mutta mikään niistä ei ole jättänyt minua tällaiseen vihaan ja katkeruuteen kuin tämä mies. ) Sanoin: sinulla on jo toinen nainen, joka on vihainen, katkerta ruma vittumainen ämmä ja toivoo, ettet näkisi lapsia ollenkaan, miten sinä oletkaan onnistunut ! Voit onnitella itseäsi! Minun existäni kumpikaan ei tähän minun kohdalla pystynyt.

Se, mitä minä ihmettelin, oli se, että mies ei mitään hyvää koskaan lastensa äidistä, exästään, sanonut. Ei mitään hyvää. Kaikki vika oli siinä naisessa.

Ja mitä on tullut lapsesta, joka jäi äidilleen, jonka tämä häiriintynyt exä on kasvattanut: empaattinen, kiltti, auttavainen.

Ja miehen kasvattamasta: itsekäs, patalaiska, ei auta muita, ilkeä, arvosteleva.

Anoppi ei ääneen mitään rumaa miehen exästä sanonut lastenlasten kuullen, minulle kylläkin. Mutta kyllähän lapset vaistosi, pienet önähdykset tai ilmeet kun äidistään puhuivat...

pikkuiset hälytyskellot minullakin kilkkasi, en uskonut niitä, en kuunnellut. Naimisiin menon jälkeen tämäkin mies muuttui, ei lasten teon, vaan naimisiin menon jälkeen, ja olimme sis yhdessä pitkään ennen naimisiin menoa.

Olen se, joka miettii kertoako sukulaismiehen uudelle naiselle jossain kohti, vai ei. Tiedän, että ex ei kerro. Hän on tyytyväinen kun on päässyt eroon ja toivoo, että pärjäävät ja lapsilla olisi hyvä siellä. Voin vain kuvitella, mitä mies kertoo uudelle naiselle exästä, kun meillekin vain haukkuu ja moittii. Ollaan jo sanottu, että anna olla, se on mennyttä, ei jaksa kuunnella tuota haukkumista ym.

Uusi nainen pitää varmasti exää kauheana äitinä ja miestä upeana isänä, joka tekee kaikkensa lasten eteen. No toki, kun nyt joutuu heistä yksin vastaamaan. Ennen eroa ei osallistunut yö- tai aamuherätyksiin, arkeen muutenkaan juurikaan. Leikitti silloin kun se itselle sopi. Nyt näyttää olevan kova opettelu arjessa, josta itse vastaa.

Mutta en taida kertoa, kun en usko, että hän alkuhuumassaan uskoo. Enkä halua yhtään riitaa, sen ihmisen kanssa on vain yritettävä tulla toimeen, sukua kun on =(

Minua myös varoitettiin miesystävästäni, mutta en kuunnellut, mutta olisi kannattanut!



Aluksi meni hyvin, siitten saati ensimmäinen lapsi ja ei miestä haitannut vaikka lapsi oli mustaihoinen.

Toisen tumman lapsen jälkeen miehen tunteet alkoivat selvästi kylmetä.



Kunn 10-vuoden yhdessä olon jälkeen mies yllätti minut sängyssä 4 tumman miehen kanssa tuli siitä siasta tosi mustasukkanen narsisti!



Se siak alkoi vantimaan minua, meillä oli jatkuvia riitoja ja se ei edes päästänyt tummia kavereitani meille yöksi!

Yritin pehmittää tilannetta kutsumalla miehini mukaan kuudenneksi osapuoleksi, mutta ei kelvannut!



Erosin tosta siasta.

Nyt se kylmä possu ei edes suostu maksamaan elatusmaksuja toisten lapsista!



Kaikki miehet ovat niin samalaisia!