Tutustuin mieheen ja kuulin hänestä sattumalta asioita, joita en uskoisi

kokeile, mitä tapahtuu, jos sovit tapaamisia miespuolisten kaverien kanssa. Jos sinulla ei ole miespuolista ystävää, kerro jostain hauskasta tapahtumasta miespuolisen työkaverin kanssa. Tyyliin "olin Pekan kanssa lounaalla ja nauroin Pekan hauskoille jutuille, se Pekka on niin hauska tyyppi!" Ja Pekkahan on jutuissasi tietysti sinkku. Tarkkaile reaktioita. Mustistyyppi ei kestä kuunnella juttuja, että olet ollut jonkun miespuolisen seurassa. Hän ei ylipäätään kestä sinulla miespuolista ystävää.

Kuka tuollaista narsistista testailijaa katselisikaan, kun löytyy niitä lämpimämpiäkin ihmisiä. Katso sinä itse peiliin, jos sun miessuhteesi kusevat. :D

niin tuo on varsin yksinkertainen tapa testata. Kukaan tavallinen ihminen ei ole mustasukkainen, jos toisella on eri sukupuolta olevia työkavereita. Ja jos joku on, hän osaa asian puhumalla selvittää. Sairaalloisesti mustasukkainen ihminen taas ei kestä seurustelukumppaninsa kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka ne olisivat normaalielämään kuuluvia ja ihan kaveripohjalta. Voi ilmetä, että mies haluaa rajoittaa ap:n menemisiä, jos kuulee, että hänellä tällaisia kontakteja on.

Toivottavasti sinullekin löytyy vain niitä lämpimiä ihmisiä, eikä luonnevikaisia, kuten mahdollisesti ap:n tapauksessa. Elämänkokemuksesi ei tuon kirjoituksesi perusteella kuulosta kovin hääppöiseltä.

varmuudella sanoa, mutta...



...yleensä nämä narsistiset tyypit ovat suhteen alussa todella hurmaavia. Melkein liian ihania ollakseen totta..(?) Ole varovainen. :)

Mun alkuun ihana/upea/hauska/unelma mies muuttui tosiaan aamenen jälkeen ihan hirveäksi. Kontrolli ja hakkasi. Edellisestä heilastaan mies aina sanoi, että se nainen oli psykopaatti ja hullu...

Kukaan normaali miesystäväni ei ole haukkunut eksiään.

miten suhtautuisitte itse, jos olisitte tutustuneet mielenkiintoiseen mieheen, ja sattumalta kuulisitte tuttavaltanne hänen olleen kamala puoliso entiselle vaimolleen? Ja tämän kuulisitte luotettavalta taholta.

Sairaalloisen mustasukkainen ja kontrolloiva on hän näiden juttujen perusteella ollut. Mutta tähän mennessä minulle kaikkea muuta, todella empaattinen ja rauhallinen ja ymmärtäväinen. Pitäisikö juosta karkuun kun vielä voi?

Mikä tai kuka tämä mainitsemasi luotettava taho on? Mainitsitko näistä kuulemistasi asioista miehelle mitään? Miten hän reagoi?

Tapasi AIVAN ihanan miehen. Hehkutti miten mies oli niin huomioiva ja muisti kaiket pienet yksityiskohdatkin, mitkä kaveri itsestään kertoi. Sanomattakin lienee selvää, että kaveri on vähän sellainen reppana, ei koskaan ole ollut kovin suosittu tms. Tosi suloinen tyttö.



Joka tapauksesa, yhteen muuton jälkeen mies alkoi kontrolloimaan AIVAN KAIKKEA. Esimerkiksi kaverini ei saanut viedä miehen kotiin (jonne siis muutti) omia tavaroitaan sillä ne miehen mielestä eivät sopineet hänen äitinsä sisustamaan asuntoon. Ja tämä oli vaan lievä esimerkki. Kaverini myös syö salaa, sillä mies kontrolloi hänen jokaista suupalaansa. Eikä tarvetta todellakaan olisi.

niin ei siinä kyllä ole mukana mitään suuria tunteitakaan! Ihmekö se, jos perus av-mammalla on huono seksielämäkin ja erittäin harmaa arki, jos jo parisuhteen alussa se suhde on ollut ennemminkin joku kuivakas liikesuhde, jossa ei suuntaan tai toiseen ole mitään kipinää eikä särmää. :P Ootte te kyllä. Kas kun mulla ei ole ollut yhtäkään narsistia miestä elämässäni, enkä sitä ole itsekään, mutta puolin toisin on oltu jopa aika omistuhalusia ja tulisiakin. Ihan täysin viallisia siis.

niin ei siinä kyllä ole mukana mitään suuria tunteitakaan! Ihmekö se, jos perus av-mammalla on huono seksielämäkin ja erittäin harmaa arki, jos jo parisuhteen alussa se suhde on ollut ennemminkin joku kuivakas liikesuhde, jossa ei suuntaan tai toiseen ole mitään kipinää eikä särmää. :P Ootte te kyllä. Kas kun mulla ei ole ollut yhtäkään narsistia miestä elämässäni, enkä sitä ole itsekään, mutta puolin toisin on oltu jopa aika omistuhalusia ja tulisiakin. Ihan täysin viallisia siis.

ja minulla on ollut sairaalloisen mustasukkainen miesystävä. Ja hän oli mustasukkainen miespuoliselle ystävälleni lähes alusta alkaen. Olemme tuon miespuolisen ystäväni kanssa olleet jo pari vuotta ystäviä ennen tuota suhdetta eikä mikään viitannut siihen, että olisimme muuta kuin ystäviä. Miesystäväni yritti rajoittaa minun ja tämän ystävän tapaamisia ja syyllisti minua aina, jos olin tavannut tätä ystävääni. Hän kyllä saattoi pukea asian muotoon, että "olen niin tärkeä ja haluaisi olla minun kanssani vaan".

Miesystäväni myös pahoinpiteli minut baari-illan jälkeen, jolloin olin ollut liikkeellä tyttökaverini kanssa ja loppuillasta törmättiin entisiin miespuolisiin työkavereihin ja käytiin heidän kanssaan syömässä kebapit (ei todellakaan muuta).

Minustakin on ok olla jossain määrin mustasukkainen mutta jos ei ole sairaalloista mustasukkaisuutta itse kokenut, ei varmasti voi ymmärtää siihen liittyvää syyllistämistä ja kontrollointia.

Toinen ei. Voi olla että joku on pelimies mutta toisen kanssa uskollinen. Ihan kuten te naisetkin.

Aika monella exällä on kyllä ihan motiiveja sotkea entisensä uusi suhde. Tutustuisin rauhassa, mutta jos noita sairaaloisia piirteitä tulisi reagoisin niihin sitten. Joko kertomalla että ei tule onnistumaan minun kohdallani tai eroamalla. Parisuhteen dynamiikka muodostuu kuitenkin aina kahden henkilön välisestä suhteesta. Se voi olla teillä erilainen kuin heillä, jos et alunperinkään lähde sille tielle että hyväksyt mustasukkaisuuden.

on ollut väkivaltainen.

Toinen ei. Voi olla että joku on pelimies mutta toisen kanssa uskollinen. Ihan kuten te naisetkin.

Itse lähdin tuollaisen puolison luota. "Ihanne aviomies, unelmaisä, hieno mies, huomioiva, mukava, empaattinen, ymmärtää, romanttinen" jne. jne. oli hänestä puhutut jutut.



Mutta mitään en saanut ilmaiseksi, mm. ruusukimppu tuli rajun, minusta välittämättömän seksin jälkeisinä päivinä, hän kävi lasten kanssa kaupassa, mutta jos en sinä aikana siivonnut kotia koko aikaa... sain seuraavana päivänä taas ruusukimpun. Minua hävetti niin kovin oma tilanteeni etten kertonut kenellekään. Mies oli mustasukkainen, en saanut kuntoilla, käydä lenkillä "käyt miehissä kuitenkin!"



Kun olin tarpeeksi kärsinyt jo omastakin mielestäni, hain eroa. Tuttavat eivät ymmärtäneet ollenkaan, mussa on jotain vikaa kun jätin niin hienon miehen. Ystäviltä ja sukulaisilta meni aikaa tajuta, kaikkea en ole vieläkään kehdannut kertoa.



Eron jälkeen mies näytti vihdoin osan siitä luonteestaan, jonka minä olin jo oppinut tuntemaan ja mitä jo osasin pelätä, myös sukulaisilleni.



Samaan aikaan toisaalla hänellä oli jo uusi naisystävä ja kuulin kiertoteitse miten ihanan miehen tämä nainen oli löytänyt...



Tiedän, että minun on turha mennä hänelle kertomaan mitä mies minulle teki, minut on jo maalattu "mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi ex-vaimoksi" (joka ei pidä paikkaansa, minä nimenomaan halusin lähteä, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa).



Mutta jos siis kuulet taholta johon itse luotat, tuollaista; USKO SITÄ.

Ei savua ilman tulta.

En lakkaa ihmettelemästä kuinka typeriä naisia tosiaan onkaan olemassa; ihan kaikki kuulopuhe uskotaan TOTUUTENA, kunhan juoru tulee "luotettavalta taholta" eli juorunkiimainen kiilto silmissä juoruilevalta "ystävältä". Muahhahahah. Elämä on.. mm. sitä että oppii tunnistamaan todella myrkylliset lierot valepuvuissaan.

Yleensä se myrkyllinen liero on se tuntematon ihanaa esittävä liero. JOs ex-puoliso tuntuu ihan tolkulliselta ihmiseltä, ja yrittää ihan asiallisesti, kenties jotain todistusaineistoakin esittäen varoittaa, kyllä sitä kannattaa kuunnella. Ei saman tien erota, mutta painaa sanat mieleen, ja olla tarkkana.

Mulla on taustalla hieman vastaava tarina kuin aiemmatkin esittäneet. Mikäli kuulisin exälläni viipeinkin olevan uusi rakas kierroksessa olisin varmaan kuin kusi sukassa. Hiljaa.



En rohkenisi kertoa totuutta, jos nyxä soittaisi ja kysyisi. Huokaisin vain helpotuksesta, vuosien piina/vainoaminen olisi päättynyt ja uusi uhri löytynyt.

Kuka tuollaista narsistista testailijaa katselisikaan, kun löytyy niitä lämpimämpiäkin ihmisiä. Katso sinä itse peiliin, jos sun miessuhteesi kusevat. :D

Minulle tuli "testaajasta" sama tunne kuin yllä, mutta jossain mielessä hän on oikeassa. Tahallaan testaaminen on rumaa, muttei ainakaan pidä myötäillä kontrollinhaluista tai varoa herättämästä mustasukkaisuutta. Alistuminen on vähitellen alkava kierre. Kun sen havaitsee ja välttää alusta asti, ei tarvitse jälkikäteen ihmetellä, miksi suostui aina vain hullumpaan menoon. Hyvässä tapauksessa entinen alistaja ei itsekään mene vanhaan käyttäytymistapaan, kun toinen ei siihen mukaudu.

Huokailisit vaan hiljaa ja olisit näköjään onnessasi, kun "uusi uhri löytynyt". En voi ymmärtää mitenkään tällaista ajattelutapaa. En mitenkään.



Itse päin vastoin kertoisin kaiken, jotta kukaan ei joutuisi kokemaan sitä julmuutta, jotta ei yhtäkään uutta uhria tulisi!



Eri asia tietenkin on, uskottaisiinko minua mutta ainakin haluaisin asiallisesti ja tyynesti kertoa kokemukseni siitä, miksi minun oli pakko paeta lyhyestä liitostani.



14

Itse lähdin tuollaisen puolison luota. "Ihanne aviomies, unelmaisä, hieno mies, huomioiva, mukava, empaattinen, ymmärtää, romanttinen" jne. jne. oli hänestä puhutut jutut.

Mutta mitään en saanut ilmaiseksi, mm. ruusukimppu tuli rajun, minusta välittämättömän seksin jälkeisinä päivinä, hän kävi lasten kanssa kaupassa, mutta jos en sinä aikana siivonnut kotia koko aikaa... sain seuraavana päivänä taas ruusukimpun. Minua hävetti niin kovin oma tilanteeni etten kertonut kenellekään. Mies oli mustasukkainen, en saanut kuntoilla, käydä lenkillä "käyt miehissä kuitenkin!"

Kun olin tarpeeksi kärsinyt jo omastakin mielestäni, hain eroa. Tuttavat eivät ymmärtäneet ollenkaan, mussa on jotain vikaa kun jätin niin hienon miehen. Ystäviltä ja sukulaisilta meni aikaa tajuta, kaikkea en ole vieläkään kehdannut kertoa.

Eron jälkeen mies näytti vihdoin osan siitä luonteestaan, jonka minä olin jo oppinut tuntemaan ja mitä jo osasin pelätä, myös sukulaisilleni.

Samaan aikaan toisaalla hänellä oli jo uusi naisystävä ja kuulin kiertoteitse miten ihanan miehen tämä nainen oli löytänyt...

Tiedän, että minun on turha mennä hänelle kertomaan mitä mies minulle teki, minut on jo maalattu "mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi ex-vaimoksi" (joka ei pidä paikkaansa, minä nimenomaan halusin lähteä, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa).

Mutta jos siis kuulet taholta johon itse luotat, tuollaista; USKO SITÄ.

Aivan kuin meidän lähisukulaisesta kerrottais...tiesin riidoista ym. mutta vasta eron jälkeen nainen uskalsi kertoa enemmän. Ja miten huonosti mies käyttäytyy edelleen exää kohtaan! Hänellä on uusi nainen, jolle näyttää olevan niiiin ihana. Minä mietin, pitäisikö varoittaa. Siinä menisi vain sukulaisuussuhteet sekaisin...kamala seurata vierestä, mihin uusi suhde johtaa.

Vainoaminen on ollut rajua ja kestänyt jo "jonkin aikaa". Mikäli exäni viimein löytäisi uuden, en todellakaan hiiskuisi mitään.



Olen niin väsynyt tähän painajaiseen, että todellakin jo haluaisin vapautua piinasta.



Myönnän, että olisi raukkamaista toimia näin, mutta voimavaroja parempaan ei olisi. Ja mietippä, millaista pommia pitäisin käsissäni, jos exä saisi kuulla minun kertoneen jotain. Henki lähtisi...



Epäilisin, ettei edes ystäväni uskaltaisi kertoa mitään. Kaikki vain toivovat uuden löytyvän ja painajaiseni hellittävän

Mulla on takana yksi narsisti ja yksi paranoidi skitsofreenikko. Kunpa joku olisikin varoittanut. Meinasin varoittaa narsistin seuraavaa, mutta en sitten jaksanut. Ovat nyt naimisissa ja kaksi lasta ja vaimo on hyvin valmis hermoparantolaan.

Joku, esim. eksä voi saada huonot puolet esiin Toinen ei. Voi olla että joku on pelimies mutta toisen kanssa uskollinen. Ihan kuten te naisetkin.

Ei se pidä paikkaansa, että jonkun ihmisen "huonot puolet" tulisi esille vain jonkun tietyn läsnäollessa. Paras käytöksen ennustaja on entinen käytös.

Itse pitäisin myös huonona merkkinä, jos mies haukkuu entistä puolisoaan vielä uuden suhteen alkaessa. Asioita on silloin käsittelemättä.

Jokainen krooninen pettäjä pettää kyllä seuraavassakin suhteessa ennemmin tai myöhemmin, ellei pysty käsittelemään todellisia syitä (jotka ovat itsessä, ei exässä.) Uskon myös että sama juttu on väkivallan muotojen kanssa.

Huokailisit vaan hiljaa ja olisit näköjään onnessasi, kun "uusi uhri löytynyt". En voi ymmärtää mitenkään tällaista ajattelutapaa. En mitenkään.

Itse päin vastoin kertoisin kaiken, jotta kukaan ei joutuisi kokemaan sitä julmuutta, jotta ei yhtäkään uutta uhria tulisi!

Eri asia tietenkin on, uskottaisiinko minua mutta ainakin haluaisin asiallisesti ja tyynesti kertoa kokemukseni siitä, miksi minun oli pakko paeta lyhyestä liitostani.

14

exän nykyiselle "kaiken". Mutta jokainen voi miettiä tykönään, miten se nykyinen on jo hullaantunut miehen käytöksestä ja suurella todennäköisyydellä mies on jo kertonut oman, itseään imartelevan version itsestään. Ja kuten se kirjoittanutkin jo vastasi, siinä saattaa käydä huonosti sille ex-vaimolle joka kertoi nykyiselle, millaista elämää joutui elämään. Ja joutuu edelleen.

Eli kyllä, mä taas ymmärrän täysin jos aikoo olla vain hiljaa ja huokaista helpotuksesta.